Menoa ja meininkiä

Loma on kyllä ihana asia! Olen saanut hengata kotona mielin määrin ja tehdä mitä huvittaa, lähinnä olenkin koiraillut ja lenkkeillyt. Maanantaina kirjoittelin eteneväni pitemmän kaavan mukaan tuon Lirikan maastopelon (ja omani!) suhteen, mutta tiistai aamuna päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä sillä saman pelottavan reitin. Ensin oli käytävä kuitenkin asioilla ja sillä välin sain kiihdytettyä itseni kauheaan stressiin ja ahdistukseen, miten ihmeessä selviäisin? Kotiin tullessani huomasin että se perhanan pyöröpaali enää edes ollut siellä! Naureskelin itselleni mutta ajattelin kyllä että saattaa Lirika silti ottaa kierroksia kun se odottaa sitä kuitenkin. Satuloin sen ja nousin selkään ja lähdin omasta mielestäni tosi rennosti ja varmasti liikkeelle (lue, tärisin jännityksestä ja hiki vain virtasi pitkin selkää, milloin minusta onkaan tullut tällainen pelkuri?!). Pakotin isän puhelimeen kanssani (handsfreellä tietysti!) ja höpötin koko ajan kaikkea yhdentekevää. Vähän ennen pelottavaa kohtaa Lirika alkoi epäröidä, mutta viime kerrasta viisastuneena olin ottanut raipan mukaan ja napautin sitä kevyesti jolloin se syöksähti eteenpäin kuin sähköjänis. Kohdalle päästyään se pälyili hyvin epäluuloisesti peltoa kuin se olisi varma että se pelottava valkoinen paali hyökkää jostakin. Yhtäkaikki, ohi mentiin. Seuraava koetinkivi oli seuraavalla pellolla hengailevat lehmät joita Lirika ei onneksi huomannut! Huokaisin jo helpotuksesta, kunnes pääsimme reitin keskivaiheilla olevalle tielle. Siellä oli melkein koko tien tukkeena jonkun marjastajan auto, voi perse. Ja ylläripylläri tien viereiset ojat olivat syvät kuin rotko (enkä liiottele yhtään!). No, sama taktiikka kuin viimeksi, nips naps raipalla persuksiin ja menoksi. Meidän meno näytti varmaan enemmän kirahvin koikkelehtimiselta kuin ratsastamiselta, mutta selvisimme ILMAN että kolhimme autoa ja vain yksi takajalka kävi ojan reunalla hälyttävästi, jes! Loppumatka sujuikin sitten kommelluksitta ja olin niin tyytyväinen oman pelkoni voittamisesta että vaikka en enää askeltakaan tuolla hevosella ratsastaisi, olisin silti tyytyväinen.

Lirika sai kotona oikein paljon sokeria ja kunnon harjauksen ja se näytti oikein tyytyväiseltä. Hetken lepäiltyäni lähdin Reinon kanssa pyöräilemään, kiersimme melkein kymmenen kilometrin lenkin rauhallisessa vauhdissa. Pidimme usein taukoja, etenkin maantiellä kun autoja tuli vastaan ja todella harva osaa väistää pyöräilijää VAIKKA tie olisi muuten tyhjä, älykääpiöt. Kotiin päästessämme olin niin totaalisen puhki mutta Reino se vain jaksoi edelleen porskuttaa, on niillä energiaa!



Eilen sain kylään harvinaisia vieraita: ystäväni Krista tuli lappalaiskoiransa Kätkän kanssa meille kuvailemaan ja kokeilemaan aksa-esteitä. Kätkä ei ollut aikaisemmin lajia harrastanut ja Kristan kokeiltua sen kanssa muutamia esteitä sain minäkin kunnian treenata hetken. Voi taivas mikä koira se onkaan: minun, ihan ventovieraan ihmisen kanssakin se lähti häntä heiluen liikkeelle ja oli niin innoissaan kuin koira voi olla! Se suorastaan lensi esteet ja meni putketkin kuin vettä vain. Harjoittelimme vielä hetken näyttelyesiintymistä ja siinäkään ei ollut moitteen sijaa. Saas nähdä pääseekö Krista tuomaan sen lauantaina mätsäriin minne itse olen Rymyn viemässä. Saisin esittää sen, joten pidän peukut ja varpaat solmussa että kerkiäisivät paikalle!

Reinosta ja Rymystä saatiin ihania kuvia, Reiska vain oli niin väsynyt eilisestä pyörälenkistä että sitä en viitsinyt juoksuttaa. Hieronta ja venyttely tuntuivat sopivan pojalle paremmin kuin hyvin, annetaanpas kuvien puhua puolestaan:

Pojat saivat myös uuden tähystys- ja lepotornion häkkiinsä. Etenkin Reino on niin hienohelma ettei suostu makoilemaan rapaisessa maassa, niin tämä oli oikein mieleinen asia. Tornia piti kyllä useaan otteeseen hieman korjailla, sillä meidän koirien aivokapasiteetti ei taida olla mikään älytön, Rymy putosi heti kättelyssä ja Reino pelkäsi mennä sinne ihan muuten vain. Noh, tämä on ainakin hyvää treeniä tulevia kontaktiesteitä varten, tasapaino kehittyy ja ne tottuvat korkeisiin paikkoihin ja kapeisiin portaisiin.

Nyt pitää kuitenkin jatkaa iltahommia, koirat odottavat malttamattomina iltalenkkiään joten jatketaanpas viikonloppuna tarinointia, see ya!