Hiiriä, koiria ja hevosia

Voihan video mitkä treenit torstaina oli! Olin lähtökohtaisesti aika pahalla päällä, auto oli päivällä sanonut sopimuksen irti ja Reino oli hallille tultaessa tosi ärsyttävä, haukkui kuin vimmattu. Rymykin esitteli taas vaihteeksi parhaita puolia itsestään kiskomalla ja repimällä samalla kun yritin raahata häkkiä paikalleen. Pienen hengähdyksen jälkeen yritin kasata itseni ennen ensimmäistä rataa joka kulki seuraavasti: lähetys putkeen josta persjätöllä puomi (tämän Reino meni niiiiin hienosti joka kerta!). Puomin jälkeen takaa kierrolla hyppy josta jatkui suora linja renkaalle ja seuraavalle hypylle. Tämä mentiin pari kertaa ja ensin menin puomin jälkeisen hypyn valssilla, mutta Reinon kaarre meni tosi pitkäksi ja loivaksi joka kilpailutilanteessa olisi syönyt sekunteja. Ari ehdotti vastakäännöstä ja se säästi meiltä monta askelta.

Toinen rata alkoi samalla tavalla, puomilta takaakierto hypylle, mutta siitä jatkettiin vasemmalle hyppyyn jota seurasi kepit. Nekin menivät ihan mallikkaasti, mutta keppien jälkeen oleva pussi sai Reinon pysähtymään kesken etenemisen. Otimme muutaman tehoharjoituksen Arin ja lihapullien avulla ja viimein se meni pussin ihan itse ensimmäistä kertaa ilman "kurkistusaukkoa", jippii!

Kokeilimme myös muurin joka sekin sujui ongelmitta. Lähestyimme sitä eri kulmista jotta varmistuisimme meneekö se sen satavarmasti. Ei probleemaa, joten tästäkin jäi oikein hyvä mieli. Kaikista mukavinta oli nähdä miten innokkaasti Reino tekee, ei puhettakaan että se olisi lähtenyt karkailemaan omiaan, se oli sataprosenttisen keskittynyt minuun ja rataan. Noudatin Arin viime kertaista neuvoa ja heti radan päätyttyä kehuin sitä hurjasti ja vein sen häkkiin jotta sille jäisi mahdoton palo vielä jatkaa eikä se oppisi että kunhan suoritus on valmis saa touhuta omiaan. Oli TOSI rankat mutta vieläkin ihanammat harjoitukset! Rymyn kanssa harjoittelimme perustoko-juttuja ja sen keskittyminen on myös huippuluokkaa: hallilla rakennettiin konserttilavaa ja ihmisiä kulki edestakaisin mutta sen huomio ei herpaantunut, hieno poika.

Siis meikähän kyllä osaa, mutta kuka opettais tuolle mammalle?

Keskiviikkona meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa tammukoiden hampaat ja rokottamassa ponin. Homma ei alkanut ihan niin kuin piti, sillä kyydistä oli jäänyt suun avaajan toinen osa joten meidän oli hieman patentoitava: ei muuta kuin vasikan suun avaaja joka näyttää seuraavalta:

Käytännössä siis minä pidin kapulaa niin että hevonen avasi suunsa ja eläinlääkäri raspasi. Luojan kiitos Lirika oli rauhoitettu, muuten hommasta ei kyllä olisi tullut yhtään mitään. Poni oli jälleen kerran helppo, ainoa vaan kun toinen on niin mahdottoman pieni niin on tosi raskasta olla kyykyssä koko ajan. Lopuksi me molemmat eläinlääkärin kanssa pyllähdimme heinäkasaan istumaan ja siinä jatkoimme työn loppuun.

Lirika on humalassa...

... ja poni kännissä :)

Kun tämä operaatio oli saatu alta pois, lähdin käymään vielä kylällä ja poikkesin Hallin Herkkupuodissa josta ostin pitkän harkinnan jälkeen nk. haukkumökin, alla kuvassa.

Idea on siinä, että kun koira haukku, aktivoituu mökistä hyvin korkea ja epämiellyttävä ääni jonka vain koira kuulee. Volyymiä voi säätää tarvittaessa. Ensimmäisen illan möksä toimi loistavasti, Reinon ilme olisi pitänyt saada kuvattua, se oli kerta kaikkiaan niin nyrpeän ja loukkaantuneen näköinen :)  Aamulla kuulostelin toiveikkaasti josko olisi hiljaista häkissä, mutta pyh ja pah! Reino antoi piut paut mökille ja haukkui samalla lailla kuin sitä ennen. Rymy vain oli erittäin kärsivän näköinen ja jos se olisi osannut puhua voin kuvitella että dialogi olisi mennyt jokseenkin näin: "HAUHAUHAUHAU!!" "Turpa kiinni kaveri, mulla soi jo korvat!!". Se siitä sitten, palataan alkuperäiseen suunnitelmaan eli aktivoidaan enemmän.

Sunnuntaina aloitimme Jonin kanssa aamun ihanasti saunomalla ja sen jälkeen ajoimme molemmat kelkat anoppilaan. Sieltä lähdin Karon ja vanhuskoirien kanssa lenkille. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja pakkasta oli ehkä aste tai pari. Koirat olivat aivan innoissaan, mukava nähdä että Viljokin on piristynyt kovasti painon pudotuksen myötä. Itse asiassa punnitsimme sen lenkin jälkeen ja enää ei ole kuin kaksi kiloa tavoitteeseen, mahtavaa! Vanhan koiran laihdutus ei ole maailman helpointa puuhaa, uskokaa tai älkää! Loppupäivä meni herkutellessa ja Ally McBealia katsoessa, välistä päikkäreitä torkkuessa ja kirjaa lukiessa, ihana sunnuntai.

Ilmeet.com

Viljo chillailee ennen lenkkiä

 

 

Vauhti on mahdoton!

Tänään menin reippaana tyttönä taas töihin ja hui kauhea mikä järkytys minua aamulla kohtasikaan: meidän kahvihuoneen hiiri joka on rauhaisasti elellyt hiljaista rinnakkaiseloa kanssamme oli heittänyt henkensä. Luojan kiitos se en ollut minä joka joutui sen pienen ruumiin roskiin viemään, sitä en olisi halunnut missään nimessä tehdä. Muut kauhistuvat nähdessään elävän hiiren (miksi, kysynpäs vaan?) mutta voi pientä riepua joka koki karmean kohtalon hiirenloukussa. Toivottavasti se oli ehtinyt syödä vatsansa täyteen pullaa joka oli minulta pudonnut lauantaina lattialle ja kuoli onnellisena, nyyh.

Ei tainnut käydä yhtä hyvin kuin videossa...

Illalla oli Torkin tapakasvatuskurssi jossa tänään harjoittelimme erilaisten alustojen päältä kävelyä, epäilyttävien esineiden luona treenaamista jne. Aika hienosti kaikki suoriutuivat ja saatoin hyvillä mielin mennä kotiin, taas oli uutta opittu. Nyt istun koneella puhki poikki väsyneenä, ei vain millään malttaisi vielä mennä nukkumaan. Noh, ehkä Ally M. nukuttaa minut taas niin kuin joka ilta, toivotaan...

Ahne hevonen ja haukkuva koira

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille! Meillä oli viikonloppu koirien kanssa aktiivinen, lauantaina hyppäsin taas potkukelkan ohjaksiin ja koirat mennä viipottivat tuhatta ja sataa aivan onnessaan. Matkaa kertyi noin kolme kilometriä mikä sinänsä ei ole pitkä lenkki, mutta vauhtia oli koko lenkin ajan aivan valtavasti. Seuraavana päivänä päätin että palauttava kävely voisi olla hyväksi ja ensin aamulla Reino pääsi kiertämään Maijasentien reitin. Onneksi olin ostanut kenkien pohjaan jääpiikit, sillä tie oli aivan peilijäässä, koirakin kulki paljon varovaisemmin kuin yleensä. Lenkin jälkeen koirat hengailivat sisällä ja söivät, Joni keitti kananmunia joista pojat saivat myös omansa. Enpäs ole hetkeen nähnyt koiralla yhtä onnellista ilmettä kuin Reinolla: se nappasi munan kuorineen päivineen ja meni omalle paikalleen mutustelemaan sitä silmät kiinni, kananmuna tiukasti tassujen välissä, ihana tyyppi!

Minun rakkain ja suloisin ystäväni <3

Ruokailun jälkeen pojat menivät takaisin häkkiin ja siivosin tarhasta kakkakikkareet ja tein heinistä mukavan pedin kopin edustalle. Molemmat menivät siihen köllöttelemään ja itse lähdin käymään mummolassa. Tunnin päästä käytin vielä Rymyn lenkillä ja siitä lähdimme poikien ja Karon kanssa vetämään tapakasvatuskurssia Pelloon. Tunti sujui taas todella hyvin, edellisellä kerralla mukana olleet olivat treenanneet kotona ja sen kyllä huomasi. Mahtava nähdä kuinka näinkin "pieni" panostus vaikuttaa koiran (ja omistajan!) käytökseen. Uudetkin pääsivät mukaan varsin vaivattomasti, toivottavasti hekin tykkäsivät. Aika meni kuin siivillä ja kotimatka meni mukavasti tuntia analysoidessa.

Kamera sai Rymyn kuonon näyttämään jotenkin hassulta :)

Hevosten kanssa kävi torstaina hieman hassusti: Lirika oli keksinyt että aidassa ei kierräkään sähkö ja hän kykenee ruokailemaan itse omat päiväheinänsä aidan yli kurottamalla. Mitäs siitä jos muutama porttilanka sinkuu ja kiertyy korvien ympäri kunhan vain saa mahan täytettä. Onneksi Onni sai sen kiinni itse teossa, Onni onnettomuudessa, muhahhaah!!. Pyysin viemään hevoset talliin, mutta Lirika olikin päättänyt että häntä ei niin vain talutetakaan, saati oteta kiinni. Loppujen lopuksi minun oli pakko lähteä Torniosta asti kesken työpäivän saalistamaan kuriton tammani talliin. Sitä ei missään nimessä uskaltanut jättää enää ulos, sillä jos se olisi päässyt tarhasta pihalle, olisi se todennäköisesti saattanut köpötellä maantielle. Kun kauhealla kiireellä ajoin kotiin ja ryntäsin tarhalle, mokomakin ötökkä seistä möllötti täysin tyytyväisenä itseensä ja aivan rauhallisesti antoi pyydystää itsensä kiinni ja laahusti kuin lauhkea lammas perässäni talliin. Ei muuta kuin autoon ja takaisin töihin. Voin kertoa että hieman otti päähän ajaa turhaan ylimääräiset sata kilometriä mutta mitäpä sitä ei lemmikkiensä eteen tekisi.


Kaunis mutta ahne vanha tamma!


 

Tein tässä viime viikolla kamalan havainnon.. olen oikeasti hieman laiminlyönyt koirieni aktivointia josta on seurannut turhautunut koira ja helvetinmoista haukkumista. Nyt viikonlopun jäljiltä koirat ovat olleet todella tyytyväisen ja rauhallisen oloisia ja ensimmäistä kertaa aikoihin en herännyt haukkumiseen puoli seitsemältä aamulla. Itse asiassa olin taas niin reipas että lähdin Reinon kanssa aamulenkille jotta se ei turhaan stressaantuisi ja haukkuisi päivälläkään huvikseen. Rymy on paljon lunkimpi kaveri, se osaa ottaa rennosti ja rauhoittua. Toki sekin illalla pääsee taas käppäilemään, mutta ylimääräiselle aamulenkille on Reinolla enemmän tarvetta.

Pidetään peukkuja että tämä tosiaan tepsii ihan pidemmänkin aikaa, itselläkin kunto nousee taas kohisten kun tulee useampi kävely/juoksulenkki päivässä!

Loppuun vielä pieni kevennys: sain viimeinkin uuden puhelimen joten sillä on tullut kuvailtua aika lailla. Tässä video muutamasta pienen pienestä treenistä jotka ovat tarpeen arjen haasteissa!

Harkkoja ja humputtelua

Torstaina oli aivan ihanat treenit taas vaihteeksi! Pääsin töistä tuntia aikaisemmin kuin normaalisti ja olipas ihana ajella kotiin valoisan aikana. Ehdin hyvin viedä hevoset sisälle ja siivota karsinat ennen Pelloon lähtöä, tämä helpottaa huomattavasti iltahommia kun ei enää kymmenen jälkeen illalla tarvi lapata paskaa karsinoista. Matti toi Fannin kyydille ja nappasimme vielä Annen ja Friidan mukaan kyliltä ja ajoimme Rohki-Hallille.

Harjoittelimme tällä kertaa tosi hauskaa rataa joka muistutti meitä viime kesän Ylitornion treeneistä kovasti: oli putkea, pituutta, rengasta ja melko suoria linjoja. Reino oli aluksi tosi ärsyttävällä tuulella ja ajattelin että se varmasti karkaa radalta omille teilleen. Onneksi olin tällä kertaa väärässä ja Reino keskittyi täysillä tehtävään. Ari antoi hyvän ohjeen että suorituksen lopettamiseen, sillä Reino tahtoo hieman lähteä siinä vaiheessa haahuilemaan omiaan. Kun päästään maaliin, kehutaan ihan hurjasti ja saman tien viedään häkkiin jotta sille jäisi mahdoton hinku jatkaa tekemistä. Tämä pitää muistaa joka kerta niin eiköhän sillä saada nostettua lisää kierroksia.

Huomasimme myös että alussa Reino saattaa lähteä jopa hieman laiskasti liikkeelle, joten nyt kokeilimme sitä että Ari piti Reinosta kiinni ja minä houkuttelin ja innostin sitä ja kun se oli aivan kierroksilla se päästettiin irti. Oli muuten super hyvä rata! Kepitkin menivät huomattavasti paremmin kuin aikasemmin, menoon alkoi tulla hieman rytmiä ja vauhtia, jes.

Eilen kävin pitkästä aikaa yhtään missään tuulettumassa, Tornion Umpparissa oli nimittäin Cheekin keikka. Väsytti niin maan mahdottomasti mutta ei se auttanut, olin luvannut kavereille lähteä. Lauloimme ensin kaupunginhotellissa karaokea ja kymmenen jälkeen suunnistimme Umpitunneliin jossa oli paljon tuttuja ja aika kului nopeasti. Itse artisti saapui paikalle vasta kahdentoista jälkeen mutta olihan se odotuksen arvoinen, ihan huippu livenä. Pienen pieni vatutus kyllä iski kun ihanat teinit tukka silmillä kaatoivat juomat päälle, tönivät ja kaatuilivat mutta sain temperamenttini hillittyä ja keskityin keikkaan. Kotiin lähdin yhden maissa ja olipas ihana käpertyä oman rakkaan viereen lämpimän peiton alle.

Todistetusti olen laittautumassa ja lähdössä juhlimaan, harvinaista

Tänään olisikin Pellossa ensimmäinen kerta tapakasvatuskurssin ohjausta, saas nähdä miten siellä sujuu, siitäpä sitten seuraavassa postauksessa.

Reipas talkoilija

Vitsit että viime viikonloppu oli mahtava, kävin sunnuntaina talkoilemassa Länsirajan Kennelkerhon järjestämissä agility-kisoissa. Okei, aamulla tuntui todella vaikealta herätä ja lähteä ajamaan jo seitsemältä, mutta aamukahvin jälkeen sitä kummasti piristyi. Paikalle saavuttuani laitoimme porukalla kanttiinin kuntoon ja kunhan tuomarikin oli aamupuuronsa saanut, lähdimme tekemään ensimmäistä hyppyrataa joka tarkoittaa rataa ilman kontaktiesteitä. Viimein kun rata oli mitattu ja ajanottolaitteet olivat kunnossa, starttasi ensimmäinen luokka. Sain onneksi olla ratahenkilönä niin pääsin kunnolla hommaan sisään. Kaikilla kisaajilla näytti olevan hauskaa ja kukaan ei ottanut hommaa turhan vakavasti. Oli jotenkin ihana huomata että vaikka kaikki ensimmäisen radan kisaajat olivat kaikki siirtyneet jo kolmosluokkaan, eivät koirat toimineet aina niin hyvin ja eräs jopa karkasi radalta tekemään ihan omia kuvioitaan.

Reiska harjoituksissa

Hienoja suorituksia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä oli kisat täynnä. Eräs koira keksi kokeilla miltä tuntuu hypätä A-esteen harjalta suoraan alas, useampi kuin yksi kilpailija veti lipat ennen esteitä ja kurveissa, hui, kyllä siinä vähän väliä sai olla sydän kurkussa! Onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin ja kisat saatiin hyvin purkkiin. Kaikista mukavinta oli se, että itselle tuli sellainen tunne että aivan hulluna haluaisin päästä radalle itsekin. Olisin luullut että tällaisella jännittäjällä olisi maha kipeänä jo pelkästä ajatuksesta, mutta ehkäpä tämä onkin se minun laji.

Eilen kävin taas treenaamassa minun "opetuslapsia" Tornion Kennelkerholla ja voi että olin heistä taas niin ylpeä! Kaikki olivat treenanneet valtavasti ja alun mahdoton säätäminen ja tohina on jäänyt paljon vähemmälle. Vaikka joskus väsyttää niin mahdottomasti työpäivän jälkeen raahautua hallille, saa siitä kuitenkin irti todella paljon. Pääsen näkemään erilaisia koiria ja miettimään erilaisia ratkaisuja ongelmiin, sillä jokainen koira on yksilö joka toimii omalla tavallaan. Kurssia onkin jäljellä enään kolme kertaa, toivottavasti oppilaat ovat itse olleet tyytyväisiä!

Nyt kuitenkin nukkumaan, jatketaan tarinointia taas myöhemmin!

Ponipoika

Täällä taas! Kuten lupasinkin, tässä tulee postaus täynnä koira- ja hevosjuttuja. Keskiviikkona kävin lupaukseni mukaisesti Jennan issikaoria ratsastamassa ja lähdin koirien kanssa liikenteeseen jo yhdeksältä. Ilma oli hieman kylmä, ja pukeuduin todella tyylikkäästi paksuun jumpsuit-pukuuni ja toppatakkiin. Ratsastuskenkinä toimivat lenkkarit, sillä saappaisiini ei mahdu villasukat ja talviratsastuskenkiä en omista. Toki varmistin että satulassa on turvajalustimet ennen selkään nousua, mikään ei ole kamalampi ajatus kuin tippuessa jäädä roikkumaan jalasta kiinni! Poni oli mukava käsitellä ja se käveli kiltisti kentälle eikä ollut moksiskaan vaikka säädin selässä jalustimia ja satulavyötä. Sillä ei ole juuri ratsastettu ja se ei ole varsinaisesti koulutettu. Suussa on ollut joskus edellisessä paikassa sanomista ja vaikka se on nyt onkin kunnossa, se selvästi varoi sitä.

Ratsastaessa se tuntui nöyrältä ja sillä oli kova tahto tehdä töitä. Askellajit olivat hieman hukassa, ravi ei oikein tahtonut löytyä, se sekoitti vähän väliä mukaan tölttiä ja laukkaa. Suuta se aukoi mahdottomasti, mutta siihen hätään meillä ei ollut alaturparemmiä. Kuolaimeksi halusin aivan perusnivelen, se on minulle tutuin ja helpoin kuolain. Se tuntui selkään hieman paremmalta miltä se näytti videolta, mutta tämä oli lähinnä kokeilu mitä se tuumaa ratsastajasta selässä. Julkaisen siitä pienen videonpätkän jossa näette mistä lähdetään ja toivon mukaan saan olla mukana ratsastamassa sitä jatkossakin, uskon että se tulee näyttämään paaaljon paremmalta. Tiedostan erittäin hyvin omat virheeni ja muistakaa että kyseessä on aivan raakile poni jota oli tarkoitus kokeilla ihan kartoittamismielessä, mitä se osaa ja miten se käyttäytyy.

Ratsastuksen jälkeen suunnistin koirien kanssa kaupungille hieman kiertelemään jotta ne saisivat mahdollisimman monipuolista harjoitusta erilaisista tilanteista ja ihmisistä. Reino käyttäytyi erityisen hyvin, se vinkui todella vähän ja osasi pysyä hienosti omalla paikallaan. Rymykään ei pahemmin melskannut, tietysti sillä on vielä enemmän pentumaista intoa, mutta vastapainoksi se osaa rauhoittua Reinoa paremmin.

Eilen meillä oli taas vaihteeksi agility-treenit Pellossa. Anttu hyppäsi meille kyytiin, sillä Anne ja Mari eivät tällä kertaa kumpikaan päässeet mukaan. Menimme aluksi Reiskan kanssa pelkän puomin muutamaan kertaan ja se meni kuin vettä vain! Ari totesi että voimme mennä sen radalla. Alku meni hieman kankeasti, en itse muistanut rataa (selkeästi en kävellyt sitä tarpeeksi läpi ennen suoritusta...) mutta kun muistin järjestyksen homma lähti rullaamaan paremmin. Ari korjasi minun valssin ajoitusta ja harjoittelimme ennen puomia olevalle esteelle vastakäännöstä. Viimein kaikki meni aika lailla nappiin ja saimme ihanilta treenikavereilta aplodit sekä Arilta kehut, kylläpäs lämmitti mieltä!

Sain taas mahdottoman kipinän treenata aina vain lisää ja oppia uutta, on tuo vain niin koukuttava harrastus. Mukavinta on huomata kuinka koira nauttii, se viilettää ihan mielissään yli esteiden ja odottaa mihin se osoitetaan seuraavaksi.

Viikonloppuna menen talkoilemaan samaiseen halliin agility-kisojen merkeissä, saas nähdä millaista vilskettä ja vipinää siellä on!

PS. Siiri Kaskisen blogissa (kliks) on meneillään huippuarvonta, 100 euron lahjakortti Hööksiin, osallistukaa ihmeessä!

Pellon ryhmänäyttelyt

Nyt on näytelmät näytelty. Lauantaina heräsin anivarhain vatsassani lepattaviin perhosiin ja suunnistin ensimmäiseksi Karolinaa moikkailemaan ja juomaan aamukahvit. Varmistettuani manageriltani että olin varmasti ottanut oikeat paperit mukaan lähdin kahvittelun jälkeen takaisin kotiin ja pakkasin vielä loput Rymyn tavarat. Pelloa kohti lähdettiin yhdeksän maissa, myös Mari (Marin blogiin pääset tästä) hyppäsi kyytiin sillä näyttelyissä tarvittiin talkoolaisia.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ja melkein heti bongasin Kristan (kliks) ja Kähmätin ja suunnistimme käyttämään koiria kävelyllä. Kristalla on lapinporokoira ja joka on turkiltaan hieman erikoinen, joten jännityksellä odotimme mitä tuleman pitää sillä nämä olivat koiran ensimmäiset viralliset näyttelyt. Alussa katselimme itälaika-kehän jossa oli poikkeuksellisen monta koiraa, peräti yli kaksikymmentä.

Krista ja Kätkä

Rymy käyttäytyi heti alusta asti oikein mallikkaasti ja oli uteliaan kiinnostunut mutta ei hölkynnyt joka suuntaan niin kuin viime mätsäreissä. Harmillisesti Rymyn ja Kähmän kehät menivät päällekäin enkä voinutkaan esittää Kätkäläistä niin kuin alun perin suunnittelimme. Krista ei onneksi ehtinyt alkaa jännittää kovin paljon sillä he joutuivat lennosta kehään. Kätkä sai oikein hyvät arvostelut, rakenteellisesti vikaa ei juurikaan löytynyt, tuomari ei vain oikein pitänyt turkin laadusta, kuulemma liian pehmeä ja laineikas. Tulokseksi tuli H ja Krista oli siihen kuitenkin tyytyväinen.

Siis kattokaa mitä ne teki mulle?!

En ala teitä.

Tällä välin me menimme Rymyn kanssa juoniorikehään jossa oli muistaakseni yhteensä kahdeksan urosta. Hauskasti edessämme oli kaima-Rymy joka oli sitä mieltä että tämä juttu on siis ihan tylsää ja on ok haukkua kaikkea ja kaikkia :) Rymy seisoi jo todella mallikkaasti, vielä se kuitenkin saisi vetää takajalkoja pois mahan alta. Tuomari oli todella tarkka ja kun usealle putoili tulokseksi H olin jo varma että se oli sitten siinä. Rymyn ollessa vuorossa, se antoi hienosti mitata itsensä ja näytti hampaat ilman venkulointia. Juoksuun olin myös tyytyväinen, harmi että kehä oli hiekoituksesta huolimatta hieman liukas ja se vähän verotti vauhtia.

Alla arvostelut, tuomarina Reino Korpela:

"Tumman harmaa, lähes keskikokoinen, oikeat mittasuhteet, oikean muotoinen hieman lyhyt pää, sopiva rungon vankkuusaste. Hyvät etukulmaukset, hieman niukat takakulmaukset, hyvälaatuinen karva, selän päälle kaartunut häntä, kevyt liike ja normaali käytös." 

Alla video:

http://www.youtube.com/watch?v=4l0zTqPN5yI&feature=youtu.be



 JUN/EH 3

Takakulmauksia saadaan hieman paremman näköiseksi jo sillä että saan sen seisomaan paremmin ja pitänee toivoa että se kasvattaa kuono vielä pari senttiä. Seuraavat näyttelyt meillä on vasta loppukeväästä, peruin suunnitelmani mennä Rovaniemelle sillä Rymy tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen ja niin hauskaa kuin näyttelyhomma onkin, se tulee kohtalaisen kalliiksi.

Sunnuntaina lähdin aamupäivästä Ruotsin puolelle talleilemaan Kristan kanssa. Päätimme käydä maastolenkin ja sain ratsukseni Antin. Pihalta lähdimme tallitietä pitkin kohti maastoreittiä ja tankkiauto tuli vastaan. Itse olin ihan kauhuissani (muistoissa Lirikan maastoilut!) mutta Krista tyynnytteli että Antti ei pelkää edes viereen laskeutuvaa helikopteria! Se helpotti ja vaikka maastossa vierestämme suhahtelikin moottorikelkkoja niin minun ei tarvinnut jännittää ollenkaan. Takaisin tullessa kävimme vielä pyörähtämässä kentällä ja Antti oli aivan huikea! Älyttömän suuri ero viime ratsastukseen, sen käyntikin oli parantunut mahdottoman paljon. Se ei tarjonnut peitsiä ollenkaan ja ravasi pyöreänä ja tahdikkaasti isoa ravia. Tein vain muutamia suunnanvaihtoja ja pääty-ympyröitä ja sitten loppukäynnit. Onneksi saan kuulemma tulla taas toistekin, on se niin ihana hepo. Hevosta on hierottu nyt säännöllisesti ja se on vaikuttanut todella paljon sen olemukseen ja liikkeisiin, peukku tälle!

Tällä viikolla olisi taas agilitytreenit sekä huomenna menen ratsastamaan kaverini Jennan issikkaoria, en malta millään odottaa kumpaakaan. Lisäksi Pellossa järjestetään viikonloppuna agilitykisat jonne olen lupautunut mennä talkoilemaan, eli hevos- ja koirapainotteista tekstiä on taas tulossa!

Harjoituksista toisiin

Eilen minulla oli jälleen kerran tottelevaisuuskurssin vetäminen Tornion Kennelkerholla. Menin paikalle jo hyvissä ajoin ja ehdin katsella kisaavien koirakoiden treeniä ja näyttihän se hyvältä. Sain valtavan treenauspuuskaan taas omieni kanssa, ehkä mekin ollaan joskus samalla tasolla. Sain myös ohjaajana niin paljon onnistumisen kokemuksia että luotto omiin taitoihin hieman kasvoi, olen alun alkaen epäillyt onko minusta vielä kurssin vetäjäksi. Kaikki kurssilaiset olivat treenanneet annettuja tehtäviä ja onnistuivat suorituksissaan kukin tasonsa mukaisesti. Toivottavasti he kokevat saaneen kurssista apua ja ovat tyytyväisiä ohjaukseen.

Kotiin pääsin vasta yhdeksän maissa ja iltatallin jälkeen otin vielä koirat sisälle. Treenasin ensin Reinon kanssa kertauksena perusliikkeet. Olen ollut hieman huolissani kun se ei ole tuntunut tekevän sivua ilman käsiliikettä, mutta huomasin että kun olemme kerranneet asiaa monta, monta kertaa viime aikoina, se on saanut liikkeeseen vauhtia ja tekee sen jopa ihan pienellä vihjeliikkeellä. Teimme sivua noin 3-4 kertaa, sen jälkeen hitusen seuraamista. Tämä ei mennyt niin hyvin, sillä oli kaikkea muuta mielessä kuten luu, joka maukkaana odotteli sohvalla ja etenkin olohuoneeseen päin mentäessä sen ajatus harhaili. Päätin että se riitti kyseisen liikkeen osalta ja teimme vielä maahan menoa. Nyt se enää erittäin harvoin pyöräyttää takajalat rötkötysasentoon sillä en ole ikinä siitä palkannut ja korjannut liikkeen oikein.

Rymyn kanssa treenasimme seuraamista imuttamisella, sillä alkaa olla oikea paikka jo selkärangassa. Joskus kiirehtiessään se yrittää edistää, joten otamme vielä ihan pieniä pätkiä ja palkkaamme paljon. Sivu tuntuisi olevan sille mieleinen liike, siihen se suorastaan heittäytyy, hieno poika! Maahan menoon ei tarvitse enää kuin pienen kädellä avustamisen, käsky alkaa olla jo selvä. Seisominen on sille myös helppoa ja sitähän me treenasimme myös ensi viikonlopun näyttelyä silmällä pitäen.

Kovassa treenivimmassa päätin tehdä molemmille harjoitusohjelman tälle viikolle tavoitteineen kaikkineen:



Tiistai:

Reino:

Kävelylenkki, noin 3 km. Pieni lepohetki jonka aikana Rymy pääsee omalle lenkilleen. Kotiin tullessa harjoittelemme keppejä, meillä on tällä hetkellä kotona puolikkaat keppisarjasta. Otamme ne noin 3-5 kertaa ja sitten hetki leikkiä. Kertauksena sivu 2-3 kertaa, maahan meno ja sen keston harjoittelua. Tavoite olla paikalla 15 sekuntia.

Rymy:

Kävelylenkki jossa muistellaan uudestaan miten lenkillä kuljetaan nätisti vetämättä. Omistajan hermoista riippuva matkan kesto :) Lenkin jälkeen kehäesiintymisen harjoittelua noin 4 minuuttia. Peruskäskyjen kertausta, istu, maahan ja sivu. Leikkiä ja vapaana juoksemista. Keppien alkeita.

Keskiviikko:

Reino:

Potkurilenkki molempien kanssa, noin 4 km. Lepo, sisälle jyrsimään luita ja hengailemaan seurassa. Reinon kanssa uuden tempun harjoittelua, lähdetään kokeilemaan kierimistä. Tänään tarkoituksena pyörittää se selän kautta ympäri ja opettaa siihen käskysanaa. Ulkona kepit 2-3 kertaa, seuraamista. Paljon käännöksiä, tässä palkkaan enemmän ja useammin.

Rymy:

Lenkin ja hengailun jälkeen kehäesiintymistä pari minuuttia, paikallaan seisomisen kestoa, päivän tavoite 3 minuuttia. Seuraamista ja muutama käännös.

Torstai:

Reino:

Kävelylenkki, jonka jälkeen pieni tauko. Harjoitellaan yhdellä esteellä kiertoa Arin ohjeiden mukaan. Kepit pari kertaa. Kertauksena uusi temppu.

Rymy:

Vapaana juoksemista ja luoksetuloa (huom, tähän tarvin Jonin assistentiksi!). Muutaman kerran kepit ja peruskäskyt.

Perjantai:

Molemmille kevyt lenkki ja peruskäskyt.

Viikon tavoitteet:

Reino: saada terävyyttä ja tarkkuutta seuraamiseen ja sivuun. Lisää kestoa maahan menossa.

Rymy: saada se kulkemaan kauniimmin hihnassa ja esiintymään kehässä rauhallisesti mutta samalla reippaasti ilman laukkaa. Peruskäskyihin lisää varmuutta.

Eeeeei, ei kiinnosta!