Näyttelypaikalla Rymy käyttäytyi aluksi suorastaan sikamaisesti! En ehtinyt aamulla etsiä sille kiireessä ketjukaulainta ja sen kyllä sain tuntea kipeissä sormissa kun eräs riehui ja yritti päästä joka paikkaan yhtä aikaa. Onneksi rokotusten tarkastuksen jälkeen löysin nopeasti Kristan ja Mian ja sain vaihdettua Rymylle näyttelyhihnan. Johan elämä helpottui ja herrakin huomasi että nyt on leikit seis ja pitää käyttäytyä. Meillä oli Kristan poropojan Kätkän ja lapinherra Ukon kanssa viereiset kehät jotka alkoivatkin pyöriä lähes heti kun olimme saapuneet paikalle. Rymy esiintyi aivan ok, tänään ei vain jostain syystä malttanut seistä pitkiä aikoja putkeen. Onneksi se bongasi jonkun kivan lappalaisen toisen kehän laidalta ja tuijotti sitä hyvin intensiivisesti jolloin se näytti kyllä parhaat puolensa. Juoksuosuus meni jälleen kerran mainiosti, siinä se on hyvä. Liike on kevyttä ja matkaavoittavaa, eikä se sekoita tätä hommaa tokoseuraamiseen. Tuomarina oli Reino Korpela joka arvosteli Rymyn myös viime vuonna Pellossa junnuluokassa arvosanalla Erittäin Hyvä.
Tummanharmaa, keskikokoa pienempi, mittasuhteiltaan hieman lyhyt uros jolla voimakaspiirteinen hieman lyhyt pää. Tiivis runko jossa rintakehä saisi olla pidempi. Sopiva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Löysäkaarinen häntä, hyvä karvanlaatu, korvat liputtaa hieman liikkeessä, liikkuu kevyesti.
Arvostelu: Hyvä.
 |
| Ai mullako muka lerppakorvat? Kuulkaas, itellänne on! |
Eli tosiaan moitteita tuli ensimmäistä kertaa hännästä ja korvista. Nyt kun Rymy on jo avoimessa luokassa ja aikuinen koira, sen korvien tulisi olla jäntevämmät eikä sitä voi laittaa enää pentumaisuuden piikkiin. Tuota löysäkaarista häntää en kyllä itse allekirjoita, mutta tuomarin sana on kehässä laki, minkäs teet. Muuten Korpela arvosteli hyvin samaan tapaan, lähes sanasta sanaan samalla tavalla kuin vuosi sitten, selkeästi hänellä on tietty linja mitä noudattaa. Onpa nuita nähty että sama tuomari antaa toisessa näyttelyssä koiralle sertin ja seuraavassa arvosteluksi tulee Tyydyttävä.
Kira pärjäsi oikein mukavasti, vielä vähän pennunpyöreyttä pois niin Erittäin Hyvä nousee kyllä Erinomaiseksi. Kätkä sai Rymyn tavoin Hyvän mutta Ukko-herra yllätti meidät kaikki iloisesti: Erinomainen oli arvostelu, voi vitsit että oli hienoa! Ekat näyttelyt ikinä ja Mia ensimmäistä kertaa handlerinä virallisessa koitoksessa. Mutta onhan se hieno koira ja vielä kun se esitetään kauniisti niin ei mikään ihme että hyvä tulos saatiin. Kävimme vielä porukalla syömässä ja oli niin mukava kilistellä hienojen suoritusten kunniaksi.
 |
| Upea Ukko! |
Illalla kävin vielä Reiskan kanssa lenkillä ja teimme kisoihin valmistelevan treenin. Harjoittelin etenkin kepeille vientiä joka on meillä ollut viime aikoina (no okei, aina!) tosi vaikea! Nyt jotenkin valaistuin asian suhteen ja sain sen ongittua joka kerta hienosti messiin. Suhteellisen varmalla olotilalla jäin odottamaan kisoja jonne olikin ihan hävyttömän aikainen nousu. Aamuvarhaisella eli vartin yli kuusi tuli Minna hakemaan ja suureksi ihmetyksekseni jopa nukahdin autoon, ei siis pahakaan jännitys päällänsä. Perille päästyämme kävimme ensin hyvän lämppälenkin ja Reinolla alkoi siellä jo kierrokset nousta. Pihlajan lehti oli sen mielestä tosi kiihdyttävä, sitä piti läppäistä tassulla ja sitten vetää minihepulikohtaus :) Ounou, ajattelin että hitsit, tästä ei hyvä heilu. Päätin kokeilla että juoksutan siltä ns. löysät pois ja riehutin sitä oikein olan takaa isolla hiekkapintaisella urheilukentällä. Se örisi ja mörisi hypätessään lämmittelyhyppyjä ja veti kunnon hepulilla ympyrää. Toivoin että se olisi saanut purettua pahimmat vimmansa ulos ja lähdimme tutustumaan rataan. Itse kilparata vaikutti oikein mukavalta, ei mitään ihmeellisyyksiä. Reino olikin jo neljäntenä lähtövuorossa ja eikun menoksi! Alussa oli suoraa linjaa, hyppyä ja puomia josta mentiin kepeille. Sinne Reino ei meinannut rauhoittua menemään millään, mutta kunhan sain sen viimein oikeaan väliin se suoritti ne hyvin. Siitä se sitten repesikin, putkeen menon sijasta se painoi kuin villieläin ulos radalta varmaan sata metriä ja hetken päästä kurvasi yhtä lujaa takaisin. Kuuluttajakin totesi että harmi ettei sadan metrin pikajuoksu kuulu agilityyn, niin lujaa Reino menee :)
Loppuradan herra päätti suorittaa kaikessa rauhassa ja varsin tyylikkäästi. Mitäpä siinä sitten, kehut koiralle maalissa ja takaisin häkkiin se. Katsoin vielä Minnan radan joka oli niiiiin lähellä nollaa, toiseksi viimeinen rima putosi, vähänkö harmitti! Jäi kyllä niin paska fiilis tuosta Reiskasta, just semmonen että ihan turhaa työtä olen tehnyt ja se ei tuosta koskaan muutu. Mutisinkin toistaa rataa odotellesani että onneksi tämä kurjuus on kohta ohi, suoraan sanottuna vitutti ja rankasti. Eihän siinä auttanut kuin tutustua seuraavaan rataan ja eikä aikaakaan kun oli jälleen kerran meidän vuoromme mennä esittäämään "osaamistamme". Edellisellä radalla varmistelin tosi paljon ja hieman jopa himmailin ja se ei auttanut niin tasan yhtään. Tällä kertaa päätin että vedetään sitten täysillä, all in-meiningillä.
Heti alusta otin sen tosi tiukkaan käskytykseen ja vein sitä sellaisella vimmalla ja varmuudella että se taisi huomata että o-ou, mamma on tosissaan. Se pysyi hienosti mukana ja kun paljon pelätyt kepit tulivat syöksyimme niille vaikeammalta puolen sutjakasti. Ja niin se Reino pujotteli kuin vanha tekijä! Vielä loppusuora jossa oli puomi, rengas ja hyppy. Hieman jännitti, sillä Reino ei meinannut ottaa ylösmenokontaktia mutta niin se tassu vain alueelle osui ja loppusuora täysillä! Nollarata, jukoliste! Kuusi sekuntia alle ihanneajan ja LUVA napsahti! Maalissa pääsi itku, oli kyllä niin suuri tunnekuohu päällänsä, aivan uskomatonta. Ihanat ihanat ystävät ja treenikaverit syöksyivät halaamaan ja onnittelemaan, vitsit mikä fiilis!
Viimeinkin, viimeinkin se nolla tuli sieltä ja komeasti tulikin. Tiedän,
Mahtavat <3
VastaaPoista<3
Poista