Rymy |
Rymy ja Joni |
Nyt oli jokainen pentu rekisteröity ja sirutettu ja mikä parasta, niillä oli kaikilla pienet eriväriset pannat kaulassaan! Nyt tunnistaminen oli huomattavasti helpompaa ja katselimme varmaan varttitunnin miten pienet pallerot juoksivat pihalla ja leikkivät. Ihastuimme molemmat Jonin kanssa keskikokoiseen täysiharmaaseen poikaan joka oli niin suloinen, mutta myös mahdottoman riidanhaluinen! Se temmelsi ja riehui selvästi muita enemmän ja oli kuitenkin ystävällinen ihmisille kuten kaikki muutkin pennut. Kun päätös oli tehty, lähdimme sisälle kahville. Samalla kirjoitimme kauppakirjan ja viimein lähdimme uuden tulokkaamme Rymyn kanssa kotimatkalle. Hieman se itkeskeli ja pieni sydän hakkasi vimmatusti, mutta kotiin päästyämme se oli jo rauhoittunut. Haimme Reinon samantien sitä katsomaan ja vaikka tiesin että se sujuisi hienosti, mieltä lämmitti kuinka ihanasti isompi otti pienemmän vastaan! Se heilutti häntää ja nuuski varovasti sitä kuonosta ja sen jälkeen molemmat kävelivätki jo rinnakkain pihalla. Illalla syötiin samasta kiposta ja kissatkin pääsivät moikkaamaan uutta kaveria. Ihme kyllä, ne näyttivät jopa pitävän tästä, eikä vielä tähän päivään mennessä ole kissa kynnellä poikaa lyönyt.
Muutama päivä tässä on menty uudella rytmillä ja vaikka pentuaika onkin ihanaa, niin on se kyllä ihan älyttömän raskasta! Jatkuvasti pitää juosta pissattamassa ja kakattamassa ja milloin siivota jätökset lattialta. Kaikista raskainta oli kuitenkin vahtia Reinoa leikkimästä liian kovakouraisesti Rymyn kanssa, sillä se on itsekin vielä niin pentu että into korvaa pienimmänkin järjenvalon. Hypitään ja riehutaan kuin isommankin kaverin kanssa ja välistä se on pitänyt laittaa pihalle jäähylle.
Hevoset ovat lomailleet nyt useamman viikon ja eilen totesin että nyt on ehdottomasti aika laittaa muori taas liikkumaan, se ei meinannut käsissä pysyä kun toin sitä sisälle! Riekkui ja säikkyi muka kaikkea pientä ja olematonta, eihän sitä voinut vakasti edes ottaa. Se onkin saanut aika hyvän määrän öljyä ruokinnan mukana, joten energiaa varmasti riittää. Tänään sitä katselin ja totesin sen olevan huomattavasti paremmassa kunnossa tänä keväänä kuin viimeksi, ei liian lihava mutta ei missään nimessä liian laihakaan. Loma taisi tehdä terää, ehti ruoka imeytyä kunnolla. Ratsastin supertyylikkäänä kotihousuissa ja lenkkareissa kentälle ja päätin juoksuttaa siitä pahimmat energiat pois. Videosta näettekin kaiken oleellisen, ei meillä olla laisinkaan intoa täynnä!
http://www.youtube.com/watch?v=k0R7Tsvf1PY Perhanan bloggeri ei toimi eikä anna ladata videota, tuossa siis linkki.
Harmi vain että en saanut kuvattua parasta pätkää, jossa Lirika juoksi häntä soihtuna ja niin UPEAA, ISOA JA TAHDIKASTA RAVIA nähdessään Karon lähestyvän kenttää. Herranjestas, ajattelin vain että voiko se oikeasti liikkua noin! Aivan upea hevonen, en olisi heti uskonut.
Jihaa!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti