Meidän päivä

Meille ei arkeen kuulu sen ihmeellisempää, mutta koska ihan tällaisia kuulumispostauksiakin on toivottu niin kirjoitellaan ihan arkihöpinääkin taas vaihteeksi. Päivät kuluvat tietysti töiden merkissä ja heti illalla kotiin tullessa lähden ensimmäisenä koirien kanssa liikenteeseen. Rymy on ihana, se tietää heti kun auto tulee pihaan että jes, kohta me lähdetään jonnekin ja häntä heiluu niin maan vimmatusti ja pari haukkuakin pitää päästää. Reino kurkkii ikkunasta ja häntä heiluu, ja sisälle päästyäni se tulee korvat luimussa peppu keikkuen luokse, joskus hieman matalaa urinaa pitäen kaivaten rutistuksia, pusuja ja rapsutuksia. Tämän operaation jälkeen yritän päästä vaihtamaan vaatteet mikä ei ole niin helppo tehtävä kuin luulisi, sillä eräs nimeltämainitsematon karhukoira kävelee jatkuvasti edellä, perässä, sivulla ja tekee kaikin tavoin selväksi että häntä ei missään nimessä saa unohtaa!

Viimein kun ulkoiluvarusteet on saatu vaihdettua lähdemme hakemaan herra jämtlanninpystykorvaa häkistä. Toivoa sopii ettei ole rapakeli, sillä tämä metrisiä loikkia paikallaan hyppivä mörssäri saa aikaan melkoisen kurasateen! Molemmat pojat menevät kiltisti (lue: kauhealla tohinalla ja sähläyksellä) autoon ja ajelemme kohti aidattua kenttää. Siellä pojat pääsevät revittelemään ja leikkimään kymmenisen minuuttia. Mikäs sen hauskempaa kuin jahdata lumipalloja, taistella ja piehtaroida puhtaassa lumessa? Kun molemmat näyttävät kaikkensa antaneilta, lähdetään käymään vielä hihnalenkillä. Rymyllä on kauhea kiire, täytyy ehtiä merkkaamaan kaikki paikat ennen Reinoa ja voi hyvänen aika jos Reiska erehtyy kävelemään sen ohi! Silloin pitää laittaa turbovaihde silmään ja kiihdyttää ohi. Välistä pitää muistuttaa hihnakävelyn säännöistä, mutta kaiken kaikkiaan lenkki sujuu hyvin kun pahimmat rallitteluvimmat on jo saatu purettua kentälle.

Autolle palattuamme käyn vielä anoppilassa johon Reino pääsee sisälle mukaan, herra sotanorsu jää autoon sillä talossa on jo ennestään iso saksalaisneitokainen Kira ja kolme isoa leikkisää koiraa voi olla anoppi-paralle liikaa! Reino saa hetken leikkiä Kiran kanssa ja lähdemme sitten kotia kohti. Rymy menee omaan häkkiinsä ja Reino tulee sisälle. Koko loppuillan Reino pitää minua hyvin tarkasti silmällä, jos vaikka lasagnevuoasta tipahtaisi herkkullinen välipala mutta paremman puutteessa käsistä lipsahtanut tuorekurkku kelpaa vallan mainiosti. Viimein on poikien iltaruuan aika, Reinon mielestä on ollut täysin turhaa käpsytellä perässä pesemässä pyykkiä, siivoamassa keittiötä, miksi sitä ruokaa ei heti voinut tarjota? Yhtäkaikki, kieltään lipoen se menee kupille ja ruoka menee parempiin suihin. Rymy tietää jo oven avattuani mikä on homman nimi ja aloittaa villin intiaanitanssin omassa tähystystornissaan, ruokaa JIPPII!

Illalla käydään Reinon kanssa vielä iltapissat ja samalla käyn kurkkaamassa että Rymyllä on kaikki kunnossa. Hetken huhuiltuani se kurkistaa unisena kopistaan, ihanan lämmin ja hyvältä tuoksuva pieni poika, rakastan <3 Hetken sitä helliteltyäni kutsun Reinon takaisin ja Rymyn mennessä koppiin unille lähden Reppanan kanssa sisälle. Jälleen kerran päivä pulkassa ja valtakunnassa kaikki hyvin.