perjantai 24. toukokuuta 2019

Edistystä

Tovi onkin ehtinyt vierähtää viime kirjoituksesta ja paljon on sattunut ja tapahtunut. Lillanilla tuli pientä treenitaukoa epämääräisen takajalan pompauttelun vuoksi sillä tokihan homma piti selvittää rauhassa. Kävimme tietysti välittömästi hierojalla, mutta tarkkaa syytä tai selitystä emme vaivaan saaneet. Varasimme ajan luottomiehelle Mika Toivaiselle ja viime viikon tiistaina ajelimme heti aamusta Ouluun. Aikansa käsiteltyään Mika löysi lantion seudulta vasemmalta puolen jumin joka oli selkeästi myös kipeä. Takareisien sisäpinnoilla oli myös pientä vanhaa arpeumaa, mutta jo parantunutta. Voisin hyvinkin kuvitella että putkessa liukastuminen tai muu on voinut varmasti ne aiheuttaa, sen verran on lujaa menty. Onneksi jumi saatiin kuitenkin auki ja hyvillä mielin ajeltiin kotiin. Pomputtamista ilmeni kuitenkin vielä treenien jälkeisenä aamuna ja hysteerikko-omistaja soitti tietysti hätää kärsimässä Ouluun. Mika muistutti vielä venyttelyohjeista ja sanoi että jos vaiva jatkuu eikä pahene, voi eturistisiteen varoilta kuvata. Varasin heti ajan Keminmaan Valppaaseen, sillä itseni tuntien olisin stressanut muuten asiaa koko ajan. Venyttelyn myötä tosin pomputtelu jäi pois kokonaan ennen klinikka-aikaa mutta menimme kuitenkin varoilta käymään. Eläinlääkäri totesi koiran tutkittuaan että hän ei missään nimessä epäile että siellä mitään ristisidevaivaa on ja ei suositellut kuvaamista. Päätin että näillä mennään, niin hysteerinen ei kuitenkaan tarvi olla että kuvia olisi ehdottomasti vaatinut.




Nyt ollaan palattu normaalitreeniin, mutta selkeästi vieläkin paremmilla lämmittelyillä ja jäähyttelyillä. Olen lisännyt myös nopeat venytykset kylkiin ennen treeniä ja juoksuttanut kevyesti ympyrällä molempiin suuntiin jotta lihakset varmasti ovat elastiset ja lämmenneet. Ja ainiin, kävimmehän me Torkin epiksissäkin huhtikuun lopussa. Tällä kertaa ilmoitin meidät vain kisaavien radalle ja siihen otin myös tuplauskierroksen. Viime kisasta viisastuneena päätin että kontaktivirheitä ei sallita ja jos niin käy, lähdemme radalta pois saman tien. Kyse on tosiaan siitä että Lillan kyllä tietää miten pitää tehdä, mutta viretila aiheuttaa vielä mokia. Kuulostaa ehkä turhan ehdottomalta, mutta tällä tavoin se oppii säätelemään itseään parhaiten. Mitä järkeä on opettaa sille että okei, mokasit ja saat kuitenkin uuden mahiksen jatkaa rataa tekemällä kontakti uusiksi kun hylky tulee kuitenkin?  Eka rata lähti hienosti liikkeelle, puolivälissä tein vain itse ihan tyhmän kämmin kun ohjasin päin vastoin kuin suunnittelin. Sieltä otettiin kielto joka meni aivan minun kontolleni. Jatkettiin kuitenkin ja hups, A:lta Lilleri hyppäsikin kuin jänis alas! Ei muuta kuin käsky häkkiin ja koira juoksi sinne radalta suoraan. Ihmisten ilmeet olivat jokseenkin hauskaa katseltavaa, katsoivat varmaan että mitä ihmettä tuo eukko puuhaa :D

Ei siinä, uusintakierrokselle lähdettiin hyvillä mielin ja kappas vain kuinka meistä kumpikin korjasi mokansa: en sössinyt ohjausta ja Lillan otti hienosti kontaktin! Radalta tulikin voitto ja mentiin muuten lujaa :) Ihan satavarma en kyllä ole ottiko se viimeistä keppiväliä, mutta koska tuomari ei sitä huomannut niin nollana mentiin <3







Oma kenttä ollaan saatu myös käyttöön. Caritan kanssa ollaan käyty treenaamassa Eetua, Pimua ja Reinoa aina kerran viikossa ja Lillanin kanssa ollaan käyty pari kertaa viikossa aksailemassa. Tällä hetkellä Lillanin kanssa on kontaktien suhteen tilanne se, että se tekee puhtaat ja nopeat kontaktit noin yhdeksänkymmentä prosenttisesti, saa kuitenkin nähdä miten kisavireessä käy. Siinäkin pitää vain muistaa toimia kylmän viileästi ja poistua radalta väärän suorituksen jälkeen. Tämän koiran kanssa tarvitsen ennen kaikkea mielen hallintaa, ei saa olla kiire yrittää nollia vaan tähdätä rauhassa hienoihin ja puhtaisiin suorituksiin. Tulokset tulevat sitten kun koira on koulutettu siihen valmiiksi ja radat alkavat tuntua helpolta.

Reinon kanssa ollaan alettu Rally-tokohommiin ihan tosissaan. Käymme kotikentällä Minnan treeneissä kerran viikossa ja ostin sille myös paikan Tornioon Teresan kymmenen kerran kurssille. Poika on toiminut yllättävän hyvin jopa vieraissa paikoissa, olen hetkittäin suorastaan häkeltynyt. Voimme ihan hyvin tehdä jo palkattomia kisanomaisia ratasuorituksia ja vire on pääasiassa oikein hyvä. Kotona harjoittelemme sitten uusia asioita ja kertaamme vanhoja. Tällä hetkellä treenaamme jo muutamia avon juttujakin ja olen saanut Reiskalle koepaikan kesäkuussa kahteen kisaan. Jännän äärellä siis ollaan :D

Nyt mennäänkin sunnuntaina Kemin Koiraharrastajien agilitykisoihin oikein kunnon poppoolla: Eetu, Reino (?!) ja Lillan juoksevat yhden radan ja Minnan Sulolla menen yhden yksilöradan + piirinmestaruusjoukkueessa. Katsotaan kuinka meidän käy, tulen sitten raportoimaan kuinka Reino kävi kuuhailemassa metsikössä sun muuta sekopäistä :D



keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Treeni-iloa!

Voihan mahoton kuinka innoissani olen taas (vaihteeksi!) treenaamaan. Pitää aivan suitsia itseänsä että ei tee koiran kanssa liikaa ja enemmän analysoi ja suunnittelee itse harjoituksia. Maanantaina meillä oli Raunon treenit ja saimme tosi hyvin keskityttyä niihin asioihin mitä huomasin kisoissa meille olevan vaikeaa. Saimme muun muassa harjoitella mutkaa jossa oli hyppyjä ja tämän rytmittäminen on ollut meikäläiselle ihan sikavaikeaa. Milloin pusken koiran ohi hypystä tai liian syvälle ja milloin jään liian kauas. Tässäkin harjoituksessa meinasin ensin jäädä ihan liian kauas hypystä jotta en vahingossakaan ajaisi Lillania taas esteen ohi. Tämä ei toiminut, sillä en saanut sitä järkevästi hypyn jälkeiselle linjalle jatkamaan matkaa, joten jotain piti muuttaa. Rauno neuvoi menemään selvästi lähemmäs hyppyä, sitomaan koiran ja näin ollen kääntämään sen oikealle linjalle ja sitten antaa vain paukkua. Lyhyt tehtävä, mutta voi niin tärkeä!



Seuraavaksi teimme puomia. Tässä tuli samalla harjoiteltua putki/puomi-erottelua ja kontaktia. Kerran Lillan tuli läpi kontaktista, mutta muuten suoritukset olivat tasaisen hyviä. Olin noin 5-7 metrin päässä itse puomista ja nyt näki että se ei todellakaan tarvi minua sinne saattelemaan. Rauno taas muistutti kuinka minun pitää antaa se touch-käsky ajoissa, se ei hidasta koiraa vaan päinvastoin! Kun Lillis tietää mitä pitää tehdä, se on varmempi ja nopeampi. Lisäsimme myös hieman häiriötä mukaan, Rauno mm. juoksi vieressä, heitteli tavaroita puomin eteen jne. Yllättävän hyvin se silti keskittyi tehtävään vaikka sen oma lelu ei ollutkaan etupalkkana kertaakaan.

Viimeisenä tehtävänä oli sitten kepit. Olemme päässeet siihen pisteeseen että ohjureita ei enää yleisesti ottaen käytetä. Nyt on myös selkeästi yksi ja sama millä puolella olen, ei vaikuta koiran tekemiseen mitenkään. Vaikeutimme keppejä niin että siirsimme väliseinää melko lähelle loppupäätä ja tämä aiheutti varsin hämmentyneitä reaktioita Lillanissa :) Se oli hieman epävarma voiko pujottelua jatkaa loppuun, mutta kannustuksella saatiin sen verran puhtia että viimeisetkin välit otettiin. Lopuksi otettiin ihan iisi keppisuoritus että koiralle jää hyvä ja varma fiilis tehtävästä. Kaiken kaikkiaan hyvät harkat oli!




Tokon suhteen olemme päässeet myös hieman edistymään. Nyt kun olen päässyt useamman kerran viikossa hallille, olen käynyt tekemässä ihan vain jotain pientä kuten esimerkiksi ihan vain tokohypyn edessä istumista :) Meillehän on ollut suorastaan ylitsepääsemättömän vaikeaa istua hypyn edessä, tai oikeastaan istua yhtään missään kun maahanmeno on yleistetty niin vahvaksi. Pikkuhiljaa on neitille mennyt perille että välistä voi myös istua ja koko ajan tulee onnistumisia enemmän ja enemmän. Seuruu alkaa myös olla jo ihan kivalla mallilla, suoraan mentäessä kontakti pysyy tosi hyvin, käännöksiä pitää vielä treenata. En jotenkin osaa itse kääntyä järkeävästi (voi herranen aika!) ja Lillan ei tajua lähteä heti mukaan. Uskon että tämä kyllä korjaantuu kun päästään vain lisää harkkaamaan.

Ihanaa kun on kevät ja lumet sulaa, saadaan pian omakin kenttä käyttöön! Mukavaa kesän odotusta kaikille lukijoille ja treeni-intoa!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Ensimmäiset viralliset kisat

Ensimmäiset viralliset agilitykisat takana! Päätin ihan oman pääni vuoksi tehdä kisailmon jo nyt, sillä rupesi pikkuhiljaa tuntumaan siltä että eka startista alkoi muodostua melkoinen mörkö. Tiesin että koira ei ole likimainkaan kisavalmis, mutta kun sen hyväksyy eikä lähde edes odottamaan nollasuoritusta, voi käydä vähän kokeilemassa miltä se kisaaminen taas tuntuu. Onneksi Krista ja Aurora lähtivät kenneltypyiksi mukaan, oli huomattavasti rennompaa ajella hyvässä seurassa eikä jännitys päässyt nousemaan ihan tuhottoman korkealle. Paikan päälle saavuttuamme kävin ilmoittautumassa ja veimme tavarat paikoilleen ja ei muuta kuin lenkille. Lillan oli täysin oma itsensä, elämä oli ihanaa ja kaikki olisi pitänyt saada moikata. Ehdimme hyvän tovin katsella kolmosluokan viimeistä rataa ja otin myös Lillerin kanssa tuntumaa pohjaan. Lämmittelyssä koira toimi moitteettomasti joka osaltaan hälvensi jännittävää fiilistä.





Tuomarina toimiva Hilpi Yli-Jaskari oli suunnitellut todella mukavan agilityradan jossa oli juuri sopivasti vaikeusastetta ja se oli myös turvallinen nopeille maksikoirillekin. Rataan tutustumisessa minun piti muistuttaa itseäni moneen kertaan siitä, että hommat pitää tehdä juuri niinkuin tekisin treeneissäkin, ei mitään höpönlöpön-varmisteluja. Esimerkiksi kepit saivat minun ensin suorastaan kauhun valtaan sillä en mitenkään päässyt ohjaamaan niitä "helpommalta" puolen. Tässä oli taas heräämisen paikka: mikä ihmeen helpompi puoli? Tarkoitus on ollut koko ajan opettaa Lillan suoriutumaan kepeistä täysin itsenäisesti oli ohjaaja vaikka päällään kahviossa. Siispä rauhoituin ja päätin että näillä mennään ja sillä sipuli. Keppien jälkeen tuli toinen meille vielä hankala kohta, nimittäin takaaleikkaus jonka myöskin päätin urheasti suorittaa, syteen tai saveen.


Lentävä australiainen



Radalle lähtiessä minulla oli jo aika hyvä fiilis, Lillan jäi kuin tatti paikalleen ja eikun matkaan! Hyppy ja rengas menivät suorastaan lentäen, A-este oli aivan loistava! Tästä putkeen lähetys jota jäin hieman ihailemaan jolloin kävi niin hassusti että unohdin kertoa koiralle mihin seuraavaksi mennään :) Tästä seurasi hypyn ohitus joka tosin korjattiin kaikessa rauhassa ja matka jatkui hyppymutkan kautta taas putkeen ja hypyn kautta puomille. Ennen puomia olevan hypyn jälkeinen kaarre venyi turhan pitkäksi jolloin puomille nousu oli hieman hutera mutta onnistui. Radalla ollessani puomi tuntui hyvältä ja vapautin todella nopeasti edessä olevaan putkeen. Tästä tultiin kepeille jonne Lillan ei ehtinyt aivan koota itseään tarpeeksi jolloin se juuttui keppiväliin ja rytmi meni sekaisin. Korjasimme ja lähdimme tekemään uudestaan mutta lopussa pujottelu herpaantui ja jouduimme ottamaan vielä uudestaan. Tässä vaiheessa menin kuitenkin toiselle puolen jotta emme joutuisi tekemään kahta vaikeaa asiaa peräkkäin. Hienosti pikkuneiti pujotteli, mutta tässä huomasin että olemme tehneet tosi vähän kepeiltä radan jatkamista, sillä se lähti tyystin väärään suuntaan. Korjaus ja loppujen esteiden jälkeen maaliin.









Videolta kun katsoin tuota puomia, niin se ei ollutkaan ihan niin hyvä miltä se tuntui. Vähän oli roiskaisun makua ja ei tullut sille ominaista ja selkeää takajalkastoppia missä se selkeästi taittaa kintereitä alaspäin. Tämähän näkyi heti toisella radalla jossa kylläkin otettiin hylly ennen kohtalokasta puomia. Taas kerran Lillan löysi hienosti kepit ja pujottelikin puhtaasti, mutta keppien jälkeen se sinkosi vasemmalle minne viimeinen väli sitä luonnollisesti ohjaa. Tästä tuli seuraavan esteen takaakierto ja väärältä puolen ylitys josta HYL. Matka kuitenkin jatkui kahden putken kautta kohti puomia jolle noustiin hyvin mutta hui mikä loikka alastulossa! Otettiin uudestaan putken kautta ja sama homma. Tästä hyvästä käytin sen alastulolla ja lähdimme pois radalta. Jälkeenpäin asiaa puineena päätin että jatkossa jos kontakti ei ole kriteerien mukainen, en korjaa vaan samantien radalta pois ja häkkiin. Toivon että tämä auttaisi, sillä kysehän on vireenhallinnasta eikä osaamistasosta. Sama asia kuin paikallaolossa lähdössä, sehän osasi sen mutta vireen ollessa korkealla ja hinku radalle kova, se ei vain malttanut. Kun kävikin niin hassusti että joutui radalta pois välittömästi jos ei kuunnellut alkoi kummasti malttamaan. Kokeillaan samaa nyt puomin kanssa, eli kerta se osaa esteen, sen pitää se tehdä kerrasta oikein tai agilityn hauskuus loppuu siihen ja mennään pois. Katsotaan miten tämä etenee.








Viimeisenä meillä oli hyppyrata. Se lähti oikein mallikkaasti liikkeelle kunnes tuli jo etukäteen jännäämäni paikka, takaaleikkaus muurille. Lilleri juoksi iloisesti muurin ohi, mutta kiellolla selvittiin ja matka jatkui. Hyppymutkassa se kuitenkin harhaantui ja kun aloin tätä korjaamaan se lipsahtikin putkeen joka ei ollut suoritusvuorossa. Loppuun kuitenkin jatkettiin kera "hieman" liian tehokkaan putkijarrun sekä muutaman lisäputken kautta :) Mutta! Kepit, ne se meni kuulkaa hienosti!





Summa summarum. Koira oli loistava, teki kaiken sen minkä tähän osaamistasoon nähden voi vaatia. Vire kävi hieman korkealla josta kontaktin loikkaus, mutta yllä olikin jo suunnitelma tähän jota tulen toteuttamaan aina ja joka paikassa. Mieluummin nyt maksan näistä harjoitteluista ja hylyistä starttimaksujen verran entä kuin sitten kiroan vielä vuoden päästä kuinka se ei ota kontaktin alastuloja. Vaikka koira onkin pääosin takaaohjattava, en saa myöskään unohtua seisoskelemaan vaan ylläpitää liikettä koko ajan. Kepit tulevat nyt luonnollisesti osaksi rataharjoittelua jolloin opimme että matka voi jatkua niiden jälkeen ihan mihin vain ja Lillerin pitää olla tiukasti kuulolla. Nythän sitä on pääasiassa palkattu keppien jälkeen lelulla, niin eipä voi oikein vaatia että se tuosta vain osaisi. Paljon pitää tehdä myös takaaleikkaustreeniä, se on myös meidän kompastuskivemme.

Ja ainiin, eka radalla sijoituimme toiseksi! Eli typykkä sai myös eka ruusukkeen virallisista kisoista <3 

Taitava kelpi!


perjantai 5. huhtikuuta 2019

Miten meni omasta mielestä?

Tässä on jalka pikkuhiljaa taas kunnossa ja on päästy jo treenailemaan. Nyt kun olen taas kriittisellä silmällä katsellut meidän tekemistä, niin päätin kirjoittaa onnistumiset sekä kehitettävät asiat-listan jotta muistan treenata oikeita juttuja.



Kehitettävää:

1. Älä huiski sitä koiraa kymmenen metrin päähän hypyillä. Luota että se ottaa esteen ja lähetä jo kaukaa, näin ollen kaaret ja kurvit lyhenevät noin sata metriä. Treenilistalle siis lähetykset hypyille ja pienet kaarteet.

2. Älä jää sipsuttamaan ja maleksimaan kepeillä koiran vierelle. Jos jännittää pysyykö se vielä kepeillä loppuun saakka vaikka vedätät, käytä loppuohjureita. Juokse, liiku, tee vaikka kuperkeikkoja vierellä!

3. Harjoittele kontakteja myös niin että jäät koiran taakse, sen pitää silti osata edetä täysillä riippumatta ohjaajan sijainnista. Tähän avuksi apupalkkaaja joka tarvittaessa hetsaa.

4. Takaaleikkaukset kepeille. Näissä Lillan vielä pyörähtää, mutta kun tässäkin käyttää apupalkkaajaa niin alkaa varmasti toimimaan.

6. Keppien päässä erilaisia esteitä joita ei ole tarkoitus suorittaa, esim. putki. Moni koira ottaa tästä häiriötä joten tämä ehdottomasti treenilistalle.

7. Erottelua. Kontakti-putki yms. erottelua niin paljon että koira oppii kuuntelemaan mihin ollaan menossa.




Onnistumiset:

1. Keinu ja A, molemmat tällä hetkellä osaamistasoon nähden riittävän nopeita ja varmoja.

2. Keppien haku, Lillan osaa melko hienosti ja itsenäisesti hakea keppejä jo hieman vaikeammastakin kulmasta. Suoritusnopeus saisi vielä hieman kasvaa ja maltti tehdä loppuun saakka.

3. Lähtö, tämä on tuntunut menneen tajuntaan oikein hyvin! Tärkeistä tärkein juttu!

4. Herkkyys kuunnella ja seurata ohjeita. Lillan ei päättömästi vain kaahota vaikka lujaa meneekin ja minulla on tunne että se on ns. näpeissä koko ajan.

5. Takaakierrot jotka ovat varmistuneet koko ajan. Ollaan tehty tosi paljon harjoituksia joissa sen on löydettävä itse se mitä haetaan pelkällä sanallisella käskyllä, jolloin radalla ohjattavuus on parantunut. Eihän tämä vielä pomminvarma ole, mutta näin nuorelle koiralle mielestäni jo hyvä.

6. Lillan osaa olla rauhallinen ja rento joka paikassa. Se ei huuda häkissä, osaa olla hihnassa jo asiallisesti vaikka kentällä tapahtuisikin mielenkiintoisia juttuja ilman häntä.


Tässäpä itselle muistinvirkistykseksi lista ja miksei muillekin vinkkejä harjoitteluun :)

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Oulun reissu

Muistatteko kun valitin kiirettä ja väsymystä? Ei ole kiire enää ei! Aloitetaan kuitenkin alusta, eli palataan lauantaihin kun töiden jälkeen pakkasin Lillanin autoon ja suunnistin kohti Oulua. Tarkoitus oli tosiaan mennä isän luo yöksi ja aamupäivästä sitten Maikkulaan Avarian Sportdogsin hallin avajaisepiksiin. Matka meni hyvin, keli oli hyvä ja perillä olin jo viiden aikana. Kävimme Lillerin kanssa pissalenkin ja majoituimme kohteeseen. Ilta sujui rattoisasti siskon perheen käydessä kyläilemässä ja iltalenkin muodossa. Yön pieni kelpie nukkui kerällä jaloissa ja aamulla olimme jo kahdeksan jälkeen pirteänä lenkillä. Lillan oli tapansa mukaan kuin siipiä vailla ja etenkin kaupungin rohkeat linnut saivat sen aivan höperöksi :)





Kahdentoista korvilla lähdin ajelemaan kohti Maikkulaa ja nappasin mukaan myös Karon koirineen. Halli löytyi helposti ja paikkana se on aivan loistava! Hyvä pohja, lämmin sisäilma sekä sisävessat! Ihanat ihmiset kruunasivat koko paikan ja jäimme hyvillä mielin odottelemaan omien luokkiemme alkua. Tarkoitus oli startata Lillanilla supermöllit ja möllit tuplauksella ja Kiralla pelkät möllit. Ei aikaakaan kun pääsimme tutustumaan rataan ja mietin kuumeisesti uskallanko luottaa Lillerin irtoamiseen jotta saisin järkevän ohjauksen radan loppuvaiheille. Päätin sitten tehdä sinne persjätön ja lähdin valmistautumaan koiran kanssa. Lillan jäi tosi hyvin lähtöön, vähän se hätkähti kun aita laitettiinkin takana kiinni mutta ei alkanut possuilemaan kuitenkaan. Pikku-kelpi lähti kuin ohjus matkaan ja se tuntui tosi hyvältä. Turhaan juoksin niin pitkälle sitä viemään ja kun tuli aika tehdä persjättö, olin liian syvällä ja en ehtinyt onkia koiraa ohjaukseen. Nuori, kokematon tykkinopea kelpieni valui pahasti taakse ja tuli suoraan törpön ohjaajan jaloille. Niinhän siinä kävi että lensin nurinmullikkaa suoraan nilkan päälle. Siinä typertyneenä könysin takaisin ylös ja kokeilin kantaako jalka. Huonosti kantoi, mutta hypin yhtäkaikki loppuun saakka ja koira teki hienoa työtä.





Maalissa iski ihan älytön kipu ja onneksi Karolina tuli ottamaan koiran vastaan. Jäin itse makaamaan selälleen ja nilkkaan kävi ihan tosissaan. Onneksi hallin henkilökunta toi heti kylmäkääreen ja pääsin sivuun ottamaan särkylääkettä. Karo hoiti koirat autoon ja oli aikeissa lähteä viemään minua ensiapuun mutta siinä vaiheessa meinasi taju lähteä ja oksennus tulla. Onneksi porukka soitti ambulanssin jonka kyydissä minut kärrättiin Oysiin. Siellä lääkäri väänteli ja käänteli, lähetti röntgeniin ja tukilastan kanssa sitten kotiin. Onneksi murtumaa ei ollut vaan ilmeisesti selvittiin pehmytkudosvauriolla. Isä kävi minut noukkimassa sairaalan pihalta ja vei Karon luo joka oli ystävällisesti lenkittänyt Lillanin omiensa ohella ja pitänyt huolta siitä. Sain teetä ja sympatiaa ja sen jälkeen pääsin ajamaan takaisin kotiin. Kipeä jalka oli onneksi vasen ja kytkimen käyttö onnistui yllättävän vaivattomasti.



Nyt on sitten koirilla ja minulla pakkoloma edessä. Lillanin olen tutkinut tarkkaan sillä sekin otti melkoisen tällin päähänsä ja niskoihinsa, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole reagoinut paineluun tai kääntelyyn. Muutenkin se liikkuu vaivattomasti ja yleisvointi on hyvä. Toivotaan että sen osalta selvittiin säikähdyksellä. No, oppia ikä kaikki ja vahinkoja sattuu vaikka kovasti harmittaakin oma töppäily. Nyt vain hetki lepoa ja treenit jatkuu taas entistä ehompana!

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Kiirusta ja väsymystä

Viime viikot on olleet melkoista haipakkaa, töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja siihen päälle vielä kaikki muut. Onneksi agility ja koirat antavat paljon mutta toki ne myös väsyttävät. Illat ovat kuluneet hyvinkin pitkälti koulutuksissa, epiksissä, talkoissa tai sitten vain koiria lenkkeilyttäen. Aamulla olen parhaimmillaan lenkittänyt ensimmäisen koiran jo seitsemän jälkeen, ruokkinut ja pissattanut kaikki sekä hypännyt autoon ennen yhdeksää. Luojan kiitos saan ottaa koiran töihin mukaan, joten Lillanin olen käyttänyt päivällä parilla lyhyellä kävelyllä taukojen salliessa. Maanantai oli hyvä esimerkki tällaisesta päivästä. Kuudelta kun myymälä suljettiin, lähdimme Lillanin kanssa ensin käymään kaupassa josta ajelimme Tornion kennelkerhon hallille. Siellä kävimme tietenkin lämmittelylenkin, raahasimme tavarat sisään ja rakensimme treeniporukalla radan.


Lillan ja pieni ystävänsä Jelkku <3


Väsymyksestä huolimatta jaksoin hyvin keskittyä koulutukseen joka oli taas kerran taattua Rauno-laatua. Radan alku oli todella kinkkinen ja me emme ihan vielä olleet sillä tasolla mitä se vaati. Tämähän ei kuitenkaan estänyt harjoittelemasta ja loppujen lopuksi saimme pätkän toimimaan aivan riittävän hyvin. Lillanilla oli taas kerran aivan superhauskaa ja se toimi hienosti. Jäähylenkki vielä yhdessä koirakavereiden kanssa kruunasi päivän ja yhdeksän maissa lähdimme ajelemaan kotiin.






Tiistai-aamuna olin sen verran laiska etten jaksanut herätä niin aikaisin että olisin ehtinyt käyttää ketään koirista lenkillä. Lillan lähti jälleen kerran mukaan ja illalla meillä olikin Hanna-Lenan treenit Arcticin hallilla. Teemana oli mutkaputkiin lähetys pimeistä kulmista ja tämä tuli kyllä todella tarpeeseen! Ei ollut aivan läpihuutojuttu ja kerran pienen kelpiparan pääkin ehti mennä aivan jumiin kun se ei tajunnut mitä siltä haluttiin :) Tykkään kyllä niin kovasti myös Hanskun tavasta opettaa, ihana kun on kaksi niin hyvää valmentajaa <3


Kuvassa voitokas Milo, ystäväni Riikan koira. Tämän kaverin kanssa juoksin Torkin kisoissa viime sunnuntaina kaksi nollarataa ja yhden vitosen saaden kolme luokkavoittoa <3 Ihana tyyppi!


Nyt onkin koirilla vapaat eli vain lenkkeillään ja perjantaina Lillan pääsee taas hierojalle. Viikonloppuna olisi tarkoitus ajella Ouluun ja käydä kurkkaamassa Avarian Sportdogsin uusi halli episten merkeissä. Katsotaan josko tuo pikkutypyn ujous vieraissa paikoissa lähtisi karisemaan ajan ja kokemuksen myötä, joten tavoite on saada se kulkemaan vapautuneesti ja niin että sillä on koko ajan kivaa! Saa nähdä kuinka meidän käy, pitäkäähän peukkuja!

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Epiksissä jälleen

Tällä kertaa käytiin skabailemassa Tornion Kennelkerhon järjestämissä epiksissä. Olin ilmoittanut Lillanin mölliluokkaan, sen tuplaukseen sekä kisaaviin. Mölleissä oli aika mukava rata jossa oli kuitenkin pientä tvistiä ja pitkät estevälit. Jos ei ollut tarkkana, saattoi koiran hyvinkin hukata väärälle esteelle. Lillan vaikutti oikein pirteältä ja aivan omalta itseltään. Lähtöön se jäi tosi hienosti ja ratakin lähti etenemään asianmukaisesti. Yhdellä esteellä kuitenkin kuski mokasi, sillä en pitänyt lukitusta tarpeeksi pitkään jolloin Lillan lähtikin minun liikkeen mukana pois ja otettiin kielto. Tästä kuitenkin reippaasti loppuun, eikä hävitty voittajalle kuin pari sekuntia kiellosta huolimatta. Tämä rata uusittiin vielä ja tuo mokailukohta hoidettiin kunnialla. Harmillisesti Lilleri nappasi yhden ylimääräisen hypyn matkalla joten otettiin tältä radalta hylkäys.











Kisaavien rata oli melkoisen kinkkinen ja arvelinkin että tämä ei tule sujumaan kovinkaan vahvasti. Heti alkuun oli kaksi takaakiertoa joista mentiin keinulle. Keinultakin tuli vaikea kulma vielä kepeille, puhumattakaan oikeasta killerisuorasta, joka ei ollut suoraa nähnytkään. Linja oli tosi hankala monelle koiralle, mutta ainakin ne jotka hakivat nimenomaan hankalista radoista kokemusta varmasti tästä hyötyivät. Me palasteltiin ja yritettiin harjoitella muita juttuja ja eihän se nyt kaunista ollut nähnytkään :D Mutta treeniä saatiin ainakin!

Nyt Lillan viettää ansaittua höntsäilyviikkoa, eli seuraavat treenit ovat vasta ensi viikolla.