Oulun reissu

Muistatteko kun valitin kiirettä ja väsymystä? Ei ole kiire enää ei! Aloitetaan kuitenkin alusta, eli palataan lauantaihin kun töiden jälkeen pakkasin Lillanin autoon ja suunnistin kohti Oulua. Tarkoitus oli tosiaan mennä isän luo yöksi ja aamupäivästä sitten Maikkulaan Avarian Sportdogsin hallin avajaisepiksiin. Matka meni hyvin, keli oli hyvä ja perillä olin jo viiden aikana. Kävimme Lillerin kanssa pissalenkin ja majoituimme kohteeseen. Ilta sujui rattoisasti siskon perheen käydessä kyläilemässä ja iltalenkin muodossa. Yön pieni kelpie nukkui kerällä jaloissa ja aamulla olimme jo kahdeksan jälkeen pirteänä lenkillä. Lillan oli tapansa mukaan kuin siipiä vailla ja etenkin kaupungin rohkeat linnut saivat sen aivan höperöksi :)

Kahdentoista korvilla lähdin ajelemaan kohti Maikkulaa ja nappasin mukaan myös Karon koirineen. Halli löytyi helposti ja paikkana se on aivan loistava! Hyvä pohja, lämmin sisäilma sekä sisävessat! Ihanat ihmiset kruunasivat koko paikan ja jäimme hyvillä mielin odottelemaan omien luokkiemme alkua. Tarkoitus oli startata Lillanilla supermöllit ja möllit tuplauksella ja Kiralla pelkät möllit. Ei aikaakaan kun pääsimme tutustumaan rataan ja mietin kuumeisesti uskallanko luottaa Lillerin irtoamiseen jotta saisin järkevän ohjauksen radan loppuvaiheille. Päätin sitten tehdä sinne persjätön ja lähdin valmistautumaan koiran kanssa. Lillan jäi tosi hyvin lähtöön, vähän se hätkähti kun aita laitettiinkin takana kiinni mutta ei alkanut possuilemaan kuitenkaan. Pikku-kelpi lähti kuin ohjus matkaan ja se tuntui tosi hyvältä. Turhaan juoksin niin pitkälle sitä viemään ja kun tuli aika tehdä persjättö, olin liian syvällä ja en ehtinyt onkia koiraa ohjaukseen. Nuori, kokematon tykkinopea kelpieni valui pahasti taakse ja tuli suoraan törpön ohjaajan jaloille. Niinhän siinä kävi että lensin nurinmullikkaa suoraan nilkan päälle. Siinä typertyneenä könysin takaisin ylös ja kokeilin kantaako jalka. Huonosti kantoi, mutta hypin yhtäkaikki loppuun saakka ja koira teki hienoa työtä.

Maalissa iski ihan älytön kipu ja onneksi Karolina tuli ottamaan koiran vastaan. Jäin itse makaamaan selälleen ja nilkkaan kävi ihan tosissaan. Onneksi hallin henkilökunta toi heti kylmäkääreen ja pääsin sivuun ottamaan särkylääkettä. Karo hoiti koirat autoon ja oli aikeissa lähteä viemään minua ensiapuun mutta siinä vaiheessa meinasi taju lähteä ja oksennus tulla. Onneksi porukka soitti ambulanssin jonka kyydissä minut kärrättiin Oysiin. Siellä lääkäri väänteli ja käänteli, lähetti röntgeniin ja tukilastan kanssa sitten kotiin. Onneksi murtumaa ei ollut vaan ilmeisesti selvittiin pehmytkudosvauriolla. Isä kävi minut noukkimassa sairaalan pihalta ja vei Karon luo joka oli ystävällisesti lenkittänyt Lillanin omiensa ohella ja pitänyt huolta siitä. Sain teetä ja sympatiaa ja sen jälkeen pääsin ajamaan takaisin kotiin. Kipeä jalka oli onneksi vasen ja kytkimen käyttö onnistui yllättävän vaivattomasti.

Nyt on sitten koirilla ja minulla pakkoloma edessä. Lillanin olen tutkinut tarkkaan sillä sekin otti melkoisen tällin päähänsä ja niskoihinsa, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole reagoinut paineluun tai kääntelyyn. Muutenkin se liikkuu vaivattomasti ja yleisvointi on hyvä. Toivotaan että sen osalta selvittiin säikähdyksellä. No, oppia ikä kaikki ja vahinkoja sattuu vaikka kovasti harmittaakin oma töppäily. Nyt vain hetki lepoa ja treenit jatkuu taas entistä ehompana!

