perjantai 29. maaliskuuta 2013

Vastauksia ja arvonnan voittaja

Kiitos teille lukijoille arvontaan osallistumisesta ja kysymyksistä! Siispä tässä teille vastauksia!

Mikä on parasta Lirikassa ja mikä huonointa?

Lirikassa on ehdottomasti parasta sen ihmisystävällisyys. Se on äärimmäisen kiltti ja lempeä eikä se ole koskaan kertaakaan edes luimistanut korviaan minulle. Kerran jouduin laittamaan sille liimapintelisiteen kintereen ympärille ja jos jotain se inhoaa, niin sitä. Se kuitenkin sieti toimenpiteen ja vasta kun olin turvallisesti sen kavioiden ulottumattomissa karsinan ulkopuolella, se latasi sellaisen sarjan karsinan seinään että se kuului sisälle asti. Autotallin puolella ollut setäni säikähti niin että pudotti kädessään olevat työkalutkin ja juoksi varmistamaan että olen kunnossa. Olen myös kuullut sen edellisiltä omistajilta tarinan, joka tuntuu aika uskomattomalta: silloisessa tallissa oli siihen aikaan lantala laitumen keskellä jonne paskat käytiin kottikärryillä kippaamassa. Tallilla asui samaan aikaan todella outo ja vaikea hevonen, sillä todennäköisesti oli päässä vikaa sillä kaikki muutkin hevoset välttelivät sitä parhaansa mukaan. Kukaan ei reagoinut siihen kertakaikkiaan mitenkään. Eräänä aamuna omistaja oli lähtenyt tyhjentämään kottikärryä ja kesken matkan oli huomannut tämän oudon hevosen tuijottavan itseään. Hetken kuluttua se oli luimistanut korviaan ja lähtenyt todella vihaisena kohti. Silloin oli Lirika nostanut päänsä aamuheinistään ja kiilannut väliin ja ajanut toisen hevosen pois. Todennäköisesti se pelasti silloisen omistajansa pahalta loukkaantumiselta.

Huonointa Lirikassa on sen arvaamaton käytös. Se on kaatunut päälleni kaksi kertaa ja kerran olemme menneet ojaan nurin. Tiedän että kaatumisiin on ollut syynsä, mutta nykyiseen "en halua mennä tuohon suuntaan"-juttuihin ei ole kyllä mitään fyysistä kipuoiretta tai muuta. Se saa minut monesti selässä pelkäämään henkeni puolesta, mutta aina olen sinne takaisin kiivennyt!



Miten Lirika päätyi sinulle?

Asuin vielä Torniossa ja kesälomalla päätin että nyt haluan tehdä jotain totaalisen erilaista (tähän aikaan en harrastanut ratsastusta enää aktiivisesti) ja päätin että nyt vuokraan hevosen. Tiesin lähellä olevan tallin, sillä olin pikkutyttönä käynyt siellä muutaman kerran ratsastamassa ja päätin kysyä sieltä tallipaikkaa. Omistaja kuitenkin ehdotti, että harkitsisin Lirikaa vuokrahevoseksi pidemmäksikin aikaa ja kävimme sitä katsomassa. Tuula kertoi kaikki sen saavutukset ja en ensin uskaltanut edes kokeilla sitä, sillä olin varma että minä kokemattomana pilaisin hyvän hevosen. Noh, selkään kuitenkin päädyin ja siitä se lähti. Vuokrasin Lirikaa kolme kertaa viikossa ja otin Tuulalta tunteja ja kun hevoskuume yltyi sietämättömäksi päätin että Lirika on se joka minulle tulee. Se oli varma ja rauhallinen ja meillä synkkasi hyvin yhteen. Siitä asti olemme yhdessä taivaltaneet!




Hypätäänkö Lirikalla enää ollenkaan?

Olen Lirikalla hypännyt ehkä noin kymmenisen kertaa. Tuula piti minulle muutaman estetunnin ja ne olivat oikein mukavia, olen itse vain niin pirun arkajalka! Lirika kuitenkin nauttii esteistä edelleen aivan mielettömästi, sen silmät aivan syttyvät kun se näkee esteet. Kotona hyppään sillä äärimmäisen harvoin, sillä tarvitsen siihen opastusta, jota täällä harvemmin saa joten parempi kummankin turvallisuudelle että pysytään sileällä! Lirikalla on taipumus mennä kovaa ja korkealta, ja sen asenne on sellainen että pidäs Laura kiinni, nyt mennään ja minä handlaan nämä jutut! Tokihan se on 160-radat mennyt kuin tyhjää vain, eli eiköhän se itse osaa sata kertaa paremmin kuin minä!



Onko Mira ratsukoulutettu?

Tähän en osaa sanoa mitään varmaa. Se tuli Suomeen nimenomaan raviponiksi nelivuotiaana ja se oli useamman vuoden ravitallilla. Siitä se muutti seuraavalle tallille, jossa sitä pääosin treenattiin ravihommin, mutta selässäkin oltiin käyty. Meillä se on opettanut pikkuveljeäni ratsastuksen alkeisiin, samoin kuin kaverini pikkusisko on sitä pari kertaa käynyt ratsastamassa. Silloin kun siellä on vähääkän osaavampi ratsastaja joka vaatii siltä enemmän, se raivostuu ja alkaa hirveän pukkirodeon. Voin itsekin tunnustaa syöneeni hiekkaa kun yritin hieman opettaa sille tapoja :) Mira toimii huomattavasti paremmin kärryjen edestä, joten sitä se saa enimmäkseen tehdäkin.



Kaunko olet harrastanut ratsastusta?

Ensimmäistä kertaa nousin hevosen selkään kahdeksan vuotiaana ja ratsastin aktiivisesti kolmetoista vuotiaaksi asti, sitten kiinnostus lopahti. Uudestaan innoistuin vasta Lirikan myötä, eli 24-vuotiaana.

Mis tallilla aloitit hevosharrastuksen ja miten jatkoit harrastamista nykypäivään asti?

Ratsastuksen aloitin ihan ensimmäisen kerran yksityisellä Suomenhevostammalla Lindalla joka oli järkyttävän iso rautias tamma. En oppinut varmaan yhtään mitään, sillä olin ihan liian pieni niin isolle hevoselle ja opetuskaan ei ollut aivan huipputasoa. Puolen vuoden kuluttua tästä pääsimme ruotsin puolelle Övertorneå Ryttarföreningin tallille vakioryhmiin jossa kävimme yläasteelle asti. Siellä oli hyvät puitteet, lämmitetty maneesi ja aivan ihana talli. Siellä sain ensimmäisen hoitohevoseni ja koin varmasti kaikista ihanimmat ja kamalimmat hevoskokemukseni. Kävin myös joka kesä ratsastusleireillä jossa pääsin ratsastamaan uusilla ja erilaisilla hevosilla. Jostain syystä innostus hevosiin laantui ja palasi vasta näin aikuisiällä tavattuani Lirikan.



Millaisena ratsastajana pidät itseäsi?

Hui kuinka vaikea kysymys! Pidän itseäni hevosystävällisenä tyyppinä myös selästä käsin, pyrin olemaan reilu hevosta kohtaan. Mietin paljon, pyydänkö asioita oikein ja kohtuudella, sillä tiedän että harva hevonen on ilkeä ja tottelematon tahallaan. Lirika on onneksi anteeksiantavainen virheilleni ja se opettaakin minulle paljon. Kehun hevosta paljon ja pyrin siihen että molemmilla on hauskaa. Tottelemuutta turhan takia en siedä, osaan olla tarvittaessa melko jämäkkä. Halu kehittyä on kova, harmi vain että raha on niin tiukassa että ei ole mahdollisuutta ottaa valmennuksia niin usein kuin haluaisin. Aina maastossa ratsastaessanikin mietin istuntaani ja harjoittelemme kouluratsastusasioita samalla tavoin kuin kentälläkin.


Minkä tasoinen olet?

Hmm.. jos kisatuloksia katsoo, niin olen startannut helpon A:n, mutta mielestäni on mustavalkoista tuijottaa pelkästään tuloksia. Teknisesti osaan avot, sulut, pohkeenväistöt, takaosankäännöksen, laukanvaihdot (en tosin sarjavaihtoja!) yms. mutta aina on parantamisen varaa. Istunta on mielestäni ok, kädet ovat vain vielä liian sylissä ja ohjat liian pitkät, millä ilveellä tästäkin pääsisi eroon!


Missä kaikkialla olet ratsastanut?

Tuossa aiempana tulikin jo jotain, eli Övertorneån tallilla, Buckmannilla ja eri leireillä siellä sun täällä.

Koulu vai esteet?

Helppo: ehdottomasti koulu! Olen niin arka hyppäämään että jo se takaa sileällä työskentelyn, mutta muutenkin olen sellainen suorittajatyyppi. Sekin kertoo jotain että koiraurheilussakin pidän enemmän tokosta kuin agilitystä.

Mitkä ovat tämän kauden tavoitteesi?

Se että saan Lirikan kulkemaan reippaasti, kuuliaisesti ja vapautuneesti. Olen luvannut sille viime kevään mahahaava-oireilun jälkeen että se ei enää lähde kisakentille.

Kesä vai talvi?

Kesä, sillä se helpottaa oma maneesitonta ratsastustani huomattavasti! On ihana käydä uittamassa hevosta ja katsella kun ne laiduntavat onnellisena hännät laiskasti heiluen.



Minkälainen olisi unelmiesi hevonen?

Unelmahevoseni olisi kiltti, ratsastaessa hieman säpäkkä ja rakenteeltaan kevytrakenteinen sekä pienempi kuin Lirika. Kuka on niin pöljä että ostaa tällaisen persjalkaisena yli 170cm säkäisen hevosen?!

Unelmiesi talli?

Aika pitkälti se mikä meillä jo on. Tietysti haluaisin siihen lisäksi kaikenlaista kivaa, esimerkiksi pesukoneet, loimenkuivatushuoneen, sekä tarhaan paremmat pohjat. Maneesi oli myös mahtava.

Haluaisitko olla suosituin bloggaaja?

En, sillä se tuo mukanaan niin paljon huonoa julkisuutta sekä negatiivisia ja loukkaavia kommentteja, ei minun pää sellaista kestäisi!

Onko sinulle tärkeämpää lukijoiden määrä vai laatu?

Laatu aivan ehdottomasti. Ei ole väliä onko lukijoita viisi vai viisikymmentä jos kommunikointi heidän kanssaan pelaa ja on aktiivista. Toki blogia kirjoitetaan lähinnä itseä varten, mutta se on huomattavasti palkitsevampaa ja mukavampaa jos joku aina silloin tällöin kommentoi jotakin.

Missä näet itsesi kahdenkymmenen vuoden päästä?

Herran jestas, ei mitään hajuakaan! Toivottavasti olen taloudellisesti tasapainoisessa tilanteessa ja minulla olisi edelleen pari hevosta sekä koiria joiden kanssa treenta. Asuisin mielelläni edelleen tässä samassa paikassa ja toivon että olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni enkä katuisi mitään.



Arvonnan voitti tällä kertaa Fannii, laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen laureliini_85@hotmail.com!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti