maanantai 4. elokuuta 2014

Poneilua

Voi pojat kun olikin mukava sunnuntai! Heräsin aamulla hitaasti kuin murmeli ja aamusuihkun jälkeen pakkasin rantalaukun ja uimakamppeet ja lähdin hakemaan Anttua. Suuntana meillä oli Övertoneån maauimala. Ilma oli tosi lämmin, mutta onneksi tuuli joten ötököitä ei ollut nimeksikään ja levittäydyimme viltteinemme nurmialueelle ja ihan ensimmäisenä herkuttelimme eväillä ja luimme kirjaa. Viimein kun massut olivat täynnä ja ilma alkoi käydä liian lämpimäksi lähdimme uimaan. Veden lämpötila oli melkein kolmekymmentä, ei tehnyt tiukkaa mennä veteen. Pärskimme altaalla varmaan pari tuntia ja sitten olikin pakko lähteä kotiin sillä olin sopinut meneväni Mellajärveen pitämään tunteja Kristan hevosilla.

Kävin vaihtamassa kotona vaatteet ja ajelin reilun tunnin matkan määränpäähän. Paikalla oli niin paljon porukkaa että rimakauhu meinasi iskeä! Ei vaan, laitoimme Antin ja Miran valmiiksi ja lähdimme tallustelemaan kohti "kenttää" jonka virkaa toimitti upealla näköalapaikalla oleva pelto. Ensimmäisenä Antin kyytiin pääsi Aurora ja jatkoimme siitä mihen viimeksi jäimme. Nyt Aurora hallitsi Antin vielä paremmin kuin aikaisemmin eikä jännittynyt pienistä kuumumisistakaan. Seuraavan kyytiin pääsi Kristan hellun sisko joka oli joskus aikaisemmin ratsastellut ja nyt halusi verestää muistoja. Antti oli niin reipas että jaksoi vielä mennä kolmannella ratsastajallakin hienosti, itse asiassa se alkoi siinä vaiheessa olla vasta kohtalaisen rauhallinen, tällä papalla ei virta lopu ikinä!

Ratsastamisen hurmaa!


Mira-ponikin pääsi ratsuksi ja voi taivas, se ei ole muuttunut sitten yhtään! Se on vakaasti päättänyt että kun se on kerran raviponiksi opetettu, laukkaa se ei ota askeltakaan. Pikku pukki-kone ja kehtasi mokoma yrittää potkaista minuakin! On se vain kyllä persoonallinen otus, se on todettava.

Kaikilla tytöillä meni oikein hienosti, jatketaan sitten ensi sunnuntaina harjoituksia olettaen että en ole ihan tööt Helsingin reissun jäljiltä. Sinne suunnistetaan tulevana perjantaina Maailman Voittaja-näyttelyyn Karon ja Rymyn kanssa, pitäkäähän peukkua ettei Rymmeli vallan nolaa minua! Menestyksestä tuon jättipään kanssa on turha haaveilla, mutta kunhan nyt kohtalaiset arvostelut saisi niin se olisi positiivista. Hauskaa kun sinne lähtee niin paljon tuttua porukkaa, Marin ja Venlan sekä Arin ja Iineksen kehät on melkein meidän vieressä, saapi käydä nekin katsomassa. 


Ja ainiin, melkein unohtui: lauantaina meillä oli avoimet harkat kentällä ja porukkaa tuli taas mukavasti. Karo ja pikku-tinttalan keikkupylly, Aada ja Beassi sekä Veera ja Cara olivat treenaamassa samoin tietysti minä ja Reino. Edistystä on tapahtunut, saatoin jättää Reinon paikalleen makuulle odottamaan kun rakensin sille pientä radan pätkää. Pari kertaa se livisti, mutta muuten pysyi hienosti paikalla ja ennen kaikkea tuli takaisin iloisesti kun pyysin. Palkkasin sitä naksulla aina kun se oli paikalla eikä haukkunut, alussa se nimittäin räksytti aivan järkyttävästi. Hetken päästä möykkääminen lakkasi joten positiivinen vahvistaminen selkeästi toimi, jes!

Teimme ihan helppoa pätkää, kaksi estettä suorassa linjassa ja siitä putkeen. Ensin palkkasin lelulla sen esteiden jälkeen ja tämän jälkeen siirsin palkkauksen putken päähän. Tässä se keskittyi erinomaisesti tehtävään eikä lähtenyt haahuilemaan muiden luo. Seuraavaksi mentiin keinulle ja vahvistettiin kontaktialueita naksulla, hyvin meni. Kepit taas eivät ole koskaan kuuluneet Reinon suosikkeihin ja niissä se rupesikin herpaantumaan ja karkasi muutaman kerran käskyn alta. Iloisesti kutsuen ja itse vähän matkaa juosten se laukkasi tulemaan takaisin. Tämän jälkeen otin vielä muutaman pätkän tottista, johon kuului mm. paikkamakuu, pieni pätkä seuruuta ja sivun harjoittelu käännöksissä. Paikkamakuussa Reino herpaantui täysin ja karkasi, mutta sain sen aika nopeasti takaisin kuulolle. Tämän jälkeen vein sen lepäämään autoon, liika oli taas selvästi liikaa, lyhyempiä pätkiä Laura!!

Treenailtiin vielä muiden koirien kanssa hetki ja sitten olikin aika kiiruhtaa kotiin, aikaa vierähti taas reilut puolitoista tuntia. Ilta menikin sitten kotona löhöillen ja sarjoja katsellen, siinäpä se. Ei minun elämään taida paljon muuta mahtua kuin hevostelut ja koiralut :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti