KLO 6.30. Herätyskello soi, päätä särkee julmetusti. Ajatuksena lähteä aamuruokinnan jälkeen ratsastamaan mutta hetken kuulosteltuani totean sateen ropisevan kattoa vasten, joten päätän unohtaa moiset urheilusuoritukset ja yritän jatkaa unia. Ei onnistu, päässä jyskää liikaa. Katson hetken elokuvaa ja lähden ruokkimaan kaksi kerjäävää kissaa ja jatkan siitä talliin.
KLO 7.30. Siivoan karsinat, lakaisen käytävän ja kannan heinäpaalin iltaa varten käytävälle. Hevoset jäävät rouskuttamaan aamuruokiaan tyytyväisinä ja päätän tehdä virkistävän aamulenkin jos se helpottaisi huonoon oloon. Kävelen ja välistän hölkkään anoppilaan ja otan molemmat koirat kävelylle. Voi kuinka onnellisia karvaiset toverini ovatkaan ja möyrivät märässä heinikossa sydämensä kyllyydestä!
KLO 8.30. Aamukahvin aika. Märät ja pahalta haisevat koirat valloittavat "mummolan" sohvat ja itse istahdan juomaan sumpit ja vaihtamaan viimeisimmät juorut. Koirat saavat oman osansa aamupalasta, suolakeksit häviävät ahneisiin suihin.
KLO 9.00. Kävelen takaisin kotiin ja menen syömään aamiaista. Elämäntaparemontin mukaiset herkut, salaattia ja kaksi ruisleipää ja takaisin talliin. Loimitan molemmat, Lirika saa jo välikauden kevyen toppaloimen niskaansa ja ponille puetaan hieno tähtisadeloimi. Kävelemme hiljaisen yhteisymmärryksen vallitessa kohti mummolaa. Hevoset menevät mieluusti laitumelle ja itse hyppään pyörän selkään ja ajelen kotia kohti. Täytän heinäpussit, menen sisälle vaihtamaan vaatteet ja siistiytymään. Pienen hienosäädön jälkeen olen valmis ja heinäpussit autoon nakattuani ajelen takaisin anoppilaan ja vien hevosille vettä ja jätän murmeleideni eväät laitumen lähelle.
KLO 10.00-11.00. Ajelen töihin ja puolessa välissä matkaa pysähdyn tankkaamaan. Ja aivan kuin ei kamala päänsärky jo riittäisi, hämmennyn totaalisesti tutun asiakkaan minulle heittämästä kysymyksestä ja jysäytän itseäni auton ovella päähän. Viisi minuuttia silmissä näkyy tähtiä ja kirosanoja lentelee. Selviydyn töihin ilman enempiä onnettomuuksia.
11.00-12.30. Setvin työsähköpostin ja muut rästihommat ja yritän saada päivän käyntiin. Siivoilen osastoa ja palvelen asiakkaita.
13.00-13.30 Päivän paras hetki: ruokatunti! Käymme työkaverinin kanssa hakemassa ihanaa kotiruokaa läheisestä supermarketista ja syömme ja höpötämme muutaman muun työtoverin kanssa puoli tuntia.
13.30-17.00 Vaihtelevia työtehtäviä asiakkaiden palvelemisesta hevosen kenkien pussittamiseen. Väsyttää ja päänsärky ei meinaa millään mennä ohi.
18.30-19.00. Hyvä ystäväni tulee ostoksille ja pidättelen häntä mahdollisimman kauan, sillä olen viimeisen tunnin töissä yksin ja on tylsää! Höpötämme ja nauramme kaikkea mahdollista ja loppuaika meneekin nopeasti.
19.00-20.00 Kotimatka pimeässä ja tihkusateessa. Pysähdyn puolivälissä matkaa kauppaan hakemaan ruokatarvikkeita ja kotona olen klo 20.00.
20.00-21.00. Onneksi Joni vie minut autolla mummolaan hakemaan hevosia. Kävelen kohti pimeää laidunta huudellen polleille ja hetken päästä kuulen hirveää kimeää huutoa. Ensin ajattelen väsyneillä aivoillani sen olevan poni, kunnes rekisteröin kissan kamalan huudon ja hetken päästä tihulainen juokseekin kohti metsää. Hevoset seuraavat perässä portille innokkaina lähtemään kotiin. Kävelemme hiljakselleen kilometrin matkan ja mielessäni kiitän hyvää järjenjuoksuani: onneksi siivosin karsinat jo aamulla! Hevoset ruokittuani menen sisään syömään, Joni on tehnyt ihania tortilloja.
22.00.-23.00. Hetki telkkaria ja sitten saunomaan. Tämän jälkeen pieni hetki koneella blogia päivittämässä ja sitten nukkumaan. Huomenna olisikin sitten vapaapäivä, eli tarkoituksena olisi hoitaa kaikki ne asiat mitä ei työpäivien aikaan ikinä ehdi.
 |
| Photo by Minsku Kerttula |
Tällainen on normaali iltavuoropäiväni, yleensä pyrin vielä ratsastamaan mutta nyt oli kerrassaan niin kurja ilma että parempi oli jäädä sisälle! Vaikka päivääni mahtuu paljon ihania hetkiä lemmikkieni kanssa ja tapaan paljon mukavia ihmisiä, voin kertoa että kannattaa miettiä muutaman kerran ennen kuin siirtää hevosensa täysihoitotallilta kotiin. Täytyy olla valmis luopumaan paljosta ja pitää jaksaa pinnistellä silloin kun kaikkein eniten tekisi mieli kömpiä peiton alle. Palkintona toki saa paljon, täysin erilaisen suhteen omaan hevoseen mutta kannattaa ihan oikeasti miettiä riittävätkö omat voimat kaikkeen tähän ja vähän enempäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti