Pukkiponeilua

Meikälaisen issikka"koulutukset" senkun vain jatkuvat! Sunnuntaina menin totuttuun tapaan taas Kristan luo ja matkalta nappasin myös Oonan mukaan. Olin itsekin varustautunut ratsastusvaatteilla sillä viimeinkin pääsisin pitkästä aikaa Antin kyytiin. Ensimmäiselle ja päivän ainoalle tunnille mukaan tulivat Aukku Antilla ja naapurin tytöt omilla poneillaan.

Alku meni aika mukavasti, mutta jossain vaiheessa Forkku-issikka päätti että en mene tuohon kulmaan ja en oikeastaan nosta raviakaan. Päätin käydä hetken kyydissä ja antaa sille vähän kurinpalautusta ja voi luoja että se oli kyllä itsepäinen kaveri. Se jumitti kulmaan ja sai raippaa jolloin se pukitti oikein äkäisesti. Uudestaan raippaa ja uusi pukki ja tätä jatkui hetken ennen kuin se luovutti. Joka ainoa kerta se yritti kyseisessä kohdassa alkaa possuilemaan, sieltä nimittäin mentiin takaisin talliin ja herra oli selvästikin sitä mieltä että työt on hänen osaltaan jo tehty. Krista nauroikin että varo ettet löydä kohta itteästi kasvimaalta porkkanoita syljeskellen kun poni peruutteli uhkaavasti kohti naapurin emännän istutuksia :)

 

Viimein se luovutti ja oli aika mukava ja Laura pääsi takaisin selkään. Lopputunti meni oikein hyvin kaikkien osalta ja tämän jälkeen pääsin Antin selkään. Päätin että nyt kun se on mennyt pitkään oikein päin ja ei enää vastustele normaalia työskentelymuotoa, nyt ruvetaan korjaamaan sen vinoutta. Sillä on tapana kääntää päätä niskasta oikealle ja siinä on sen mielestä hyvä olla. Nyt en tyytynyt tähän asentoon vain lähdin vaatimaan suoraa kaulaa ja runkoa. Anttihan veti herneet nenuun ja oli selvästikin pahalla tuulella kun ei saanut posmottaa menemään miten haluaa. Pyrin tekemään sillä lievää avotaivutusta molempiin suuntiin ja se onnistui odotettua paremmin. Kun se muljautti pään oikealle, korjasin ulko-ohjalla ja sisäpohkeella ja kun se viimein huomasi mitä siltä halusin se rauhoittui ja kulki oikein mukavasti suorana jo pitkiä pätkiä. Toki tällainen "uusi" vaatimus ja kulkeminen on erillä tavalla raskasta, joten teimme vain suhteellisen lyhyitä pätkiä.

 

Tässä näkyy hyvin kuinka se haluaa kääntää päätä oikealle

Laukka ei kulkenut tällä kertaa oikein mitenkään. Se ei halunnut nostaa vasenta laukkaa ja tuli todella paljon sisäpohjetta päin. Kentän ollessa aika liukas ja hevosilla ei ole nurmihokkeja, en halunnut ottaa riskiä että humsahdamme kyljelleen ja yhden onnistuneen noston jälkeen päätin jättää laukkaharjoitukset toiseen kertaan. Ja hui, en osaa istua sen ravissa ollenkaan! Kamala miten ruosteessa minun istunta on jälleen kerran, tuntuu että hölskyn ja heilun satulassa miten sattuu, noloa. Ei muuta kuin harjoitusta, harjoitusta, siitä se taas lähtee!

Ratsastuksen jälkeen kokkailin vielä Kristan luona sapuskat, porukoilla oli astetta parempaa sonnin lihaa josta tekaisin pihvit. Oli ihana vain möllöttää vatsa täynnä, mutta ei se auttanut, kotiin päin piti lähteä ajelemaan.

Kiitos taas Kristalle huikeista kuvista, repeilen täällä edelleenkin itsekseni noille!