torstai 29. maaliskuuta 2018

Agia, tokoa ja oivalluksia

Kevät lähestyy suorastaan kohisten, miten ihanaa! Meillä arki ei ole ollut sen ihmeempää, lenkkeillään, treenataan, halitaan ja ollaan kotosalla. Lillanin kanssa on selkeästi tullut pientä edistystä hihnakävelyyn ja pikkuhiljaa se alkaa osata hillitä sen valtavaa intoa. Se on ihan mahtavaa miten räjähtävän vauhdikas se on, mutta sen täytyy kehittää itselleen myös taito valjastaa se oikeisiin asioihin. Tämä onnistuu koko ajan paremmin mitä enemmän ikää ja malttia tulee.



Huomasin tässä kauhukseni kuinka meidän perusasento-harjoitukset ovat tuottaneet hieman vinoa asentoa. En ole päässyt peilin eteen treenaamaan ennen kuin ihan hetki sitten ja sieltähän se karmea totuus paljastui. Koira oli joko liian edessä, takana ja sivussa, ei paljoa mutta kuitenkin sen verran että se ei ole hyväksyttävää. Onneksi pääsin puuttumaan tähän nyt ja ei lipsuta siitä ollenkaan. Tyyppi on niin pieni etten kertakaikkiaan näe miten se on :D



Agilitytreenit ovat olleet mitä antoisimpia, tuntuu että joudun tai oikeastaan SAAN opiskella lajin käytännössä kokoaan uudelleen. Lillan on niin tyystin erilainen kuin aikaisemmin ohjaamani koirat että oma ohjaustyyli pitää muuttua. Etenkin nämä minun levottomat kädet pitää saada hallintaan, ne tahtovat elää ihan omaa elämäänsä :) Olemme harjoitelleet myös two on two off-asentoa lasten apujakkaran avulla. Nyt se osaa jo käskystä mennä siihen takajalat edellä kun sanon touch. Kokeilin tätä kerran myös A-esteelle ja hyvin se teki sen siinäkin. Näitä päästään treenimään sitten enemmän kun oma kenttä sulaa, jätetään ne vielä odottelemaan.



Minnan kanssa päätimme olla reippaita ja varasimme pariksi kuukaudeksi vakiovuoron Tornion Kennelkerhon hallilta jotta voisimme keskittyä myös tokoon. Ensimmäisen kerran kävimme harkkaamassa viime torstaina joka oli meidän suhteen kyllä kunnon katastrofi. Eihän tuo penska kestänyt vielä ollenkaan sitä että muut treenasivat vauhdikkaita liikkeitä ja vielä kun viereisellä kentällä pelattiin jenkkifutista niin tilanne oli sanottaakoon aika haastava. Totesinkin että ihan turhaa alkaa Lillerin kanssa siellä vielä varsinaisesti tokoilemaan, tärkeintä on nyt se että se rentoutuu ja keskittyy minuun. Tärkein tavoite on tällä hetkellä sellainen "kupla" jonka sisällä on vain me kaksi ja vasta sitten ruvetaan tekemään "temppuja".

Aina välistä on kyllä sellaisia hetkiä että saan raapia päätäni tuon erittäin eriskummallisen otukseni kanssa :D Se on niin superkiihkeä, niin neiti bitch ja niin nopea. Se on myös erittäin lyhyellä pinnalla varustettu joka osaltaan myös tuo haastetta peliin. Silti en päivääkään vaihtaisi pois, opin tältä kaverilta joka päivä niin paljon.

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille ja varokaahan etteivät koirat pääse suklaamunakätköille!

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Este esteeltä se etenee!

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta että mulla on kyllä maailman ihanimmat koirat <3 Olen ollut todella tyytyväinen Lillanin kehitykseen, se on ollut kaikkea sitä mitä toivoinkin. Älkää silti käsittäkö väärin, osaa se olla raskas ja hankalakin kaiken sen energiansa kanssa. En silti halua valittaa, sillä tätä ominaisuutta olen koiralta toivonut ja kun sen saa valjastettua oikeaan käyttöön niin se on pitelemätön tykki!

Neiti on kasvanut ja kehittynyt, nyt se on sellainen pieni junnuteini joka osaa olla naisellisen vaativa mutta antaa itsestään kaiken suurella sydämellä. Sen kanssa ei mitään kannata lähteä tekemään puolivillaisesti sillä se on itse niin täysillä mukana että olisi synti ja häpeä jos ohjaaja ei antaisi myös itsestään 110% joka treeneissä. Tiedättekö kuinka ihanaa on kun ottaa treeniliivin ja koira hyppää suurin piirtein kattoon sen nähdessään? Mikään ei ole Lillanin mielestä mahtavampaa kuin päästä töihin.



Olemme keskittyneet nyt kotitokoilussa edelleenkin ihan perusasioihin. Seuruu-käskyn vaihdoin sanaksi sivu, koira jotenkin selkeämmin tuntuu tajuavan sen ja olemme tehneet nyt ilman imuttamista askel kerrallaan. Vahvistetaan tiivistä ja hyvää asentoa jotta se satavarmasti tajuaa mitä pitää tehdä käskyn kuulleessaan. Tähän olemme lisänneet myös ns. patsastreenin, eli pyydän koiran sivulle ja sitten käännyn mitään sanomatta koiraa vastapäätä ja sen tulisi itse hakeutua takaisin perusasentoon.

Kapulan pidossa ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä, se on itseasiassa ollut nyt vähän jäissä kun olemme keskittyneet niin paljon muihin juttuihin. Luulen että tässäkin tauko tekee terää, yleensä aina pienen hetken jälkeen tehtävä onnistuu entistä paremmin. Merkin kierto on siinä vaiheessa että se tekee sen 95% puhtaasti kun olen itse istuen ja aika lähellä tolppaa, seisten se vielä hieman epäröi.

Asennonvaihtoja ollaan treenattu kovasti ja niihin olen ottanut vinkkejä netin ihmeellisestä maailmasta. Tässä en nyt saisi lähteä hoppuilemaan vaan saada asennot ensin koiralle lihasmuistiin ennen kuin lähden vaikeuttamaan. Maltti on valttia!



Agilityyn liittyen olemme tehneet paljon valmistavia juttuja. Kävimme pari viikkoa sitten Savikon Sepon valmennuksessa, jossa saimme todella paljon vinkkejä ja tehtäviä kotiin. Ensimmäiseksi teimme hypyn tarjoamista, eli niin että rima oli kokonaan pois ja kun Lillan vilkaisikaan estettä, sitä kehuttiin ja näin se saatiin etenemään esteen läpi. Samalla heitettiin palkka eteenpäin ja tämä toistettiin molemmista suunnista. Itse ei saanut lähteä ollenkaan ohjaamaan vaan antaa koiran keksiä mitä siltä tahdotaan. Kun koira menee sujuvasti yhden esteen, laitetaan toinen ja kolmas ympyrän muotoon ja vaikeutetaan tehtävää. Tästä voidaan sitten laajeentaa ympyrää niin isoksi kun halutaan ja saadaan koira irtoamaan hienosti.

Tämän lisäksi Seppo näytti tehtäviä joilla voidaan harjoitella takaaleikkauksia, persjättöjä sekä valsseja kotona koiran kanssa ilman esteitä. Persjättötreenissä koira jätetään istumaan ja mennään itse siitä ensin muutaman metrin päähän, lasketaan molemmat kädet alas ja käännetään poskea siihen suuntaan kummalle puolen halutaan koiran tulevan. Käsillä ei saa antaa merkkiä eikä houkutella. Tässäkin välimatkaa pitää kasvattaa koko ajan. Jatkossa vältytään mahdottomalta kääntyilyltä ja koiran onkimiselta itse radalla. Takaaleikkaustreeni tehtiin niin että koira laitetaan istumaan selkä ohjaajaan päin, ja samalla kun ohjaaja astuu hieman koiran vasemmalle puolen, vasen käsi ojentuu oikealle puolelle koiran kuonon eteen hieman sivuittain ja antaa palkan. Sama tietysti toisinpäin. Koira oppii että vaikka ohjaajan liike menisi toiseen suuntaan, sen tulee seurata ohjaavaa kättä kuten takaaleikkauksissa.



Valssiharjoitus oli tällaiselle blondille kaikkein vaikein toteuttaa :D Ensin piti kävellä niin että koira seurasi namia vasemmassa kädessä ja sitten kääntyä 180 astetta ja samalla vaihtaa palkkaava käsi oikeaksi kiertäen sitä niin että koira kääntyy sen mukana sisäkautta pyörähtäen ja sama toisin päin. Tässä oli tarkoitus saada koira seuraamaan ohjaajaa kun tulee käännös toiseen suuntaan.

Vähän tehtiin mutta paljon saatiin jos näin voi sanoa :) Ensin ajattelin että kannattaako minun "tuhlata" rahoja kalliiseen koulutukseen vielä tässä vaiheessa kun me emme voi juuri mitään konkreettista tehdä, mutta onneksi mentiin! Tämä oli paras aika osallistua, etenkin kun Seppo on todella taitava nuorten ja aloittelevien koirien kanssa. Lisäksi heillä on Raunon kanssa hyvin samanlainen ote ja näkemys, niin homma pysyy ikään kuin samoilla raiteilla.

Kotitreeneissä Raunon kanssa olemme tehneet parin hypyn harjoitusta, joka oli itseasiassa melko haasteellinen. Koiran piti hypätä este, tulla minun luo "käteen kiinni" ja siitä hypätä seuraava este takaa ja vielä kolmannen hypyn yli palkalle. Itse kiirehdin, en osannut ajoittaa jolloin koira ei ollut varma mitä sen piti tehdä. Palkkasinkin sitä ensin vain siitä kun se eka hypyn jälkeen tuli vihjesanasta tähän minun käteen. Siitä pääsin lähettämään sitten kahdelle viimeiselle esteelle. Eihän tämä vielä mallikelpoista ollut nähnytkään, mutta pikkuhiljaa me siitä kehitytään. Hyppy-mutkaputki-hyppy tehtävää ollaan suoritettu myös ja koko ajan paremmin pikku-kelpsu hoksaa että esteet on se juttu johon pitää irrota.





Eilen omatoimiharkoissa teimme muutaman kerran rengasta, sitten pätkää jossa oli suoralla linjalla pituus, hyppy ja putki. Hieman meinasi neiti olla malttamaton lähdössä, mutta kertaakaan sitä ei päästetty tekemään tehtävää ennen kuin se siinä pysyi. Hyvin suoritti, ei ongelmia.

Olemme alkaneet myös harjoitella suuntakäskyjä. Ne tulevat todennäköisesti olemaan suuri apu jatkossa, sillä kaikki viittaa siihen että koirasta voi tulla todella nopea jonka perässä tällainen pallero ei tule pysymään :D Parempi olla siis selkeät käskyt hallussa niin koira saa suorittaa ja liikkua vaikka itse jäisinkin jälkeen.



Reinon ja Rymyn kanssa olen pääasiassa lenkkeillyt ja halaillut <3 Ne vaikuttavat molemmat olevan tyytyväisiä ja onnellisia kun saavat liikuntaa, ruokaa ja rakkautta. En usko että Reino välttämättä kaipaa agilityä sen suuremmin, enemmän sitä ehkä kismittää se että se ei pääse niin usein mukaan kun lähdetään jonnekin. Olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan sitä autokyydille aina kun mahdollista jotta sekin saa tuntea olevansa matkalla mukana.



Voin sanoa että nämä koirat ovat se joka saa pään pysymään kasassa vaikeinakin hetkinä. Mikään ei vie ajatuksia pois ikävistä asioista niin tehokkaasti kuin treeni ja kunnon lenkki!

Mukavaa kevättä ja koiramaista menoa kaikille!


tiistai 13. helmikuuta 2018

Rengastreeniä

Voi minun pientä agilityoppilasta <3 Jos jostain olen onnellinen ja iloinen niin tuosta koirasta! Viime keskiviikkona hypättiin taas passatin kyytiin ja ajeltiin Tornioon treeneihin kuuntelemaan Raunon viisaita oppeja. Tänään meillä oli vuorossa renkaan harjoittelu ja Rauno kysyikin että olemmeko kokeilleet sitä vielä yksin. Ei oltu ja hyvä niin sillä nyt olisi menty persus edellä puuhun jos näin voi sanoa. Sanoin että jos me alotetaan ihan vain silleen tooosi matalalla renkaalla? No ei aloiteta ei vaan ehdottomasti oikealta kisakorkeudelta jotta koira oppii heti oikean tekniikan. Tehtiin niin että Rauno meni toiselle puolen pitämään äärimmäisen innokasta Lillania ja minä toiselle lelun kanssa. Piti muistaa pitää lelu ylhäällä, samalla korkeudella kuin renkaan yläosa jotta koira suuntaa hyppynsä heti ylöspäin.



Ensimmäisellä kokeilulla Rauno ikään kuin nosti Lillanin renkaan läpi ja toisella kerralla pikkuneiti oli sitä mieltä että alta ja sivusta olisi paaaljon järkevämpää mennä kuin keskeltä. Kun se huomasi että muualle ei päästetä kuin renkaan läpi, se tuumasi että jahas, mennään sitten. Tämän jälkeen taisi lamppu syttyä, ei ollut enää mitään ongelmaa hypätä rengasta! Vitsit se hoksaa nopeasti ja vielä kun meillä on ammattilainen auttamassa ja ohjaamassa, ei päästä mokailemaan keskenään :D



Treenikaverini kuvasi myös pienen pätkän meidän tokoilua ja sieltä paljastui juttuja mitä pitää korjata ja tehdä toisin. Pidän jotenkin ihan idioottimaisesti palkkaa kädessä (ajatuksena imuttamalla vahvistaa oikeata seuruun paikkaa) mutta käsi on liian ylhäällä. Tästä johtuen Lillan hypähtelee tavoittelemaan herkkua jolloin liikkeestä tulee liikaa ylöspäin suuntautuva. Eli jos jatkossa haluan auttaa namikädellä, pidän sen alempana koiran kuonon edessä. Myös käännökset on ehkä parempi jättää olohuonetreeniin ja nimenomaan paikalla tehden, kokeillaan ensin saada seuruu suoraan kuntoon.

Kapulaa Lillan pitää mielestäni jo hyvin, etenkin kun metallikapula videolla on ihan järjettömän kokoinen :D Meillä kyllä on pienempikin mutta en hopussa ehtinyt sitä etsiä niin tuo iso sai kelvata. Pito alkaa olla koko ajan parempi, eilen sain jo kevyesti vetää sitä eikä se löysännyt otetta! Noudossa ollaan siinä vaiheessa että kun se tulee luokse kapula suussa, se ei tipauta sitä vaan voi jo käskystä istuakin ennen luovutusta.



Lenkkeillessä kelpsukka osaa olla kyllä melkoinen energiapommi! Se ei millään malttaisi kävellä vaan monen monta kertaa se ottaa spurttia joka tyssää tietysti hihnaan. Käytämmekin nyt suosiolla valjaita ettei se saa aikaan pahempia vaurioita tuollaisella riehumisella. Nyt olen tehnyt niin että jos se ei osaa käyttäytyä, otan sen vierelle kävelemään ja luvan kanssa päästän sen taas pidemmälle hihnalle. Jos se menee hyvin niin fine, olkoot pitkällä remmillä mutta jos homma äityy mahdottomaksi niin ei muuta kuin takaisin vierelle kävelemään. Toivon että voin vuoden päästä naureskella että muistatteko kuinka kamala Lilleri oli silloin hihnalenkeillä :D


Onneksi huomenna on taas treenit, en millään malttaisi odottaa! Meillä on niin mielettömän hyvä porukka että siellä on aina kivaa. On mukava katsella muidenkin suorituksia ja iloita onnistumisista ja nähdä kuinka oma pieni ipana edistyy hitaasti mutta varmasti.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Pikkuneiti-Kelpie

Lillan täyttää kohta kahdeksan kuukautta, mihin tämä aika oikein rientää!? Vaikuttaisi kovasti että neiti jää melko pieneksi, kotimittauksen tulos oli vaivaiset 40 cm. Nyt täytyykin sitten toivoa että tyyppi ei enää kasvakkaan, haluaisin että se jää sitten selkeästi mediksi ettei tarvisi mennä pikkumakseihin. Onneksi tällainen mahdollisuus on kuitenkin olemassa, mutta jos ja kun (*toivoo sormet ristissä*) pääsisimme joskus arvokisoihin, se joutuisi kuitenkin maksiluokkaan. Aika kuitenkin näyttää miten käy.

Hänen uudet tossut <3
Kovasti ollaan tutustuttu toisiimme ja olen kyllä huomannut kuinka erilaista elämä onkaan reaktiivisen pikkupaimenen kanssa. Tyystin erilainen reagointinopeus asioihin on asettanut haasteita ja paimennustaipumus on näkynyt vahvasti arjessa. Liiallisuuksiin paimentaminen ei mielestäni ole mennyt ja olenkin pyrkinyt koko ajan pitämään silmällä mahdollista överitoimintaa. Reino-parka on joskus kelpieneitosen kanssa helisemässä mutta hienosti se on kuitenkin sopeutunut uuteen ja aika erilaiseen kaveriin. Leikit menevät jo aika mukavasti yksiin, joskus jopa hieman liian rajuiksi, molemmat kun ovat hieman luupäisiä tapauksia :D Tällöin tilanteeseen auttaa pieni cool down molemmille niin vahinkoja ei pääse syntymään.


Kukkulan kuningas

Ensimmäinen konfliktitilannekin on Lillanin kanssa koettu. Eräänä iltana annoin molemmille koirille porkkanat jyrsittäväksi ja kun Reino oli omansa vetänyt nassuun, se lähti kohti Lillanin aarretta. Pahaksi onneksi Lillerin porkkana vieri hyllyn alle ja tietenkin molemmat rupesivat sitä tavoittelemaan. Pikku kelpsu alkoi käydä jo melkoisen kuumana ja Reino sai hieman maistaa näpsivää hammastakin jolloin päätin että nyt lähtee porkkana veks ettei tarvi kähistä. Pyysin koirat sivummalle ja kumarruin ottamaan tavoitellun aarteen. Neiti oli kuitenkin ihan tiloissa ja yritti tulla siihen väliin ja suorastaan näpsi käsille. Ensimmäinen reaktioni oli tiukka komennus ja pukkasin pikkuapinan kauemmas. Eikä mitä, tyyppi tulee uudestaan samalla moodilla käsille. Tässä vaiheessa ajoin sen pois porukasta, vein Reiskan omalle puolelleen ja yritin rauhoittaa tilannetta. Porkkana ongittiin pois mutta Lillanilla jäi kierrokset päälle. Puhuin puhelimessa ystäväni kanssa kun Lillan tuli jalkojeni viereen makoilemaan. Pyysin koiraa siirtymään työntämällä nätisti jalalla niin eiköhän vieläkin tullut säpäkkä reaktio että älä nainen töni. Tässä vaiheessa neiti eristettiin laumasta hyvin rauhallisin ottein ja jätettiin rauhoittumaan. Olin hetken aika äimänä että mitähän ihmettä tämä nyt oli? Se kuitenkin aina antaa koskea luihin, ruokakippoon yms. ja koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa.


"Mikä porkkana, en varmasti ole tehny mitään, äiti huijaa :D"

Iltaa myöten koira rauhoittui ja oli täysin normaali oma itsensä. Kun aikaa meni useampi viikko, huomasin että jos se kiihtyy liikaa, esimerkiksi pelkää lattialastaa se menee samanlaiseen "tilaan" ja on aivan pöhkö, pitää aivan kiljuen haukkua ja härkkiä pelottavaa/kiihdyttävää esinettä. Eli jatkossa kun moinen tilanne tulee eteen, tiukka tilanteen katkaisu ja hetkeksi neiti rauhoittumaan. Se ei siis missään vaiheessa varsinaisesti purrut, mutta tökki kuonolla tosi rajusti niin että osui myös hampailla. Ikinä ei ole tällaista sattunut meidän metsäläisten kanssa, joten tilanne oli hieman yllättävä. Jotenkin en itse näe tätä kurittomuutena, enemmänkin vain ensimmäisenä tilanteena jossa koiralla lähti ns. oma mielentila lapasesta ja se ei osannut toimia oikein, saati omistaja sitten. Nyt tiedän miten tehdä, eli pitää olla todella rauhallinen mutta jämäkkä, katkaista homma alkuunsa ja antaa koiran rauhoittua omassa tilassaan.

Nyt ollaan myös alettu käymään Lillanin kanssa treeneissä. Reino on päästetty näistä hommista "eläkkeelle" eli se saa aina välillä käydä mielenvirkistyksenä hömpsäilemässä harkoissa ja kisoissa, mutta pääasiassa keskityn nyt nuoreen neitiin. Enemmänkin harjoitellaan hallilla oloa joka alkaa kyllä olla tuttua kauraa. Se on edelleen hipihiljaa omassa häkissään vaikka näkisi toisen koiran kentällä täydessä vauhdissa. Rukoilen ja toivon että tämä piirre myös säilyy! Silloin kun pitäisi olla hihnassa ihan rauhassa kun joku tekee ja toiset koirat ovat vierellä, on hänellä hieman vaikeampaa olla rento, tätä siis treenataaan. Tokoa teemme toisella kentällä sillä välin kun muut menevät aksaa ja vauvan askelin olemme tehneet myös agility-harjoituksia Raunon taitavalla opastuksella. Vitsit olen kyllä ylpeä kun Rauno kehui meidän paikalla olon vahvuutta, neiti makaa paikoillaan kuin tatti niin kauan että lupa lähteä heltiää <3 Alla pieni videonpätkä, tässä oli siis ihan kaikki mitä koko treenin aikana tehtiin. Ei siis vielä aleta hyppyyttään, nyt vain katsottiin mitä se tuumii rimoista.







Kaverin kommentti Reinon eläköitymiseen: "Voi karhu-ukko, minkä vaikutuksen Oulun möllikisoissa usiampi vuosi takaperin teki ja sun huikea Reiskan tsemppaaminen..sitä oli ilo kattella 😊.
Herra lepatti välillä siellä ja täällä, mutta sillei ollu väliä, olin suorastaan myyty. Ikuinen Reino fani täälläkin 😍"
  

Perusasento alkaa olla oikein kivalla mallilla, samoin seuruun alkeet. Olen edennyt melko hitaasti ja imutan aika paljon ihan sen vuoksi että se oppii oikean paikan vahvaksi. Liikkeenvaihtoja treenataan vielä käsiavulla jotta se ei rupeaisi tassuttelemaan eteen tai taakse. Noutokapula ollaan saatu myös oikein hyväksi, se pitää jo verrattain hyvin ja kestää sen että kosken molemmin puolin kapulaa. Se myös noutaa mielellään ja nopeasti ja tällä hetkellä teemme se niin että pidän koiraa ja heitän kapulan, kannustan hurjasti ja päästän. Se lähtee tosi nopeasti, hakee vauhdilla ja riittää että se tulee luo ja saman tien naksautuksesta se saa luvan irrottaa. Eli ei tehdä todellakaan valmista liikettä vaan pyritään saamaan vauhtia, iskua ja iloa liikkeeseen :)

Kaikkea ne joutuuki kestään ;D Lillan alias E.T ja Sulo The Reipas Hiihtäjäpoika

Kartion kiertoharkatkin aloitettiin ja vitsit se hiffasi homman tosi kivasti! Ensin se kyllä koitti ottaa merkin suuhunsa ;D Sitä ei olla tehty kuin ihan lähietäisyydeltä ja niin että vauhtia ei ole vielä paljon, toki jo senkin vuoksi että tekniikka ja oikea suoritustapa tulee selkäytimestä. Lisäksi Lillan on vielä tosi nuori ja kiertoliikkeet eivät tee sen kropalle hyvää tässä vaiheessa. Jätämme tämän siis hautumaan. Paikallaolo on jo melko vahva! Yksissä harjoituksissa Minna käveli Lillanin ympärillä ja huuteli käskyjä kuten tänne ja tule niin pikkutyyppi pysyi silti hienosti paikallaan. Ainoa mikä etenkin maassa paikalla olossa tuottaa vähän ongelmia on se, että kun lähestyn sitä, se yrittää nousta. Kestän kyllä kiertää koiraa ja mennä siitä poispäin, mutta kun se odottaa palkkaa minun tullessa kohti se tahtoo vielä nousta hieman ylös. Tämäkin varmasti saadaan pois, mutta hyvä tässä vaiheessa kiinnittää huomiota pieniinkin seikkoihin. Pitänee yrittää saada joku kuvaamaan meidän treenejä niin saadaan tännekin vähän materiaalia.

Miten ihania ystäviä mulla onkaan <3 Minnan lahja meille!

Kaikin puolin olen tosi tyytyväinen edelleen tuohon koiruliin! Se on kaikkea mitä toivon ja vielä vähän enemmänkin <3


lauantai 16. joulukuuta 2017

Koiramessut 2017

Voi että miten mahtava viikonvaihde onkaan takana ja nyt olen päässyt sen verran arkirytmiin että voin hetkeksi hengähtää ja istua koneen äärelle. Koko vuoden odotetuin reissu siis koitti viimein anivarhain perjantai-aamuna, tarkemmin sanottuna kello neljältä (joka muuten on varsin epäinhimillinen herätysaika!). Silmät sikkurassa hypättiin Lillanin kanssa passattiin ja lähdimme ajamaan Kristan ja Mian perässä kohti Oulua josta oli tarkoitus napata Karolina kyytille.

Kelihän oli perinteisesti aivan kauhea, teitä ei oltu vielä meidän perällä aurattu laisinkaan joten vihreä pahoilainen hyppyytti lumidyynien yli ja jännityksestä jäykkänä pääsin viimein ensimmäiselle pysähdyspaikalle Kemiin. Kahvi teki todella terää ja Lillankin pääsi pissa-asioille. Matka jatkui ja Ouluun päästiin ilman pahempia kommelluksia. Karo koirineen oli odottelemassa jo parkkipaikalla ja lastasimme tavarat kyytiin ja eikun menoksi! Kamala keli ei ottanut laantuakseen ja aiheutin varmaan monelle harmaita hiuksia ajamalla kuin ylivarovainen mummo :D Tuolla vanhalla peltipurkilla ei oikein tee mieli kaahailla, ajomukavuus ei ole järin suuri hyvälläkään kelillä saati moisella lumimyrskyllä. Onneksi Viitasaaren kohdilla helpotti viimein ja Lahteen pääsimme aika kivuttomasti.

"Ai että oikein Helsinkiin?!"

Tästäpä se hauskuus sitten vasta alkoikin! Jostain syystä lasinpesuneste ei halunnut toimia Lahden motarilla joten voitte varmaan kuvitella minkälaista oli huristella vajaat sata kilometria ravan roiskuessa ympäriinsä säkkipimeällä tiellä. Viimein Helsingin valot olivat vastassa ja kurvasimme Käpylän Park Hotellin parkkiin. Vannoin vakaasti että takaisin lähdettäessä pukkaan Passatin junaan enkä aja kyllä enää metriäkään, niin kammottava ajomatka oli.

