maanantai 10. helmikuuta 2014

Suuria päätöksiä

Hui hai, kaikkea on taas ehtinyt tapahtua viime aikoina ja se on tietysti vienyt aikaa blogilta. Elämässäni tulee tapahtumaan suuria muutoksia jotka tulevat olemaan taatusti vaikeita. Suurin niistä on se, että kesän tullessa hevoset lähtevät meiltä pois. Lirika on nyt 24-vuotias vanha tamma joka on elänyt pitkän elämän. Ostaessani sen tiesin, että yhteinen aikamme ei kestä loputtomiin ja minulta se saisi loppuelämän kodin. Oikein odotin näitä eläkepäiviä ja halusin että voisimme köpötellä kaikessa rauhassa mukavia maastolenkkejä. Kuinkas kävikään? Lirika ei ollut täysin samaa mieltä asiasta ja siihen vaikutti varmasti aikaisemmin oikutellut maha. Siitä tuli ratsastaessa kärttyisä, vaarallinen ja vaikka se on aina ollut melkoinen draamakuningatar se ei ole koskaan ilman hyvää syytä käyttäytynyt samalla tavalla. Viimeisen onnistuneen ratsastusretken jälkeen päätin että tämä on nyt tässä, hevonen saa jäädä lomailemaan loppuelämäkseen. Viimeinen puoli vuotta on ollut hyvin rauhaisaa aikaa, hevoset ovat nauttineet olostaan, syöneet ja tarhailleet pitkiä päiviä. Lirikan maha ei ole oireillut lainkaan mikä on ollut suuri helpotus, on kamalaa katsoa vierestä kun toisella on kipuja.





Itsekin olen saanut elää hieman vapaammin, ei ole koko ajan tarvinnut miettiä vatsa solmussa mahdollisia onnettomuuksia ratsastuksessa. Tiedättekö sen tunteen kun joutuu ratsastamaan hevosella jota pelkää? Kun se hevonen on omasi ja kaikki olettavat että sen kanssa on pärjättävä ja itselläkään ei haluta antaa periksi. Jokainen satulointi ja selkään nousu tapahtui loppuaikana hammasta purren. Jos en saanut itseäni ratsaille, se ahdisti ja olo oli kuin pahimmalla pelkurilla koskaan. Kun viimein totesin vain kiusaavani meitä molempia ja tajusin lopettaa ennen kuin pahempaa ehti sattua tunsin suurta helpotusta. Jokainen meistä tietää että tärkeintä hoitoa vanhalle hevoselle on liikunta. Mutta jos se aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, kannattaako se? Totesin että Lirikan tapauksessa tämä oli kaikista järkevin ratkaisu ja katsellessani sen rentoa olemusta ja rauhaisaa ilmettä en ole katunut päätöstäni päivääkään.



Miksi sitten päätös laittaa hevoset pois ja mitä se käytännössä merkitsee? Poni on toki vielä nuori ja terve, sille olen etsinyt loistavan kodin ja jos kaikki menee hyvin, se pääsee parin ruunan kanssa asustelemaan. Sitä ei enää viedä radoille vaan tarkoitus olisi ajaa sillä mielenvirkistykseksi ja pitää seuraponina. Tämä on sille kaikista mieleisin ratkaisu ja tiedän, että koti jonne se pääsee on asiantunteva ja ennen kaikkea jämäkkä. Ponin tuntien sitä ei olisi voinut kenelle tahansa myydä sillä se osaa tarvittaessa olla melkoinen äkäpussi. Sen luonteella joutuu väärissä käsissä nopeasti kiertoon. Jos kyseinen kotipaikka jostain syystä peruuntuu en myy sitä kenellekään muulle, vaan ne lähtevät Lirikan kanssa sitten yhdessä.



Miten sitten Lirika? Kaikki joilla on laisinkaan hevosmiestaitoa tietävät että se ei enää lähde kenellekään vaan saa viimeisen leposijansa rakastamaltaan kesälaitumelta. Uskoakseni moni ihmettelee miksi juuri nyt, miksi sitä ei voisi vielä pitää jos se on oireeton. Haluan että noin uljas eläin saa lähteä hyvässä kunnossa ja ilman kipuja. Tiedän että jos pitkittäisin asiaa vielä vuodella tai kahdella voisin hyvinkin sokeutua katsomaan hevosen kuntoa. Taloudelliset syyt vaikuttavat toki, hevonen on hyvin kallis lemmikkieläin ja omien tulojeni tippuessa minun on syytä pohtia voinko tarjota sille jatkossakin yhtä hyvän hoidon kuin nyt.

Saan vielä muutaman kuukauden hoitaa ja rakastaa omaa hevostani joka on antanut minulle niin paljon. Se on opettanut minulle enemmän kuin moni ihminen koskaan ja olen siitä sille kiitollinen. Tiedän että kun aika koittaa se tulee olemaan minulle yksi raskaimmista päivistä jonka joudun kokemaan. Haluan kuitenkin olla loppuun saakka sen vierellä, sen olen sille velkaa. Mutta nyt en halua asiaa murehtia vaan nauttia vielä kun voin.

Muistakaa rakastaa ja huolehtia hevosistanne ja ennen kaikkea oppikaa luopumaan kun aika on oikea. Se on oikeaa hevosmiestaitoa se.



Well you only need the light when it`s burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go

Only know you`ve been high when you feeling low
Only hate the road when you`re missing home

Only know you love her when you let her go
And you let her go


2 kommenttia:

  1. Vaikeita päätöksiä, mutta kun päätöksen tekee niin sekin jo helpottaa. Jos ihmiset ajoissa tunnistaisivat rahatilanteen, aikapulan, motivaation puutteen yms. välttyisimme tosi tosi monilta tapauksilta joissa eläimiä kohdellaan huonosti. Minusta on todellista eläinrakkautta huomata myös se milloin on aika luopua. Tsemppiä- aikansa kutakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Luopuminen on aina raskasta ja vaikeaa mutta se kuuluu elämään. Kiitos sinulle <3

      Poista