sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Harkkoja harkkoja!

Torstaina meillä oli taas kerran aksatreenit ja voi taivas että oli hauskaa! Heti alkuun harjoittelimme puomia joka on Reinolle se kaikkein kauhein ja pelottavin asia. Yllätyksekseni se meni kuitenkin taas kerran hyvin ja vain kerran se sai paniikin siitä että ollaan korkealla, muuten se meni loistavasti. Seuraavaksi harjoittelimme pientä rataa mutta pahaksi onneksi joku onneton karvatassu oli ehtinyt lirauttaa putkeen ja sehän oli varma että Reino jäi välille sitä nuuskimaan ja pelkäsimme että se merkkaa hajun päälle omat tuoksunsa. Liikaa ei uskaltanut sitä komentaa ettei se ala pelätä putkea mutta loppujen lopuksi putki oli pakko puhdistaa sillä kellään muullakaan ei koirat suostuneet siitä menemään ilman jumeja.




Seuraavaksi vaihdoimme eri radalle ja se meni aika hyvin ainakin koiran osalta. Itse kämmäsin mm. siinä että menin ihan turhaan sitä putkelle vastaan ja siinä kävi niin että melkein törmäsin seuraavaan esteeseen mutta muutamalla huomautuksella muistin että kyllä se koira osaa sieltä ihan itsekin ulos tulla ja menin jo seuraavalle hypylle sitä odottamaan. Aika kivasti saimme radan läpi, oli helpottavaa huomata että ainoastaan minä olin se joka kämmäili, ei koira. Se on parantanut käytöstään ihan mahdottomasti viime viikkojen aikana, ihan hattua täytyy nostaa! Minun ongelma on lähinnä se etten luota koiraan tarpeeksi, täytyy muistaa ensi kerralla vain ottaa niitä omasta-mielestä-riskejä. Rymyn kanssa harjoittelimme jälleen kerran näyttelyesiintymistä ja voi taivas miten hienosti se osaa jo seistä pitkän ajan paikallaan, olen niin ylpeä siitä. Juoksukin sujuu jo aika hienosti ja tässä on kuitenkin useampi viikko aikaa treenata sekä tietysti kinkunsulatusmätsärit jotka ovat joulun jälkeen loistavat harjoitusnäyttelyt.

Kotona olemme lähinnä vain lenkkeilleet ja hengailleet sisällä, molemmat pojat ovat ihan pähkinöinä kun saavat olla sohvalla ja repiä leluja niin paljon kuin sielu sietää. Sisällä on myös mieluisampi treenata kun on niin kylmä ulkona ja koira jaksaa ihan eri tavalla keskittyä uusiin asioihin. Olen niin iloinen että molempien kanssa on päästy etenemään ja saatu tuloksia, toivottavasti Rymystä tulee hieno näyttely/hirvikoira ja Reino näyttäisi kyntensä agilitykentillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti