keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Tunnaritreeniä

Voi kääk, olen etukäteen jännittänyt ja pelännyt tunnistusnoutoa ihan sikana, siitä kun on kuullut tarinoita suuntaan jos toiseen. Vaikeuksia kuuluu olevan kapuloiden pureskelussa, liiallisesta vauhdista ettei malteta nuuskutella ja mitä vielä. Mietin ja suunnittelin siis pitkään ennen kuin uskalsin lähteä tähän asiaan perehtymään Lillanin kanssa. Luin netistä eri ohjeita ja päädyin yhden kapulan taktiikkaan. Huomautan vielä että tämä on ensimmäinen koira jolle tunnaria opetan joten kaikenlaisia virheitä varmasti matkalla sattuu.




Aloitin niin että tartutin oman hajuni yhteen kapulaan ja laitoin sen sohvapöydän taakse. Se tietää sanan etsi, joten päätin että käytän sitä tässä käskynä. Se lähti nuuskien etsimään ja löysi kapulan ja yritti välittömästi ottaa sen suuhun. Tein tätä pari kertaa ja naksulla palkkasin kun se nuuskien löysi kohteen. Jotenkin tuntui että onko tämä nyt sinnepäinkään ja kokeilin ottaa kapulan käteen ja pyysin käskyllä etsi sitä nuuhkimaan. Kun se nuuhkaisi se sai palkan. Tämän jälkeen laitoin kolme kapulaa verkon alle ja pyysin taas samalla käskyllä nuuskimaan. Sehän malttamattomana yritti kaivaa kapuloita tassulla, haukkui ja yritti purra niitä verkon läpi. Kun se edes vähän nuuhkaisi sinnepäinkään, palkkasin. Pidettiin taukoja, käytiin ulkona ja tehtiin uudestaan. Viimein tuntui että se alkoi oikeasti hieman tajuamaan että hei, näitä pitää nuuskia ihan oikeasti. Tähän lopetettiin ensimmäisen päivän treeni.

Seuraavana päivänä toistin saman kädestä oikean kapulan haistelun ja sen jälkeen laitoin taas kolme kapulaa verkon alle. Nyt se kokeili pari kertaa että josko ne sieltä irtoaisivat jos tassulla kaivaa mutta muisti hyvinkin pian mitä piti tehdä. Se alkoi selkeästi merkkaamaan sitä oikeaa kapulaa ja palkkasin pienestäkin sinnepäin menevästä nuuskaisusta. Palkkasin niin että heitin namin kauemmas jotta ehdin siirtää oman kapulan paikkaa. Pikkuhiljaa se alkoi merkkailemaan lähes koko ajan oikein ja uskalsin kokeilla ilman verkkoa. Ensin se otti vain summissa kapuloita suuhun, mutta tästä merkkasin virheen "ohhoh" ja latoin verkon takaisin päälle. Pari kertaa verkolla ja uudestaan se pois. Nyt se malttoi jo haistella ja useamman kerran se merkkasi oikein. Tässä vaiheessa en vielä halunnut että se ottaa kapulaa suuhun, sen kyllä ehtii, vaan että haistellen etsintä vahvistuisi eikä se kiirehtisi nappamaan vääriä suuhun.



Kolmantena päivänä tehtiin ihan samaa harjoitusta, koko ajan edistyen. Nyt jäi tassulla kaivamiset pois kokonaan ja se merkkasi oikein mallikkaasti. Tämän jälkeen pidettiin viikon tauko, olen huomannut että silloin ne asiat muhii alitajunnassa ja usein breikin jälkeinen treeni onnistuu mukavasti. Niin kävi nytkin, sillä eilen aloitin taas verkolla josta siirryin hyvin pian kolmeen kapulaan. Tämä sujui erinomaisesti joten päätin ottaa riskin ja lisätä kapuloita. Vähän jännäsin että haukkasinko liian suuren palan kun laitoin yhteensä kuusi kapulaa, mutta mitä vielä! Sitä innokkaammin Lillan etsi mitä useampi kapula oli lattialla. Toistin harjoituksen noin kymmenisen kertaa ja päätin sen superpalkkaan. Olin kertakaikkiaan niin onnellinen, oli todellinen voittajafiilis! Tottakai voimme ottaa takapakkia mutta eikös silloin pidä olla iloinen kun onnistuu?

Ei sillä, on meillä vaikeuksiakin ollut. Olin niin vakaasti päättänyt että me tehdään seuruusta todella tarkka, ei varmana lähde koira edistämään! Olin siis tehnyt käsky, askel palkka-menetelmällä ajatuksena että lisään askelia pikkuhiljaa. Huomasin kuitenkin että kun yritin lähteä etenemään pitempää pätkää, niin sen kontakti tippui ja vauhti hiipui. Se ikään kuin paineistui, eikä lähtenyt innokkaasti mukaan. Eli ei edistänyt ei mutta ei se kyllä mukanakaan pysynyt :) Olin huomannut treeneissä että esimerkiksi liikkeiden välissä se seuraa todella mallikkaasti, siis ilman käskyä. Ystävän vinkkien avulla lähdin hyödyntämään tätä ja aina kun se tuli oikeaan paikkaan ja innokkaasti seuraamaan palkkasin ja vapautin. Pikkuhiljaa kun tuli todella onnistunut pätkä liitin siihen uuden käskysanan jota tästä lähin rupean käyttämään. Eli ensin odotetaan että koira tekee oikean suorituksen ja siihen lisätään vihjesana. Turha sanoa käskyä ennen kuin koira tietää mitä sillä haetaan. Tällä metodilla olemme saaneet jo ihan kivoja pätkiä, aikaa, aikaa ja positiivista virettä! Niinkuin kaveri minulle sanoikin, herran jestas, sehän on vielä ihan kakara :)


Kaukoja ollaan tehty edelleen ilman käsiapuja matkaa pidentäen. Vaihdot on mielestäni aika kivalla mallilla, ainoa mitä mietin on se että se nousee istumaan aika hitaasti. Tai ei hitaasti mutta ei pomppaa. Kuinka suuri vaikutus tällä on pisteisiin, osaisiko joku viisaampi sanoa? Laitan videon alle josta näkee missä vaiheessa tällä hetkellä ollaan. Pyrin saamaan myös tunnariharkkaa videolle, toivotaan että se jatkuu yhtä hyvällä vireellä jatkossakin.



Pikkuhiljaa pääsemme taas jatkamaan myös agilityharjoituksia, oma kenttämme on sulanut ja nyt pitäisi vain ehtiä roudaamaan esteet sinne. Ihanaa kun on kesä, on kyllä niin kivaa kun saa treenata kotona eikä aina tarvitse ajaa älyttömiä kilometrimääriä!


keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Summer bucket list

Vapun ollessa takanapäin, voidaankin keskittyä ihan tosissaan odottamaan lämpimiä kelejä. Kaikki koiraihmiset tietävät että kesä on harrastamisen kulta-aikaa. Ei ole liukasta, kylmää, pimeää ja ennen kaikkea, ei tarvitse olla hallissa! Näin ollen kaikki tekeminen helpottuu huomattavasti ja jos on vielä niin uskomattoman onnekas kuin me täällä Kainuunkylässä, saa treenata omalla kentällä ja omilla esteillä. Mikäs sen näppärämpää kuin kävellä alle kilometrin matka kentälle, reppuun saa kaiken tarvittavan treenisälän ja samalla saa hyvät alkulämmittelyt. Sitten ei muuta kuin tositoimiin!
Kesään kuuluu myös monenlaista muuta puuhastelua joita pääsee koiran kanssa tekemään ja tässäpä teille meidän kesän kuuma lista :D





Paimennus

Tiedän tiedän, toki tätäkin voi tehdä talvella. Meillä vain talvi on niin täynnä ohjattuja hallitreenejä että ei mitään mahdollisuuksia ehtiä vielä paimentamaankin. Olen kuitenkin huomannut Lillanilla olevan äärimmäisen kova paimennusvietti niin olisi todella sääli jos ei se pääse itseään toteuttamaan. Meitä lähinnä on Saajomannu hieman Pellosta pohjoiseen. Mäntyrannan Minnan tuntien uskon saavani hyvää ohjausta tähän minulle tyystin tuntemattomaan lajiin.





Vaellus

Olen aina halunnut päästä vaeltamaan oman koirani kanssa, mutta tähän astisista tyypeistä Lillan on ensimmäinen jota voi edes harkita päästävänsä kulkemaan vapaana. Mitään kovin pitkää pätkää ei minun kunnolla jakseta ja muutenkin reitin tulee olla hyvin merkattu jotta tämä tollo ei eksy :D Olisihan se todella jännittävää päästä edes yhden yön reissulle, katsotaan saanko tänä kesänä aikaiseksi.




 Agilityn SM-kisat

En suinkaan Lillania ole vielä viemässä kisoihin, vaan lähdemme ystäväni Minnan kanssa Vantaalle katsomaan kuinka Suomen huiput kisaavat. Mietin alkukeväästä että kukahan kavereistani olisi tarpeeksi fanaattinen lajiin jotta jaksaisi katsoa kisoja kaksi päivää putkeen. Ei kauan tarvinnut miettiä, me olemme molemmat samanlaisia höyrypäitä mitä esimerksi kisojen streamaukseen tulee  :D 
Kuva Oulusta vuodelta 2015

Tokon SM-kisat

Jatkoa edelliseen, eli koska molemmat lajit ovat varsin lähellä sydäntä, riemusta kiljuen tartuin Minnan ehdotukseen lähteä myös nämä skabat katsomaan. Kaiken lisäksi ne ovat suhteellisen lähellä meitä eli Oulussa.





Veneily Lillanin kanssa

Haluan ehdottomasti totuttaa Lillanin myös veneilyyn, sillä meille muodostuu keskelle jokea isot hiekkasärkät jonne on näppärä ajella moottoriveneellä. On siis tärkeää että koira ei pelkää kyytiä vaan voisi nauttia myös meno- ja tulomatkoista itse biitsillä hengailun lisäksi.





Näyttelyt

Olen suunnitellut ilmoittavani Lillanin ainakin yhteen näyttelyyn tulevana kesänä. Se on omaan silmään (tietyskin!) sievä kuin mikä ja olisi mukava kuulla mitä rotua arvosteleva tuomari on siitä mieltä. Jos sukunäköä on yhtään niin ei sillä huonot edellytykset ole, veljensä voitti eilen Ruotsissa ryhmän ja pääsi BIS-kehään. Pidetään siis peukkuja että muutkin näkevät sen ruusunpunaisten kakkuloiden läpi :D




Itsenäistä treeniä

Luonnollisesti kesään tulee kuulumaan niin ihanaa perustreeniä, pääsemme itsenäisesti harjoittelemaan agilityn pohjia. Koska Lillan täyttää vasta kesäkuun alussa vuoden, teemme asioita maltilla ja ehkäpä jonkun mielestä myös hitaasti. Olen kuitenkin todennut että mitään ei voi rakentaa hataralle pohjalle, jossain vaiheessa torni sortuu jos perustuksissa on hutiloitu. Pääasiassa tulemme harjoittelemaan irtoamista, estefokusta, suuntakäskyjä, sanallisia käskyjä, erilaisia putkikulmia sekä tietysti kontaktien alastuloa. Sitten kun koiralla alkaa olla ikää lähempänä puoltatoista vuotta voidaan viedä kontaktitreeni loppuun saakka. Tämän luulisi olevan melko helppoa kun pohja on jo rakennettu, yleensähän ongelmat ovat nimenomaan siellä kontaktin loppupäässä vai kuinka ;) Pujottelu aletaan samalla kun tehdään kontaktit loppuun, jotta koiran kasvulevyt ovat varmasti menneet kiinni. Jos meillä olisi kujakepit käytössä, uskaltaisin aloittaa hieman aiemmin mutta näillä mennään mitä on.




Tokossa meillä olisi tavoitteena päästä kisakentille loppusyksystä, mutta aika näyttää kuinka käy. Jos tuntuu että emme ole valmiita, siirrämme tavoitetta kauemmas. Kuitenkin on hyvä laittaa jonkilainen "aikaraja" jotta tulee enemmän motivaatiota ja suunnitelmallisuutta treenata. Itse olen kyllä sellainen himotreenaaja että nautin siitä perustyöstä, mutta ehkäpä juuri sellainen selkeä tavoite vie järkevämmin eteenpäin.


Paljon on yleviä suunnitelmia ja toiveita yhdelle kesälle ympätty mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty vai kuinka?

Mitä teidän kesäsuunnitelmiinne kuuluu, kisoja, treeniä vai jotain muuta?