Hieman hevostelua

Jes, tämä minun uusi elämä on selvästi saanut meikäläiseen ihan erillä tavalla virtaa! Perjantaina kun pääsin töistä, ajelin saman tien hakemaan pikkuveikan kylään ja Antun pelatessa siivosin kämppää ihan tosissaan. Sohvan alustan pikainen imurointi ei niin vain onnistunutkaan, siellä oli aikamoinen kokoelma erilaisia pehmoleluja, puruluita ja siankorvia! ONNEKSI koirat asuvat nykyään ulkona, ei tästä tulisi muuten mitään! Illalla kävimme Antun kanssa ajelemassa Huitaperin hiekkateillä ja tähysimme näkyisikö mitään mielenkiintoisia eläimiä mutta hiljaista oli. Illalla (okei, yöllä :) ) aloitimme vielä Harry Potter-leffan (Liekehtivä pikari) mutta tuttuun tapaan molemmat nukahtivat kesken kaiken.

Aamulla teimme Antun kanssa ruokaa, lasagne oli päivän annos ja hyvää tulikin, namskis! Tämän jälkeen pakkasimme eväät ja tavarat ja lähdimme isolla porukalla keskelle jokea hiekoille. Mukaan lähti Karo, Joni, Anttu ja tietysti koirat. Matti ja Mari olivat menneet jo oman koiransa kanssa edeltä, meiltä olisi loppunut veneestä tila :) Enpä ole ikinä nähnyt koiralla niin onnellista ilmettä kuin Rymyllä kun se pääsi veneeseen! Sillä oli suu naurussa ja silmät sirrillään ja koko matkan se vain nuuhki tuulta ja nautti olostaan. Reinokin oli mallikkaasti, mitä nyt tyypilliseen tapaansa ensin vinkui puoli matkaa.

Täältä tullaan!

 

 

Jipii!

 

 

Tiukka kurvi...

 

... ja kaverin kimppuun!

Kun vene saatiin ankkuroitua rantaan, oli piru irti! Koirat juoksivat sellaista vauhtia että heikompaa olisi hirvittänyt. Reinokin näytti siltä että se suorastaan nautti omasta nopeudestaan eikä saanut siitä kyllikseen. Naapureiden koira Siru tahtoi olla vähän tulilinjalla kun meidän isot ja varsin vallattomat hulmit ottivat matsia ja juoksivat mutta onneksi ne varoivat silti pienempäänsä. Sytytimme nuotion ja paistoimme makkarat joista koirat saivat tietysti omansa. Olimme rannalla varmaan puolitoista tuntia ja kotiin tultaessa molemmat koirat olivat loppuun väsyneitä.

Mitä?! Puhuks joku meille?

 

 

Lähdimme hetken kuluttua viemään Anttua takaisin Ylitorniolle ja kävimme samalla kaupassa ostamassa grillattavaa ja juotavaa iltaa varten (huom! minulle vain alkoholittomia!). Kuuden aikaan meille saapui lapsuudenystäväni Ellu ja miehensä Tapsu jotka olivat tulleet Tampereelta tänne sääskien kupattavaksi. Mari ja Matti saapuivat tulivat myös mukanaan Matin ystävä Antti, joka on ennenkin ollut samoissa illanvietoissa. Vielä Karo ja Veli ja meillä oli oikein hyvä porukka kasassa. Pojat ampuivat jousella ja grillasivat, tyttöporukka oli aikalailla vetäytynyt sisälle kauas mäkäräisistä. Ilta kului oikein rattoisasti ja puoli kahdentoista jälkeen kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet, siivosin vielä paikat ja painuin pehkuihin.

Sunnuntaiden kuuluisi olla ihania lötköpäiviä, mutta mitä vielä! Kävin aamusta Karon luona aamukahvilla ja käytin koiravanhuksemme Viljon ja Ronin uimassa sillä päivä oli todella lämmin. En olisi kyllä millään raaskinut jättää käyttämättä, sillä Viljo tärisi niin innoissaan auton vieressä ja kun se viimein huomasi että nyt ihan oikeasti lähdetään johonkin, niin voi sitä riemun määrää! Ihana harmaahapsi!

Olin sopinut Ylitornion koiraporukka-ryhmässä että tänään olisi kolmen maissa ohitusharkat remmiräyhille ja arvelin että paikalle tuskin kovin paljon porukkaa tulisi, oli niin kuuma ilma. Oikeassa olin, paikalla ei ollut kuin yksi koirakko mutta mitäs siitä ja eikun treenaamaan! Kaikki koirat suoriutuivat aika mallikkaasti ohituksista ja kauan emme viitsineet niitä auringonpaahteessa seisottaa ja lähdin käyttämään vielä Reiskan ja Rymyn uimassa. Molempien hieman viilennettyä isteään ajelin takaisin kotiin ja melkein saman tien lähdimme naapuriin grillaamaan. Ruuan jälkeen oli niin raukea olo, että olisin voinut nukahtaa vaikka saman tien, mutta olimme sopineet Marin kanssa että kuvaisimme tänään ratsastusta ja vapaaehtoista kuvaajaa ei koskaan kannata päästää käsistä!

Hevostalli.netin raadin mukaan en varmaan saisi ratsastaa ollenkaan Lirpalla kun olen niin painava, hyvä että satula mahtuu perseen alle :)

Kävelimme kentälle ja aloin lämmitellä Lirikaa. Kuten kuvistakin huomasi, se vertyi todella hitaasti eikä kantanut ollenkaan mutta lämmetessään se oli aika kiva! Kauheata oli vain huomata kuinka lihavalta näytänkään! Julma kamera ja julma totuus, nyyh. Onneksi alkoholilakko on hyvällä mallilla ja paino kyllä putoaa, mutta oli silti järkytys nähdä itsensä tuossa kunnossa, yöks. Itseasiassa kävin vielä kymmenen maissa pienen juoksulenkin, 2 km tuli vain matkaa mutta syke nousi mukavasti.

Rakkaus <3

Vapaat menivät taas aivan lennossa, huomenna olisi töihin lähtö taas yhdeksäksi. Pitänee varmaan raahauta suihkun kautta nukkumaan jotta jaksaa olla pirteä, mutta kuulemisiin taas!