perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vaikeinta on itsensä voittaa

Sussa on kipinä
Sen kanssa synnytään
Sun pitää vaan se saadaan syttymään
Mä nään sen kipinän sen kanssa synnytään
Pian se saadaan syttymään
Mitä ikinä sun unelmat onkaan et saavuta niitä unessa koskaan
Ota ittees niskast kii
Kelaa mitä haluut ja tee lista siit
Ja sit elät sitä aamusta iltaan ja kun yöllä oot saanut taas virtaa
Teet taas kaikkes sen eteen vaikka välillä se vaikeeks taas menee
...

                                                                    Heittäydy täysii
Mitä ikinä teetkin
Ja elä nyt missä ikinä meetkin
Silmissä kipinän hetki
Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja teen sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki
Teen mitä se vaatii
Vaik en pääsis ees maalii
Se on se fiilis mitä etsit
Silmissä kipinän hetki
Teen mitä se vaatii
Vaik en pääs ees maalii
Se on se fiilis jota etsit
Silmissä kipinän hetki
Kipinän hetki


Vaikeinta on itsensä voittaa
Mut loppuun asti sitkeät koittaa
Ja vaik ei tuu aploodei
Mikään himmentämään pysty sun tahtoo ei
Mun on sun kenkiin mahdoton tulla
Tahtomattaskin on maailma sulla
Sun pitää vaan viedä se maaliin
Sä tiedät sen saaliin
Ja saat vielä sen haaviin
...

Mä en oo puhuja vaan tekijä
Oon aina tehnyt mitä tarvittiin
Enemmän ku ootettiin
Enemmän ku vaadittiin
Joo hei kipinä
Kukaan ei oo mulle niin ankara ku mä ite
En lepää sillon kun on paikka mistä vetää
Sit vasta kun kattoon mun paita jäädytetään
Luotan itteeni siitä voiman saan
Näät mun silmissä kipinän kohta roihahtaa

Robin feat Elastinen - Kipinän hetki

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Hei me agiliidetään!

Takana on taas varsin tapahtumarikas viikko, niin koirailun kuin hevostelunkin merkeissä. Lauantaina meillä oli Kim Berglundin agilityvalmennus johon suuntasimme Minnan ja koirien kera aamupäivästä. Kim ja hänen vanhempansa ovat jo melko tuttuja meille, sillä he olivat meidän kanssa samassa ryhmässä Lee Gibsonin valmennuksessa. Kimin isa Thomas on myös tuomaroinut Reinoa pari kertaa joten häntä kovasti naurattikin kun kysyttiin onko jollakin erityistä ongelmaa esteiden kanssa. Tuuminkin että kyllä se taitaa olla niin että kaikki tietävät meidän probleemon jo ennalta, eli karkailu radalta. Tähän päätimme puuttua hyväksi havaitulla häkittämisellä mihin ei ihme kyllä jouduttu päätymään kertaakaan!


Matkalla reeneihin



Otin Reinon hyvissä ajoin tokoilemaan ja otettiin muutama lämmittelyeste joilla se toimi tosi hyvin. Alussa epäilin että se lähtee hallin toiseen päähän, sillä siellä treenasi toinen koirakko lähtöä ja lelukin ehti pariin kertaan piipata, mutta ei, hienosti Reino keskittyi minun kanssa lähtöön. Rata oli kohtalaisen helppo, vain neljätoista estettä eikä keppejä tai keinua lainkaan mikä sinänsä oli harmi. Meidät oli sijoitettu möllitasoiseen ryhmään jossa kaikki eivät olleet yhtä pitkällä kuin me joten minkä teit. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös viskileikkausta ja kyllä, luitte aivan oikein, viskileikkauspa hyvinkin. Tähän liittyy hauska tarina jonka kuulin aikaisemmassa koulutuksessa: kahdella tyypillä oli tullut tinkaa että onnistuuko kyseinen ohjaus ja tästähän oli saatu aikaiseksi oikein vedonlyönti ja palkintona oli mikäs muukaan kuin viskipullo. Tämä pannahinen oli onnistunut ja siitä tuli nimitys viskileikkaus.


Reinoa ei nappaa

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ohjaan koiran hypylle edestä vastaisella kädellä ja samalla kun se on hyppäämässä vaihdan käden ja jatkan jo matkaa eteenpäin ja koira tulee esteen toiselta puolelta mukaan. Reinolle tämä ohjaus oli toimiva ja helppo joten siinä ei ollut mitään korjaamista. Kontaktilla se pysähtyi tosi hienosti odottamaan ja saatoin rauhassa edetä seuraavalle esteelle. Tässä Kim puuttui ohjaukseeni ja kehotti tekemään erittäin tiukan valssin ennen estettä. Hitsit, nauroinkin että ai pitäiskö sen muka tuosta hypätä, noin pienestä raosta! Juuuu, ilman muuta oli vastaus :) No näin tein ja hitsit että se meni upeasti! Tosi tiukka käännös ja Reino leiskautti esteen yli ja rata jatkui. Lopussa ei oikeastaan ollut sen ihmeempiä, hieman jouduin korjaamaan ohjausta tiukeammaksi ennen putkea ja taas kerran sen vastakkainen käsi oli suuressa roolissa. Mitä tiukemmin vien sillä ja pidän kädet lähellä vartaloa, sen tiukemmin myös koira tekee käännökset, näppärää!

Toisen kerran treenatessa samaa rataa Reino oli hieman hajamielisempi, voi toki johtua katsomoon tulleista Arista ja Annesta, mutta olen silti tyytyväinen että se pysyi mukana eikä karannut heitä katsomaan. Kyllä siitä agilitykoira vielä tulee!

Sunnuntaina ajelin heppailemaan Mellajärveen ja viimeinkin saimme tilaamamme takit! Aivan ihanat softshell urheilutakit joissa luki selässä Mellalahen talli ja edessä jokaisen oma nimi.Jokainen sai valita mieleisensä väri, joko keltamustan, turkoosimustan tai pinkkimustan. Päätin kerrankin ottaa jonkun muun kuin pinkin ja päädyin tuohon keltaiseen joka osoittautui tosi kivaksi. Kaiken lisäksi tilasin sen kokeilematta (hullu!!) mutta se istui just eikä melkein. Nauroinkin että nyt näytetään melko pro-tyypeiltä kun kaikilla on "seuran" takit. Eihän meillä mitään virallista seuraa tietystikään ole, mutta halusimme samanlaiset takit sillä meillä on niin ihana porukka ja mahtava yhteishenki ja tämä ei sitä ainakaan vähennä.


Tämä on niin ihana <3


Mellajärvestä jatkoin Rymyn kanssa matkaa Pelloon avoimiin tokotreeneihin. Meitä oli paikalla ennätyksellisesti neljä ohjaajaa sekä viisi koiraa! Harjoittelimme Rymyn kans ensin vanhoja tuttuja juttuja sekä lisäksi merkkitolpan kiertämistä. Alussa otimme myös porukalla paikalla makuun, itse jäin taas hieman lähemmäksi jotta voisin napata herran kiinni jos se lähtisi seikkailemaan omiaan. Se pysyi tosi hyvin paikalla mutta ahnehdin liikaa ja se pääsi karkaamaan, onneksi se tulee vain suoraa minun luo eikä mene häiriköimään toisia koiria. Pitää muistaa pitää maltti päässä näissä hommissa eikä vaatia vielä liikaa.

Arvatkaas ketä kahta kakaraa kiinnostaa :)

Harjoittelin lopputreeneistä vielä tuota paikalla makuuta ja hienosti meni kunnes kaverin koira alkoi kesken oman harjoituksen tekemään jotain omia juttujaan. Rymy kiinnostui tästä tietysti mahdottomasti ja lähti painelemaan kohti koiraa. Se oli aivan loistavan näköinen kun se huomasi kesken juoksun että voi pirhana, enhän minä tuon vieraan koiran päälle voi vauhdista törmätä niin kuin Reiskaan ja se hyppäsi valtaisalla loikalla Seran yli! Sitten se kääntyi korvat pystyssä nuuskimaan kaveria että kukas se sinä sitten oletkaan :) Voi jestas tuota äijää, se osaa aina välistä yllättää niin hyvässä kuin pahassakin.

Minä osaan, enkö äiskä osaakin?!

Rakas mussukka <3

Alkuviikosta ei ollakaan suuremmin treenailtu, mitä nyt keittiötokoa hieman ja lenkkeilyä. Olen yrittänyt joka toinen päivä käydä yhteislenkin noiden toheloiden kanssa ja se jos joku on vielä Rymmelle haastavaa. Se tietää ettei se saa taluttimessa vetää mutta se meinaa aina unohtua kun Reino kiilaa edelle. Hui, eiköhän se siitä sitkeällä harjoittelulla rupea sujumaan. Mutta se meidän viikosta tällä kertaa, ollaan myöhemmin taas kuulolla, kunhan suunnitelmat varmistuvat kerron enemmän uudesta tulokkaasta tai jopa tulokkaista ;)

Hei, huomatkaas tuossa oikealla sivupalkissa oleva äänestys, luetko blogia rekisteröityneenä- vai anonyymina lukijana! Mulla on muutama ihana lukija joka jaksaa kommentoida ja painella tykkään tai en tykkää nappeja, mutta muuten tuntuu että täällä on aika hiljaista teidän lukijoiden puolelta. Haluttaa siis kovasti tietää että onko lukijoita laisinkaan?

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Rajatonta rakkautta

Eilen töistä tullessani olin valtavan väsynyt ja mietin vain kuinka sujahdan peiton alle ja nukun aamuun asti. Tämähän ei tietysti onnistu, lauma karvaisia kavereita odotteli koska se mamma tulee kotiin, vie lenkille ja ruokkii. Huokaisten avasin kotioven ja siellähän se Reino jo odotteli häntä heiluen ja sen ikävä purkautui matalana mörinänä ja urisemalla. Mikäs sen mukavampaa kun koira ja änkeää kainaloon? Sen koko karvainen vartalo kiemurtelee mielihyvästä ja korvat ovat painautuneet taakse samalla kun suu on naurussa ja häntä vispaa. Näin minut otetaan vastaan joka kerta kun tulen kotiin. Koirat eivät koskaan osoita mieltä siitä että olen ollut pitkän päivän poissa, ne ovat vain vilpittömän iloisia siitä että olen viimeinkin kotona. Ensimmäinen mitä auton ikkunasta näen on Rymy, joka kiipeää omaan tähystystorniinsa, heiluttaa häntää ja haukahtaa pari kertaa. Kun nousen autosta ulos, vauhti kiihtyy ja tehdään mahdottomia kierreloikkia paikallaan ja samalla haukutaan vielä vähän lisää. Se tietää että kun käyn sisällä vaihtamassa vaatteet, palaan hetken kuluttua takaisin ja silloin se pääsee odottamalleen lenkille.

Pojat

Eilen ilma oli tuulinen ja ja hieman sateinen, mutta se ei tahtia haitannut. Rymy nuuski innoissaan kaikki uudet hajut mitkä paljastuivat lumen alta ja oli jopa hieman säpsy, liekö muistiin jäänyt viime kesäinen käärmeen kohtaaminen hieman ikävämmissä merkeissä. Hyvä niin, toivotaan että poika osaisi jatkossa varoa vähän paremmin nuita kesäisiä luikertelijoita. Seuraavaksi lenkille pääsi Reino joka ei tiennyt miten päin olisi ollut kun kiinnitin sille pantaa kaulaan. Kävimme saman lenkin kuin Rymynkin kanssa ja Reino oli niin vauhdissa että sitä sai jo ihan toppuutella. Lenkin jälkeen olin jo aika naatti, mutta päätin silti vielä reippailla ja siivosin Rymyn häkin.


Fatso linssiludena


Tämän jälkeen suuntasin Reiskan kanssa sisälle ja seuraavaksi hoito-operaation kohteeksi joutuivat chinchilla-neidit Rälläri ja Fatso. Päästin tytöt irti juoksemaan ja sillä välin vaihdoin niille puhtaat aluset ja imuroin tasot papanoista. Vielä uusi pesuhiekka missä molemmat kävivätkin antaumuksellisesti pyörimässä ja turkit näyttivät heti paljon paremmilta.



Chinchilla on siitä erikoinen otus että sen turkki ei saa kastua, se hoitaa turkkinsa eläinkaupasta saatavalla pesuhiekalla.
Typykät hyppelivät puolisen tuntia vapaana kunnes paimensin ne takaisin häkkiin. Hihittelin itsekseni niiden mökkiä, Pirkan olutlaatikko on mitä sopivin sillä ne tykkäävät jyrsiä pahvia niin kertakäyttöinen asunto on mitä parhain. Kerran ostin niille eläinkaupasta puisen pesämökin ja eikös mennyt kuin pari kuukautta niin ensimmäiset naulat törröttivät pystyssä vaarallisen näköisenä.

Tyttöjen häkkiä

Kaiken tämän hässäkän jälkeen pääsin viimein sinne peiton alle katselemaan salkkareita netistä, vaikka Reino oli kovasti sitä mieltä että jotain hauskaa olisi vielä pitänyt tehdä, se koira ei väsy kyllä koskaan! Se sai kuitenkin rauhoittua yöpuulle, iltaruokinta ja pissatus niin siihen herra sai tyytyä.


Ai mitenniin olen mahdoton?! En varmasti, se huijaa!

Vaikka välistä toivoisinkin että voisin kömpiä sinne peiton alle suoraan töistä tullessani, en silti vaihtaisi päivääkään tästä eläinlauman kanssa elosta pois! 

torstai 16. huhtikuuta 2015

Reino rallittelee

Hihhei, pieni kooste Reinon häiriöharkoista :) Ensimmäisessä pätkässä treenikaveri pisti hieman liikaa haastetta kun lelu piippasi vahingossa taskussa ja Reiskahan lähti sinne kuin sutti! Toisella videolla näette hienon putkeen menon (not....) ja A-esteen päältä kurkitaan kovasti kahvihuoneeseen josko siellä olisi jotain kiinnostavaa.

Mutta olen kyllä tyytyväinen muuten, lisätään hetken päästä myös se onnistunut suorituskin. Kontaktit alkavat sujua jo aika mukavasti, täytyy vain muistaa olla itse tarkkana ja vaatia joka kerta tekemään samalla tavalla niin se oikea suoritustapa jää pojallekin selkärankaan.

Pitemmittä puheitta, alla video!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kouluratsastusta ja tokoilua

Voi harmi että minusta onkin tullut viime aikoina laiska kirjoittaja! Koko ajan tapahtuu vaikka ja mitä kivaa mutta en ehdi samassa tahdissa kertoa juttuja tänne blogiin. Aloitetaan tällä kertaa vaikka siitä että kävin pääsiäisenä talleilemassa Oonan kanssa. Sain kunnian ratsastaa Pablolla, Oona hoiti ja ratsasti tällä kertaa tallin tuntiponin Nutellan. Laittelimme kaikessa rauhassa hevoset valmiiksi ja suuntasimme maneesin treenaamaan.


Tiukka ilme ratsastajalla :)

Alkuun oli taas vähän hakemista ja piti opetella mistä nappuloista ruuna toimikaan mutta Oonan avustuksella homma toimi hetkittäin aika kivasti. Taas piti muistaa vain se tasainen tuntuma suuhun, mulla on paha tapa päästää tuntuma hetkittäin löystymään ja huomaamattani nyppään ohjista jolloin on täysin ymmärrettävää että hevonenkaan ei ole tasainen edestä. Tämän kun sai kuntoon, piti vielä muistaa että poika tarvii myös tasaisen ja turvallisen jalan niin sieltähän se lähti leiskauttelemaan hienoa ravia! On se kiva hevonen ja erinomainen opettaja, se ei tee askeltakaan oikein jos et itse hoida hommaa selästä käsin oikein.

Ihana Nutella! c Ella Hyrkäs


Oonalla ja Nutellalla meni oikein kivasti, vitsit se poni on mahtava tyyppi! Ratsastuksen jälkeen Pablo sai aarnikaa selkäänsä ja leikkasimme Nutellalta vuohiskarvat. Mulla on joku ihme fiksaatio päästä leikkelemään karvoja ja koska Oona ei tästä hommasta tykkää niin pääsin saksimaan oikein olan takaa. Karsinoiden siivouksen jälkeen lähdimme ajelemaan kotiin ja olinkin niin poikki että loppupäivä meni kotona hengaillen, huomasi kyllä että en ollut vielä palautunut kokonaan flunssasta.

Sunnuntaiksi olin lupautunut talkoilemaan Rohki-Hallilla tokokisoissa ja Karon kanssa lähdimme matkaan jo kahdeksan maissa aamulla. Minun hommaksi tuli ottaa vastaan ilmoittautumisia ja aluksi olin sekaisin kuin seinäkello! Kisaaja-parat, muutenkin heitä varmasti jännitti ja sitten meikäläinen sössii papereiden kans :D Äkkiä pääsin kuitenkin kärryille mitä piti tehdä ja vielä kun sain ihan huipputyypin siihen kaveriksi niin homma lähti pelaamaan.

Nuori ja notkea Rymy


Näimme tosi hienoja suorituksia ja pitänee ihan kehaista kuinka Ylitornion koiraporukan Veera ensimmäisissä kisoissaan sai mahtavilla pisteillä ykköstuloksen! Vitsit, sain itsekin niin mahdottoman treenikärpäsen puraisun että ei tosikaan! Olenkin treenaillut molempi koiria päivittäin ja nykyään teen niin että otan lenkille mukaan palkat ja siellä hetkittäin treenaan liikkeitä. Mikäs sen parempi harjoituspaikka paikalla makuuseen kuin pyörätie jossa on hajuja, liikettä ja paljon muuta häiriötä? Jättöliikkeet on myös aika kiva treenata lenkillä, nyt meillä on tehotreenin alla liikkeestä seis.

Pikku-pikinokka pari vuotta sitten


Noutokapulan pito on meillä ollut oikea murheenkryyni. Reino inhosi koko kapulaa aluksi ja ahdistui pienistäkin treeneistä niin kovasti että lähti kesken kaiken paikalta pois. Milloin se lähti latkimaan vettä, kynsi itseään tai tyyneesti poistui toiseen huoneeseen. Nyt sen kanssa saatiin kuitenkin läpimurto ja kapulahan pysyy suussa! Lyhyitä treenipätkiä, paljon toistoja ja paljon kehuja niin siitä se homma alkaa skulata. Rymyllä on vielä tämä en-halua-tehdä-tätä-hommaa-vaihe päällä, mutta eiköhän se sekin hiffaa tuon jos kerran Reinokin. Luulin ihan oikeasti että Rymy olisi tämän aikaisemmin oppinut joten kyllä se Reiskakin osaa yllättää!

Alla pieni videon pätkä




Viime sunnuntaina kävin myös pitkästä aikaa Mellajärvessä tunteja pitämässä sekä ratsastin suomenhevosruuna Tanelin. Aika ihana tapaus, vielä aika raaka mutta oli se paljon mennyt eteenpäin siitä mitä se oli. Hyvin nöyrä ja miellyttämishaluinen, välistä vain pelottaa uudet jutut niin pirskatisti että niitä pitää hieman tuijotella ja ehkä ottaa spurtti johonkin suuntaan :) Hauskaa oli ja tämänkin reissun hyödynsin Rymyn osalta niin että kun pidettiin tauko, otin sen pihalle koiralauman keskelle treenaamaan. Ihmeen hyvin se keskittyi, jopa luoksetulotkin onnistuivat! Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee kunhan jaksan vain tehdä töitä sen kanssa.

Siis mitä?!


Eiköhän tässä ollut viimeisimmät kuulumiset, yritän jatkossa olla reippaampi päivittämään niin ei tule kerralla tällaista informaatiopläjäystä!