Hevospäivä

Kertakaikkiaan hyvä päivä! Aamulla vein Anttonin kouluun ja siitä virkistyneenä ruokin hevoset, harjasin molemmat ja siivosin karsinat. Aamiaisen jälkeen tytöt pääsivät tarhaan ja lähdin ajelemaan kohti Ainolaa. Onneksi Riikka on niin ihana että antaa minun pestä siellä loimet, helpottaa huomattavasti, kotikoneeseen niitä ei oikein kehtaa pukata. Keräsin ison säkillisen pyykkiä mukaan ja huristelin puolen tunnin matkan hyvästä säästä nauttien.

Perillä sain perinteisesti ihanan aamupalan (taas :) jonka jälkeen siivosimme tallin ja tutustuin perheen uuteen jäseneen, uskomattoman suloiseen jämptipentuun Nitaan:

Aivan uskomattoman suloinen kaveri kuten kuvista näkyy! Kymmenen jälkeen myös Milla tuli tallille siivoamaan ja ratsastamaan omaa hevostaan Essiä. Ensimmäisenä Riikka ratsasti kartanon nuoret, Volmarin ja Kessun ja hienosti meni. Seuraavaksi maneesiin pääsi Riikan lainaponi Aksu ja Millan Essi.

Naksu-poni

                                                                          Essi

Molemmat menivät oikein mallikkaasti, Essi väläytti itsestään sellaisia puolia mitä en ollut ikinä nähnyt, samoin Milla! Aivan uskomatonta menoa! Olin vilpittömän onnellinen ja iloinen Millan puolesta, Essi ei ole mikään ihan helppo hevonen ja kuinka hienosti se menikään!

Ihana kyläilyreissu päättyi Millan luo kahville ja sen jälkeen ajelin kotiin mukanani Lirikalle lainaamani kuolaimet. Päätin kokeilla sillä Olympiaa, maastossa on sen verran kova meno päällä että pelkkä nivel ei riitä järkälettä pitelemään ja kanki on liian kova, hevosesta tulee melkein tyhjä edestä.

Hain pollet sisään ja laitoin mummelin valmiiksi lenkkiä varten.

Poni odottelee sisälle menoa...

... ja Lirika ei :)

Lirppa sai olympiat suuhunsa pienen säätämisen jälkeen ja laitoin ohjat kiinni ihan vaan nivelrenkaaseen jotta vipuvarren vaikutus jäisi mahdollisimman vähäiseksi ja saisin tamman paremmin kuolaintuntumalle.

'

Alusta alkaen pyrin ratsastamaan sitä jalalla ja muutenkin vähentämään kaikkea turhaa kädellä säätämistä. Muutaman kilometrin jälkeen tuntui ihan toivottamalta, Lirika puri kuolaimeen kiinni ja oli todella raskas kunnes tajusin että en voi luottaa kuolaimen ratkaisevan ongelmia vaan minun on pakko RATSASTAA! Teimme kapealla maastotiellä todella tiukkoja mutkia asettaen kumpaakin suuntaan vuorotellen, paljon siirtymisiä ja viimein hevonen alkoi tuntua kevyeltä kädelle ja siltä, että se todella kantaa. Ravi oli oikein hyvän tuntuista ja laukka oli oikein tahdikasta eikä se rynninyt pää taivaissa ollenkaan.

Kotiinpäin Lirika oli arvattavasti astetta kuumempi, mutta ei häiritsevässä määrin. Hienosti se ravasi ja tuli takaisin pelkästään istunnalla pyytäessä ja sillä uskalsi hienosti laukatakin! Annoin sen mennä sekä vasenta- että oikeaa laukkaa myös hiukan lujempaa kevyessä istunnassa ja se antoi ottaa kiinni tosi hyvin. Ihana ratsastus!

Hoidin tamman ja annoin vähän heinää eteen ja nyt istun koneella onnellisena mutta taivas kuinka väsyttää!