perjantai 9. marraskuuta 2018

Hanna-Lenan valmennus

Viime tiistaina kävimme Lillanin kanssa Hanna-Lena Pelimannin (ent. Väätäjä) valmennuksessa sillä yksi meidän seuran jäsenistämme ei päässyt omalle vuorolleen. Ostin siis paikan ja huristelin illasta Laivakankaalle. Lillan olikin Hanna-Lenalle uusi tuttavuus ja tosi ihania kommentteja hän siitä antoi! Yritteliäs, hyvällä draivilla tekevä joka on silti kuuliainen <3 Harjoituksena oli kuvan mukainen rata jossa oli juuri sopivasti haastetta. Lähtöä jankattiin taas alkuun ja kun se onnistui, jatkettiin itse rataa lentävillä lähdöillä jotta ihan koko aika ei olisi mennyt pelkkään lähtöön.



Olin suorastaan yllättynyt kuinka hyvin pikkukelpu löysi viitosputken pään ja tosi hienosti otti kuutoshypyn ja putken. Kasihyppy joka tehtiin takaa, sujui myös hyvin ja tässä Hanna-Lena neuvoi lähettämään koira selkeästi kauempaa hypylle kun se kerran sen osaa. Näinhän se osasi ja sain loistavasti etumatkaa kun lähetin sen ysiputkelle ja juoksin persjätöllä kymppi-yksitoista välin. Kahdestoista hyppy oli osoittautunut monelle vaikeaksi sillä sinne oli yllättävän pitkä matka. Lillan kyllä irtosi hienosti mutta koska meikäläinen ei osannut pitää kättä matalana vaan huitaisin sen jonnekin sivulle, otti neiti hypyn takaa. Heti kun onnistuin tekemään koutsin neuvojen mukaan, eli katse sinne mistä ponnistetaan ja käsi matalana, otti Lillan hypyn oikealta puolelta. Tästä piti ohjata koira hypylle kolmetoista ja siitä taas putkeen. Kerran Lillan meni koko putken ohi kun en malttanut odottaa sen lukitsevan sitä, mutta seuraavalla kiekalla saatiin tilanne korjattua. Taas viidelletoista putkelle piti malttaa lähettää ja vasta sen jälkeen luukuttaa kohti kohti putkea kuusitoista.


Se mitä jäi mieleen oli juurikin nuo lähetykset, eli pitää olla tarkkana sen käden kanssa minne sen huitaisee :D Lisäksi se että pitää luottaa koiraan, esimerkiksi tuo ysi-kymppi-yksitoista-linja, ei tarvi jäädä varmistelemaan vaan liikkua ja antaa koiran hoitaa esteet!

Oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa Hanskun valmennuksessa ja ensi viikolla mennään sitten uudestaan!

tiistai 6. marraskuuta 2018

Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin

Kovasti ollaan viime ajat treenattu ja ihan mukavasti ollaan myös edetty. Agilityn saralla keinu alkaa olla aika mukavalla tolalla, nyt se uskalletaan tulla jo suht lujaa, eikä pamaus aiheuta enää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kepeissä palattiin hieman taaksepäin, sillä Lillanin vauhti pääsi hieman hiipumaan ja se taas luultavasti johtui epävarmuudesta. Vinokepeillä siis hommia lisää niin hyvä tulee! Puomilla neiti yrittää ottaa oikeuden omiin tassuihinsa eikä oikein aina malttaisi pysähtyä, mutta tässäkin tiukka kuuri niin eiköhän se ala pysymään ruodussa. Ylösmenolla ollaan havaittu pientä ongelman poikasta, sillä se ei aina meinaa löytää etutassuille oikeaa kohtaa joten ollaan otettu targetti käyttöön. Kontakteista A on tällä hetkellä ainoa missä ei (vielä!) ole mitään probleemaa :)


Mulla ei ollu mitään muut kuin mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
koval duunil asiat vain onnistuu.





Kokeillaan ja sit taas noustaan ja kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.


Pussikin muistettiin viimein ottaa harjoitteluun mukaan. Se kun on edelleen estevalikoimassa ja viimeksi viikonloppuna kisoissa sellainen tuotti todella monelle koiralle päänvaivaa. Tästä viisastuneena otin kyseisen esteen harjoitusohjelmaan ja aika pian Lillan tajusi homman jujun. Aluksi avustaja piti hieman kangasta ylhäällä, mutta sen jälkeen ei ollut ainakaan ensimmäisellä treenikerralla ongelmia. Pitänee muistaa vain ottaa se usein mukaan että ei pääse unohtumaan.


Jatkan, jaksan vaikka väkisin, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. 
Mus on voima, joten en voi vaimentaa, 
pusken täysii aina vaan.

Mun ei täydy vaan mä saan.




Rengas on ollut aika vahva ja jopa Torkin rengas sujui eilisissä Raunon treeneissä jo kohtalaisesti. Se oli radalla toinen este ja ihan ensin otettiin sitä muutaman kerran pelkästään ja hyvin meni. Kun se piti ottaa toisen esteen takaa, ei homma enää ollutkaan niin helppoa mutta loppuviimein saimme sen onnistumaan. Neidillä oli myös pieniä paikallaolo-vaikeuksia, pientä valumista se yritti, mutta tässä on pakko olla vain todella mustavalkoinen eikä sallia pienintäkään lipsumista. Kyllähän se joskus turhauttaa kun menee treeniaikaa "hukkaan" mutta taas toisaalta, nyt jos koskaan pitää tehdä koiralle homma selväksi. Jos se ei meinaa pysyä paikallaan, niin sitten me käytetään se treenikerta tämän asian harjoitteluun.

Teimme myös sivuttaissuunnassa irtoamista joka on kyllä todella tärkeä taito! Kohta, jossa olisin muutoin ollut auttamattomasti myöhässä sujui todella näpsäkästi kun pystyin irtoamaan sivulle ja lähettämään koiran silti eteen hypylle. Näin ollen olin jo valmiina siellä missä pitikin eikä tullut sellaista kiiresähellys-fiilistä. Vielä kun muistaisi laittaa ne omat kädet alas/lähelle omaa kroppaa kun haluan koiran lähelle, niin se olis aika bueno homma :)




Jatkossa treenilistalla on siis edelleen rengas, pussi ja myös muuri. Lillan on ehkä pari kertaa mennyt muuria keväällä, joten tämäkin tulee muistaa jatkossa. Keppejä tehdään edelleen vinokepeillä, mutta pitää muistaa että lähetän sen niille itsenäisesti eri kulmista ja irtoan itse joka sunnassa eikä se tarvi minua saattamaan. Puomilla tehdään targetin avulla ylösmenoa ja alastulossa ollaan tarkkana että se kuuntelee oikeasti sitä vapautussanaa eikä lähde omiaan sooloilemaan. Keinulla tehdään kuten tähänkin asti, eli nopeita paukutuksia niin että tuoli on toisen pään alla ja aina muutaman kerran kokonainen keinu. Pitää muistaa myös kyetä ohjaamaan eri esteille sivuttaissuunnassa kaukana koirasta, eli itsenäistä esteosaamista ja suullista käskyttämistä pitää harjoitella kovasti.


Antaa tulla, periks en tuu antamaan!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Kelpie pyykkärinä

Voihan mahdoton sentään! Meidän kirppu teki eilen ihan ekaa kertaa kokonaisen keinun! Tosi hienosti uskalsi ensimmäisen epäröinnin jälkeen ja paukautti laudan alas että kolina kävi :) Hieno ja nopea pysäytys ja sitten menoksi! Olipas hieno hetki, kova työ alkaa tuottaan tulosta. Jotta tämä hehkutus ei tähän loppuisi niin tekihän se pikkupirkko myös kepit kokonaan ilman ohjureita ja vieläpä neljä kertaa! Ohjasin molemmilta puolilta ja lähetin sen myös vähän vaikeammasta kulmasta ja hienosti se meni. Nyt se ei edes himmaillu loppua kohden vaikka lelu olikin näkyvillä vaan puksutti mennä vauhdilla koko sarjan. Oon vain niin superiloinen ja sain tosi hyvän mielen että jotakin on tehty oikein kun homma etenee. Aina välistä meinaan pelottaa että mokaan jotain ihan radikaalia, mutta ainakin toistaiseksi homma näyttäisi menevän niin kuin pitää.




Maanantaina kävimme Raunon treeneissä ja tehtävänä oli suhteellisen vaikea radan pätkä. Alku meni hyvin, se löysi hienosti vinot hypyt ja pysyi paikalla. Käytimme myös apu"häiritsijää" eli treenikaveri heilutteli lelua Lillanin selän takana jotta se ei keskittyisi niin vahvasti minuun kun jätän sen lähtöön. Sanottakoon että koirassa ei ollut mitään vikaa treeneissä, itse olin taas vain solmussa aivojen ja kropan kanssa mikä ei liene kenellekään yllätys. Pyöristin koko ajan liikaa linjaa lopussa ja koira meni enemmän kuin kerran hypystä ohi. Videolta kun katsoin niin teki mieli potkaista itseä, niin tolloja mokia oli. Yhtäkaikki, oli siellä hyviäkin juttuja ja ensi viikolla jatkuu!





Tiistaina käytiin taas Teresan tokossa ja tällä kertaa teimme pitkää seuruupätkää ja keskityimme eritoten hitaaseen käyntiin sekä juoksuun. Meni aivan asiallisesti, mutta kuten videoltakin näkee, pitää minun nyt keskittyä enemmän vasemman käännöksen valmisteluihin eikä jyrätä pientä kelpieparkaa :D Lisäksi teimme myös kaukot ja niissä Lillan pysyi jo kivasti maassa eikä itse tarjonnut sivulle nousua ennen käskyä. Lopuksi teimme vielä paikallaolon ja edelleen annoin Teresalle pikkutirpan hihnan, sillä nyt rivistössä oli muutaman viikon takainen hulinakaveri Elsa joten riskien minimointi oli ihan fiksu liike tässä vaiheessa. Hienosti typykkä pysyi eikä edes vilkuillut Elsaa joten tyytyväinen sai olla.





Kotona Lillan on ollut tulta ja tappuraa. Iltaisin se saa aina ihan hirveän hepulin ja vetää taloa ympäri ihan täyttä neliä ja välistä repii mukaan lehtiä ja nurmea. Viisi minuuttia saa katsella kun se suhahtaa sieltä täältä ohi ja nauttii siitä kuinka nopea hän onkaan :D Pyykkiavustan rooli sujuu häneltä myös erinomaisesti: joka ikininen kerta kun menen pyykkikoneelle, täytyy pienen kelpsuttimen olla mukana jutussa. Vaikeaa tässä on kun neiti haluaa repiä myös likaiset, vasta koneeseen menossa olevat vaatteet pois, on se ihan hassu!



Tällä viikolla käymme vielä huomenna lauantaina itsenäisesti treenaamassa ja sunnuntaina pidetään hyvin ansaittu vapaa ja retkeilypäivä!


maanantai 22. lokakuuta 2018

Kertaus on opintojen äiti

Mitään maata mullistavaa ei ole koirarintamalla ehtinyt tapahtua, käytiin sunnuntaina omatoimitreenaamassa jälleen kerran. Keskityin taas keinuun, renkaaseen ja keppeihin ja saatin ihan kivaa edistymistä. Keinulla on jo selkeästi enemmän rohkeutta, nyt voin sanoa jo keinu-kiipee ja touch niin hyppää lähes puolesta välistä kyydille ja tulee hienosti alas.








Rengasta tehtiin taas tarjoamisen kautta ja nyt in saatu liitettyä siihen rrr-käsky. Otettiin sitä myös hieman vaikeammista kulmista ja tämäkin sujui ok.




Kepeiltä otettiin kaikki muut ohjurit pois paitsi alusta ja lopusta. Selkeästi vauhti hidastui, luonnollisestikin, ja ilme oli kovin keskittynyt :) Mutta hyvin meni, olen oikein tyytyväinen! A-este mentiin myös pari kertaa ja vauhti on oikein näpsäkkä, ei jää himmailemaan tyhjää. 



Kiertoharkkaa tehtiin taas ilman rimoja ja etenkin lopussa se alkoi ymmärtämään että kappas, näin tämä pitikin tehdä :D On se mainio likka!



Pitää aina muistaa tulla saman tien päivittämään jotta treenipäiväkirja pysyy ajan tasalla. Toivon että tästä voisi olla apua jollekin toisellekin ja ennen kaikkea itse muistaa myöhemmin että miten minä sen ja sen asian oikein koulutinkaan. Muutenkin koen että tänne kirjoittaminen videoiden ohessa auttaa ihan älyttömästi analysoimaan treenejä. Itse olen myös seikkaillut paljon muiden blogeissa ja etenkin Tiia Hämäläisen treenilistalta olen poiminut paljon loistavia ideoita, lämmin suositus sille!


lauantai 20. lokakuuta 2018

Harjoitukset jatkuvat

Keskiviikkona kävimme seurakaverini Riikan kanssa omalla hallillamme Laivakankaalla treenailemassa aksaa. Meillä oli Lillanin kanssa tarkoitus tehdä puomia niin että lähetetään se sille ensimmäistä kertaa esteen kautta. Mutkaputkesta lähetys puomille ja siitä edessä odottavalle lelulle. Nyt oli lelu näkyvillä, eli ei ollu muuta estettä edessä enkä huomannut että koira olisi sen vuoksi enää hidastanut vauhtia. Teimme myös keinun paukuttelua touchilla ja selkeästi se meni jo rohkeammin, nyt vain hurjasti toistoja ja harjoituskertoja niin kyllä se siitä rupeaa sujumaan.




Rengasta otettiin suosiolla tarjoamisen kautta viime kertaisen kaaoksen jälkeen. Laitoin sen ensin medikorkeuteen ja Lillan hoksasi aika nopsaan mitä siltä toivon. Naksuttelua ja kehuja niin pikkutypy tarjosi rengasta jo todella aktiivisesti. Nostin renkaan myös maksikorkeuteen mikä ei ehkä ollut kuitenkaan hyvä idea, sillä tarjoamisessa se ei saa vielä niin paljon vauhtia hyppyyn jolloin pompusta tulee korkea ja raskas. Jatkossa siis läheltä tehdyt harjoitukset tehdään matalalla renkaalla ja kun homma alkaa olla varma niin sitten nostetaan. Kepeistä jätettiin pois muistaakseni kolme ohjuria ja se ei mainittavasti vaikuttanut Lillanin suoritukseen. Se ei ihan niin lujaa mennyt kuin aikaisemmin, mutta tämä nyt sallittakoot kun homma on vielä kovin keskeneräinen.




Uudesta hallista Lillan ei ollut muuten moksiskaan, mutta isoista ikkunoista pimeällä näkyvä oma kuvajainen oli hieman creepy :D Sille piti vähän murista ja haukkua, mutta se unohtui hyvin äkkiä kun alettiin hommiin.

Tokossa ollaan tehty aika paljon seuruu-pätkää. Ilman käsiapua tehdään ihan vain muutaman askeleen pätkää jotta se ei lähde edistämään. Vahvistetaan nyt kunnolla lihasmuistiin oikea paikka ja yritetään malttaa vaikka vaikeaa se on! Liikkeestä maahanmeno on edelleen aivan hyvällä mallilla, luoksetulon pomppu alkaa jäädä pois ja paikalla olo onnistui myös eilen Aadan ja Beassin kanssa mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan nyt ei ole toistaiseksi ollut mitään isompia ongelmia, toivotaan että homma jatkuu samalla sykkeellä!


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kelpie kepeillä ja keinulla

Viime viikon lopulla kävimme Lillanin kanssa perjantaina tokoharjoituksissa Aadan ja Minnan kanssa sekä lauantaina kentällä itsenäisesti aksaamassa. Lillan pysyi lähdössä todella mallikelpoisesti joka kerta ja teimme ihan pientä radan pätkää sekä keppilähestymisiä ja kepeiltä poistumista hypylle. Mietin ensin että onko putkelta kepeille syöttö meille vielä liian vaikea, mutta toisaalta, kokeilemallahan se selviää. Vaikka Lillan oli saanut hurjan vauhdin päälle putkelta, se kuunteli todella hienosti, kokosi ja sai käännettyä itsensä pujotteluun. Yhdellä kierroksella ajattelin vauhdin olevan liian hurja ja hieman suhahdin että se kokoaa jolloin se kääntyikin katsomaan että ai mitä? Turhaa siinä on mennä sihisemään kun neiti osaa ihan itse hoitaa homman :D Se ei myöskään kuumunut keppien jälkeen näkyvästä hypystä vaan malttoi suorittaa hyvin loppuun.






Maanantaina oli taas Raunon treenit, tosin koutsi ei päässyt työkiireiden vuoksi tällä kertaa paikalle. Tehtiin itsenäisesti keinu,- rengas,- ja keppiharkkaa. Keinua aloiteltiin niin että laitoin siivekkeen toiselle puolelle jotta keinun toinen pää jäi noin kymmenen sentin korkeuteen maasta. Tässä sitten haettiin touch-asentoa ja tassuilla paukuttelua. Hienosti se pikkupiika tästäkin suoriutui, vähän se on jännä kapistus tuo keinu mutta eiköhän se siitä rohkaistu! Rengas meni kyllä päin prinkkalaa. Tehtiin ensin avustajan kanssa että sitä pidetään ja se pääsee siitä hyppäämään. Jotenkin se vain räpisteli läpi silloin kun se hyppäsi, muuten se yritti mennä alta. Täytynee alkaa tässäkin rakentamaan homma paloista ja se helpottaakin kun olemme saaneet Arctic Agility Teamin hallin taas käyttöömme. Otettiin lisäksi yksi lähtöharjoitus joka meni kerralla nappiin sekä muutaman kerran kepit ohjureilla. Vielä se hieman himmailee loppua kohden kun se jää leluun kiinni, mutta pitää ruveta tässäkin laittamaan vain rohkeasti esteitä keppien ja lelun väliin niin kuin kontakteillakin.  



Tiistaitokoilut napattiin taas Torkin vapaat viikkotreenipaikat-sivustolta ja tällä kertaa teimme paikalla olon taas ensimmäisenä. Viime kertaisesta viisastuneena Teresa otti Lillanin naruun kaiken varalta eikä neidillä ollut kyllä pienintäkään aikomusta nousta, hieno tyttö! Seuraavaksi teimme luoksetulon ja arvatkaas mitä? Lillan istua napotti paikalla kuin patsas, odotti hienosti ja tuli ihan täysillä luo, jes! Ei läsähtänyt maahan enää, huh! Lillan tahtoo vain tehdä melkoisen pompun sivulle tulossa, joten Minnan neuvoin voitaisiin tehdä nyt luoksetuloa pitkältä matkalta taakse palkattuna suoraan ilman sitä sivulle tuloa. Näin saadaan tehtyä vauhtitreeniä ja sitä että se jää istumaan. Lyhyemmältä matkalta alettaisiin vaatimaan sitä sivulle tuloa ilman pomppua ja pidennetään matkaa aina pikkuhiljaa kun se tulee sivulle oikein. Seuraavaksi tehtiin kaukot jotka menivät muuten mallikkaasti, mutta Lillan ennakoi todella vahvasti sivulle nousua kun palasin koiran luo. Sinänsä ei yllätys kun sivulla istumista on vahvistettu ihan hurjasti. Tosi kivat treenit taas, jäi hyvä fiilis ja sopivasti taas kotiläksyjä.




Reinon kanssa olemme tehneet nose-juttuja aina pari kertaa viikossa. Nyt pitäisi siirtyä ulos treenaamaan, sisätilat alkaa olla sille ihan liian helppoa kauraa ja mulla loppuu oikeasti piilopaikat :D
Edelleenkin on kyllä pakko sanoa kuinka ihana on katsoa kun se on niin tohkeissaan tästä, ihan eri juttu kun agility! Pitää nyt vain kytätä niitä hajutestejä ja syöksyä sellaiseen heti kun vain löydetään tarpeeksi lähellä oleva ja sitten voidaan mahdollisesti päästä kisaamisen makuun.



torstai 11. lokakuuta 2018

Kauan odotetut luustokuvat

Toiset Raunon treenit takana ja hitsit miten kivasti meni! Teimme oikeastaan vain A-estettä ja siitä sitten muutaman hypyn pätkä. Tosi hienosti Lillan teki, vauhdilla haki esteen ja tuli lujaa alas asti. Hyvin se myös osasi lähteä kontaktin alastulosta seuraaville esteille ja Rauno opasti hyvin taas ohjaamaan kaukaa kun koira siihen kerran pystyy. Lillanhan vastasi ohjauksiin tosi kivasti ja treeneistä jäi tosi hyvä mieli, ne olivat lyhyet mutta tehokkaat. Sehän ei ole se määrä vaan laatu!

Tiistaina päästiin jälleen Teresan tokotreeneihin ja tällä kertaa sujui huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Teimme seuruuta jossa erityisesti keskityttiin täyskäännöksiin. Sain hyviä vinkkejä siitä kuinka saan koiran käyttämään takaosaansa käännöksissä ja näitä myös kotiläksyiksi. Tämän lisäksi tein itsenäisesti hyppyharjoitusta ja ainoastaan yhden kerran Lillan laskeutui makuulle ja sen jälkeen sitten heti helpotettiin ja otettiin uudestaan jolloin virhettä ei enää päässyt syntymään.






Teresan opastuksella tehtiin myös liikkeestä maahanmeno johon pienen takkuilujakson jälkeen on löytynyt taas hyvä draivi. Tässäkin piti viikon ajan hieman helpottaa ja tehdä vain nopeita maahanmenoja ja nopeita palkkauksia niin johan alkoi lyyti taas kirjoittaa! Kapulan pito oli täysi kymppi josta saimme kiitosta. Lillan on niin säpäkkä ja reaktiivinen koira että Teresa ei olisi ihan heti olettanut sen osaavan noin hienosti rauhottua ja pitää kapulaa vakaana ja rauhassa. Niin se kuitenkin teki joten nyt ei saa mennä itse pilaamaan tätä liikettä jankkaamalla sitä turhaan. Kaikista paras fiilis jäi kuitenkin luoksetulosta jossa koira jäi hienosti istumaan ja pysyi vaikka menin täyden matkan päähän. Lisäksi se tuli kuin pieni tykki luokse, ei ollenkaan himmaillut eikä epäröinyt vaan paahtoi reippaasti sivulle, on se hieno!

Kotona ollaan tehty nyt edelleen asennonvaihtoja mutta keskitytty nyt eritoten siihen että Lillan osaa olla sivulla ihan rauhassa eikä koko ajan yritä tarjota maahanmenoa. Palkkaustiheys tulee olla sellainen että virhettä ei ehdi tapahtua ja vasta pikkuhiljaa vähentyä. Lisäksi ollaan tehty täyskäännöksiä oikein urakalla ja on hauska huomata kuinka se selkeästi huomaa koko ajan paremmin käyttää takaosaansa.

Ilmeesi kun kuulet että huomenna on eläinlääkäri :D


Eilen oli myös varsin jännittävät hetket käsillä, sillä meillä oli aika luustokuviin. Ajelimme Kristan kanssa aamulla Pelloon sillä Lillanin lisäksi myös Kristan sijoitusuros kuvattaisiin. Ensimmäisenä kuvattavaksi pääsi Leo ja sieltä tulikin omistajia tyydyttävät tulokset. Kauhunsekaisin tuntein vein Lillanin seuraavaksi röntgeniin mutta kaikki huoli oli turhaa. Lonkat lähtivät kirkkaasti A:n arvoisina, kyynärät nollana ja selkä oli puhdasta priimaa. Olin aivan hurjan helpottunut, etenkin kun edellisellä viikolla tehdyssä silmä, sydän- ja polvitarkissakaan ei löytynyt mitään negatiivista. Huh, nyt täytyy toivoa että koira pysyy muuten terveenä.








Luustokuvien tärkeys korostui entisestään kun mittasimme Lillanin treeneissä. Se oli melko selkeästi pikkumaksi joten isojen hyppyjen kanssa ei huonolla luustolla kannata pelleillä. Tottakai odotamme vielä virallista mittausta, mutta nyt on hyvä henkisesti valmistautua isompiin luokkiin. Nyt olen kuitenkin kaiken kaikkiaan tyytyväinen pikku-neitiin, se on täyttänyt kaikki minun odotukset ja suorastaan ylittänyt ne <3