sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

TÖITÄ, TÖITÄ ja KOTITÖITÄ

Mur mur mussukat, täällä taas! Pientä postaustaukoa on ollut "hieman" hektisestä elämäntilanteestani johtuen, mutta yritän aina muistaa kirjoittaa kunhan vain jossakin välissä on aikaa. Uusia tuulia puhaltaa siinä mielessä että olen alkanut sivutöinä tekemään mainosten myyntiä erääseen paikalliseen ilmoituslehteen, joka sivumennen sanoen on yllättävän hauskaa. Järkkäsin itselleni toiminimen, ja sen puitteissa teen ns. konsulttitöitä lehdelle. Tätä en tietyskikään ehdi tehdä kuin vapaapäivinäni ja silloin käytän siihen aikaa noin tunti-viisi tuntia ja muina aikoina keskityn tietysti täysillä "oikeisiin" töihini, joten siihen ei tämä homma vaikuta laisinkaan. Lisätienestit eivät koskaan ole pahitteeksi, etenkään kun taloon muuttaa parin kuukauden sisällä vielä uusi koiranpentu. Eläimiin saa kulumaan yllättävän paljon rahaa, etenkin jos niitä on useampaa sorttia.



Harrastuskuviot ovat myös kiireiset, olemme taas joka maanantaina Karon kanssa käyneet toko-treeneissä Humun ja Nemon kanssa ja huomenna jäädään vielä näyttelyharkkoihin, sillä tämän kuun viimeinen päivä on Nemonin ensiesiintyminen tämän vuoden puolella Pellon näyttelyissä. Meikä saa olla handlerina, aivan huippua! Nemo on niin iso ja uljas koira, että sellaista on ilo esittää! Toivotaan että se ei nyt toista samaa tempausta minkä se teki viime vuoden Pellon pentunäyttelyssä, se oli kohtalaisen noloa, onneksi kehässä oli Karo eikä minä :) Se ilmeisesti kyllästyi juoksemaan päättymätöntä rinkiä ja päätti heittäytyä maahan makaamaan vauhdista, voitte uskoa että meitä hävetti astetta enemmän! Nyt ollaan kuitenkin koko talvi treenattu ihan tosissaan että eiköhän se hyvin mene. Hemmetinmoinen perhosparvi räpyttelee tälläkin hetkellä mahassa, toivotaan että ne eivät villiiny tästä enempää, silloin en tiedä kuinka jännitystä kestän!!



Lirikan kanssa ollaan treenailtu ihan tavallisesti, toissapäivänä käytiin Huitaperin lenkki normaalisti, takaisin tullessa sain tosissani sitä taas pidellä, mutta muuten se meni ihan asiallisesti. Seuraavana aamuna se oli jotenkin kummallisen oloinen, eikä ihan niin innokkaasti ryysännyt aamukaurojensa kimppuun. Pahat epäilykset olivat varmaan takaraivossa koko aamun töissä ollessa, sillä kun soitin Jonille, kuulin että se ei ollut oikein huolinut heiniä ja selässä oli ollut puruja. Voi perse, todennäköisesti mahakipuja, mutta kun hetken kuluttua testattiin kiinnostuuko se kauroista, se oli hörissyt ja kerjännyt niitä ihan tavalliseen tapaansa. Kotiin tullessa se oli oma itsensä, ehkä normaalia pirteämpi jopa. En oikein keksi mistä se ähkyä/kipuilua oli oikein kehittänyt, mutta nyt se on näyttänyt taas ihan normaalilta (koputtaa TODELLAKIN puuta!) Se oli tarhassa eilen illalla jopa tavallista riehakkaampi, pomppi ja pukitteli ja pahaksi onneksi Reiska otti ja livahti aitaan. Arvata saattaa että se sai melkein kaviosta, onneksi selvittiin säikähdyksellä, täytyypi toivoa että koira olisi tuosta jotain oppinut.



Reiska on saanut taas korvalehtensä auki: eilen sitä silitellessä huomasin kuivuneen möhkylän sen korvan kärjen tuntumassa ja kun paremmin aloin tutkimaan, huomasin että se oli aivan kuivuneen veren peitossa. Suihkuttelin koiran suuresta vastustelusta huolimatta korvan lämpimällä vedellä puhtaaksi ja sieltä paljastui oikein kunnon palkeenkieli. Ihan kuin korvankärki olisi halkaistu kahtia ja iho roikkui molemmin puolin aika ällöttävästi. Puhdistin sen vielä desinfiontiaineella ja nyt seuraillaan kuinka se alkaa parantua, ainakin aamulla näytti että ilman tikkejä selvitään. Syyllistä (tai syyllisiä) lienee turha edes mainita, women in black voisi kenties olla asialla )

Mitä, mikä kynnenjälki, en ole kyllä kuullutkaan...?


Kotosalla olen intoutunut katsomaan Salkkareita netistä, ennakkoon tietysti, en millään malta oottaa seuraavaa jaksoa. Tietysti edelleen menee Smallville, kausi viisi on nyt puolessa välissä, eli puolet vielä jäljellä! Blogi, face ja tietty kotihommat viekin sitten loppuajan. Jotenkin tuntuu että tällainen hektisyys ja kiire pitää minut parhaiten aktiivisena ja tuntuu että tekee elämällään jotain, oli se sitten tärkeää tai ei.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti