maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hiiriä, koiria ja hevosia

Voihan video mitkä treenit torstaina oli! Olin lähtökohtaisesti aika pahalla päällä, auto oli päivällä sanonut sopimuksen irti ja Reino oli hallille tultaessa tosi ärsyttävä, haukkui kuin vimmattu. Rymykin esitteli taas vaihteeksi parhaita puolia itsestään kiskomalla ja repimällä samalla kun yritin raahata häkkiä paikalleen. Pienen hengähdyksen jälkeen yritin kasata itseni ennen ensimmäistä rataa joka kulki seuraavasti: lähetys putkeen josta persjätöllä puomi (tämän Reino meni niiiiin hienosti joka kerta!). Puomin jälkeen takaa kierrolla hyppy josta jatkui suora linja renkaalle ja seuraavalle hypylle. Tämä mentiin pari kertaa ja ensin menin puomin jälkeisen hypyn valssilla, mutta Reinon kaarre meni tosi pitkäksi ja loivaksi joka kilpailutilanteessa olisi syönyt sekunteja. Ari ehdotti vastakäännöstä ja se säästi meiltä monta askelta.



Toinen rata alkoi samalla tavalla, puomilta takaakierto hypylle, mutta siitä jatkettiin vasemmalle hyppyyn jota seurasi kepit. Nekin menivät ihan mallikkaasti, mutta keppien jälkeen oleva pussi sai Reinon pysähtymään kesken etenemisen. Otimme muutaman tehoharjoituksen Arin ja lihapullien avulla ja viimein se meni pussin ihan itse ensimmäistä kertaa ilman "kurkistusaukkoa", jippii!

Kokeilimme myös muurin joka sekin sujui ongelmitta. Lähestyimme sitä eri kulmista jotta varmistuisimme meneekö se sen satavarmasti. Ei probleemaa, joten tästäkin jäi oikein hyvä mieli. Kaikista mukavinta oli nähdä miten innokkaasti Reino tekee, ei puhettakaan että se olisi lähtenyt karkailemaan omiaan, se oli sataprosenttisen keskittynyt minuun ja rataan. Noudatin Arin viime kertaista neuvoa ja heti radan päätyttyä kehuin sitä hurjasti ja vein sen häkkiin jotta sille jäisi mahdoton palo vielä jatkaa eikä se oppisi että kunhan suoritus on valmis saa touhuta omiaan. Oli TOSI rankat mutta vieläkin ihanammat harjoitukset! Rymyn kanssa harjoittelimme perustoko-juttuja ja sen keskittyminen on myös huippuluokkaa: hallilla rakennettiin konserttilavaa ja ihmisiä kulki edestakaisin mutta sen huomio ei herpaantunut, hieno poika.

Siis meikähän kyllä osaa, mutta kuka opettais tuolle mammalle?


Keskiviikkona meillä kävi eläinlääkäri raspaamassa tammukoiden hampaat ja rokottamassa ponin. Homma ei alkanut ihan niin kuin piti, sillä kyydistä oli jäänyt suun avaajan toinen osa joten meidän oli hieman patentoitava: ei muuta kuin vasikan suun avaaja joka näyttää seuraavalta:


Käytännössä siis minä pidin kapulaa niin että hevonen avasi suunsa ja eläinlääkäri raspasi. Luojan kiitos Lirika oli rauhoitettu, muuten hommasta ei kyllä olisi tullut yhtään mitään. Poni oli jälleen kerran helppo, ainoa vaan kun toinen on niin mahdottoman pieni niin on tosi raskasta olla kyykyssä koko ajan. Lopuksi me molemmat eläinlääkärin kanssa pyllähdimme heinäkasaan istumaan ja siinä jatkoimme työn loppuun.

Lirika on humalassa...

... ja poni kännissä :)

Kun tämä operaatio oli saatu alta pois, lähdin käymään vielä kylällä ja poikkesin Hallin Herkkupuodissa josta ostin pitkän harkinnan jälkeen nk. haukkumökin, alla kuvassa.


Idea on siinä, että kun koira haukku, aktivoituu mökistä hyvin korkea ja epämiellyttävä ääni jonka vain koira kuulee. Volyymiä voi säätää tarvittaessa. Ensimmäisen illan möksä toimi loistavasti, Reinon ilme olisi pitänyt saada kuvattua, se oli kerta kaikkiaan niin nyrpeän ja loukkaantuneen näköinen :)  Aamulla kuulostelin toiveikkaasti josko olisi hiljaista häkissä, mutta pyh ja pah! Reino antoi piut paut mökille ja haukkui samalla lailla kuin sitä ennen. Rymy vain oli erittäin kärsivän näköinen ja jos se olisi osannut puhua voin kuvitella että dialogi olisi mennyt jokseenkin näin: "HAUHAUHAUHAU!!" "Turpa kiinni kaveri, mulla soi jo korvat!!". Se siitä sitten, palataan alkuperäiseen suunnitelmaan eli aktivoidaan enemmän.

Sunnuntaina aloitimme Jonin kanssa aamun ihanasti saunomalla ja sen jälkeen ajoimme molemmat kelkat anoppilaan. Sieltä lähdin Karon ja vanhuskoirien kanssa lenkille. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja pakkasta oli ehkä aste tai pari. Koirat olivat aivan innoissaan, mukava nähdä että Viljokin on piristynyt kovasti painon pudotuksen myötä. Itse asiassa punnitsimme sen lenkin jälkeen ja enää ei ole kuin kaksi kiloa tavoitteeseen, mahtavaa! Vanhan koiran laihdutus ei ole maailman helpointa puuhaa, uskokaa tai älkää! Loppupäivä meni herkutellessa ja Ally McBealia katsoessa, välistä päikkäreitä torkkuessa ja kirjaa lukiessa, ihana sunnuntai.

Ilmeet.com

Viljo chillailee ennen lenkkiä

 

 
Vauhti on mahdoton!
Tänään menin reippaana tyttönä taas töihin ja hui kauhea mikä järkytys minua aamulla kohtasikaan: meidän kahvihuoneen hiiri joka on rauhaisasti elellyt hiljaista rinnakkaiseloa kanssamme oli heittänyt henkensä. Luojan kiitos se en ollut minä joka joutui sen pienen ruumiin roskiin viemään, sitä en olisi halunnut missään nimessä tehdä. Muut kauhistuvat nähdessään elävän hiiren (miksi, kysynpäs vaan?) mutta voi pientä riepua joka koki karmean kohtalon hiirenloukussa. Toivottavasti se oli ehtinyt syödä vatsansa täyteen pullaa joka oli minulta pudonnut lauantaina lattialle ja kuoli onnellisena, nyyh.


Ei tainnut käydä yhtä hyvin kuin videossa...

Illalla oli Torkin tapakasvatuskurssi jossa tänään harjoittelimme erilaisten alustojen päältä kävelyä, epäilyttävien esineiden luona treenaamista jne. Aika hienosti kaikki suoriutuivat ja saatoin hyvillä mielin mennä kotiin, taas oli uutta opittu. Nyt istun koneella puhki poikki väsyneenä, ei vain millään malttaisi vielä mennä nukkumaan. Noh, ehkä Ally M. nukuttaa minut taas niin kuin joka ilta, toivotaan...

2 kommenttia:

  1. moi, onko Rymy koira jostain kennellistä? Ja jos on niin mistä? (:

    VastaaPoista
  2. Hei, Rymy on Pessalompolosta Ylitorniolta, Ainolan tilalta. Isä Mustikkaharjun Jyri ja emä Kaita-Aavan Saaga. Varsinaista kasvatustyötä isommassa kaavassa ei tuolla (ainakaan vielä) harrasteta, ensimmäinen pentue taisi olla.

    VastaaPoista