tiistai 22. tammikuuta 2019

Ensimmäiset epikset

Huh, nyt ne on takana, ensimmäiset epäviralliset kisat! Valmentajamme Raunon kanssa sovimme että koko ryhmä ilmoittautuu epiksiin ja hän tulee meitä sinne koutsaamaan. Ilmoitin Lillanin mölliradalle ja sen tuplaukseen ja ennen rataan tutustumista otin muutaman lähtöharjoituksen esteen edessä. Tosi hyvin kuunteli ja en sen enempää alkanut asiaa jankkaamaan. Rauno oli meillä radan kävelyssä mukana ja sain tosi hyviä vinkkejä miten kannattaa missäkin kohdassa ohjata. Rata oli mukavan oloinen, ei liian vaikea mutta ei pelkkä läpijuoksukaan.



Lähtöön mennessä jännitti aika lailla mutta Lillan totteli kuitenkin hienosti. Se kävi maahan, mutta lähdössä oli joku supermielenkiintoinen tuoksu jota kaikki koirat haistelivat ihan intona, samoin Lillan. Se jäi kyllä paikalleen, mutta ihan vähän valui sivulle nenä maassa. Mietin että alanko niuhottaa asiasta, mutta päätin että en sillä se ei pyrkinyt kuitenkaan minun perääni eikä tehnyt tuhmuuksia. Annoin lähtökäskyn ja sitten mentiin! Hienosti pikkutypy kuunteli ja meni, ainoastaan yhden putken kohdalla tuli pieni epäröinti kun itse kiirehdin liikaa ja otettiin siitä kielto. Muuten ensimmäinen rata meni tosi hyvin.

Tuplaukselle lähdin aivan hyvillä mielin ja jännityskin oli jo laantunut. Lillan oli selkeästi kuumunut edellisestä radasta ja oli nyt totaalisesti sitä mieltä että paikalla ei voinut pysyä. Se kyllä meni ihan hyvin maahan, mutta itse tajusin jälkikäteen että minulla oli nami kädessä jota se lähti seuraamaan kun koitin jättää sen paikalleen. Tästä kun se sai palautteen, otti hän nokkiinsa ja ei suostunut enää millään menemään maahan. Luojalle kiitos Raunosta joka tuli auttamaan, heilutti lelua takana ja sanoi että vapauttaa heti kun se menee maahan. Tästä lähdettiin vauhdilla matkaan ja tehtiin nopea nollarata jolla tuli luokkavoitto!





Toisaalta olin tosi iloinen ja toisaalta harmitti ihan sikana kun lähtö ei onnistunut niin kuin suunnittelin. Pitää kuitenkin muistaa että kyseessä on vielä nuori ja kokematon koira, kyllä me vielä selätetään tämä probleemo vaikka mikä olisi! Radalla Lillan oli kuitenkin hyvin kuuliainen ja kunnolla messissä, se oli hieno huomata. Tästä vain treenaamaan ja epistelemään lisää ja virallisiin mennään vasta kun ollaan oikeasti siihen valmiita.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Nenäeläin tokoilee

Paluu perusharkkoihin alkoi eilen. Kävimme Lillanin kanssa pikaisesti hallilla ajatuksena tehdä vain muutamia lähtöharjoituksia. Keli oli melko kylmä, joten jätin neitille takinkin päälle ja teimme lähtöjä nopealla palkkauksella taakse maahanmenoista ja hienoista paikalla oloista. Kerran se nousi paikaltaan ja käveli pari askelta, mutta palauttamisen jälkeen se odotti hienosti. Tällä siis mennään jatkossakin. Toissapäivänä Lillan kävi hieronnassa ja aivan kuten arvelinkin, oli sen takajaloissa ja lonkan koukistajissa hieman jumeja. Pikku-typy reagoi selkeästi kun kävi kipeää, mutta hyvin Teresa sai ne auki sillä koira rentoutui silminnähden käsittelyn aikana. Kolmen viikon päästä sitten uudestaan ja toivotaan että lihakset ei olisi niin napassa kunnossa kuin nyt.



Olemme tässä parin viikon aikana työstäneet meidän perusasento- ja seuruuongelmaa kosketuskepin avulla. Aloitin harkat ihan vain niin että sen piti koskea keppiin ja se sai siitä palkan. Muutaman illan tehtiin tätä ja pikkuhiljaa aloin vaatia pidempää kosketusta ja vapautus tuli jes-sanalla. Kun se tajusi että siinä ollaan kunnes lupa tulee heltiää, aloin pikkuhiljaa liikutella keppiä ja sen piti seurata sitä nenä kiinni siinä. Nyt ollaan kahtena iltana tehty sitä että kosketuskeppi on kiinni housujen vyötäröllä ja sen teleskooppivarren avulla säädän pallukan sopivalle korkeudelle. Korkeus on sellainen että Lillan joutuu olemaan terhakkana ja ja pystyssä perusasennossa. Ensin riitti taas se että se koskee siihen ja pikkuhiljaa vaaditaan taas pitoa ja kestoa. Tästä olisi ajatus lähteä sitten työstämään seuruuta. Kun se on reipas ja liikkuu hyvin kosketuskepin avulla, aletaan sitä pikkuhiljaa häivyttää. Katsotaan meneekö syteen vai saveen, mutta eiköhän tämä ihan kokeilun arvoinen juttu ole.




Kapulan kanssa ollaan edetty jo siihen että kun heitän sen, tuo Lillan sen minulle sivulle. Se osaa jo hyvin myös odottaa luvan ennen kuin lähtee sitä hakemaan. Paikalla istumista työstetään koko ajan, toivon että nyt kun olen eriyttänyt lähtökäskyn aksassa, selkiyttäisi se myös tätä asiaa. Hyppyestettä ei olla edes kokeiltu aikoihin, jätän sen vielä taka-alalle kunnes se ensin pysyy satavarmasti istuen ilman estettä. Tiistaina Teresan tokossa kokeiltiin ensimmäistä kertaa ruutua, jota teimmekin kosketusalustan kanssa ja tätä lähden treenailemaan myös kotona. Teimme myös isossa porukassa paikalla olon ja nyt Lillan oli tosi hienosti keskittynyt minuun koko ajan. Vielä jätin hihnan paikalleen, mutta uskalsin mennä jo muutaman metrin päähän ja en palkannut niin kovin tiheään kuin aikaisemmin. Hitaasti, hitaasti nämä asiat kehittyvät. Olen monesti ajatellut että olenko vain oikeasti ihan superhidas kouluttaja? Tuntuu että muut paahtavat kokeissa niin hurjan nopeasti ja me vain jankataan näitä samoja juttuja edelleen. Toki tiedän että jokainen koirakko on erilainen ja tämä on minun ensimmäinen oikea tokokoirani, joten monia asioita on pitänyt hieman hakea ennen kuin ollaan päästy maaliin. Toisaalta, perusta on hyvä luoda kunnolla ja eihän Lillan ole edes kahta vuotta että tuskin meillä on oikeasti hoppu. Hiljaa hyvä tulee vai miten se oli?

tiistai 15. tammikuuta 2019

Paikalla olemisen sietämätön vaikeus!

Voi että voi olla turhautunut olo! Olen iloinnut kuinka hienosti meillä on lähtö aksatreeneissä onnistunut niin kyllähän sitä rymähdettiin maan pinnalle saman tien. Eilen oli siis Raunon treenit ja ihan eka kiekoilla neiti pysyi hyvin paikalla, mutta seuraavilla ei sitten millään. Olin niin harmissani ja pahalla tuulella kunnes aikani mietittyä jäljet johtivat taas kerran sylttytehtaalle, eli meikäläiseen. Kuka EI palkannut kertaakaan taakse? Kuka EI palkannut nopeasta maahanmenosta? Kuka olikaan idiootti? Kuka luulikaan että homma on nyt ok, ei tarvi enää tehdä töitä? Ei muuta kuin peiliin katsomisen paikka ja back to basics.

Niin äiti, älä oleta!

No se siitä ja sen asian vatvomisesta ja itse treeniin. Teimme radan pätkää jossa oli ensin hyppy, takaakierto, hyppy, putkeen lähetys ja sitten pitkä suora jossa pituus, hyppy ja taas takaakierto. Tämä olikin vallan hyvää harjoitusta ja meni melko kauan ennen kuin sain Lillanin hienosti takaakierrolle ilman että itse sitten seisoin koiran laskeutumispaikalla. Ohjeeksi tuli lähettää koiraa kohti tyhjää, ei esteelle, sillä sen linja tuli siitä kyllä hyvin esteelle. Tässä minun piti olla rauhallinen, hoitaa tilanne tarkasti ja sitten vain lähettää hypyn kautta putkelle kun koira kerran irtoaa. Sitten vain hanat auki ja paineltiin suoraa pitkin koira perässä! Toinenkin takaakierto sujui hyvin niin kauan kunnes unohdin taas lähettää kohti tyhjää ja rupesin ajattelemaan liikaa itse estettä. Tästäpä tuli loistava kotiläksyharjoitus!

Nyt on kuitenkin päästy jo ihan kivasti tekemään radan pätkää ja Lillan ottaa esteet ilman että jouduin "vahtimaan" ja viemään sitä jokaiselle. Tämän kanssa pitää vain olla rohkeutta liikkua ja antaa sen hoitaa tilanteet, toki se pitää ensin kouluttaa asioihin, mutta opetuksessakin pitää paneutua itsenäiseen suorittamiseen. Samalla ihan mahtavat treenit ja samalla ihan sika turhauttavaa! Onneksi Rauno on ihan huikean hyvä valmentaja, nytkin kun meinasi vähän puhalluttaa niin ohjeeksi tuli mennä koiran mukaan ja tehdä mitä se sillä kertaa vaatii. Eli älä hermostu vaan palaa taaksepäin ja hoida sen hetkinen tilanne kunnolla. Radalle ehtii kyllä kun homma on hanskassa.




Sunnuntaina käytiin Riikan kanssa taas itsenäisesti harjoittelemassa. Meillä oli teemana "kisaharkat", eli soitimme kajareista kisojen livestreamia, puhalleltiin tuomarin pilliin ja välistä soi myös musiikki. Tottuvat koirat heti kaikenlaiseen möykkään mitä kisapaikalla voi olla. Lillanin kanssa harjoittelimme takaakiertoa saksalaisella, muutamaa puomia sekä keppejä. Puomi oli jo tosi kivalla mallilla mutta keppitreeniä pitää alkaa tehdä nyt paljon erilaisilla kepeillä. Neiti oli sitä mieltä että seuran kepit oli jotain ihan outoa eikä niitä voi muka suorittaa. Selkeästi se on nyt tottunut vain omiin joten se ongelma pitää fiksata heti pois.




Huomenna Lillerillä onkin sitten hieronta ja toivotaan että mitään suurempia jumeja ei ole ilmennyt tässä parin kuukauden aikana. Palataan asiaan taas ja meikäläinen yrittää muistaa että sitä saat mitä vahvistat!

lauantai 12. tammikuuta 2019

Jatkokurssille mars!

Ilmoittauduimme Lillanin kanssa seuramme aksan jatkokurssille, lähinnä siksi että vetäjänä toimii Niina Veijola joka on ehdottomasti ohjaajana aivan huippuluokkaa ja vieläpä erittäin mukava tyyppi siihen päälle. Ajattelin että saan Niinalta varmasti hyviä vinkkejä ja näkemystä, onhan hänelläkin kelpie ja useampi bordercollie sekä vuosien kokemus kouluttamisesta.



Niinpä torstaina oman mölliryhmän koulutustuokion jälkeen jäimme odottelemaan ryhmän kokoontumista. Meillä olikin ihanan kirjava ryhmä, sillä mukana oli sheltti, unkarinvinttikoira, flätti, lapinkoira, pointteri ja tietysti meidän pikkukelpi. Tehtävä oli helppo, pilkottiin yksinkertainen radanpätkä osiin ja tehtiin se ketjutettuna takaperin. Niinalla oli heti ajatus Lillanin lähtöön jossa se edelleen kuumuessaan ja esteitä tuijottaessaan on liian hidas. Ohjeeksi saimme käyttää jätä-käskyä (joka onneksi on meillä opeteltu) heti kun se jää silmästä kiinni esteisiin eikä kuuntele. Tämä toimi hyvin, sillä heti kun sen sanoin, katsoi Lillan minua ja palkan siitä muutaman kerran saatuaan oli aivan kuulolla ja läsähti maahan nopeasti. Eipä olisi käynyt itsellä mielen vieressäkään! Näin sitä oppii uutta kun viitsii kuunnella ja hakea apua. Kertaakaan se ei kuitenkaan yrittänyt varastaa lähdöstä ja se oli jotain se :)



Kotiläksyksi saimme sylikäännöksen opettelua, mikä ei todellakaan ole meille pahaksi, se on nimittäin sellainen ohjaus jota en osaa! Ei ole tarvinut Reinolla paljon käyttää joten nyt tulee sitten sekin tutuksi. Lisäksi meidän tulee Lillanin kanssa harjoitella lisää tuota luopumista ja kuuntelua aina vain vaikeammissa tilanteissa, eli esimerkiksi lenkillä pyydän molemmat koirat paikalle ja sanallisesti vapautan vuorotellen molemmat. Voipi olla vaikeaa, luulen ma!

Maanantaina olimme taas Raunon treeneissä ja harjoittelimme pitkällä suoralla sivuttaisirtoamista sekä pituus-estettä. Lillan toimi oikein hyvin, pysyi lähdössä eikä ollu minussa kiinni niin että ei osaisi suorittaa itsenäisesti esteitä. Toinen tehtävä oli hyppy-rengas-putki ja tosi hienosti neiti osasi myös vaikeamman renkaan :) Puomia tehtiin myös ja haimme maahan laitetun riman avulla sille sopivaa ponnistuspaikkaa ylösmenolle. Hyviä osumia sieltä alkoi löytyä, mutta työtä tämä vielä vaatii.

Kaiken kaikkiaan mukava treeniviikko, niin koiralla kuin emännälläkin on ollut hauskaa!

torstai 10. tammikuuta 2019

Emmi Lavikan koulutus

Tässä on ollut taas vaihteeksi niin kova tohina päällä että ei ole ehtinyt istahtaa edes kirjoittamaan! Olemme treenanneet kolmesti viikossa aksaa ja aamu- sekä iltaruualla ollaan tehty vähän tokojuttuja. Viime sunnuntaina kävimme myös Emmi Lavikan tokosemmassa jonka oli järjestänyt Koirakoulu Kisma Kempeleessä. Lähdimme Minnan kanssa hyvissä ajoin liikenteeseen ja perille löysimme ihmeen helposti, yleensä eksymme paljon pahemmin :) Kismalla oli hieno halli jossa oli loistavat tilat koirien häkeille, kahvihuone sekä kivan kokoinen treenialue. Ehdimme näkemään pari koirakkoa ennen meitä ja Emmi ehti vaakuttaa jo siinä vaiheessa taidoillaan.

"Aina tuota äitiä saa hävetä..."

Meidän ollessa vuorossa kerroin meidän suurimman pulmamme, eli seuruun. Emmi pyysi näyttämään mikä mättää ja suorastaan salamana sanoi että hän ei tykkää koiran pään asennosta. Sehän on vähän sellainen kyyläävä korppikotka ja se on ollut matalana ja hiippailevana seuruussa. Emmin ohje oli lähteä korjaamaan asia jo perusasennossa, eli en saa jatkossa hyväksyä ollenkaan sitä olkien alta kurkkimista :) Katsoimme myös meidän luoksetulon, eli sitä että se yleensä läsähtää kenttään kun jätän sen istumaan. Kappas, eipäs mennytkään maahan vai istui kuin tatti! Jennin koulutuksen jälkeinen treeni on siis tuottanut tulosta, jes! Toisella kierroksella katsoimme kapulan pitoa ja noutoa. Emmi kehui että Lillanilla on todella hyvä kapulan pito ja siinä ei ole mitään korjattavaa. Lähdimme harjoittelemaan noutoa tarjoamisen kautta, eli ensin tiputettiin kapula maahan ja annettiin koiran tarjota nostoa itse. Tämä oli Lillanille helppoa, sillä me olemme harjoitelleet kapulan pidon juuri näin. Tästä vaikeutettiin tehtävää niin että heitin vähän matkan päähän kapulan ja lähdin liikkumaan itse hieman taaksepäin. En sanonut ensin mitään vaan odotimme hoksaako Lillan lähteä kapulan kanssa minua kohti. Raukkaparka katsoi ihan hämillään että mitä ihmettä tässä haetaan ja kävi maahan kapula suussa :D


Tätä te varmaan tarkotitte?? Kuva: Kaisa Heikkinen


Tästä sitten hieman autettiin kutsumalla koiraa nimeltä ja kun se lähti kohti, piti heti kehua ja vapauttaa tehtävästä. Kyllä se pikku-tirriäinen on hauska tyyppi! Näytimme myös meidän kaukot ja Emmi muistutti että pitää olla myös aina sama kriteeri etujalkojen tekemisessä. Tähän mennessä en ole kyllä suonut niille ajatustakaan vaan tuijottanut maanisesti takasia etteivät ne liiku mihinkään :D Myöskin istuma-asentoa moitittiin hieman liian matalaksi, eli tässäkin pitää vain itse muistaa vaatia oikea suoritus aina ja joka kerta.


No oisit nyt heti sanonut! Kuva: Kaisa Heikkinen


Emmi kehui kuitenkin Lillania hyvin ajattelevaiseksi ja symppikseksi tyypiksi ja niinhän se kyllä on <3 Olin erittäin tyytyväinen koulutuksen antiin ja menen kyllä ehdottomasti toistekin jos vain sellainen mahdollisuus tulee!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Paluu arkeen

Hei pitkästä aikaa! Me ollaan viimeinkin selätetty sairauskierre ja päästy pikkuhiljaa treenien makuun. Lillanista todellakin huomasi että mitään ei olla juuri tehty kun ohjattuihin mentiin sillä se ei millään olisi malttanut pysyä lähdössä. Selkeästi näki että heti tuli takapakkia kun ei harjoiteltu. Saimme kuitenkin muuten hyvää pätkää aikaiseksi ja ainakin omaan silmääni on sen hyppytekniikkakin parantunut. Itsenäisesti olemme käyneet ahkerast harjoittelemassa ja etenkin lähtöä ollaan harjoiteltu ihan joka tilanteessa. En ollenkaan välttele enää tilanteita joissa se on kuumentunut ihan mahdottomaksi, vaan enemmänkin oikein hakemalla haen niitä. Nykyään se kyllä nakottaa pysyä paikalla erinomaisesti, mutta sivulta maahanmeno saattaa kestää kauemmin, etenkin jos se käy kierroksilla. Tässä ei auta muuta kuin odottaa vaikka se kuinka välillä turhauttaakin. Olen tehnyt nopeita vapautuksia taakse lelulle kun se on mennyt maahan ja välistä palkannut ruualla etutassujen väliin. Kyllä se siitä kun vain ahkerasti harjoitellaan!

Puomin ylösmeno on ollut nyt tosissaan työn alla. Olemme kosketusalustan avulla lähteneet hakemaan oikeaa rytmiä ja laukkaa millä tullaan puomille ja aika hyviä onnistumisia tässä ollaan saatu. Nyt ollaan siinä tilanteessa että voin olla itse vierellä ja takana kun se menee puomille, mutta en juuri sitä edellä. Pikkuhiljaa vaikeutetaan, mutta nyt olisi ensin tärkeintä saada toistoja jotta rytmi jää lihasmuistiin. Alastulossa ollaan vahvistettu touchia tekemällä sitä peruuttaen ja palkaten puomin juurelle ja välistä ollaan menty puolesta puomin alastulolle ja tehty nopeita vapautuksia. Pienistä palasista se oikea estesuoritus sitten rakentuu.





A-este on hyvällä mallilla, pari kertaa rataharjoituksessa meinasi neiti unohtaa että sinne piti pysähtyä, mutta äkkiä se muistui mieleen. Rengas on ainakin meidän seuran renkaalla onnistunut sataprosenttisesti, mutta saas nähdä kuinka käy sillä vaikeammalla versiolla! Keinua paukutellaan edelleen välistä takajaloilla, välistä tehdään se puolesta välistä ja lopuksi muutama kerta kokonaan. Selkeästi tämäkin kaipaa vain toistoja runsaasti.



Kepit on siinä vaiheessa että ne ovat lähes pystysuorassa. Ollaan tehty tosi pitkään vinokepeillä että ei vahingossakaan tapeta sen suurta intoa edetä suorastaan rämäpäisesti. Samalla olen yrittänyt muistaa harjoitella erilaisia lähetyksiä ja kulmia ja mukavasti pikkuneiti onkin hommat hoksannut :) Pussia ollaan treenattu muutamia kertoja, siinä ei ole ollut vaikeuksia. Muuri on ollut myös parissa treenissä mukana, uskaltaa hyvin hypätä senkin. Yritän muistaa ottaa jokaiseen treeniin aina vähintään yhden erikoisesteen jotta ei kisatilanteessa käy niin että hupsis, se ei menekään sitä.

Serpentiiniharjoitusta ollaan tehty myös ja viimeksi Lillan suoritti sen mallikelpoisesti. Tehtiin niin että mutkaputkesta ulos tultaessa koiran piti hypätä eka este edestä, seuraava takaa ja kolmas taas edestä. Laitoin ensin lelun lähelle toisen esteen ponnistupaikkaa ja hienosti Lillan löysi sen. Tämän jälkeen siirsin sen hieman kauemmas toisen esteen laskeutumispaikasta. Neitokaisella oli niin kovin hoppu että ohi mentiin ja eikun uusi yritys. Nyt se yritti jarruttaa, mutta vauhtia oli vieläkin liikaa joten pieni raukka suistui nenilleen. Nyt tuli vauhdin lisäksi myös ajatusta mukaan ja kappas vain kun onnistuikin! Näin jatkoin askel askeleelta ja loppujen lopuksi se suoritti koko tehtävän molemmilta puolilta loistavasti. Kelpeillä tahtoo nuo kaarrokset olla melkoisia, joten tällainen harjoitus on hyväksi jotta ne oikeasti joutuvat kääntymään tiukasti ja kuuntelemaan ohjaajaa.




Tokoa ollaan tehty pienimuotoisesti ja seuruu alkaa olla ihan ok jo ilman apukättä. Se selkeästi tietää mitä pitää tehdä, mutta mielentilan ollessa väärä, ei tehtävä heti onnistukaan. Sen ei kestä olla lainkaan paineistunut eikä jännittynyt, muuten katsekontakti tipahtaa ja se jää jälkeen. Tähän pitää siis kiinnittää huomiota jatkossa! Kävimme joulupäivänä Pellossa Jenni Ripatin tokokoulutuksessa ja sain tosi paljon uusia oivalluksia. Etenkin luoksetuloon saatiin erinomaisia neuvoja. Lillanilla on tosiaan tapana tipahtaa makuulle kun sen pitäisi istua joten tähän pureuduttiin. Tehtiin ensin niin että peruutin pois sen luota ja kehuin rauhallisesti sitä "hyvä istu, hieno istu". Käänsin sille selän ja taas kehuin ja Jenni kertoi aina miten se koira siellä on. Tätä kautta lähdetään etenemään, eiköhän se pysy istuen kun johdonmukaisesti treenaa.

Helsingissä Koiramessuillakin käytiin, mutta siitä ei tule nyt erikseen postausta. Matka meni hyvin ja Lillan sai lauantaina arvosteluksi Erittäin hyvän ja sunnuntaina Hyvän. Molemmat tuomarit sanoivat että kaunis koira, mutta tarvii lisää aikaa mikä on tietysti aivan totta. Olihan se melkoinen rimpula siellä muiden joukossa, mutta minun silmissä se on tietysti aina kaikista kaunein <3

Ihanaa uutta vuotta teille ja onnea ja menestystä kisakentille!

maanantai 19. marraskuuta 2018

Sairastuvalta päivää!

