Hevosviikko

Jestas, mulla pitäs postata tyyliin kerran päivässä kun viikossa ehtii aina tapahtua niin mahottoman paljon. Aloitetaanpas kuitenkin viime keskiviikosta jolloin töiden jälkeen ajoin Jennan luo tarkoituksena juoksuttaa Omppu ja mennä myös selkään. Jenna oli ehtinyt laittaa ponskin valmiiksi ja aloitimme saman tien hommat. Omi kuunteli taas hyvin, vähän oli ehkä pientä tuittuiluenergiaa mutta ei mitenkään hälyttävästi. Se liikkui reippaasti ja hyvin molempiin suuntiin ja eikun vain kyytiin! Omi oli tosi rauhallinen kun kiipesin selkään, se on kyllä hyvin totutettu kaikenlaiseen, penkkiäkään se jännittänyt ollenkaan.

Lähdin liikkeelle ja se käveli reippain ja pitkin askelin. Jos se hidasti, pyysin pohkeella ja äänellä eteen ja Jenna auttoi tarvittaessa maasta juoksutuspiiskalla antamalla painetta taakse. Hyvin poika hoksasi miten homma tapahtuu, vain ajoittain se oli hieman tahmea mutta se laukkasi ja ravasi oikein asiallisesti. Vitsit kuinka erilaista on ratsastaa noin nuorta ja kouluttumatonta, sillä ei ole tasapainoa nimeksikään, itse pitää osata olla todella tasainen ja selkeä.

Omi

Menin molempiin kierroksiin ihan vain hetken ja pysäytin ja lähdin liikkeelle pari kertaa. Tämä riitti ensimmäiseksi kerraksi, nyt annetaan taas tuumaustauko ja jatketaan todennäköisesti tällä viikolla harjoituksia.

Omilta jatkoin suoraan ratsastamaan Kristan Taakea joka on ratsutuksessa Torniossa. Talli jossa Taake asusteli oli tosi hieno, tallialue oli tosi siisti, kaikki oli niin ihanan hyvin hoidetun näköistä, mee laik! Laiteltiin Sussun kans polle valmiiksi ja eikun kentälle. Taake oli saanut tosi paljon lihaksia oikeisiin paikkoihin ja heti käynnissä tunsi kyllä eron entiseen. Sussu oli todella selkeä ja hyvä opettaja ja vaikka tyyli ei ollut ihan se mihin olin tottunut, oli se silti toimiva. Etenkin käsiin sain loistavia vinkkejä, nyt ikään kuin aukesi miten niitä handuja pidetään että saadaan se kyynärkulma aikaseksi. Mullahan on tunnetusti ongelmana että mulla on liian pitkät ohjat, kädet lappeellaan ja ei kyynärkulmaa ollenkaan. Nyt Sussu piti huolen että en saanut ollenkaan ajatella kädellä taakse, vaan jos Taake karkasi tuntumalta, piti käsi työntää eteen ja nätisti muutamalla sormella kertoa että turpa alas, ei ylös. Kun sen sai haluttuun asentoon, käsi oli hiljaa.

Krista ja Taake sunnuntaina

Harjoittelimme ympyrällä etuosan tuomista sisälle päin istunnalla ravissa ja käynnissä, muutamaa takaosankäännöstä ja ympyräkahdeksikkoa. Hitsit että Taakella oli tosi tahdikas ravi ja sen sortuessa peitsaamaan piti vain jatkaa kevennystä ja pyytää eteenpäin niin se sai taas rytmistä kiinni. Jos se valahti etupainoiseksi ja sukelsi päänsä kanssa kuolaimen alle, piti vain pyytää jalasta eteenpäin.

On ne hienot!

 Tunnin jälkeen olin ihan rätti, on paljon raskaampaa ratsastaa jonkun silmän alla. Toivottavasti pääsen useamminkin, ainakin Sussu on lupaillut että tulisi Kristan luo silloin tällöin meitä koutsaamaan.
 
Lauantaina menin Ruotsin tallille pitämään Oonalle ja Katille tunteja. Kati pyysi minua hetkeksi hoitohevosensa Pilgrimin selkään jotta osaisin paremmin auttaa kun tiedän miltä poni tuntuu. Ilmeisesti heillä oli ollut hieman ongelmia laukannoston kanssa ja välistä pollen takapää on lentänyt railakkaastikin. Menin selkään ja heti ensimmäisestä käyntiaskeleesta vaadin eteenpäinpyrkimystä. Jos ei jalasta lähtenyt, käytin raippaa takajalassa. Ei tarvinnut kuin kerran tai pari muistuttaa ja tästä lähdettiin työskentelemään. Kun se oli runsaiden siirtymisten jälkeen mukavan aktiivinen, tein sulkutaivutuksia jotka poni meni hienosti. Pohkeenväistössä se oli ensin sitä mieltä että en väistä, mutta taas raippa apuvälineenä kerroin sille että kyllä väistät. Taaskaan ei tarvinnut kuin kerran kertoa ja sen jälkeen se väisti tosi kauniisti!

Annoin sen laukata reippaasti ympäri kenttää ja siinä korostui sen vinous. Etenkin vasempaan kierrokseen se punki takaosaa koko ajan sisälle päin ja se ei pysynyt myötälaukassa, vaan vaihteli laukkaa miten sattuu. Tein paljon myös avoja ja pyrin siitä nostamaan vasemman laukan joka onnistuikin paremmin, takaosa oli valmiiksi siellä missä pitää.

Tämän jälkeen Kati kiipesi kyytiin ja heillä meni oikein mallikkaasti koko tunti, ei mitään ongelmia! Oonan kanssa treenattiin seuraavan päivän kisoja varten ja kyllä täytyy todeta että on tuo pari kehittynyt aivan valtavasti sitten viime kesän. Oikein ilo katsoa nuin hyvää ratsastusta, vielä kun itsekin osaisi istua noin kauniisti isoliikkeisen hevosen selässä.

Tyylikäs ja elegantti ratsukko

Sunnuntaina hyppäsin Kainuunkylästä Oonan ja isänsä kyytiin ja ajelimme kohti Kaakamoa ja Pajarin tallia jossa kisat pidettiin. Oona starttasi helpon B:n ja heti verkassa meni oikein kivasti. Pablolla oli selvästi virtaa ja Oona antoikin sen mennä reippaasti eteen että saatiin pöllöenergia pois ja hevonen keskittyi itse asiaan. Rata meni mielestäni hyvin, parempaa liikettä ovat toki kotona esittäneet mutta missään nimessä ei tarvinnut hävetä. Yksi isompi tahtirikko tuli ravilisäyksessä mutta muuten rata oli tasainen ja harmoninen. Sijoituksille asti ei tämä tulos yltänyt tällä kertaa, mutta nämä olivat parin ensimmäiset koulukisat joten ainakin kisahoitaja oli tyytyväinen!

Tämä viikko on taas täynnä hevostelua joten pysykää kuulolla, ensi viikolla lisää kerrottavaa!