maanantai 18. elokuuta 2014

Pikku muhkumöhky issikka

Pitkästä aikaa hevospostausta! Sunnuntai meni taas rattoisasti Mellajärvessä hevostellessa jonne lähdin ajelemaan yhden maissa. On kyllä aika jees että meillä on niin uskomattoman hyvä porukka siellä, tiedättekö sellainen oikea kunnon vanhan ajan ponikerho :) Hevosten laitossa kaikki auttavat kaikkia ja yhdessä käpsytellään kentän virkaa toimittavalle pellolle treenailemaan. Nyt ensimmäisessä ryhmässä meni Marjo Antilla ja Saija ihanalla issikkaorilla Forkulla. Ponihan ei ole juurikaan töitä viime aikoina tehnyt, joten otettiin sen kanssa hieman rauhallisemmin. Keskityimme siihen että molemmat ratsastavat kulmat ja suorat urat täsmällisesti, meillähän ei ole aitaa "tukemassa" ulkoapuja, joten tässä saa olla tarkkana!

Mulla taitaa olla hauskaa :)

Harjoittelimme myös ratsastusradan teitä joihin kuului diagonaali, kolmikaarinen kiemura-ura ja erikokoiset voltit. Forkku meinasi alussa olla sitä mieltä että enpäs mene, mutta kävin pienen hetken sen selässä ja sen jälkeen se tuumaili että parempi olla nätisti että saa tuon painavan eukon pois kyydistä ja sen kivan kevyen tytön tilalle. Saija pärjäsi orille oikein hyvin, etenkin ratsastajan kokemattomuuden huomioon ottaen, pisteet siitä! Forkku esitti hienoa tölttiä, se on kyllä jotain niin mahtavaa se hevonen. Vähän lihava se vielä on, mutta pikkuhiljaa kilot karisevat kun ruvetaan säännöllisesti sitä työstämään.



Seuraavalla tunnilla menivät "ponitytöt", eli naapurista oli käytössä pikkushettisvanhus 24-vuotias Miska ja "meidän" Mira. Tammalla oli kyllä niin paha päivä kuin vain voi olla, Aurora ei ehtinyt kuin istahtaa kyytiin niin se pukitti pikku-ratsastajan alas. Ei muuta kuin uudestaan kyytiin ja sama homma! Tässä vaiheessa Krista piti pientä puhuttelua tammalle alapellolla ja jäimme muiden kanssa jatkamaan tuntia. Oli kyllä siistiä huomata kuinka nopeasti tytöt olivat kehittyneet, hevoset toimivat hyvin ja Miskakin oli todennut että ratsastajalle ei kannata ryppyillä ja tyytyi osaansa mukisematta. On nuo ponit vain sellaisia otuksia että huh huh, huumorintajua on pakko löytyä jos niiden kanssa meinaa selvitä. Kun Krista oli saanut Miran käyttäytymään taas asiallisesti, naapurin tyttö hyppäsi kyytiin ja ratsasti muutaman kierroksen ja kun se käyttäytyi hyvin se päästettiin talliin josta se näytti vilpittömän ilahtuneelta. Taas olin kyllä niin helpottunut että poni pääsi juurikin Kristalle, sen possuilujen kanssa harva pärjää.



Viimeiseksi Aukku meni vielä Antilla ja se teki onneksi hyvää työtä eikä höpöttänyt mitään. Näin saatiin tunnit päätökseen kunnialla ja kävin vielä naapurissa synttärijuhlissa syömässä ihania herkkuja, oli meinaan aika kova nälkä sillä en ehtinyt syödä mitään ennen lähtöä. Nakkasin Kristan töihin ja kävin samalla moikkaamassa ruotsin tallilla Oonaa ja Pabloa (Oona perhana, koita jo päivittää sitä blogia!!) ja siitä kotiin ulkosaunan lämmitykseen. Oli ihana vain köllötellä lauteilla hikisen päivän päätteeksi ja mennä iltapalan jälkeen nukkumaan.



Saan kuulemma käydä tuota Forkkua ratsastamassa aina kun haluan, vähänkö siistiä! Se on kyllä niin mukavan oloinen tyyppi, vähän jästi mutta se kai nuiden ponien kanssa kuuluu asiaan vai mitä ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti