perjantai 26. syyskuuta 2014

Giant Condis ja Balou

Oonan painostuksesta pitää postailla jo nyt vaikka olis laiskottanut ja olisin muutoin jättänyt tämän ensi viikkoon. Aloitetaan kuitenkin Kristan hevosista, eli tässä tapauksessa Antista. Tiistaina minulla oli vapaa, sillä alun perin tarkoitukseni oli lähteä Reiskan kanssa Rovaniemelle kisamaan epiksiin, mutta epäonnisen sattumuksen seurauksena Reino loukkasi etutassunsa ja en uskaltanut riskeerata sitä hyppyyttämällä. Päätin sitten ajella Kristan luo treenaamaan Anttia, meillä on siis koulukisat ensi kuussa Hirvaalla (olenko edes vähän hullu?!).

Aloitimme tasaisen muodon hakemisella ja kun se löytyi niin harjoittelimme siirtymisiä käynnistä pysähdykseen ja taas käyntiin. Pikkuhiljaa kun saimme suht nättejä siirtymisiä, tein myös muutaman peruutuksen. Ne menivät odotettua paremmin, se peruutti suoraan ja vastustelematta, hieno juttu!




Tästä jatkoimme ravityöskentelyyn jossa Antin oli selvästi todella paljon vaikeampi liikkua vasempaan kierrokseen. Tässä se tahtoi peitsata mahdottomasti ja oli muutenkin tosi epätasainen. Runsaiden siirtymisten ja rauhallisen käden jälkeen se alkoi luottaa siihen että se voi mennä myös vaikeampaan kierrokseen ilman että siitä tarvii tehdä numeroa. Laukkaa en uskaltanut liukkaan pohjan vuoksi ottaa juuri nimeksikään, Antilla on edelleen vaikeaa kulmissa säilyttää tasapaino ja se on kuin moottoripyörän selässä olisi kurvissa. Kun sain asialliset nostot molempiin suuntiin, päätin että nyt riittää. Treenit menivät oikein hyvin, itse kisat voivat hyvinkin mennä täysin penkin alle jos se ei malta keskittyä, mutta ei me ruukata ottaa niin vakavasti :) Me ollaan Antin kans sitten kannatusosallistujia jos ei muuta!



Keskiviikkona olin sopinut Oonan kanssa ratsastavani Pablon ja päätin kysyä ystävääni Janicaa pitämään valmennusta. Hetken mietin että ounou, en tahdo sillä tiesin että noottia tulisi asiasta jos toisestakin. Lopuksi totesin että eihän minun ole mitään mieltä puksutella omalla mukavuusalueellani, sillä se ei kehitä ratsastustani mihinkään suuntaan. Onneksi Janica lupasi tulla minua opettamaan ja niin me sitten illalla ajelimme kohti tallia. Heti kättelyssä sain muistutuksen (olisihan minun entisenä Tuulan tallilaisena pitänyt tämä muistaa!) että hevonen tulee olla pyöreällä kaulalla jo selkään noustessa ja liikkeelle lähtiessä.

Tästä eteenpäin yritin tarkasti kuunnella mitä Janica sanoo ja tehdä parhaani mukaan oikein. Hommaa vaikeutti kovasti minun huono kuntoni. Vatsalihakset eivät yksinkertaisesti riitä, happi loppuu ja huh! En pystynyt istumaan Pablon ravia, saatikka edes keventää sitä siedettävästi, minusta tuntui että lennän puolitoista metriä ilmaan joka askeleella :)

Tunti meni oikeastaan aika hyvin, etenkin yhdessä kohtaa keskiympyrällä Pablolta tuli niin upeaa ravia että meinasin pyörtyä! Oonaltakin kuului spontaani OHHOH katsomosta (mutta eihän se possu hoksannu sitä kuvata, murr..) ja koutsikin oli tyytyväinen.

Tunnin jälkeen olin tosi tyytyväinen siihen että sain erinomaisia neuvoja, nyt tietää taas mitä parantaa. Kaiken lisäksi Janica oli sitä mieltä että en ole mennyt huonompaan suuntaan siitä mitä on minut viimeksi nähnyt, jess! Ja että minun istuntaan on tuonut varmuutta monella eri hevosella ratsastus, pikkusenko olin fiiliksissä!

Pitemmittä puheitta, tässä pienen pieni videon pätkä:

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kysymyksiä kehiin!

Nyt ystävät, rakkaat lukijat, kaipaan kovasti kysymyksiä sillä tarkoituksena on toteuttaa kysymys- ja vastauspostaus!

Tiedän että kaikki eivät ole innokkaita kommentoijia, mutta nyt toivoisin kovasti aktiivisuutta jotta saisimme postauksesta mielenkiintoisen ja monipuolisen. Kommentoida voi joko anonyymisti tai rekisteröityneellä tunnuksella, ei mitään väliä!

Paras/mielenkiintoisin kysymys palkitaan yllätyspalkinnolla, eli nyt kaikki mukaan! Kysykää mitä ikinä olette halunneet tietää minusta, hevosharrastuksestani, koiratreeneistäni, mistä hyvänsä, areena on teidän!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Hevosviikko

Jestas, mulla pitäs postata tyyliin kerran päivässä kun viikossa ehtii aina tapahtua niin mahottoman paljon. Aloitetaanpas kuitenkin viime keskiviikosta jolloin töiden jälkeen ajoin Jennan luo tarkoituksena juoksuttaa Omppu ja mennä myös selkään. Jenna oli ehtinyt laittaa ponskin valmiiksi ja aloitimme saman tien hommat. Omi kuunteli taas hyvin, vähän oli ehkä pientä tuittuiluenergiaa mutta ei mitenkään hälyttävästi. Se liikkui reippaasti ja hyvin molempiin suuntiin ja eikun vain kyytiin! Omi oli tosi rauhallinen kun kiipesin selkään, se on kyllä hyvin totutettu kaikenlaiseen, penkkiäkään se jännittänyt ollenkaan.

Lähdin liikkeelle ja se käveli reippain ja pitkin askelin. Jos se hidasti, pyysin pohkeella ja äänellä eteen ja Jenna auttoi tarvittaessa maasta juoksutuspiiskalla antamalla painetta taakse. Hyvin poika hoksasi miten homma tapahtuu, vain ajoittain se oli hieman tahmea mutta se laukkasi ja ravasi oikein asiallisesti. Vitsit kuinka erilaista on ratsastaa noin nuorta ja kouluttumatonta, sillä ei ole tasapainoa nimeksikään, itse pitää osata olla todella tasainen ja selkeä.

Omi
Menin molempiin kierroksiin ihan vain hetken ja pysäytin ja lähdin liikkeelle pari kertaa. Tämä riitti ensimmäiseksi kerraksi, nyt annetaan taas tuumaustauko ja jatketaan todennäköisesti tällä viikolla harjoituksia.

Omilta jatkoin suoraan ratsastamaan Kristan Taakea joka on ratsutuksessa Torniossa. Talli jossa Taake asusteli oli tosi hieno, tallialue oli tosi siisti, kaikki oli niin ihanan hyvin hoidetun näköistä, mee laik! Laiteltiin Sussun kans polle valmiiksi ja eikun kentälle. Taake oli saanut tosi paljon lihaksia oikeisiin paikkoihin ja heti käynnissä tunsi kyllä eron entiseen. Sussu oli todella selkeä ja hyvä opettaja ja vaikka tyyli ei ollut ihan se mihin olin tottunut, oli se silti toimiva. Etenkin käsiin sain loistavia vinkkejä, nyt ikään kuin aukesi miten niitä handuja pidetään että saadaan se kyynärkulma aikaseksi. Mullahan on tunnetusti ongelmana että mulla on liian pitkät ohjat, kädet lappeellaan ja ei kyynärkulmaa ollenkaan. Nyt Sussu piti huolen että en saanut ollenkaan ajatella kädellä taakse, vaan jos Taake karkasi tuntumalta, piti käsi työntää eteen ja nätisti muutamalla sormella kertoa että turpa alas, ei ylös. Kun sen sai haluttuun asentoon, käsi oli hiljaa.

Krista ja Taake sunnuntaina

Harjoittelimme ympyrällä etuosan tuomista sisälle päin istunnalla ravissa ja käynnissä, muutamaa takaosankäännöstä ja ympyräkahdeksikkoa. Hitsit että Taakella oli tosi tahdikas ravi ja sen sortuessa peitsaamaan piti vain jatkaa kevennystä ja pyytää eteenpäin niin se sai taas rytmistä kiinni. Jos se valahti etupainoiseksi ja sukelsi päänsä kanssa kuolaimen alle, piti vain pyytää jalasta eteenpäin.


On ne hienot!
 Tunnin jälkeen olin ihan rätti, on paljon raskaampaa ratsastaa jonkun silmän alla. Toivottavasti pääsen useamminkin, ainakin Sussu on lupaillut että tulisi Kristan luo silloin tällöin meitä koutsaamaan.
 
Lauantaina menin Ruotsin tallille pitämään Oonalle ja Katille tunteja. Kati pyysi minua hetkeksi hoitohevosensa Pilgrimin selkään jotta osaisin paremmin auttaa kun tiedän miltä poni tuntuu. Ilmeisesti heillä oli ollut hieman ongelmia laukannoston kanssa ja välistä pollen takapää on lentänyt railakkaastikin. Menin selkään ja heti ensimmäisestä käyntiaskeleesta vaadin eteenpäinpyrkimystä. Jos ei jalasta lähtenyt, käytin raippaa takajalassa. Ei tarvinnut kuin kerran tai pari muistuttaa ja tästä lähdettiin työskentelemään. Kun se oli runsaiden siirtymisten jälkeen mukavan aktiivinen, tein sulkutaivutuksia jotka poni meni hienosti. Pohkeenväistössä se oli ensin sitä mieltä että en väistä, mutta taas raippa apuvälineenä kerroin sille että kyllä väistät. Taaskaan ei tarvinnut kuin kerran kertoa ja sen jälkeen se väisti tosi kauniisti!







Annoin sen laukata reippaasti ympäri kenttää ja siinä korostui sen vinous. Etenkin vasempaan kierrokseen se punki takaosaa koko ajan sisälle päin ja se ei pysynyt myötälaukassa, vaan vaihteli laukkaa miten sattuu. Tein paljon myös avoja ja pyrin siitä nostamaan vasemman laukan joka onnistuikin paremmin, takaosa oli valmiiksi siellä missä pitää.





Tämän jälkeen Kati kiipesi kyytiin ja heillä meni oikein mallikkaasti koko tunti, ei mitään ongelmia! Oonan kanssa treenattiin seuraavan päivän kisoja varten ja kyllä täytyy todeta että on tuo pari kehittynyt aivan valtavasti sitten viime kesän. Oikein ilo katsoa nuin hyvää ratsastusta, vielä kun itsekin osaisi istua noin kauniisti isoliikkeisen hevosen selässä.

Tyylikäs ja elegantti ratsukko

Sunnuntaina hyppäsin Kainuunkylästä Oonan ja isänsä kyytiin ja ajelimme kohti Kaakamoa ja Pajarin tallia jossa kisat pidettiin. Oona starttasi helpon B:n ja heti verkassa meni oikein kivasti. Pablolla oli selvästi virtaa ja Oona antoikin sen mennä reippaasti eteen että saatiin pöllöenergia pois ja hevonen keskittyi itse asiaan. Rata meni mielestäni hyvin, parempaa liikettä ovat toki kotona esittäneet mutta missään nimessä ei tarvinnut hävetä. Yksi isompi tahtirikko tuli ravilisäyksessä mutta muuten rata oli tasainen ja harmoninen. Sijoituksille asti ei tämä tulos yltänyt tällä kertaa, mutta nämä olivat parin ensimmäiset koulukisat joten ainakin kisahoitaja oli tyytyväinen!




Tämä viikko on taas täynnä hevostelua joten pysykää kuulolla, ensi viikolla lisää kerrottavaa!


maanantai 15. syyskuuta 2014

Pukkiponeilua

Meikälaisen issikka"koulutukset" senkun vain jatkuvat! Sunnuntaina menin totuttuun tapaan taas Kristan luo ja matkalta nappasin myös Oonan mukaan. Olin itsekin varustautunut ratsastusvaatteilla sillä viimeinkin pääsisin pitkästä aikaa Antin kyytiin. Ensimmäiselle ja päivän ainoalle tunnille mukaan tulivat Aukku Antilla ja naapurin tytöt omilla poneillaan.

Alku meni aika mukavasti, mutta jossain vaiheessa Forkku-issikka päätti että en mene tuohon kulmaan ja en oikeastaan nosta raviakaan. Päätin käydä hetken kyydissä ja antaa sille vähän kurinpalautusta ja voi luoja että se oli kyllä itsepäinen kaveri. Se jumitti kulmaan ja sai raippaa jolloin se pukitti oikein äkäisesti. Uudestaan raippaa ja uusi pukki ja tätä jatkui hetken ennen kuin se luovutti. Joka ainoa kerta se yritti kyseisessä kohdassa alkaa possuilemaan, sieltä nimittäin mentiin takaisin talliin ja herra oli selvästikin sitä mieltä että työt on hänen osaltaan jo tehty. Krista nauroikin että varo ettet löydä kohta itteästi kasvimaalta porkkanoita syljeskellen kun poni peruutteli uhkaavasti kohti naapurin emännän istutuksia :)





Viimein se luovutti ja oli aika mukava ja Laura pääsi takaisin selkään. Lopputunti meni oikein hyvin kaikkien osalta ja tämän jälkeen pääsin Antin selkään. Päätin että nyt kun se on mennyt pitkään oikein päin ja ei enää vastustele normaalia työskentelymuotoa, nyt ruvetaan korjaamaan sen vinoutta. Sillä on tapana kääntää päätä niskasta oikealle ja siinä on sen mielestä hyvä olla. Nyt en tyytynyt tähän asentoon vain lähdin vaatimaan suoraa kaulaa ja runkoa. Anttihan veti herneet nenuun ja oli selvästikin pahalla tuulella kun ei saanut posmottaa menemään miten haluaa. Pyrin tekemään sillä lievää avotaivutusta molempiin suuntiin ja se onnistui odotettua paremmin. Kun se muljautti pään oikealle, korjasin ulko-ohjalla ja sisäpohkeella ja kun se viimein huomasi mitä siltä halusin se rauhoittui ja kulki oikein mukavasti suorana jo pitkiä pätkiä. Toki tällainen "uusi" vaatimus ja kulkeminen on erillä tavalla raskasta, joten teimme vain suhteellisen lyhyitä pätkiä.



Tässä näkyy hyvin kuinka se haluaa kääntää päätä oikealle
Laukka ei kulkenut tällä kertaa oikein mitenkään. Se ei halunnut nostaa vasenta laukkaa ja tuli todella paljon sisäpohjetta päin. Kentän ollessa aika liukas ja hevosilla ei ole nurmihokkeja, en halunnut ottaa riskiä että humsahdamme kyljelleen ja yhden onnistuneen noston jälkeen päätin jättää laukkaharjoitukset toiseen kertaan. Ja hui, en osaa istua sen ravissa ollenkaan! Kamala miten ruosteessa minun istunta on jälleen kerran, tuntuu että hölskyn ja heilun satulassa miten sattuu, noloa. Ei muuta kuin harjoitusta, harjoitusta, siitä se taas lähtee!

Ratsastuksen jälkeen kokkailin vielä Kristan luona sapuskat, porukoilla oli astetta parempaa sonnin lihaa josta tekaisin pihvit. Oli ihana vain möllöttää vatsa täynnä, mutta ei se auttanut, kotiin päin piti lähteä ajelemaan.

Kiitos taas Kristalle huikeista kuvista, repeilen täällä edelleenkin itsekseni noille!

torstai 11. syyskuuta 2014

Liinaharjoituksia

Tällä viikolla olen saanut kunnian käydä opettamassa ystäväni islanninhevosvauvelia juoksutuksen saloihin. Kyseinen poni on vasta kolmevuotias ja aivan älyttömän suloinen tyyppi! Kiltimpään kaveriin en ole ihan hetkeen tutustunutkaan, mutta voi mahdoton se osaa olla silti omapäinen.

Maanantaina ajoin heti aamusta Reino kyydissäni Jennalle ja laitoimme kaikessa rauhassa Omin kuntoon. Otin samantien sen ympyrälle ja pyysin liikettä. Sitä ei tullut, jolloin näpäytin juoksutupiiskalla taakse ja sain vastaukseksi laiskanpulskean pukin ja pari raviaskelta. Sen jälkeen jätkä oli sitä mieltä että joo, tämä homma taitaakin jo riittää ja kääntyi tyyneesti katsomaan minua. Ei muuta kuin uudestaan ponille käskyä liikkua eteenpäin ja pikkuhiljaa se suostui ravaamaan kohtalaisen nätisti ympyrällä. Hienosti se jarrutti äänestä ja pidätteestä, mutta kovin aktiivinen se ei ollut. Suuntaa vaihdettaessa se oli selkeästi todennut homman aivan älyttömäksi ja kertoi koko pienellä karvaisella olemuksellaan mitä mieltä se oli. "En liiku, en varmasti!" oli Omin mielipide. Sain ihan tosissani pöllyttää raipalla ennen kuin se taistelun jälkeen luovutti ja ravasi nätisti sievää ympyrää. Tästä urotyöstään se sai taputukset ja vapautuksen työnteosta siltä päivää. Kaiken kaikkiaan se näytti oikein tyytyväistä naamaa hommien jälkeen, ei se tainnut minusta kuitenkaan traumoja saada :)

Kuva lainattu Jennan sivuilta, voiko olla suloisempaa?!


Keskiviikkona ajoin töiden jälkeen ottamaan uusintamatsin, ja Jenna olikin laittanut ponin valmiiksi. Jo heti käynnissä huomasin eron ponin liikkeessä ja ilmeessä. Se käveli oikein reippaasti ja ilme oli kuuliainen ja kiinnostunut. Korvat olivat aavistuksen takana ja kun pyysin ravia pienellä maiskautuksella se leiskautti välittömästi hyvään raviin! Ei puhettakaan että raippaa tarvi edes näyttää ja nyt se ei kertaakaan tehnyt käännöstä juoksuttajaa kohtaan vaan pysähtyi pyynnöstä ja kuunteli pienimpiäkin apuja mahdottoman hienosti.

Koska aloitin Omille helpommalla kierroksella ajattelin että katsotaan, nyt voi tulla vaikeuksia kun vaihdettiin suuntaa. Pah, ei mitään merkitystä, se mennä puksutti kuin olisi ikänsä liinatyöskentelyä harjoitellut. Jossain vaiheessa kentän reunalle pyöräili kaksi vanhempaa rouvashenkilöä katsomaan ja Omi innostui vallan mahdottomasti, taisi olla jopa hieman show-meininkiä kun oli yleisöä, hassu poni!

Se laukkasi oikein asiallisesti molempiin suuntiin, ravasi pitkällä ja hyvällä askeleella ja käyntikin oli todella aktiivista. Koko hevosen olemus kuvasti hyvällä tavalla nöyryyttä, kuuliaisuutta mutta kuitenkin innostuneisuutta, ihan kuin se olisi yhtäkkiä tajunnut liikunnan riemun.

Tähän oli hyvä päättää ja meille kaikille taisi jäädä tosi hyvä mieli harjoituksesta. Omin jälkeen juoksutin vielä perheen pienen shetlanninponitamman joka sekin niin ikään vasta harjoittelee ratsun alkeita. Pikkuinen oli kyllä todella kuuliainen, vähän toista kuin meidän oma entinen Mira-ponimme, mutta kyllä sieltäkin tamman olemus pilkisti välillä varsin vallattomasti esiin. Poni oppi hetkessä nostamaan laukan käskystä ja hiljentämään sen raviin tarvittaessa. En juoksuttanut kuin muutaman kierroksen suuntaansa ja sitten sekin pääsi takaisin tarhailemaan.

Nyt annamme Omille pienen tuumaustauon jonka jälkeen jatkamme juoksutusta. Kun liinatyöskentely on varmalla pohjalla saa ratsastaja mennä kyytiin ja toinen auttaa maasta käsin. Lähinnä nyt olisi ajatus että nyt kolmivuotiskaudella tehdään sisäänratsastus ja annetaan sen sitten kasvaa rauhassa, issikat eivät ole kuitenkaan täysin valmiita jokapäiväiseen työskentelyyn kuin vasta viisivuotiaina.

Viikonloppu olisi sitten taas täynnä hevostelua, lauantaina menen pitämään Oonalle tunnin ja sunnuntaina meidän Mellajärven ponikerho kokoontuu taas vaihteeksi, hauskaa on siis luvassa yllin kyllin ja tietysti Kristan huippukuvia!


perjantai 5. syyskuuta 2014

Kemin kisat

Jahas, sitä olis Kemin kisat takana ja olo on aika tyytyväinen. Yhtä euforinen olo ei ole kuin viime kisojen jälkeen, mutta reissu oli hauska ja opettavainen.

Pakkasin Reiskan autoon jo kolmen maissa ja lähdimme ajelemaan kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa eli Torniota. Kävimme moikkaamassa entisiä työkavereita Lakkapäällä ja pyörähdimme sen jälkeen Mustissa&Mirrissä hakemassa Reinon suolistaman treenilelun tilalle uuden karvakaverin. Tämän jälkeen ajoimme Kemiin jossa olimme reilusti etuajassa. Päätin käydä ensin rentouttavan lenkin (lue, tuulettamassa omia jännittyneitä kisahermojani!) ja palattuamme kentän tuntumaan käytin Reinon hienovaraisesti tutustumassa kentän reunoihin. Paikka oli Reiskan toilailuja ajatellen todella haasteellinen sillä se oli lähes kokonaan metsäisen pusikon ympäröimä. Kokeilin mennä samalla taktiikalla kuin viime kisoissakin, eli napakat käskyt ja paaaaljon positiivista vahvistamista. Huomasin että en itse ollut ihan niin hyvällä fiiliksellä ja asenteella liikenteessä vaikka kuinka yritin ja se heijastui tietenkin koiraan. Ihan hyvin se kyllä otti minuun kontaktia ja kuunteli mutta ihan siihen tunnelmaan ei päästy ennen rataa mitä olisin halunnut.

Nuuh nuuh, kukas tästä on tassutellut?


Reino lähti mölleissä jo toisena ja jätin sen istumaan ja huolehdin että koira on varmasti kuulolla ennen kuin lähdettiin. Alkurata meni kivasti, kolmen esteen linja siitä putkelle. Putken jälkeen oli rengas ja siitä putkeen ja nämä olivat siinä linjassa että takana häämötti se ah niin ihana pusikko ja siinnehän se porsas paineli häntä iloisesti heiluen... Ei muuta kuin kutsua takaisin ja tulihan se sieltä ja rata jatkui. Toisen kerran se paineli seuraavalle sivulle nuuskuttelemaan mutta lopun rataa se tuli hyvin mukana.

Toinen rata meni jo paremmin, Reino ei karannut omille teilleen mutta se olisi vaatinut paljon parempaa ohjausta, kisoissa se aina vähän jäätyy ja se pitää viedä kunnolla esteille. Tuli muutama kielto, mutta kepit menivät taas oikein hyvin. Päätin että hitsit vie, mennään vielä kolmosratakin ja se menikin sitten kaikista parhaiten. Lähdössä tunsin että nyt ollaan mukana ihan eri tavalla kuin kahdella aikaisemmalla radalla ja hyvällä fiiliksellä vein sitä esteeltä toiseelle. Tässä taisi tulla muistaakseni yksi kielto (?) mutta... ensimmäiselle putkelle tultaessa ihmettelin että miten se näyttää jotenkin kumman jähmeältä ja sehän suikasi putken ohi radan viereen pusikkoon ja lorotti piiitkät pissat! Olin sitten unohtanut käyttää sitä välistä pissalla ja se oli juonut vielä kohtalaisen paljon. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa ja kun herra oli saanut toimituksen valmiiksi rata jatkui kuin mitään katkosta ei olisi ollutkaan. Se jopa hieman örisi kiihtyessään ja se veti loput esteet oikein hyvin.

Tällä kertaa emme jostain kumman syystä (miksiköhän, kröhömm..) palkinnoille päässeet mutta ei harmittanut. Tiesin että tuo kenttä olisi meille yksi vaativimmista ympäristönsä takia ja silti meni paremmin kuin olisin osannut uskoa. Hyvillä mielin ajelimme kotiin ja Reino oli kyllä ihan puhkiväsynyt, etenkin kun se söi vielä vatsansa täyteen. Seuraavan kerran palaamme taas Rovaniemen radalla 23.9. tiistaina kokemusta hakemaan. Nyt ainakin muistan käyttää pjan pissalla jos en muuta!


maanantai 1. syyskuuta 2014

Vauvahevostelua

Olen taas vaihteeksi päässyt hevosen selkään, yllätys yllätys Kristan luona. Sunnuntaina tunneille ei ilmoittautunut kovinkaan moni joten Krista kysyi haluanko mennä latvialaisella "vauva"hevosella Jönssillä. Tunnilla oli tällä kertaa hevosista mukana Antti, Mira ja naapurin Miska. Kaikilla meni oikein hyvin vaikka pieni dramaattinen hetki koettiin kun Antti liukastui ja humpsahti kyljelleen. Luojan kiitos rastastaja ei jäänyt alle vaan pääsi kierähtämään hieman kauemmas hevosesta. Onneksi kummallekaan ei sattunut mitään ja tuntia saatettiin jatkaa normaalisti. Mira oli taas vaihteeksi oma itsensä, eli kokeili ratsastajaa muutamaan kertaan, onneksi Laura osasi varautua siihen ja pisti ponskun kuriin.



Tunnin jälkeen veimme Antin hetkeksi lepäämään kun laitoimme Jönssin valmiiksi. Herrasta oli ihan kamalan hauskaa nostaa pää korkeuksiin kun pikku-Laura ja pikku-Miia yrittivät roikkua sen korvissa ja saada samalla kuolaimia suuhun. Viimein se luovutti ja sen naamalla oli hyvin viaton ilme, ilmeisesti sillä oli hirveän kivaa meidän kustannuksella :)



Aurora lähti yhtäaikaa Antin selässä kentälle ja ratsastin Jönssillä maksimissaan parikymmentä minuuttia, se on kuitenkin todella nuori ja se on tullut Kristalle ottamaan hieman rennommin kun kotona ei ole kenttähommat juuri maistuneet. Alussa se oli täälläkin todella jähmeä, joten sen on annettu vain laiduntaa ja silloin tällöin se on ollut käsihevosena lenkillä. Voi olla että pojalla on ollut jopa kasvupyrähdys joka tietysti verottaa voimia, mutta nyt se tuntui jo suorastaan hyvältä!



Aloitin luonnollisesti käynnissä, tein ympyröitä ja kiemurauria ja pyrin pitämään sen hyvässä tasapainossa ja käynnin eteenpäin vievänä. Nyt sitä ei tarvinut koko ajan patistaa, ja kun se tuntui hyvältä kädelle ja jalalle siirryin ravityöskentelyyn. Tein alusta lähtien melko paljon siirtymisiä jotta saisin sen hieman aktiivisemmaksi. Hetkittäin tuntui että se kaatui ulospäin, joten ulkoapujen kanssa piti olla tarkkana. Ajoittain se tahtoi painua liian matalaan muotoon, toki korrekti kisamuoto ei ollut vielä tavoitteena, mutta kuolaimen alle sitä en halunnut päästää. Tärkeintä oli että se liikkui mielellään eteen ja kantoi itsensä. Laukkaa otin muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan ja se tuntui kuin istuisi jättimäisen keinuhevosen selässä, wow! Loppuravit ja käyntiin ja isot kiitokset hevoselle, olipas hyvä mieli kun tulin alas selästä.

Jönssillä on aina hieman huolestunut ilme :)


Tämän jälkeen pidin Auroralle vielä tunnin ja sen jälkeen kävelimme takaisin tallille, hoidimme hevoset ja ihanaakin ihanampi Miia oli paistanut ison kasan lättyjä ja keittänyt kahvit! Kauhean mättämisen jälkeen lähdin ajelemaan kotiin jossa ensitöikseni nakkasin koirat autoon ja menin kentälle niitä juoksuttamaan. Oli jotenkin tosi väsynyt ja laiska olo niin mikäs sen helpompaa kuin antaa niiden väsyttää toisensa, kätevää.

Maisemat on jotain niiiin upeaa!


Viikonloppuun kuului muuten koirailua, kävimme serkkuni ja hänen miehensä kanssa Limingan näyttelyissä pyörähtämässä. Esitin heille amstaffinartun Saran josta kerroinkin alkukesästä. Harmillisesti sillä on häntämutka jonka tiesimmekin todennäköisesti aiheuttavan hylkäyksen, mutta omistaja halusi koirastansa kuitenkin arvostelun. Sara käyttäytyi äärimmäisen mallikelpoisesti ja kehässä se esiintyi ensikertalaiseksi upeasti. Arvostelut olivat erittäin hyvät mutta hylky tuli hännän vuoksi. Kaikilla oli kuitenkin hyvä fiilis ja kotiin mennessä pyörähdimme Oulussa Oskarin Kellarilla syömässä ja Anttilan Top-Tenissä leffaostoksilla. Itse löysin alennuksella kauhuleffat V/H/S ja samaisen rainan jatko-osan. Aika karmivia, hrr...

Nyt on taas työviikko edessä, poislukien keskiviikko jolloin meillä on Reinon kanssa seuraava koetus edessämme eli Kemin epikset, iik, jännittää!! Mutta palaillaanpas silloin taas asiaan, hauskaa alkanutta viikkoa kaikille!