Mätsäreitä

Nyt on mätsäreistä selvitty ja ei me taidettukaan sokaista tuomaria meidän superhienolla hihnalla. Aloitetaanpas kuitenkin alusta: aamulla heräsin jo kahdeksan maissa ja hoidin hevoset sekä hain koirat aamuksi sisään. Piti ottaa vielä viimeiset treenit ennen koitosta ja laittelin itseni valmiiksi. Kävin syömässä aamupuuron anoppilassa ja samalla sovimme Karon kanssa aikataulut. Yhdentoista maissa Karo ja Humu hyppäsivät kyytiin ja ensimmäiset kilometrit olivat ihan kauheita. Meidän molemmat pojat huusivat ja haukkuivat uutta tulokasta vaikka Humu ystävällisesti laski kuononsa häkin päälle ja antoi Reinon ja Rymyn nuuskia. Missään vaiheessa se ei itse edes haukkunut, mitä nyt näytti hyvin kärsivää naama kun toiset räksyttivät niin että korvat soivat. Pysähdyimme kylällä kauppaan ja kävin ostamassa suihkepullon jonka täytin vedellä ja sen jälkeen ei muuten haukuttu! Kätevä kapine, ei tarvitse itse korottaa ääntä ja koira on varmasti hiljaa.

Rymmeli

Ajokeli oli aivan kauhea, sohjoa ja loskaa sekä liikennettä oli melkoisesti. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin Pelloon ja käytimme ensin koirat pissalla jonka jälkeen suunnistimme sisälle halliin. Rymy-parka joutui jäämään autoon, mutta se tyytyi tilanteeseen ihmeen hyvin. Vein Reinon häkkiin odottelemaan ja otin myös Humun paperit ja menin ilmoittautumaan. Paikalle ilmestyi myös tuttuja: Krista oli lapinkoirineen mukana ja joukkio oli oikein suloinen. Treenasin Reinoa hieman, se oli aivan täpinöissä mutta myös stressasi tosi paljon vaikka paikka oli tuttu. Se vinkui ja oli kaikin mahdollisin tavoin aika raskas, mutta pakko se on opettaa tilanteisiin joissa on paljon ihmisiä ja koiria jos mielimme joskus aksassa kisata. Onneksi meidän vuoroomme oli reilusti aikaa ja se sai purkaa hermostuneisuuttaan ennen sitä. Humua oli kyllä ihana nähdä, on se vain niin hellyttävä ja mukava koira. Se muisti kaikki temputkin mitä opetin sille viime talvena ja ihan yhtä kova nakkikerjäläinen se oli edelleenkin.

Humu ja Laura viime kesänä Oulussa Kuva Erja Pekkala

Viimein oli meidän kehämme aika ja Reino sai mennä todella kauniin huskyn kanssa mittelöimään. Oli hienoa nähdä kehässä oikea käyttöhusky eikä mitää showlinjan puuhkia, se liikkui uskomattoman upeasti ja rakenne miellytti ainakin omaa silmää. Tuomari naureskeli Reinolle että se saa possuilla vielä vaikka kuinka ihan luvan kanssa, se kun on ihan vauva vielä. Onneksi ei kuitenkaan sikailtu vaan juostiin oikein nätisti remmi löysällä ja jopa seisottiin (eri asia oltiinko näyttelyasennossa mutta noh, pääasia että kaikilla neljällä tassuttimella!). Odotetusti saimme sinisen nauhan perusteluina vielä hieman pehmeä liike, mutta ei me huonolle hävittykään.

Humu sai Karon kanssa punaisen nauhan, se esiintyi taas kerran tutulla varmuudella. Karo oli vain sen verran kipeänä että luovutti koiran suosiolla minun hoiviini punaisten kehään ja se meni tosi hienosti. Humu juoksi aivan superhyvin ja seisoi sitäkin paremmin. Täytyy kyllä kehua kuinka mukavia koiria niistä (Humusta ja Nemosta) kehkeytyikään, mutta ne jotka ovat lukeneet blogia pidemmältä ajalta tietävät että olemme me niiden kanssa töitä tehneetkin! Humu sijoittui kuudestatoista koirasta neljänneksi mihin olimme todella tyytyväisiä. Reinolla ei mennyt ihan niin putkeen, mutta sen käytös oli viime vuoteen verrattuna aivan loistoluokkaa joten olen kyllä tyytyväinen. Vielä on paljon tehtävää mutta eipähän käy aika pitkäksi.

Tänään heräsin aika myöhään, Joni oli niin kultainen että oli hoitanut kaikkien eläinten aamuruokinnat, myös hevosten joten sain köllötellä hyvällä mielellä hieman pitempään. Puolenpäivän aikaan hain koirat sisälle ja annoin molemmille luut. Reino oli kylläkin sitä mieltä että nyt ei millään malttaisi syödä luuta vaan pitäisi leikkiä koko ajan! Siivosin koirien häkin, vein hevoset ulos ja kävin vielä koirien kanssa kaupassa. Nyt onkin sitten aika pyhittää loppupäivä siivoukselle ja pyykinpesulle, pojat saavat käydä vielä iltasella sisällä syömässä sapuskat ja saamassa hyvän yön rapsutukset :)

Eilen kuulin valitettavasti todella surullisia uutisia: Lirikan nuorimmainen varsa Ida oli jouduttu lopettamaan suolenkiertymän vuoksi. Todella, todella harmillista, niin nuori hevonen kyseessä, se oli kuitenkin vasta viisivuotias. Onneksi Heili ja Riikka voivat kuitenkin hyvin, oli ilo saada yhteydenotto Heilin nykyiseltä omistajalta ja kuulla miten tammalla sujuu. Ei olisi hevonen voinut parempaa kotia löytää, siellä se saa hypätä sydämensä kyllyydestä ja omistajakin on sen verran rämäpää ettei pienistä hätkähdä ;)

R.I.P Pikku-Ida  Kuva Minsku Kerttula

Huoh, eiköhän se ole aika minunkin jatkaa sitä mainostamaani pyykinpesu- ja siivousurakkaa, mutta ollaanpas taas kuulolla!