Koirakoulu Koijarin klinikka

Okei, meikä palaa taas maan pinnalle ja aika ryminällä. Eilen oli siis Pellossa Keinäsen Jarin koulutus, johon osallistujia saatiin jopa viisi kappaletta vaikka hintaa sille lystille tuli viisikymppiä per nokka. Pitkistä välimatkoista saa maksaa, normaalisti Jari ottaa koulutuksesta vain kaksikymppiä koirakko, mutta tällä kertaa hän joutui ajamaan Rovaniemeltä Pelloon niin kyllähän siinä kilometrejä kertyy.

Jännitin tilannetta aivan älyttömästi, olo oli ihan fyysisesti pahoinvoiva mikä varmasti välittyi myös koiraan. Niinhan se oli että meikäläinen joutui ensimmäisenä kiirastuleen ja päätin ottaa Rymyn eka koiraksi. Ensimmäinen tehtävä oli lapsellisen helppo, tai niinhän sitä olisi voinut luulla... Piti simppelisti kävellä ensin harjoitusalue ympäri pari kertaa jotta koira saa tutustua uuteen paikkaan ja sitten pysähty, sanoa koiran nimi ja antaa käsky joka sai olla mikä hyvänsä. Meillähän lähti homma niin loistavasti että Rymyä ei paskaakaan kiinnostanut meikäläinen. Mikä Rymy, en ole koskaan kuullutkaan. PAITSI silloin kuin Jari sanoi että RYMY sen katse kiinnittyi ja kun se vielä kuuli käskyn ISTU se löi perseen kenttään ennen kuin kukaan ehti kissaa sanoa. Olisin voinut vajota häpeästä maan alle! Noh, syy tähän tottelemattomuuten löytyi tietysti hihnan päästä, eli minä itse pyydän koiralta liikaa kontaktia, oikein haen sitä kaikkien lisä-äänieni kanssa. Tällöin käy niin että koira ei viis veisaa minusta, sillä kaikki se hölinä puuroutuu sen korvissa yhdeksi mössöksi ja se näyttää suurin piirtein keskaria.

Siis kyl mä tiedän että mun nimi on Rymy, mutta kun tuo eukko höpöttää niin mahdottomasti että en mä sitä aina viitti kuunnella.

 Tilannetta lähdettiin korjaamaan niin, että kävelin ensin yhteen suuntaan ja vaihdoin suuntaa yhtäkkiä aivan toiseen todella nopeaan, vaihdoin välistä juoksuksi kunnes koira alkoi hiffamaan että mammaahan pitää vähän pitää silmällä ettei se kisko ja nyi miten sattuu. "Mikähän juttu sillä nyt oikein on, parempi olla kuulolla kun tämä on jokseenkin outoa". Näin sain sen ihan kivaan moodiin ja sain sen kontaktiin selkeillä käskysanoilla RYMY ja sitten ISTU. Tämä riitti meille ja seuraava pääsi areenalle. Onneksi kaikilla muillakaan ei mennyt niin putkeen, se lievitti nolostumistani hieman mutta olipas vain makea katsoa Jarin oppilasta Rovaniemeltä joka meni niin hienosti että oksat pois! Koira oli ollut ensimmäisen kerran koulutukseen tullessa sellainen, että se vain nuuski maaata eikä alkanut millekään. Nyt se seurasi pitkää pätkää ja teki niin hienoja liikkeitä että aloin vähitellen toipua oman suorituksen aiheuttamasta häpeästä, ehkä meilläkin on toivoa.

Seuraavaksi kysyin että otanko nyt Reinon ? Jari kysyi että onko se aktiivisempi tekemään, mutta tähän en uskaltanut sanoa mitään sillä jos olisin nyt mennyt kehumaan että juu, kyllä se osaa niin metsään olisi mennyt. Sanoin vain että katsohan itse, en tohdi sanoa mitään. Reino vinkui aluksi ja käytin sen tutkimassa hallin reunoja myöten ja sitten alettiin hommiin. Reinollahan on tapana tarjota sijaistoimintoja jos sitä ahdistaa tai se on hämmentynyt. Nytkin se istu-käskyn kuultuaan alkoi raapia niskaansa ja siihen Jari sanoi heti että kiellä. Kun muutaman kerran kielsin, se lopetti sijaistoiminnat kokonaan ja keskittyi minuun todella hyvin. Se seurasi pitempiä pätkiä kuin ikinä, itsekin rentouduin ja uskalsin pitää koiran kanssa hauskaa! Kehuin ja meillä oli oikeasti tosi hauskaa tehdä YHDESSÄ töitä. Reino oli kontaktissa todella hienosti. Pääsimme harjoittelemaan jopa seuruusta maahan menoa ja Jari opetti siihen oikean taktiikan: kun koira on seuruussa, hidasta ja kun vasen jalka on maassa pyydä käsky maahan ja kun se menee maahan, kehu ja jatka matkaa. Kävelin hallin toiseen päähän, käännyin ja kehuin. Odotin Jarin käskyä lähteä kävelemään ja kun lupa tuli, kävelin suoraan koiran viereen ja vahvistin käskyn maahan-uudestaan ja kun lupa tuli, pyysin Reinon sivulle ja siitä palkka. Muutaman kerran Reino ennakoi ja nousi istumaan ennen kuin lupa heltisi mutta treenattiin niin kauan että homma meni putkeen. Tässäkin nousi suureen rooliin jaksotus, eli selkeä käsky maahan, kehu, matka jatkuu ja koira odottaa. Kävele niin pitkälle kuin oli tarkoitus ja käänny, kehu rauhallisella äänellä ja ja kävele koiran luo rauhallisesti mutta määrätietoisesti. Mene koiran viereen, vahvista käskyä maahan etenkin alussa, pyydä sivulle ja kehu sekä vapauta.

Meillä on kivaa aina joskus!

Otin vielä toisen kierroksen Rymyn kanssa, sillä olin itse niin paljon rennompi ja tiesin mitä odottaa. Uskoin ja tiesin että se menisi paremmin ja niinhän siinä kävi. Samat harjoitukset kuin viimeksi, mutta Rymy toimi noin 150 prosenttia paremmin kuin viimeksi. Huippu juttu! Saimme myös ohjeeksi että koiraa on laihdutettava noin kolmisen kiloa niin sitä rupeaa namipalkka kiinnostamaan huomattavasti enemmän. Jep, nöyränä eteenpäin ja viisaampia kuunnellen. Aivan supermahtava koulutus, tekisi mieli niin vain hehkuttaa kaikille, mutta kukaan ei enää minua jaksa kuunnella :) Tämä juttu tehdään kyllä uusiksi, se on jokaisen euron arvoista! Tätä olen kaivannut että joku ihan rehellisesti kertoo mitä teen väärin ja mitä voin tehdä paremmin. Jari jo alkuun kertoi olevansa suorasanainen mikä ei minulle ole mitään uutta, olenhan ollut Tuula Buckmanin ratsastusvalmennuksessa useammin kuin kerran, joskus jopa pieni kyynel silmässä, mutta siinäpä olen oppinut. Vau, nyt on nöyrä fiilis, mutta samalla into oppia lisää ja enemmän kasvoi hurjasti!

Mamma on vähän hassu joskus, mutta se antaa meille nakkeja jos me ollaan hienosti!
 

Voin lämpimästi suositella kaikille kyseisen opinahjon valmennuksia, kaikki tarvitsevat joskus herättelyä ja opastusta, jopa ne "parhaimmatkin". Ihan olo, nyt nukkumaan pää täynnä suunnitelmia!