keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kisat Rovaniemellä

Vitsin pimpelit kuulkaas! Nyt on aika jees viikonloppu ja alkuviikko takana niin omien koirien kuin kavereidenkin osalta. Torstaina meillä oli totuttuun tapaan Pellon treenit jonne Karo ja pikku-tinttala aka Kira lähtivät mukaan. Kira harjoitteli lähinnä rauhallisesti odottamista ja muutamia tokoliikkeitä mutta toki sekin pääsi välistä kokeilemaan putkia ja keppejä. Sain ohjata sitä ja se meni kyllä kuin pieni karvainen sutti, ei yhtään epäröinyt vieraassa paikassa mennä outoihin putkiin saati aristellut ihmisiä. On se kyllä aika hieno koira! Reino harjoitteli rataa jossa minun oli oltava taas kerran tarkkana kontaktien kanssa ja aika kivasti tuo koira on oppinut että niitä ei vain kaahoteta yli. Pari kertaa Reino lähti seikkailemaan omiaan, mutta ylitsepääsemättömiä vaikeuksia saada sitä takaisin ei minulla ollut.

Lauantaina meillä oli avoimet harjoitukset kentällä ja paikalla oli Aada ja Bea, Karo ja Kira sekä Anniina kahden bokserinsa kanssa. Loistava tilaisuus treenata Reinon kanssa häiriössä, etenkin Anniinan Romeo on sille suorastaan punainen vaate, samoin toisinpäin. Tietysti niiden ollessa yhdessä kentällä pidimme molemmat koirat turvallisuussyistä kytkettyinä, Reinosta olisi jäänyt vain märkä läiskä jos se olisi mennyt isoa bokseriurosta härkkimään. Jos se rupesi tuijottamaan, remuamaan tai kiskomaan nappasin hihnalla pakotteen ja pyysin kontaktia ja palkkasin heti naksuttimen avulla. Viimein se huomasi rettelöinnin olevan täysin turhaa ja keskittyi minuun jolloin sain kehua sitä oikein ylitsevuotavasti ja välistä leikittää. Teimme perusharjoitteita, sivu, istu, maahan jne., sekä muutaman kerran menimme keinun.

Tämän jälkeen vein sen autoon hetkeksi ja sain treenailla myös Kiran kanssa joka oli niin loistava että oksat pois! Tyyppi seurasi niin tiukassa kontaktissa ettei tosikaan, kaikki käännökset ja vauhdin muutoksetkin onnistuivat valtavan hyvin. Teimme pienen radan pätkän jossa oli tarkoitus harjoitella takaakiertoa, takaaleikkausta, rengasta, muuria ja pituutta. Tein Reinon kanssa radan ensin muutamaan kertaan jotta saatoin korjailla etäisyyksiä ennen muita. Minusta ei kyllä ratamestaria tule sitten ikinä, linjat ovat joka kerta päin sanonko mitä! Viimein siitä tuli ihan siedettävä ja Reino pysyi tosi hyvin hanskassa, ei voi valittaa. Bea ja Aada menivät taas kerran hyvin, pikkuisen meinattiin jumittaa takaaleikkauksessa mutta se on täysin normaalia vielä tässä vaiheessa. Keinuakin kokeiltiin niin että tehtiin oikein kunnon makkarapolku ja annettiin sen käydä omaan tahtiin syömässä siitä herkut (huom! tätä ennen se ei halunnut tulla koko kapistuksen lähellekään eli edistystä!) ja lopetimme siihen jotta koiralle jäisi hyvä fiilis. Seuraavan kerran kentälle tullessa Beassi oli ensimmäisenä syöksynyt keinulle joten positiivinen vahvistaminen selvästi toimi.



Sunnuntaina lähdimme Marin kanssa varhain aamulla ajamaan kohti Överkalixia jossa Tiitulla oli näyttelyt. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja leiriydyimme kehän viereen. Hyväksi onneksi viereisessä kehässä oli jackrusselit joissa myös toisen ystäväni koira esiintyi, ehdin siis moikata Anneakin. Tiitun kehä oli nopeasti ohi, siitä tuli nyt myös Ruotsin muotovalio, Suomen tittelihän sillä oli jo hallussaan. Marilla on koirat pärjänneet nyt aivan loistavasti, tuollaisille vastuullisille ja asialleen omistautuneille kasvattajille menestyksen suokin täysin sydämin!

FI CH Sirvian Just My Cup Of Tea "Tiitu"

Maanantaina koitti viimein se jännittävä päivä, eli uusintaottelu Rovaniemellä Reinon kanssa aksakisoissa. Kävin menomatkalla Kristan luona kahvilla ja analysoin varmaan Kristan hermoja koetellen tulevan suorituksen kohta kohdalta, miten kannattaa tehdä ja miten todennäköisesti tulee käymään. Aika tappiomielialalla lähdin liikenteeseen, mutta päätin että en anna Reinon sitä huomata, vaan pyrin pitämään sen kanssa hauskaa. Vaikeaa oli, sillä herralla oli taas se kantti että vingutaan ja stressataan koko matka, kaadetaan myös vesikuppi joutessa jne. Huhuh, voitte varmaan kuvitella että kun itseä jännittää ja stressaa niin siihen ei todellakaan kaipaa mitään tuollaista. Pakko oli pysähtyä huoltoasemalla ja hieman rauhoittua jotta pääsen hermoja menettämättä kisapaikalle.

