perjantai 21. elokuuta 2015

Poropoika liitää

Eilen en poikkeuksellisesti päässyt Pellon treeneihin työvuoroni vuoksi, mutta ei hätiä mitiä, järjestimme tyttöjen kans omat treenit kentälle. Kotiin päästyäni vaihdoin pikapikaa vaatteet, pakkasin molemmat kevythäkit autoon ja molemmat pojat pääsivät mukaan. Herran jestas sitä kihinää ja kuhinaa takapenkillä kun oli niiiin kivaa päästä mukaan ja vielä kahdestaan!




Krista oli tullut kentälle jo aikaisemmin ja ystävällisesti käyttänyt Kätkän jo lämmittelylenkillä. Mari ja Karolina eivät olleet vielä ehtineet paikalle, joten Kätkä pääsi heti töihin. Aloitimme ensimmäisenä tehtävällä jossa harjoiteltiin välistä vetoja. Koira siis lähetetään hypylle, tässä tapauksessa vasemmalla kädellä, ja ikään kuin vedetään oikealla kädellä ohjaajaa kohti. Tässä nimenomaisessa harjoitteessa oli tarkoitus lähettää heti välistä vedon jälkeen Kätkä uudestaan seuraavalle hypylle samalla tavalla ja taas vetää se hyppyjen välistä takaisin. Alussa poika oli niin tohkeissaan ja kiihtynyt että se komensi minua haukkumalla ja hyppimällä vasten. Yhdessä vaiheessa nousi kierrokset jopa niin korkealle että se näppäsi minua hampailla käteen. Tästä se sai napakan palautteen, sillä vaikka se ei mitään pahaa tarkoitaan, ei tuollainen käytös ole missään nimessä suotavaa. Onneksi Kätkä on fiksu jätkä ja tästä asiasta ei tarvinnut toista kertaa keskustella :)


"No pikkusen nipsasin hihasta, mitä siitä tarvii niuhottaa?"


Seuraavaksi harjoittelimme takaaleikkauksia, eli lähetin koiran esteelle eteen samalla kun itse jatkoin esteen takana kulkuani sivulle. Ajatus oli siis saada koira kääntymään mahdollisimman tiukasti esteen jälkeen kohti minua. Tämä oli uutta Kätkälle ja alussa kävikin muutaman kerran niin että se hyppäsi laakeasti pois päin minusta ja pyörähti väärinpäin takaisin kohti oikeaa suunta. Kun itse ajoitin liikkeen ja ohjauksen oikeaan suuntaan, onnistui Kätkälläkin käännös hyvin. Tässä palkkasin sitä ensin muutaman kerran pelkästään oikeasta käännöksestä ja sitten vaikeutettiin jatkamalla toiselle esteelle samalla taktiikalla. Hienosti pieni poro tämän hoksasi, hyvä poika!



"Siis mikä tuota muijaa vaivaa? Nukahtiko se?! Eikö sen pitäs mennä minun kans?"

"Onkohan sillä kaikki muumit laaksossa?"


"Tohtiikohan tuon kans minnekään edes lähteä, sekoaa vielä lopullisesti?"



Otettiin muutaman kerran myös rengasta jossa itse möhlin ohjaukseni kanssa parikin kertaa. Koita siinä sitten hypätä kun toope ohjaaja seisoo itse renkaan edessä... Rutiinia tähänkin niin rupeaa löytymään se oikea hyppykohta. Kontaktit menivät erinomaisesti tänään, turha vauhti ja kiirehtiminen oli jäänyt pois. Seis-käsky tuntuu melko varmalta ja se malttaa odottaa minua ohjaamaan eikä räiski enää miten sattuu tyyliin pois alta, mä niin tiiän tän jutun.






Reinon kanssa harjoiteltiin myös takaaleikkausta, hitsit kun tuntuu että vieläkin juoksen sen päälle enkä uskalla luottaa että se irtoaa hypylle. Onneksi on videoita joista näkee ulkopuolisen silmin oman ohjaamisen, niin hyvässä kuin pahassakin. Ei sillä, kyllä Reiska tosi tiukasti kääntyy ja parhaansa yrittää. Alussa se meinasi lähteä hanskasta kun se otti Kätkästä kierroksia, mutta se muutti kuitenkin mieltään kesken kaiken ja tuli takaisin luokse. Tästä tietysti palkkasin ihan hulluna, mahtava juttu että se koki palkitsevammaksi tulla takaisin minun luo entä kuin lähteä rallittelemaan omiaan. Muutamat kontaktit ja kepit otettiin vielä ja se riitti pojalle siltä erää. Kepit tuntuivat tosi hyvältä, mutta videolta ne näytti vieläkin paremmalta, vau! Ajattelin vain että voiko tuo olla minun Reino, se sama tyyppi jonka keppejä on moitittu niin pitkään? Jotain on tehty oikein, aika kiva fiilis, loistava suorastaan.




Rymy kävi pienellä tokokierroksella, otettiin vain vähän seuruuta ja luoksetuloa ja se oli siinä. Äijän fokus oli tällä kertaa ihan jossain muualla kuin töissä. Aina ei voi onnistua, eikä siinä mitään, sen mitä sain Rymyä keskittymään se teki kaiken hyvin. Jeesailin myös Maria ja Karoa ja molemmilla meni oikein hyvin. Saimme taas Fannin keinukammoa selätettyä ja edistystä oli havaittavissa jo huomattavasti. Treenien lopuksi kävin vielä Rymyn ja Reinon kanssa lenkillä ja molemmat jopa käyttäytyivät eivätkä esittääneet sekopäisiä apinoita.


"Me mitään apinoita olla, koiria äiskä, KOIRIA!"



Ilta meni kevyesti koiraillen niin kuin aina ja Reinokin oli varsin väsytetty kotona, ei jaksanut edes keppostella (luojalle kiitos siitä!). Näistä harkoista jäi taas niin hyvä mieli että taisin nukahtaakin sellainen pieni virne naamalla :)


6 kommenttia:

  1. Voi kun komea pörheä porokoika! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätkä kiittää! Se on kyllä semmonen karvapallero että oksat pois, hurmaava herrasmies <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Krista, siun koira on kyllä aika makia pakkaus <3

      Poista
  3. Komeita koiria sinulla! :) Mielenkiintoista lukea agilitypostauksia joissa päätähtenä on joku muukin kuin tyypillinen tykki :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, onpa ihana kuulla <3 Ajatella että tällainen pieni kommentti sai leveän hymyn erittäin pitkäksi aikaa erään kasvoille :)

      Poista