Kisoissa

Kävimme viime torstaina Pellon treenien sijasta Rovaniemen Käyttökoirien järjestämissä epävirallisissa aksakisoissa ja seurakseni sain onneksi Kristan ja Auroran. Lähdin ajamaan hyvissä ajoin Kristan luo jossa vaihtaisimme autoa. Oli mukava nähdä taas ponia, se on viimeinkin kotiutunut ja kaiken lisäksi todettu tiineeksi viime ultrassa! Siellä se pikkuinen käppäili isojen poikien kanssa erittäin määrätietoisen näköisenä ja oli varsin tyytyväisen oloinen. Kristalla oli tosi hieno paikka, hevosilla oli hyvä tarha, mökin keittiön ikkunoista näkee suoraan hevoset ja olohuoneen ikkunoista avautuu upea näkymä järvelle. Ei olisi parempaa kotia poni voinut saada!

Poni kotona, kuva lainattu Kristalta :)

Vaihdettiin Reino Kristan autoon ja pakattiin kamppeet ja matka jatkui kohti Rovaniemeä hilpeissä tunnelmissa. Reino pyrki koko ajan Aukun syliin takapenkille ja roikkui selkänojan yli naamallaan ihan supersuloinen nallekarhun ilme joka vain paheni kun Aurora aukaisi karkkipussin. Kävimme hakemassa Kristalle uuden satulan, ihan mahtis länkkäri, nyt mullakin tuli polte kokeilla sitä maastossa, enpä ole ennen moisella kapistuksella mennytkään.

Olin hermostuksissani halunnut lähteä niin aikaisin että meillä oli ruhtinaallisesti aikaa ennen kisojen alkua, joten päätimme käydä vielä kirpputorilla tekemässä hieman löytöjä. Itselleni löysin aivan ihanan samettisen syysjakun ja Krista ja Aukku penkoivat innoissaan hevostavaroita joita oli poikkeuksellisen paljon. Miralle löytyi uusi riimu ja Antille fleece. Shoppailureissun jälkeen suunnistimme kisapaikalle ja jäimme odottelemaan rataan tutustumista. Möllirata osoittautui lapsellisen helpoksi, kunhan vain ohjasi oikealle esteelle, siinä kaikki. Reino oli taas hieman jännittyneen oloinen eikä sen oloa varmaan edesauttanut oma jännitykseni. Startissa se lähti mukaan tosi hyvin ja uskalsin olla jo varovaisen toiveikas että tämähän menee hyvin. Se kuitenkin harhautui jossain vaiheessa ja kävi oman lenkin nuuskimassa kentän reunoja, muuten meni ihan ok.

Ajattelin että toisella radalla se varmaan menisi jo paremmin, viime kisoissa se nimittäin paransi suoritusta joka ikinen kerta. Pah ja pyh, mokoma apina kävi vielä pidemmän lenkin riekkumassa omiaan ja ohjaajalla meinasi palaa jo hihat. Sain sen taas mukaani ja rata meni vaihtelevalla menestyksellä loppuun saakka. Päätin tehdä uhkayrityksen ja mennä vielä kolmosetkin, josko saisin sen paremmin hanskaan, mutta pyh. Sillä oli selvästi päivän mottona mamman kiusaaminen ja häpäiseminen, mikä oli sinänsä harmi, sillä kun se meni, se meni HYVIN! Mutta lisää reeniä vain, kyllä se siitä. Me lähetään taas sitten ensi kuussa katselemaan josko ne kentän reunat olis jo sen verran tuttuja että nuuskimisoperaation voisi jättää väliin. Toivottavasti myös Oulussa olisi kisoja, siellä oli minusta vielä jotenkin mukavampi käydä.

Ei se yhtään kaukaa ponnista!

Krista räpsi taas kaikki postauksen kuvat, on se hyvä! Etenkin kun on saanut meidän menon näyttämään suorastaan mallikelpoiselta!