 Kun tulimme kentällä, paikalla oli jo oikein mukavasti porukkaa ja lähdimme Reinon kanssa ihan ensimmäiseksi kiertelemään ja poika teki piiitkät pissat, varmasti helpotti! Kiersimme kentän reunat ja sitten mentiin samalla mentaliteetilla kuin kentälläkin harkoissa, vaadin siltä kontaktia ja kun sen sain palkkasin ylitsevuotavasti. Viimein se tarjosi sitä jo itsekin, sain sen jopa leikkimään! Teimme muutaman paikallaolo- ja luoksetuloharjoituksen ja hetkittäin lepäsimme. Rata oli tosi helppo, sitä en jännittänyt ja päätin ottaa homman varman päälle ja tehdä valssit kohtiin joissa olisin normaalitilanteessa tehnyt persjätöt. Homma eteni vauhdikkaasti ja ei aikaakaan kun olimme Reinon kanssa vuorossa. Vein sen lähtöön niin että se oli kontaktissa, löysäsin pannan, pyysin istumaan ja kehuin. Odotin hetken ja sitten lähdin sen kanssa yhtäaikaa suorittamaan jotta se ei saa tilaisuutta lähteä viilettämään omiaan. Yllätyksekseni se oli hyvin mukana, mutta Reinossa on sellainen pieni vika että vaikka tuntuisi että se imee esteille ja on itse halukkuus radalla, se voikin kadota kuin pieru saharaan ihan yhtäkkiä. Valssit hieman hidastivat etenemistä, mutta nyt haettiin vain radalta vain sitä että koira tekee mielellään minun kanssa. Pääsimme maaliin virheittä ja olin niin iloinen ja onnellinen että meinasin oikeasti pillahtaa itkuun :) Reino sai lihapullaa ja mahdottomat rapsutukset, vitsit se oli niin mahtava että huija!


Enpä olis uskonut että tästä pienestä nallekarhusta aksakoira tulee!

Olin ilmoittautunut myös 1-2-radalle ja eipä aikaakaan kun tutustuimme jo rataan. Tämä oli hieman kinkkisempi, mutta ei mahdoton. Aavistelin että kompastuskivinä meillä oli olisi kepit, (viime treeneissä ne eivät menneet erityisen vahvasti) ja lopussa oleva linja jossa keppien jälkeen koiralla todennäköisesti olisi suuri houkutus mennä puomille A-esteen sijasta. Taas samalla menolla radalle ja ilokseni Reino pysyi jälleen kerran hyvin mukana. Linjat jotka suunnittelin toimivat hyvin ja viimein saavuimme kepeille... ja pentele, sehän meni ne hyvin JA nopeasti, kuka kouluttaa salaa minun koiraa?! Harmillisesti se sekaantui toiseksi viimeisellä kepillä ja jouduimme korjaamaan, mutta yhtäkaikki, tästä jatkettiin A-esteelle ilman pienintäkään suunnistusta puomille ja se otti myös kontaktit, ei puhettakaan että se olisi hypännyt niitä yli. Tästä vielä viimeiset hypyt ja putki ja maali!

Jestas, tässä vaiheessa meinasin jo pyörtyä, en olis IKINÄ uskonut että se menisi noin hienosti! Jäimme odottamaan palkintojen jakoa ja olin niin helpottunut että istuin vain typerä virne naamalla ja odotin omia tuloksia. Jättisuureksi ylläriksi Reino voitti maksimöllit ja tuli toiseksi 1-2-radalla! Huhhuh, toiselta radalta tuli 10 virhepistettä, eka vitonen kepeiltä ja jossain vaiheessa olin osunut kädellä koiraan joten siitä sitten toinen vitska. Näillä eväillä oli mahtava ajella takaisin kotiin ja Reino sai oikein juhlaillallisen ja paljon rapsutuksia ja se tuhisi maha täynnä oikein tyytyväisenä kun sitä hoivattiin.

Nyt on kauhea jännitys päällä miten ensi viikolla menee, silloin starttaamme Kemissä epiksissä. Voi olla että tulee takapakkia uuden paikan takia, mutta sille ei voi mitään. Yritän pitää lipun korkealla ja meiningin hyvänä kaikesta huolimatta, tuo koira kuitenkin osaa kun se keskittyy. Mutta näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämäkin tarinointi, pahoittelut ylipitkästä teksistä, toivottavasti jaksoitte lukea!




2 kommenttia:

  1. Kiva postaus tottakai jaksoimma lukea :)! Onnea Kemin kisoihin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aada, toivoma ettemme ihan vallan nolaa itteämme :) Koskas te lähettä mölleihin ;)

    VastaaPoista