maanantai 18. helmikuuta 2019

Onnistuneita lähtöjä!

Anivarhain sunnuntaina lähdimme Lillerin kera ajelemaan kohti Oulua tarkoituksena osallistua Oulun Koirakerhon järjestämiin epiksiin. Olin tehnyt tarkan toimintasuunnitelman lähtöä starttia varten, miten toimin jos koira ei meinaa pysyä lähdössä. Päätin että roudaan häkin siihen lähtöalueen viereen ja jos se porsastelee, joutuu se mökkiin. Perillä kisapaikalla jännitys kipristeli masussa ja lenkitettyäni koiran veimme tavarat sisälle ja kävimme ilmoittautumassa.

Lillan ilmoitettiin mölleihin, möllien tuplaukseen sekä kilpurien radalle. Tuomarina oli suunnitellut vallan nerokkaasti mölliradan, sillä siellä oli esteillä kahdet numerot. Toisien mukaan radan pystyi suorittamaan ilman kontakteja ja toisilla sai mennä myös puomin ja A:n. Päätin että menen ensin ainakin ilman kontakteja ja katson miten koira toimii. Lähtöön Lillan jäi todella hienosti ja mukaan se lähti pirteästi. Toki tein itse varmasti virheitä radalla, mutta selkeästi koira oli jännittynyt ja ujompi kuin yleensä. Se vähän kyseenalaisti ja kääntyi minua päin mitä se ei todellakaan tee normaalisti. Ensimmäinen rata meni siis tutustuessa uuteen paikkaan. Tuplauksen menin myös ilman kontakteja, tavoitteena oli saada vain reipas ja iloinen suoritus. Lillan oli jo huomattavasti rennompi, mutta edelleen siellä tuli pari pyörähdystä ennen putkea ja yhtä hyppyä. Yksi rima tuli alas, muuten mentiin puhtaasti.



Kilpureiden radalle lähdin vielä hakemaan sitä rentoutta ja päätin tehdä yhden kontaktin. Selkeästi neiti oli alkanut kotiutua radalle sillä se alkoi tuntua jo omalta itseltään. A oli hieman hidas, mutta päätin että en tee sitä uudelleen vaan mennään helppojen esteiden kautta maaliin. Yksi kielto tuli pyörähdyksestä ennen toiseksi viimeistä estettä, mutta muuten se oli jo hyvän tuntoinen. Mölleistä pokattiin kolmas sija joten saatiin jotain myös kotiinviemisiksi.



Meillä oli mukana myös kisakaverini jo kohta kahden vuoden takaa, saksanseisoja Kira. Kun kerran melkein Karon naapuriin tultiin kisailemaan, päätettiin että kokeillaan muistaako neiti enää agilityn saloja. No muistihan se ja veti niin hienon mölliradan että oksat pois! Mentiin myös kilpurien rata joka sujui kaikkineen hienosti, mutta pari vaikeaa paikkaa siellä saivat meidän pasmat totaalisen sekaisin. Olen kuitenkin tosi ylpeä Kiran itsenäisestä keppihausta sekä hyvistä kontakteista. Ennen kaikkea sillä oli aivan superhauskaa! Hieno päivä, ei voi muuta sanoa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti