perjantai 24. toukokuuta 2019

Edistystä

Tovi onkin ehtinyt vierähtää viime kirjoituksesta ja paljon on sattunut ja tapahtunut. Lillanilla tuli pientä treenitaukoa epämääräisen takajalan pompauttelun vuoksi sillä tokihan homma piti selvittää rauhassa. Kävimme tietysti välittömästi hierojalla, mutta tarkkaa syytä tai selitystä emme vaivaan saaneet. Varasimme ajan luottomiehelle Mika Toivaiselle ja viime viikon tiistaina ajelimme heti aamusta Ouluun. Aikansa käsiteltyään Mika löysi lantion seudulta vasemmalta puolen jumin joka oli selkeästi myös kipeä. Takareisien sisäpinnoilla oli myös pientä vanhaa arpeumaa, mutta jo parantunutta. Voisin hyvinkin kuvitella että putkessa liukastuminen tai muu on voinut varmasti ne aiheuttaa, sen verran on lujaa menty. Onneksi jumi saatiin kuitenkin auki ja hyvillä mielin ajeltiin kotiin. Pomputtamista ilmeni kuitenkin vielä treenien jälkeisenä aamuna ja hysteerikko-omistaja soitti tietysti hätää kärsimässä Ouluun. Mika muistutti vielä venyttelyohjeista ja sanoi että jos vaiva jatkuu eikä pahene, voi eturistisiteen varoilta kuvata. Varasin heti ajan Keminmaan Valppaaseen, sillä itseni tuntien olisin stressanut muuten asiaa koko ajan. Venyttelyn myötä tosin pomputtelu jäi pois kokonaan ennen klinikka-aikaa mutta menimme kuitenkin varoilta käymään. Eläinlääkäri totesi koiran tutkittuaan että hän ei missään nimessä epäile että siellä mitään ristisidevaivaa on ja ei suositellut kuvaamista. Päätin että näillä mennään, niin hysteerinen ei kuitenkaan tarvi olla että kuvia olisi ehdottomasti vaatinut.




Nyt ollaan palattu normaalitreeniin, mutta selkeästi vieläkin paremmilla lämmittelyillä ja jäähyttelyillä. Olen lisännyt myös nopeat venytykset kylkiin ennen treeniä ja juoksuttanut kevyesti ympyrällä molempiin suuntiin jotta lihakset varmasti ovat elastiset ja lämmenneet. Ja ainiin, kävimmehän me Torkin epiksissäkin huhtikuun lopussa. Tällä kertaa ilmoitin meidät vain kisaavien radalle ja siihen otin myös tuplauskierroksen. Viime kisasta viisastuneena päätin että kontaktivirheitä ei sallita ja jos niin käy, lähdemme radalta pois saman tien. Kyse on tosiaan siitä että Lillan kyllä tietää miten pitää tehdä, mutta viretila aiheuttaa vielä mokia. Kuulostaa ehkä turhan ehdottomalta, mutta tällä tavoin se oppii säätelemään itseään parhaiten. Mitä järkeä on opettaa sille että okei, mokasit ja saat kuitenkin uuden mahiksen jatkaa rataa tekemällä kontakti uusiksi kun hylky tulee kuitenkin?  Eka rata lähti hienosti liikkeelle, puolivälissä tein vain itse ihan tyhmän kämmin kun ohjasin päin vastoin kuin suunnittelin. Sieltä otettiin kielto joka meni aivan minun kontolleni. Jatkettiin kuitenkin ja hups, A:lta Lilleri hyppäsikin kuin jänis alas! Ei muuta kuin käsky häkkiin ja koira juoksi sinne radalta suoraan. Ihmisten ilmeet olivat jokseenkin hauskaa katseltavaa, katsoivat varmaan että mitä ihmettä tuo eukko puuhaa :D

Ei siinä, uusintakierrokselle lähdettiin hyvillä mielin ja kappas vain kuinka meistä kumpikin korjasi mokansa: en sössinyt ohjausta ja Lillan otti hienosti kontaktin! Radalta tulikin voitto ja mentiin muuten lujaa :) Ihan satavarma en kyllä ole ottiko se viimeistä keppiväliä, mutta koska tuomari ei sitä huomannut niin nollana mentiin <3







Oma kenttä ollaan saatu myös käyttöön. Caritan kanssa ollaan käyty treenaamassa Eetua, Pimua ja Reinoa aina kerran viikossa ja Lillanin kanssa ollaan käyty pari kertaa viikossa aksailemassa. Tällä hetkellä Lillanin kanssa on kontaktien suhteen tilanne se, että se tekee puhtaat ja nopeat kontaktit noin yhdeksänkymmentä prosenttisesti, saa kuitenkin nähdä miten kisavireessä käy. Siinäkin pitää vain muistaa toimia kylmän viileästi ja poistua radalta väärän suorituksen jälkeen. Tämän koiran kanssa tarvitsen ennen kaikkea mielen hallintaa, ei saa olla kiire yrittää nollia vaan tähdätä rauhassa hienoihin ja puhtaisiin suorituksiin. Tulokset tulevat sitten kun koira on koulutettu siihen valmiiksi ja radat alkavat tuntua helpolta.

Reinon kanssa ollaan alettu Rally-tokohommiin ihan tosissaan. Käymme kotikentällä Minnan treeneissä kerran viikossa ja ostin sille myös paikan Tornioon Teresan kymmenen kerran kurssille. Poika on toiminut yllättävän hyvin jopa vieraissa paikoissa, olen hetkittäin suorastaan häkeltynyt. Voimme ihan hyvin tehdä jo palkattomia kisanomaisia ratasuorituksia ja vire on pääasiassa oikein hyvä. Kotona harjoittelemme sitten uusia asioita ja kertaamme vanhoja. Tällä hetkellä treenaamme jo muutamia avon juttujakin ja olen saanut Reiskalle koepaikan kesäkuussa kahteen kisaan. Jännän äärellä siis ollaan :D

Nyt mennäänkin sunnuntaina Kemin Koiraharrastajien agilitykisoihin oikein kunnon poppoolla: Eetu, Reino (?!) ja Lillan juoksevat yhden radan ja Minnan Sulolla menen yhden yksilöradan + piirinmestaruusjoukkueessa. Katsotaan kuinka meidän käy, tulen sitten raportoimaan kuinka Reino kävi kuuhailemassa metsikössä sun muuta sekopäistä :D