Kiitos ja aamen

Murr. Nyt on taas masennus. Tänään oli niin pohjattoman paha mieli kaikesta mahdollisesta ettei tosikaan. Ärsyttää kun on niin herkkis ja ei voi olla tasapainoinen ja vakaa ihminen vaan on pakko käydä äärilaidasta toiseen. Kiihdyn nollasta sataan sekunnissa ja hermoilen, raivoan, innostun ja masennun todella nopeasti. Tiedän että se kuuluu luonteeseeni, mutta tuntuu että ympärilläni on paljon ihmisiä jotka osaavat "hillitä" itsenä paremmin - toisin sanoen ovat täysin eriluontoisia kuin minä. Tunnen itseni monesti jotenkin huonommaksi ihmiseksi räiskyvän luonteeni takia joka viekin minut monesti ongelmiin. Kaikkia asioita ei aina tarvitsisi sanoa, varsinkaan niin värikkäällä tavalla kun minä sen usein teen, mutta jos minua ärsytetään etenkin epäoikeudenmukaisilla asioilla, voin sanoa että kuuluu kirkolta kylälle!

Toisaalta jos mietin taas positiiviselta kannalta, nopea innostukseni asioista on hyvä juttu ja minut on maailman helpoin ehdollistaa positiivisella palautteella tekemään entistä kovemmin asioita hyvin. Auta armias jos menet väärällä hetkellä kritisoimaan tai annat epäreilua palautetta, motivaatio menee tuhat astetta miinukselle ja sen jälkeen sitä on turha sieltä takaisin houkutella. Esimerkiksi työelämässä kaikkein tärkeintä minulle on se, että työtehtäväni on minulle mieluinen, työyhteisö hyvä ja kannustava sekä palkka kohtuullinen. Vanha sanonta kuuluu: "ei kissakaan kiitoksilla elä" pitää kyllä paikkansa, mutta tämä kissa pötkii niillä aika pitkälle! Jos saan kiitosta hyvin tehdystä työstä riittävän usein sekä rakentavaa kritiikkiä, jaksan ponnistella taas hyvällä motivaatiolla eteenpäin pitkän aikaa!

Loppujen lopuksi ihmiset eivät eroa kovinkaan paljon eläimistä "kouluttamisessa" ja ehdollistamisessa: jos kiität juuri oikealla hetkellä, saat aikaan halutun reaktion, eli kyseinen tyyppi tekee asian mahdollisimman hyvin seuraavallakin kerralla. Nykypäivän pomot tahtovat olla hyvinkin kiireisiä joten olisiko hyvä idea tarjota alaisten kiittämiseen koirankoulutuksessakin suosittua naksutinta? Kuvittele tilanne mielessäsi: teet jotain työasiaa ja pomo kävelee kiireissään ohi, mutta pistää merkille onnistumisesi. Hänellä ei ole juuri sillä hetkellä aikaa jäädä asiasta keskustelemaan mutta näpsäkästi hän voisi napsauttaa naksutinta, jolloin työntekijä tietää että jes, juttu onnistui, palkkio/kiitos tulee myöhemmin ja näin ollen jatkaa töitänsä huomattavasti motivoituneempana loppupäivän :)  No joo, menee ehkä utopistiseksi, mutta oikeasti, kuinka harva ihminen oikeasti tajuaa kuinka paljon sana kiitos merkitsee?

Olipas pohdinnat tässä postauksessa, ehkä olen hiukan enemmän maan pinnalla huomenna!