Meillä sairastetaan nyt oikein kunnolla :( Lillan alkoi ryystämään nenän kautta ilmaa viime lauantaina ja oletin tietysti heti että kyseessä on nenäpunkki. Onneksi asumme Ruotsin rajalla joten sain haettua Milbemax-lääkkeet samana päivänä ilman reseptiä ja säästin sievoisen summan. Kolmen koiran lääkitseminen ei nimittäin ihan halvaksi tule joten oli onni että Haaparannan apteekista löytyi lääkettä heti. Paitsi kävikin ilmi että kyseessä ei olekaan nenäsyyhyläinen vaan perhanan kennelyskä. Lillanin oireet muuttuivat nopeasti rajuksi köhimiseksi ja liman oksenteluksi. Reino sairastui viikko Lillanin jälkeen ja kauhulla odotan selviääkö ulkona asusteleva Rymy ilman oireita.



Jotta tämä ei tähän päättyisi, löysin Lillanin kuonosta silmän alapuolelta sormenpään kokoisen patin jonka kävin tutkituttamassa eläinlääkärissä. Paikallinen lääkäri totesi että se on ehkä järkevämpi kuvata ja koska pienellä paikkakunnalla ei tähän ole mahdollisuutta, varasin ajan uudelle klinikalle Valppaaseen Keminmaahan. Siellä eläinlääkäri totesi että patti ei vaikuta aluksi epäillyltä hammaspaiseelta ja kehotti odottamaan pari viikkoa. Nyt vaikuttaisi että patti on pienentynyt joten toivotaan että se katoaisi itsekseen. Jos näin ei käy, se joko poistetaan tai otetaan ohutneulanäyte. Onneksi tähän syssyyn tuli nyt myös juoksut, niin ne olisivat sitten ennen messaria alta pois. Toivotaan myös että koko poppoo ehtii parantua ennen lähtöä, muuten kyllä harmittaisi ihan älyttömästi!

Nyt tulikin sitten pakollinen pidempi lepojakso mikä ei sinänsä ole yhtään pahaksi. Olemme kuitenkin viime ajat treenanneet todella tiiviisti, joten tällainen pään tuuletus ja kropan lepo tulee varmasti enemmän kuin tarpeeseen. Nyt olemmekin tehneet suunnitelmia tulevalle ja tässä muutama mihin olemme ainakin aikoneet mennä:

Messari 2018

Kuten olen jo kertonutkin, tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä messukeskukseen ja tehdä vuotuinen retki hyvällä porukalla. Koirat on ilmoitettu molemmille päiville, joten kivaa kehässä esiintymistä on siis tiedossa.

Tokokoulutus Pello/Jenni Ripatti

Pellossa järjestetään 26.12. tokokoulutus jonne ilmottauduimme. Tämä on sen verran lähellä ja kouluttaja vaikuttaa varsin pätevältä tyypiltä että ehdottomasti kannattaa mennä. Tätä odotan kyllä innolla!

Tokokoulutus Oulu/Emmi Lavikka

Pitkään ihailemani ohjaaja Emmi Lavikka tulee pitämään koulutuksen Ouluun jonne onneksi mahduttiin mukaan. Tosi hienoa päästä tapaamaan Emmi ja saamaan hyviä vinkkejä tulevaan.

Kajaani KV

13.1. on Kajaanissa taas totuttuun tapaan KV-näyttely jonne suunnittelin ilmoittautua. Se on kohtalaisen lähellä ja tykkään kuitenkin käydä näytelmissä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Tämä on kuitenkin vasta harkinta-asteella.

Tornion mittaustilaisuus

Ilmoitin Lillanin 26.1. Torniossa järjestettävään mittaukseen heti kun näin että sellainen järjestetään. Sattui kerrankin niin sopivasti että on noin lähellä ja neitikin on ehtinyt täyttää vaaditut 18 kuukautta.


Tässä olisi suunnitelmia tammikuun loppuun saakka, toivottavasti koirat pysyvät terveinä ja saisimme harrastaa ilman sairauksien tuomia hidasteita.