Kiirusta ja väsymystä

Viime viikot on olleet melkoista haipakkaa, töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja siihen päälle vielä kaikki muut. Onneksi agility ja koirat antavat paljon mutta toki ne myös väsyttävät. Illat ovat kuluneet hyvinkin pitkälti koulutuksissa, epiksissä, talkoissa tai sitten vain koiria lenkkeilyttäen. Aamulla olen parhaimmillaan lenkittänyt ensimmäisen koiran jo seitsemän jälkeen, ruokkinut ja pissattanut kaikki sekä hypännyt autoon ennen yhdeksää. Luojan kiitos saan ottaa koiran töihin mukaan, joten Lillanin olen käyttänyt päivällä parilla lyhyellä kävelyllä taukojen salliessa. Maanantai oli hyvä esimerkki tällaisesta päivästä. Kuudelta kun myymälä suljettiin, lähdimme Lillanin kanssa ensin käymään kaupassa josta ajelimme Tornion kennelkerhon hallille. Siellä kävimme tietenkin lämmittelylenkin, raahasimme tavarat sisään ja rakensimme treeniporukalla radan.

Lillan ja pieni ystävänsä Jelkku <3

Väsymyksestä huolimatta jaksoin hyvin keskittyä koulutukseen joka oli taas kerran taattua Rauno-laatua. Radan alku oli todella kinkkinen ja me emme ihan vielä olleet sillä tasolla mitä se vaati. Tämähän ei kuitenkaan estänyt harjoittelemasta ja loppujen lopuksi saimme pätkän toimimaan aivan riittävän hyvin. Lillanilla oli taas kerran aivan superhauskaa ja se toimi hienosti. Jäähylenkki vielä yhdessä koirakavereiden kanssa kruunasi päivän ja yhdeksän maissa lähdimme ajelemaan kotiin.

Tiistai-aamuna olin sen verran laiska etten jaksanut herätä niin aikaisin että olisin ehtinyt käyttää ketään koirista lenkillä. Lillan lähti jälleen kerran mukaan ja illalla meillä olikin Hanna-Lenan treenit Arcticin hallilla. Teemana oli mutkaputkiin lähetys pimeistä kulmista ja tämä tuli kyllä todella tarpeeseen! Ei ollut aivan läpihuutojuttu ja kerran pienen kelpiparan pääkin ehti mennä aivan jumiin kun se ei tajunnut mitä siltä haluttiin :) Tykkään kyllä niin kovasti myös Hanskun tavasta opettaa, ihana kun on kaksi niin hyvää valmentajaa <3

Kuvassa voitokas Milo, ystäväni Riikan koira. Tämän kaverin kanssa juoksin Torkin kisoissa viime sunnuntaina kaksi nollarataa ja yhden vitosen saaden kolme luokkavoittoa <3 Ihana tyyppi!

Nyt onkin koirilla vapaat eli vain lenkkeillään ja perjantaina Lillan pääsee taas hierojalle. Viikonloppuna olisi tarkoitus ajella Ouluun ja käydä kurkkaamassa Avarian Sportdogsin uusi halli episten merkeissä. Katsotaan josko tuo pikkutypyn ujous vieraissa paikoissa lähtisi karisemaan ajan ja kokemuksen myötä, joten tavoite on saada se kulkemaan vapautuneesti ja niin että sillä on koko ajan kivaa! Saa nähdä kuinka meidän käy, pitäkäähän peukkuja!

Epiksissä jälleen

Tällä kertaa käytiin skabailemassa Tornion Kennelkerhon järjestämissä epiksissä. Olin ilmoittanut Lillanin mölliluokkaan, sen tuplaukseen sekä kisaaviin. Mölleissä oli aika mukava rata jossa oli kuitenkin pientä tvistiä ja pitkät estevälit. Jos ei ollut tarkkana, saattoi koiran hyvinkin hukata väärälle esteelle. Lillan vaikutti oikein pirteältä ja aivan omalta itseltään. Lähtöön se jäi tosi hienosti ja ratakin lähti etenemään asianmukaisesti. Yhdellä esteellä kuitenkin kuski mokasi, sillä en pitänyt lukitusta tarpeeksi pitkään jolloin Lillan lähtikin minun liikkeen mukana pois ja otettiin kielto. Tästä kuitenkin reippaasti loppuun, eikä hävitty voittajalle kuin pari sekuntia kiellosta huolimatta. Tämä rata uusittiin vielä ja tuo mokailukohta hoidettiin kunnialla. Harmillisesti Lilleri nappasi yhden ylimääräisen hypyn matkalla joten otettiin tältä radalta hylkäys.

Kisaavien rata oli melkoisen kinkkinen ja arvelinkin että tämä ei tule sujumaan kovinkaan vahvasti. Heti alkuun oli kaksi takaakiertoa joista mentiin keinulle. Keinultakin tuli vaikea kulma vielä kepeille, puhumattakaan oikeasta killerisuorasta, joka ei ollut suoraa nähnytkään. Linja oli tosi hankala monelle koiralle, mutta ainakin ne jotka hakivat nimenomaan hankalista radoista kokemusta varmasti tästä hyötyivät. Me palasteltiin ja yritettiin harjoitella muita juttuja ja eihän se nyt kaunista ollut nähnytkään :D Mutta treeniä saatiin ainakin!

Nyt Lillan viettää ansaittua höntsäilyviikkoa, eli seuraavat treenit ovat vasta ensi viikolla.

Treenilistan päivitystä

Eilen oli Raunon treenit pitkästä aikaa. Teimme rataa jossa oli periaatteessa kaikki esteet. Päätimme laittaa keppien alkuun ja loppuun ohjurit jotta saimme harjoitella ne myös radalla. Lähdössä jouduin kerran käskemään Lillanin häkkiin, sillä se ei olisi malttanut kuunnella käskyä tulla oikealle paikalle. Äkkiä se taas huomasi että kannattaa pitää ne korvat auki ja kuunnella mitä sanotaan eikä itse "tietää" mitä halutaan.

Aluksi hypättiin A:n alastulo ja oltiin ehkä vähän hitaita, mutta sekin nopeutui. Rauno muistutti että antaa käsky touch ajoissa, silloin se tietää mikä on tehtävä ja voi keskittyä täysillä etenemiseen. Puomia se ei millään meinannut ensin löytää kun tyrkyllä oli vaikka ja mitä muita esteitä, mutta viimein se malttoi kuunnella ja tajusi mihin pitää mennä. Keinu otettiin ensin lentona, mutta sen jälkeen se meni hienosti. Kepeille takaaleikkaus oli vielä vaikea, mutta eiköhän se siitä lähde.

Eilisestä tuli treenilista-asioita  mieleen heti muutama joihin tulee kiinnittää jatkossa huomiota:

Takaaleikkaukset

Näissä Lillan ei vielä lue ollenkaan ohjauksia ja tulee herkästi pyörähdyksiä ja jopa takaisin hyppyjä. Myös kepeille takaaleikkukset tulee olla hanskassa.

Rohkeampi irtaantuminen kepeillä

Koska Lillan tekee jo nyt tosi vahvat kepit, pitää minun uskaltaa jättää se tekemään niitä itse. En saa jäädä varmistelemaan ja änkeä lähelle vaan antaa toisen tehdä rauhassa!


Liikkuminen joka suuntaan kontakteilla

Nyt pitää lähteä viemään kontaktisuorituksen uudelle asteelle, eli Lillanin pitää oppia kestämään että ohjaaja liikkuu siellä sun täällä ja sen on vain tehtävä tehtävä loppuun. Näin pystyn pitämään huolen että voin sijoittua radalla edullisesti seuraavia esteitä nähden ja koira osaa pysyä kontaktilla niin pitkään kunnes se sanallisesti siitä vapautetaan.

Takaakierrot saksalaisella

Tähänhän tarvitaan itsenäinen takaakierto ja minun on opittava luottamaan ja liikkumaan. Tuo koira on niin saakelin nopea että siinä ei auta jäädä himmailemaan, muuten on auttamattomasti myöhässä.


Siinäpä sitä olisi taas itsenäistä treenattavaa, mutta nyt Lillanilla on ollut niin rankka kolme päivää (tänään on vielä epikset) että nämä jäävät sitten tuleviin viikkoihin. On kuitenkin hyvä aika ajoin käydä ajatuksella läpi sitä missä mennään ja mitkä asiat erityisesti kaipaavat hiomista.

Onnistuneita lähtöjä!

Anivarhain sunnuntaina lähdimme Lillerin kera ajelemaan kohti Oulua tarkoituksena osallistua Oulun Koirakerhon järjestämiin epiksiin. Olin tehnyt tarkan toimintasuunnitelman lähtöä starttia varten, miten toimin jos koira ei meinaa pysyä lähdössä. Päätin että roudaan häkin siihen lähtöalueen viereen ja jos se porsastelee, joutuu se mökkiin. Perillä kisapaikalla jännitys kipristeli masussa ja lenkitettyäni koiran veimme tavarat sisälle ja kävimme ilmoittautumassa.

Lillan ilmoitettiin mölleihin, möllien tuplaukseen sekä kilpurien radalle. Tuomarina oli suunnitellut vallan nerokkaasti mölliradan, sillä siellä oli esteillä kahdet numerot. Toisien mukaan radan pystyi suorittamaan ilman kontakteja ja toisilla sai mennä myös puomin ja A:n. Päätin että menen ensin ainakin ilman kontakteja ja katson miten koira toimii. Lähtöön Lillan jäi todella hienosti ja mukaan se lähti pirteästi. Toki tein itse varmasti virheitä radalla, mutta selkeästi koira oli jännittynyt ja ujompi kuin yleensä. Se vähän kyseenalaisti ja kääntyi minua päin mitä se ei todellakaan tee normaalisti. Ensimmäinen rata meni siis tutustuessa uuteen paikkaan. Tuplauksen menin myös ilman kontakteja, tavoitteena oli saada vain reipas ja iloinen suoritus. Lillan oli jo huomattavasti rennompi, mutta edelleen siellä tuli pari pyörähdystä ennen putkea ja yhtä hyppyä. Yksi rima tuli alas, muuten mentiin puhtaasti.

Kilpureiden radalle lähdin vielä hakemaan sitä rentoutta ja päätin tehdä yhden kontaktin. Selkeästi neiti oli alkanut kotiutua radalle sillä se alkoi tuntua jo omalta itseltään. A oli hieman hidas, mutta päätin että en tee sitä uudelleen vaan mennään helppojen esteiden kautta maaliin. Yksi kielto tuli pyörähdyksestä ennen toiseksi viimeistä estettä, mutta muuten se oli jo hyvän tuntoinen. Mölleistä pokattiin kolmas sija joten saatiin jotain myös kotiinviemisiksi.

Meillä oli mukana myös kisakaverini jo kohta kahden vuoden takaa, saksanseisoja Kira. Kun kerran melkein Karon naapuriin tultiin kisailemaan, päätettiin että kokeillaan muistaako neiti enää agilityn saloja. No muistihan se ja veti niin hienon mölliradan että oksat pois! Mentiin myös kilpurien rata joka sujui kaikkineen hienosti, mutta pari vaikeaa paikkaa siellä saivat meidän pasmat totaalisen sekaisin. Olen kuitenkin tosi ylpeä Kiran itsenäisestä keppihausta sekä hyvistä kontakteista. Ennen kaikkea sillä oli aivan superhauskaa! Hieno päivä, ei voi muuta sanoa!

Terve harrastuskoira

Koska agility on kuluttava ja äärimmäisen raskas laji koiralle, on pidettävä hyvää huolta omasta kisakaveristaan jos mielii saada monta yhteistä harrastusvuotta. Toki onnettomuuksia voi sattua ja niille ei mitään voi, mutta oman rakkaan karvanassun eteen voi kuitenkin itse tehdä paljon. Tässä postauksessa pohdin mitä itse pidän tärkeimpinä asioina kisa- ja treenikoirani kunnossa pitoa ajatellen.

Hyvä peruskunto

Jotta koira voi ylipäänsä suorittaa fyysisesti vaativia tehtäviä, tulee sen perusfysiikan olla kunnossa. Rakenteellisesti koiran on tietysti oltava terve ja itse soisin jokaisen harrastekoiran käyvän myös luustokuvissa. Normaalit hihnalenkit yhdistettynä vaihtelevassa maastossa tehtyyn vapaaseen liikuntaan on mielestäni jokaisen koiran perusliikuntaa jolla pääsee pitkälle. Liikuntaan tulee tietysti yhdistää lepopäivät jolloin riittää ihan vain pihalla pissailut ja kotona lepo.

Tekniikka ja turvallisuus

Jokainen agilitykoira ansaitsee esteiden huolellisen opettelun ennen täyteen vauhtiin päästämistä. Kun pohjat on tehty kunnolla ja koira tietää mitä se tekee, on sen helpompi selvitä vaikeista tilanteista nopealla vauhdilla. Meidän ohjaajien vastuulla on myös se että rata- ja estesuunnitelmat ovat koiraa ajatellen turvallisia toteuttaa ja vaikeustaso tulee aina suhteuttaa myös koiran osaamiseen. Kuvittele jos vasta ajokortin saaneelle innokkaalle nuorelle lyödään alle ferrari? Eli ensin taito, kokemus ja varmuus ja vaikeusastetta lisätään asteittain.

Treenimäärät

Kuinka paljon koiralla voi treenata itse lajia? Tämä on moniselitteinen juttu, sillä siihen vaikuttaa hyvin paljon se mitä treenataan, miten ja kuinka kauan kerralla. Itse pidän nyrkkisääntönä että kolme kertaa viikossa on ehdottomasti maksimimäärä. Näistäkään ei mielellään kuin yksi kerta varsinaista rataharjoitusta ja sitäkin koko ajan koiraa kuunnellen. Tekniikkaa ja muuta pientä voi tehdä sitten kaksi muuta kertaa. Agilityssä voi tehdä niin paljon ilman varsinaista esteharjoittelua jolloin treenimäärät voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Pelkästään koiran kroppaa ajatellen tulee pitää palautumispäiviä ja jaksoja mutta myös pään on hyvä antaa tuulettua. Etenkin nuoren koiran kanssa olen huomannut että tauon aikana on monet vaikeat asiat loksahtaneet paikoilleen kuin itsestään. Annetaan siis harjoitusten muhia alitajunnassa eikä hinkata harjoitusta hampaat irvessä väkisin läpi. Tiedän, joskus tulee sellainen olo että pakko saada tämä nyt purkkiin, muuten ottaa päähän mutta aina se ei kannata.

Kehon huolto

Olen ajatellut että jos haluan harrastaa lajia, pitää minun myös tuntea vastuuni koiran hoitamista ajatellen. Näin ollen Lillan käy hieronnassa kerran kuukaudessa ja pyrin myös puolivuosittain varaamaan sille ajan fysioterapeutille. Käyn yleensä päivittäin itsekin koirieni kropat läpi jolloin näppituntumalla osaa hyvin pian sanoa jos jotain poikkeavaa ilmestyy. Kynsien leikkuu tehdään meillä viikottain, sillä liian pitkät kynnet voivat olla myös turvallisuusriski, puhumattakaan siitä kuinka epämiellyttävät ne ovat koiralle.

Ruokinta

Meillä syö kaikki koirat Jahti&Vahti kanariisi-kuivanappulaa ja lisäksi Lillan tällä hetkellä ainoana harrastukoirana saa myös lisäravinteita. Se saa Jakken agilityjauhetta jossa olevat vitamiinit sun muut hivenaineet auttavat ylläpitämään luuston, rustojen ja nivelten kuntoa. Lisäksi se saa iltaruokaansa Hyalorini-happoa joka hoitaa samoja paikkoja kuin myös lihasten fascioita. Silloin tällöin koirat saavata ruokaansa lisäksi lihaa ihan herkuttelumielessä ja tietysti myös säännöllisesti puruluita.



Kaiken kaikkiaan yritän miettiä niin että koirallani on koko ajan hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Agilityn tulee olla aina hauskaa ja koiralle pitää jäädä palo päästä vielä radalle. 

Kehonhuoltoa ja kisailua

Pikku-pirpana piti loppuviikon lomaa ja kävi perjantaina Teresan taitavien sormien käsittelyssä (TaigaTassu koulutuspalvelut ja koirahieronta). Se on kyllä oppinut nauttimaan hieronnasta ihan täysin rinnoin, sillä pääsi aivan ulina pihalla kun se tajusi minne se oikein pääsi. Hieman oli jumia lapojen alueella, mutta ei mitään hälyttävää. Lauantaina käytiin Reinon ja Lillerin kanssa pitkä ja rento lenkki jossa ne saivat aukoa paikkoja rauhallisella ravilla ja irti juoksemalla. Sunnuntaina kaikki koirat viettivät vapaata ja hengailivat vain kotona kun emäntä paineli aamusta Pelloon kisailemaan.

Rentoutunut ja tyytyväinen asiakas <3 Kuva: Teresa Tuomela

Eetu oli edellisenä päivänä juossut Caritan kanssa kaksi rataa joista toisella se oli tehnyt voittoradan viidellä virhepisteellä. Poika kävi aivan kuumana ennen radalle menoa ja hyppi ja loikki ennen kuin sain sen jätettyä lähtöön mikä ei ole yhtään normaalia käytöstä tälle herralle! Rata lähti oikein mukavasti liikkeelle kunnes tuli etukäteen pelkäämäni paikka: putkelle lähetys avonaisen toimiston oven kohdalta. Näin heti että Eetun nenä oli kohti toimistoa mutta onneksi tiukalla käskytyksellä sain sen aikeet estettyä ja matka jatkui. Kepeille meno jännitti, mutta sinnekin sujahdettiin hyvin vaikka se oli kuulemma kaukaa näyttänyt siltä että potkaisin koiran sinne :D No en potkaissut, voin luvata ja vannoa! Keppien jälkeen vielä loppusuora jossa oli rengas ja hyppy. Kun rengas oli saatu puhtaasti, huokaisin helpotuksesta mutta Eetuhan päätti vähän näpäyttää ohjaajaa ja veti täydestä laukasta liinat kiinni ennen viimeistä estettä ja pysähtyi nuuskimaan. Onneksi sain sen heti uudestaan liikkeelle ja viimeinen estekin meni puhtaasti. Kaikeksi onneksi aika riitti ja näin ollen viimeinen LUVA tärähti tauluun ja herra siirtyi kakkosluokkaan!

Päivän toinen rata startattiin siis kakkosissa ja tällä kertaa vuorossa oli agirata. Homma lähti ihan hienosti käyntiin, mutta kepeillä kämmäilin ja otettiin vitonen. Yllättäen myös puomilta tuli alasmenolta virhe mutta keinu meni puhtaasti ehkä hieman liioitellulla varmistelulla. Pahaksi onneksi Eetu jekutti minua taas ennen yhtä hyppyä ja kääntyi nuuskuttelemaan ja otettiin kielto. Tästä matka jatkui aika sekavana loppuradalle jossa käytiin vielä tekemässä putkessa käännös takaisin ja tulos oli jotain miljoona :D Älkää silti huoliko, me pääsimme palkinnoille joka tapauksessa ;)

Hienot tyypit! Kuvassa vasemmalla Eetun omistajan toinen koira joka starttasi hienosti kisauransa päästen myös palkinnoille! Kuva: Carita Kalla-Bimberg

Eilen meillä oli sitten totuttuun tapaan maanantain treenit. Rauno jatkoi vielä toipilaana joten meillä oli jälleen kerran omatoimiharkat. Teimme radan pätkää jossa koiralta vaadittiin itsenäistä putkenhakua. Siinä oli myös melko vaikea keppikulma jota päätin harjoitella myös Lillerin kanssa erikseen ja tietysti alussa ja lopussa oli ohjurit. Rata sujui tosi hienosti, neiti pysyi kauniisti lähdössä ja haki hyvin putket. Kerran mokattiin kakkoshyppy kun olin itse totaalisen myöhässä ja kerran putkella en muistanut pitää ohjauksen lukitusta tarpeeksi pitkään jolloin se tulikin putken ohi. Otettiin ensin keskivaiheilla oleva hyppy edestä (koska en muistanut että se mentiin takaa) ja seuraavalla kiekalla takaakiertona joka onnistui oikein kivasti. Tein kepit ensin ilman putkea ja sitten suoran putken kautta. Tein ohjauksen molemmilta puolilta eli sylkkärinä ja perusohjauksena. Sylkkäri ei onnistunut vielä aivan täydellisesti mikä ei toki ole ihme, mutta tähän oppimistasoon nähden suoritus oli oikein hyvä. Lopuksi otettiin vielä pari keinusuoritusta joihin en ollut aivan tyytyväinen, se saisi olla nopeampi. Ei jääty kuitenkaan jankkaamaan, katsotaan tätä sitten seuraavalla kerralla uudestaan.

Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi aivan mieletön fiilis! Ollaan pikkuhiljaa päästy yhdessä omaan kuplaan jossa meidän yhteistyö pääsee koko ajan kehittymään. Kun lähtö on kunnossa, on molemmilla varma olo ja se heijastuu kaikkeen tekemiseen radalla.

Kuten kasvattajelle sanoinkin, on tuon neitokaisen kanssa puhdasta iloa juosta! Ihana koira <3