Arvonta

Nyt tarjolla arvonta kaikkien lukijoiden kesken, niin rekisteröidyille kuin anonyymeillekin lukijoille!

Arvonnan palkintona on toiveittesi mukaan suunniteltu uniikki näyttelyhihna, materiaalina satiininauhapunos/helmet.

Osallistua voit kommentoimalla seuraavat:

1. Miksi luet juuri tätä blogia?
2. Mahdollisia vinkkejä blogin laadun parantamiseksi
3. Oma sähköpostiosoitteesi jotta voin ilmoittaa voittajalle henkilökohtaisesti.

Arvonta suoritetaan 10.1.2014.

Alla muutamia esimerkkejä hihnoista:

Mätsäreitä

Nyt on mätsäreistä selvitty ja ei me taidettukaan sokaista tuomaria meidän superhienolla hihnalla. Aloitetaanpas kuitenkin alusta: aamulla heräsin jo kahdeksan maissa ja hoidin hevoset sekä hain koirat aamuksi sisään. Piti ottaa vielä viimeiset treenit ennen koitosta ja laittelin itseni valmiiksi. Kävin syömässä aamupuuron anoppilassa ja samalla sovimme Karon kanssa aikataulut. Yhdentoista maissa Karo ja Humu hyppäsivät kyytiin ja ensimmäiset kilometrit olivat ihan kauheita. Meidän molemmat pojat huusivat ja haukkuivat uutta tulokasta vaikka Humu ystävällisesti laski kuononsa häkin päälle ja antoi Reinon ja Rymyn nuuskia. Missään vaiheessa se ei itse edes haukkunut, mitä nyt näytti hyvin kärsivää naama kun toiset räksyttivät niin että korvat soivat. Pysähdyimme kylällä kauppaan ja kävin ostamassa suihkepullon jonka täytin vedellä ja sen jälkeen ei muuten haukuttu! Kätevä kapine, ei tarvitse itse korottaa ääntä ja koira on varmasti hiljaa.

Rymmeli

Ajokeli oli aivan kauhea, sohjoa ja loskaa sekä liikennettä oli melkoisesti. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin Pelloon ja käytimme ensin koirat pissalla jonka jälkeen suunnistimme sisälle halliin. Rymy-parka joutui jäämään autoon, mutta se tyytyi tilanteeseen ihmeen hyvin. Vein Reinon häkkiin odottelemaan ja otin myös Humun paperit ja menin ilmoittautumaan. Paikalle ilmestyi myös tuttuja: Krista oli lapinkoirineen mukana ja joukkio oli oikein suloinen. Treenasin Reinoa hieman, se oli aivan täpinöissä mutta myös stressasi tosi paljon vaikka paikka oli tuttu. Se vinkui ja oli kaikin mahdollisin tavoin aika raskas, mutta pakko se on opettaa tilanteisiin joissa on paljon ihmisiä ja koiria jos mielimme joskus aksassa kisata. Onneksi meidän vuoroomme oli reilusti aikaa ja se sai purkaa hermostuneisuuttaan ennen sitä. Humua oli kyllä ihana nähdä, on se vain niin hellyttävä ja mukava koira. Se muisti kaikki temputkin mitä opetin sille viime talvena ja ihan yhtä kova nakkikerjäläinen se oli edelleenkin.

Humu ja Laura viime kesänä Oulussa Kuva Erja Pekkala

Viimein oli meidän kehämme aika ja Reino sai mennä todella kauniin huskyn kanssa mittelöimään. Oli hienoa nähdä kehässä oikea käyttöhusky eikä mitää showlinjan puuhkia, se liikkui uskomattoman upeasti ja rakenne miellytti ainakin omaa silmää. Tuomari naureskeli Reinolle että se saa possuilla vielä vaikka kuinka ihan luvan kanssa, se kun on ihan vauva vielä. Onneksi ei kuitenkaan sikailtu vaan juostiin oikein nätisti remmi löysällä ja jopa seisottiin (eri asia oltiinko näyttelyasennossa mutta noh, pääasia että kaikilla neljällä tassuttimella!). Odotetusti saimme sinisen nauhan perusteluina vielä hieman pehmeä liike, mutta ei me huonolle hävittykään.

Humu sai Karon kanssa punaisen nauhan, se esiintyi taas kerran tutulla varmuudella. Karo oli vain sen verran kipeänä että luovutti koiran suosiolla minun hoiviini punaisten kehään ja se meni tosi hienosti. Humu juoksi aivan superhyvin ja seisoi sitäkin paremmin. Täytyy kyllä kehua kuinka mukavia koiria niistä (Humusta ja Nemosta) kehkeytyikään, mutta ne jotka ovat lukeneet blogia pidemmältä ajalta tietävät että olemme me niiden kanssa töitä tehneetkin! Humu sijoittui kuudestatoista koirasta neljänneksi mihin olimme todella tyytyväisiä. Reinolla ei mennyt ihan niin putkeen, mutta sen käytös oli viime vuoteen verrattuna aivan loistoluokkaa joten olen kyllä tyytyväinen. Vielä on paljon tehtävää mutta eipähän käy aika pitkäksi.

Tänään heräsin aika myöhään, Joni oli niin kultainen että oli hoitanut kaikkien eläinten aamuruokinnat, myös hevosten joten sain köllötellä hyvällä mielellä hieman pitempään. Puolenpäivän aikaan hain koirat sisälle ja annoin molemmille luut. Reino oli kylläkin sitä mieltä että nyt ei millään malttaisi syödä luuta vaan pitäisi leikkiä koko ajan! Siivosin koirien häkin, vein hevoset ulos ja kävin vielä koirien kanssa kaupassa. Nyt onkin sitten aika pyhittää loppupäivä siivoukselle ja pyykinpesulle, pojat saavat käydä vielä iltasella sisällä syömässä sapuskat ja saamassa hyvän yön rapsutukset :)

Eilen kuulin valitettavasti todella surullisia uutisia: Lirikan nuorimmainen varsa Ida oli jouduttu lopettamaan suolenkiertymän vuoksi. Todella, todella harmillista, niin nuori hevonen kyseessä, se oli kuitenkin vasta viisivuotias. Onneksi Heili ja Riikka voivat kuitenkin hyvin, oli ilo saada yhteydenotto Heilin nykyiseltä omistajalta ja kuulla miten tammalla sujuu. Ei olisi hevonen voinut parempaa kotia löytää, siellä se saa hypätä sydämensä kyllyydestä ja omistajakin on sen verran rämäpää ettei pienistä hätkähdä ;)

R.I.P Pikku-Ida  Kuva Minsku Kerttula

Huoh, eiköhän se ole aika minunkin jatkaa sitä mainostamaani pyykinpesu- ja siivousurakkaa, mutta ollaanpas taas kuulolla!

Näyttelyharjoituksia REINON (?) kanssa

Täällä taas! Onpas vain ihanaa kun on "lomaa" ja saa olla kotosalla ja hoitaa otuksia sekä siivota kotia! Reino ja Rymy ovat olleet joka päivä sisällä tunnin tai pari ja ovat ihan innoissaan kun saavat sohvalla kölliä ja jyrsiä luita. Tälläkin hetkellä molemmat retkottavat olohuoneessa oikein tyytyväisinä ja äsken treenasimme Reinon kanssa näyttelyasentoa. Huomenna on Pellossa mätsärit jonne suuntaamme Karon ja Humun kanssa. Reino ei siis millään haluaisi seistä kaikilla neljällä tassutimella! Sillä on tasan kaksi vaihtoehtoa; joko se nousee kahdelle jalalle tai sitten se istuu. Nyt tuntuu että se EHKÄ hiffasi mistä on kyse, tässäkin on kyse vain oikea-aikaisesta palkkaamisesta ja minun reaktionopeudestani. Noh, ajattelin että esitän sen oikein tosi sievässä bling-bling-hihnassa niin tuomari voi sokaistua sen säihkeestä eikä huomaa meidän törttöilyjä ;)

Joulupäiväkin meni oikein leppoisissa merkeissä, emme jaksaneet edes paikallisessa käydä. Onneksi naapureilla oli samat fiilikset ja he tulivatkin tänne saunomaan. Ilta oli oikein mukava ja voin sanoa että paljon mieluummin vietän sen juurikin noin, hyvien ystävien seurassa ja kotona. En halua maksaa itseäni kipeäksi siitä että joudun katselemaan kaikenmaailman pösilöitä. Ei sillä, toisaalta olisi ollut varmasti ihan kiva nähdä niitä tuttuja joita ei muuten täällä oikein näe, mutta en oikein usko että baarin metelissä tulee kuitenkaan juteltua kunnolla.

Reino nautiskelee

Miten tän saa poikki?!

Tänään olin töissä ja "loma" taas jatkuu, edessä on kolme vapaata. Kotiin tullessani kävin viemässä hevoset sisälle, siivosin ja purutin karsinat ja ruokin muorit.Tämän jälkeen hain tuhokaksikon sisään ja ne taistelivat ja vuoroin löhösivät sohvassa pitkin pituuttaan. Rymyn tassu on jo huomattavasti parempi, mutta en uskalla ottaa mitään riskiä sen paranemisen suhteen ja se saa jäädä huomenna joko kokonaan kotiin tai sitten se majailla autossa kuljetushäkissä odottamassa mätsäreiden ajan. Ilmakin pitäisi olla sopivan lauha, niin sillä ei tule liian kylmä eikä liian kuuma ja se pääsisi kuitenkin mukaan.

Ystävät

Handleri, Tähti ja manageri

Laitan tähän postaukseen mukaan myös lisää messarikuvia joita sain muistitikulle Marilta, aika mukavia otoksia oli tullut!

Miten teidän lukijoiden joulunaika on mennyt? Oletteko koirailleet tai hevostelleet paljon? Postauksiin saa myös kommentoida, on ihan mukava tietää lukeeko tätä edes kukaan :)

Ihana aatto!

Nyt on viimeinkin aatto ohi ja oli ihanaa taas kerran. Aamulla heräsin ja vein heposille heinät ja hain koirat sisään syömään aamusafkat. Koirat olivat oikein tyyvyäisiä, mitä nyt Rymy ontui vielä sitä kipeää tassuaan mutta sekin näytti jo ihan hyvältä. Aamupäivästä kävin mummolassa viemässä lahjapaketteja ja siitä jatkoin anoppilaan jossa join aamukahvin ja samalla katselin ruuanlaittoa ja kaikkea ihanaa joulutohinaa.

Laittelin itseni suhteellisen edustuskuntoon ja ja lähdimme viemään joululahjat Jonin kummipojalle sekä maailman parhaille naapureille (ja nyt en puhu niistä kaameista valittajista jotka ovat toiset naapurimme!). Tämän jälkeen menimme anoppilaan jossa oli Jonin ja Karon molemmat isovanhemmat ja söimme vatsamme täyteen. Avasimme lahjat joita oli tullut taas ihan liikaa! Paras lahja ikinä oli appivanhempieni ostama jumpsuit, se oli musta jossa oli pinkkejä merkkejä. Hauskinta oli että myös Karo ja Joni saivat samanlaiset, Jonilla oli vain erivärinen. Kiitos Maarit ja Onni!

Meikäläinen uudessa jumpsuitissa ja Viljo-mummeli

Lähdimme anoppilasta ja ajelimme äidin ja Anttonin luo jossa söimme hieman lisää ja Anttu sai aukaista lahjat. Olin odottanut eniten suolalohta ja äidin tekemää luumurahkaa ja voi luoja että mänttäsin syödä. Leikimme myös Antun puhelimella MixedUp-sovelluksella jossa sekoitetaan kahdet kasvot keskenään. Herranen aika että me naurettiin! Se oli kyllä hauskinta huvia pitkään aikaan!

Viljo avaa pakettia (joka ei muuten ollut edes sen oma, se varasti sen Onnilta :)

Hihhih., kun omat on aukaistu niin pöllitään toisten lahjat 

Seitsemän maissa ajelimme takaisin kotiin ja haimme Karon meille kylään (tästähän alkaa muodostua jo perinne!) ja istuimme juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia. Veli (Karon hellu ja Nemon omistaja) tuli myös ja sain lahjaksi vielä ihan uskomattoman hienon jutun: viidenkymmenen euron lahjakortin Hallin Herkkupuotiin! Ajattelin että ostan Reinolle samanlaiset valjaat kuin Rymylle ja lopulla rahalla pojille ruokaa.

Oli oikein ihana joulu ja tänään ajattelin ottaa oikein rennosti!

Joulutohinoita

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen pitkiä vapaita ja oli kyllä tosi hiljaista. Tein töissäkin aikani kuluksi joulusiivouksen ja saimme aivan ihanat joululahjat työnantajaltamme, Jensen sänkymalliston Perfect Pillown! Olenkin siitä haaveillut mutta en raaskinut ostaa sillä hintaa sillä oli lähemmäs sata euroa. Kiitos, tämä tyttö on nyt onnellinen! Töiden jälkeen kävin vielä viimeisillä joululahjaostoksilla ja kävin viemässä serkkutytölleni pienen lahjan.

Onneksi isä oli hakenut päivällä Rymyn lääkkeet ja jättänyt ne matkallaan meille. Ei ollut kuulemma kipeä tassu paljon menoa haitannut, se oli taas vaihteeksi hyppinyt kuin kenguru varmaan metrin loikkia ilmaan. Kun pääsin kotiin, vein hevoset sisälle ja siivosin boksit ja sen jälkeen pääsivät koirat tunniksi sisään siliteltäväksi ja Rymy sai ensimmäisen lääkkeensä. Se on niin ahne että tabletti meni pureskellen alas ilman mitään vaikeuksia, hassu tyyppi.

Muuta tänään en ole sitten ehtinytkään tehdä, huomenna olisi sitten jouluaatto, kerrassaan ihanaa! Laitetaan tähän loppuun vielä pieni videopätkä meidän muutaman viikon takaisista treeneistä, toivottavasti päästäisiin pian hallille, en malta odottaa!

Treenausta

Mahtava fiilis, mulla on yksi päivä vapaata, sitten töitä ja ensi viikolla onkin jo melkein loma, niin paljon saa olla kotosalla. Nukuin tänään ihan häpeämättömästi puoli yhteentoista ja loppupäivä olisikin pyhitetty joulusiivoukselle. Messariviikonloppu oli mahtava mutta toisaalta oli mukava palata taas arkeen ja omien koirien kanssa treenaamiseen. Torstaina ajelin poikkeuksellisesti yksin agilitytreeneihin sillä Fannilla alkoi juoksut ja Mari jäi pois. Otin mukaan molemmat pojat ja kun pääsimme perille kävimme taas Reinon kanssa lämmittelyjuoksulenkin jonka jälkeen lähdin opiskelemaan meille kyhättyjä ratoja. Tällä kertaa harjoittelimme melko yksinkertaisilla tehtävillä, perehdyimme kunnolla oikeaoppisen valssin suorittamiseen. Ajoituksen pitää olla todella tarkka, meikäläisellä tahtoo käydä useasti niin että käänny liian myöhään enkä ota muutamaa askelta samalla taaksepäin ja näin ollen vien koiralta tilaa ja se ei pääse etenemään seuraavalle esteelle. Loppujen lopuksi viimeisellä radalla onnistuimme tekemään niin näpsäkän valssin että saimme todella paljon kehuja, jee!

Pojat odottelevat treenivuoroa

Reino meni putkeen paremmin kuin koskaan, Ari tuumasi että siitä on tainnut tulla täysin putkihullu! Olin todella yllättynyt siitä että vaikka Reinon pahin vihollinen Hohtokin oli paikalla, se ei itse radalla antanut sen läsnäolon haitata, eikä se lähtenyt sinne rähinöimään. Ehkä me ollaan vähän edistytty ja koira on todennut että radalla olo voittaa kavereille räyhäämisen. Rymy sai taas harjoitella perusnäyttelyjuttuja ja se käyttäytyi oikein kivasti. Reinonkin kanssa harjoittelimme myös tottista ja voi taivas miten hyvin se seurasi pitkän pätkän! Jätkä sai oikein kunnolla herkkuja ja rapsutuksia palkinnoksi, oli se hieno! Saimme joulun kunniaksi myös glögiä, julmustia ja piparkakkuja, oli tosi mukava tunnelma. Harmi että nyt tulee joulutauko, olisin itse ihan treenivireessä.

Eilen kun tulin töistä Joni kertoi Rymyn satuttaneen tassunsa, sillä oli takajalan anturassa kunnon vekki. Otimme pojat sisälle ja katsoin tassun ja olihan se aika kauhea. Kysäisin heti eläinlääkäriltä lähdemmekö tulemaan saman tien vai mitä tehdään? Pekka sanoi että jos se ei vuoda, niin se menee kyllä itsestään kiinni mutta todennäköisesti antibiootit voisivat olla kohdallaan. Katsotaan jos saisimme ne tänään hakea Pellosta tai sitten huomenna täältä apteekista.

Lirika ja Mira ovat nautiskelleet lauhemmista keleistä ja tarhailleet pitkiä päiviä. Lirika on etenkin vaikuttanut todella levolliselta ja tyytyväiseltä, rutiinit ovat kunnossa ja mikään ei stressaa niin eiköhän se mummeli jaksa vielä pitkään.

Tähän loppuun haluan vielä lisätä ihan mahtavan videon meidän agilityohjaajaltamme Arilta, koira menee niin hienosti! Tuohon kun itsekin joskus pääsisi niin olisin onneni kukkuloilla!

https://www.youtube.com/watch?v=1Eep5ldzuwQ

Videopostaus Messarista

Vihdoin ja viimein sain meidän hurjan roadtrip-videon kyhättyä kokoon. Elokuvahan on viimeisen päälle ammattimaisesti kuvattu ja toteutettu ja etenkin meikäläisen no niin-kommentti jokaisen klipin alussa oli astetta koomisempi. Sen pidemmittä puheitta nauttikaa, kokekaa myötähäpeää, naurakaa ja iloitkaa matkassamme!