Onneksi hotelli oli ihana, vähän nuhjuinen ja huone pieni mutta aivan supermukava henkilökunta! Oli sellainen olo koko ajan että olemme oikeasti tervetulleita emmekä välttämätön paha niin kuin joskus aikaisemmin on käynyt. Ensimmäisenä iltana kävimme tietysti koirien kanssa lenkillä, ruokimme ne ja jätimme ne lepäilemään hotelliin kun lähdimme itse metsästämään ruokapaikkaa. Löysimme pitserian josta syötyämme käppäilimme hotellia vastapäätä olevaan kauppaan hakemaan evästä illaksi. Aamulla heräsimme kuuden korvilla ja lähdimme käyttämään koirat ulkoilemassa ja laittauduimme päivää varten. Aamupalan jälkeen hyppäsimme Kristan autoon ja huristelimme messukeskuksen parkkiin. Lillan oli ihan villinä että mikäs se tällainen paikka oikein, joka puolella on niin mahdottoman paljon koiria! Sisäänkäynnillä se jänskäsi ja ei meinannut uskaltaa tulla sisään joten jouduin kantamaan sen. Takanatulijat eivät nimittäin jääneet odottelemaan jahka saan pelokkaan pentuni houkuteltua vaan meinasivat jyrätä päälle. Pääsimme kuitenkin sisään ja siitä alkoi sitten jokaisen omien kehien metsästys.

Olin luvannut Karolle esittää Kiran joka olisikin ennen Lillania vuorossa. Ehdimme hieman harjoitella ja kauhukseni huomasin että en saanut koiraa ravaamaan ollenkaan! Se peitsasi ja peitsasi ihan sama mitä tein. Aloin jo olla epätoivoinen kunnes Karo neuvoi seurauttamaan namilla. Kääntäisihän se päänsä minuun päin mutta tässä tapauksessa se olisi pienempi paha kuin peitsaus. Onneksi Kira sitten juoksikin kehässä nätisti ja tällä kertaa saimme sileän Erin.

Kira odottaa omaa vuoroaan


Tämän jälkeen lähdimme odottelemaan Lillerin kehää ja neiti osasi tosi hienosti odottaa omaa vuoroaan. Viimein pikkuneiti pääsi kehään ja yllättävän sievästi se esiintyi! Ei siis oltu harjoiteltu laisinkaan muuta kuin seisomista ja se onnistuikin aika mukavasti. Juostessa oltiin nautittu hieman kengurubensaa :D Lillan sai oikein mukavat arvostelut ja oli kolmesta kelpparista toinen.

 " Tasapainoisesti rakentunut, keskivahva, mittasuhteiltaan oikea narttu jonka runko kaipaa vielä täytettä. Kapeahko pää jossa hieman turhan pyöreät silmät. Hieman luisu lantio, kulmaukset ok. Liikkuu vielä löysästi edestä, takana voisi olla enemmän joustoa."

Ensimmäisenä päivänä en ehtinyt tutustua expo-alueeseen lainkaan sillä melkein heti Lillanin kehän jälkeen lähdimme kohti hotellia. Perille päästyämme ulkoilutimme lauman ja vastassa oli taas ihana ja iloinen respa joka muisti heti tiedustella kuinka meidän porukalla oikein sujui, ihana! Koirat saivat iltasapuskat ja jäivät lepäämään hotelliin siksi aikaa kun me lähdimme metsästämään itsellemme murua rinnan alle.


Hotellin sängyssä kelpaa luuta napostella!

Tällä kertaa ravintolaksi valikoitui keskustassa sijaitseva Goodwin Steak House. Herranjestas kuinka hyvä ruoka siellä olikaan, voin kyllä erittäin lämpimästi suositella! Koska parkkiaikaa oli runsaasti, ehdimme käydä vielä kävelemässä keskustassa ja katselemassa millaista se Helsingin elämä onkaan.


Allekirjoittanut ja ihana Krisu <3

Seuraavana päivänä pakkasimme reput valmiiksi autoihin ja ajelimme jälleen kerran messariin. Lillan oli onneksi ensimmäisenä vuorossa ja tälläkin kertaa saimme hyvin saman tyyppiset arvostelut kuin edellisenä päivänä, tällä kertaa ollen kolmesta nartusta viimeinen. Olin kuitenkin valtavan tyytyväinen sillä minulla ei ollut mitään odotuksia arvostelujen suhteen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että tuohan saattaisi vaikka pärjätäkkin :) Kesän näyttelyitä odotellassa! Kira esiintyi tänään viimeisenä ja niin lähdettiin metsästämään sitä viimeistä sertiä. Neiti juoksi aivan superhienosti, oikein leijaili! Se myös seisoi todella arvokkaasti ja oli koko ajan iloinen, häntä heilui jatkavasti. Tulos ERI SA! Siitä sitten kilpailuluokkaan jossa harmillisesti hävisimme nuorelle nartulle ja näin ollen käteen jäi varasert ja varacacib. Hieman kirpaisi, mutta onniteltiin voittajaa ja kehuttiin koiraa joka esiintyi kuitenkin hienosti. Tällä kertaa ehdin kierrellä myös myyntikojut ja Lillan sai uuden back on trackin takin, uudet tossut ja punotun hihnan jota voi käyttää palkkauksessa.



Kävimme katsomassa vielä isolla kehällä kotimaisten rotujen kavalkadin jossa ihana Krista ja Shiro myös esiintyivät. Olihan se hieno kokemus, suorastaan liikutuin kun Finlandia hymni soi ja hienot kotimaiset rodut esiintyivät <3 Tämän jälkeen kotimatka saattoi alkaa ja se meni onneksi huomattavasti helpommin kuin menomatka. Keli oli parempi ja matkaseura ei voi olla kovin huonoa kun vielä keskellä yötä hihitellään huoltsikalla :) Kotona olin joskus viiden maissa maanantai-aamuna ja olipas vain makea kellahtaa omalle sängylle ja alkaa tietysti suunnitella ensi vuoden reissua ;)

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Tomera typykkä!

Niin se vain aika rientää! Lillan on jo reilut viisi kuukautta ja on solahtanut oikein mukavasti meidän perheen arkeen. Sisäsiisteys on jo aivan hyvällä mallilla, harvoin se enää lirauttaa lattialle. Viimeksi tänä aamuna ehdin ensimmäisen kerran väliin kun se meinasi pyllistää suoraan olohuoneen matolle ja ehdimme ulos. Hitaasti mutta varmasti se oppii. Hihnakäyttäytymiseen ollaan keskitytty nyt oikein tosissaan ja onhan se välillä aika hermoja raastavaa pysähdellä hihnan kiristyessä kun toisella olisi niin pirusti virtaa ja menohaluja. Onneksi on kuitenkin paikkoja jossa sen voi päästää vapaaksi ja sehän kyllä viilettää menemään! Autot eivät kiinnosta niin paljon kuin aikasemmin, olen pyrkinyt ehdollistamaan sen siihen että se tulee minun luo ja saa palkan kun auton näkee. Aivan alussa sillä tuntui olevan kovasti paimennusviettiä nelipyöräisiin mutta onneksi on kavereita jotka osasivat minua ohjeistaa kitkemään tämän heti pois.



Meillä kun ei kovin paljon ihmisiä ja koiria liiku, on niiden kohtaaminen vähän jännää ja joskus pitää hyppiä hieman kahdella jalalla että näkee paremmin. Onneksi se ei ainakaan vielä ole alkanut haukkumaan ja tähän aijon puuttua kyllä välittömästi jos niin käy. Reino-parka, välistä se katsoo minua vähän kärsivän näköisenä kun moinen pikkukirppu terrorisoi meidän lenkkejä ja sekoilee mukana :) Aivan kuin ei olisi itse ollut samanlainen höperö ja vielä pahempikin!

Treenin alla on edelleen ollut vahva luoksetulo ja tätä se tarjoaa todella mielellään. Aina pyrin pitämään mukana jotain hyvää taskun pohjalla, mutta paras mitä voin Lillanille tarjota on taisteluleikki. Se suorastaan rakastaa sitä ja mikäs sen helpompi ja mukavampi palkkaustapa olisikaan. Käskyt istu ja maahan ovat edelleen hyvällä mallilla, vielä hetkittäin se saattaa ne sekoittaa keskenään mutta tämä nyt on ihan normaalia tässä vaiheessa. Kontaktin pysyminen perusasennossa on kivalla mallilla, jos se tipahtaa niin heti vain dramaattisesti oijoijoij ja kehu kun menee oikein. Seisomis-harkatkin aloitettiin, käskynä meillä on tähän halt. Selkeä, erilainen kuin muut ja ytimekäs. Yleensä treenaillaan aamu/iltaruualla ja pihalla monesti leikin lomassa otetaan nopeita istumisia ja maahanmenoja ja lopetetaan silloin kun koiralla on kaikista mukavinta.



Neiti on osoittanut olevansa hieman dominoiva luonne, mutta se tekee sen hyvin salakavalasti. Jos kyseessä olisi ensimmäinen koirani niin en ehkä sitä edes huomaisi. Se ikään kuin hivuttautuu ylemmäs, oli kyseessä sitten ihminen tai toinen koira. Se röyhkeästi änkeää toisen iholle vaikka esimerkiksi Sulokin kertoo hyvin voimakkaasti että lapa kuuseen. Lillan ei tästä hätkähdä vaan tunkee hitaasti mutta varmasti toisen iholle ja saattaa jopa nousta toisen niskan päälle. Missään vaiheessa se ei näytä hampaita eikä murise, ihan hiljaa vaan korvat takana tunkee kohteen luo. Ihmisille se tulee myös suoraan naamalle, iloisesti nuollen kasvot märiksi, mutta jossain vaiheessa se yrittää luikerrella niskan päälle, ihan kirjaimellisesti. Tänä aamuna kun lojuin vielä sängyssä se päätti kävellä tyynyn yli ja jäi seisomaan niin että kasvoni jäin sen vatsan alle. No ei seissyt kauan :) Tällaisia pieniä juttuja se tekee, mutta kun sen tiedostaa ja kylmän rauhallisesti siirtää hänet sivuun ja alemmas niin eiköhän se siitä. Joskus olen näyttänyt tarvittaessa hampaita joka on myöskin äärimmäisen tehokas keino ainakin tämän neitokaisen kanssa.



Kaiken kaikkiaan opetellaan tuntemaan toisemme ja haetaan sellaista yhteistä hyvää fiilistä. Haluan että ymmärrämme toisiamme ns. puolesta sanasta ja yritän käyttää paljon aikaa ja vaivaa siihen että opin ymmärtämään tätä minulle tyystin tuntematonta koirarotua ja tätä nimenomaista yksilöä. Haluan että meillä on vahva yhteinen perusta mille voimme rakentaa sitten jatkossa harrastuspohjan ja pyrin olemaan kiirehtimättä liikaa vaikka vaikeaa se on :D Näin rapean kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen voin todeta että ihana koira ja ihana rotu <3

tiistai 17. lokakuuta 2017

Kisaharjoituksia ja hallitreenejä

Nyt ovat taas alkaneet Raunon treenit jonne mukaan on päässyt pitkän tauon jälkeen Reino. Lähdin ihan sillä asenteella liikkeelle että mennään pitämään hauskaa ja katsomaan mihin kaikkeen Reino pystyy. Mukana kulkee luonnollisesti Lillan joka harjoittelee lähinnä hallilla häiriönsietoa ja rauhoittumista ja nehän ne vasta tärkeitä taitoja ovatkin. Ensimmäisellä treenikerralla Reinolla oli niin paljon nähtävää ja koettavaa että keskittyminen meinasi hieman herpaantua, kontaktiesteet kun ovat ihan mainioita tähystyspaikkoja. Ensimmäisellä kierroksella löytyi jo mukavasti vauhtia ja Raunolta sain kehuja oman asenteeni kehittymisestä. Nyt kun Reino lähtee ns. laukalle eli pistää isompaa vaihdetta silmään en enää panikoi vaan jatkan määrätietoisesti ohjaamista, jes!



Pikku-Lillan oli ihan innoissaan kun se ekaa kertaa pääsi Torkin halliin, joka puolella oli niin mahdottoman paljon nähtävää ja koettavaa! Kuvitelkaa kun jättimäinen halli on lohkottu kolmeen osaan ja joka osassa touhutaan niin näyttelytreenejä, agilityä kuin tokoakin, on siinä pienen koiran pää ihan solmussa! Hyvin pikkukoira malttaa kuitenkin keskittyä minuun ja rauhoittua vain olemaan. Reinoa en ole ottanut yhtäaikaa sen kanssa halliin jotta se ei opi siltä maailman ärsyttävintä tapaa haukkua kaikkea ja kaikkia. Aina kun isoveli treenaa, odottaa Lillan autossa ja toisinpäin ja tämä toimii hyvi.



Viime kerralla treeneissä koin Reinon kanssa mahtavia onnistumisen hetkiä ja tuntui aika ajoin että jestas, mehän tehdään oikeasti agilitya! Reino menee lujaa, tosin vähän sillä on vielä sellainen en hillitse itseäni-fiilis päällä, mutta pikkuhiljaa alan päästä kiinni siihen. Yritän antaa sen pitää sen vauhdin mutta samalla pyrin koko ajan vaikuttamaan siihen. Vielä meinaa käydä niin että itse olen liian kiireessä kun tämä ei ole meikälle ns. sitä tuttua Reinoa, mutta uskon että kun nyt talvi treenataan Raunon taitavassa opastuksessa niin hyvä siitä tulee. Saimme myös ihan mahtavan avun meidän keppiongelmaan. Reinohan etenkin kisoissa tahtoo laahustella niitä keppejä ja minulle on sanottu että anna sille tilaa ja vedätä menemään. Rauno puuttui tähän ja sanoi että sileällä ja hypyillä tuo vedättäminen sopii mainiosti, mutta kun tehtävä on hieman vaikeampi, ei Reino halua jäädä sinne yksin tekemään. Silloin pitää mennä viereen, asettaa vastakkainen käsi vähän siihen nenän eteen ja kannustaa menemään. Jestas, Reinolla oikein korvatkin ponnahtivat ylös ja vauhti kiihtyi! Se todellakin toimi! Treeneistä jäi tosi hyvä mieli, Reino keskittyi paljon paremmin kuin eka kerralla.


Nyt viime sunnuntaina hyppäsimme Lillanin kanssa Minnalle ja Sulolle kyytiin ja matka Ouluun alkoi. Kaksikko oli suuntaamassa aksakisoihin ja mikäs sen mukavampaa kuin lähteä kyydille. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja kuulas syysaamu otti meidät Oulussa vastaan. Oli niin ihanaa päästää koirat rallattelemaan vapaana Hiirosen mahtaville ulkoilureiteille ja pikkupimu kuunteli todella hienosti luoksetulokäskyjä. Ei puhettakaan että se olisi mennyt vieraita ihmisiä moikkailemaan, tosin koirien kohtaamisissa otin sen varmuuden vuoksi kiinni, ei ole kellekään kivaa jos vieras koira tulee häsläämään omien luo. Hallissa piika meinasi ensin vähän innostua haukkumaan, mutta hyvin pian se huomasi minun olevan kannattavampaa seuraa ja otti hienosti kontaktia. Katsoimme kisoja ja voi että miten terävänä pikkutypy tuijottikaan suoritusvuorossa olevia koiria, otti oppia selvästikin :) Otin pennulle häkin mukaan jotta se saisi harjoitella sielläkin oloa ja niinhän se oli mainiosti siellä ihan hiljaa <3 Vähän myös höpötettiin lämmittelyalueella, leikittiin, tehtiin paikalla oloa ja kierrettiin pari siivekettä ja se keskittyi hyvin.



Minna ja Sulo tekivät aivan upean viimeisen radan josta olisi tullut kevyesti voitto kotiin jos se yksi rima olisi vain pysynyt kannattimillaan! Sulo menee niin älyttömän lujaa ettei ole tosikaan ja selkeästi runsas tokoilu on tehnyt tälle parille hyvää. Pakka alkaa olla hienosti kasassa ja yhteistyötä on ilo katsoa <3

Kotimatkalla oli yksi hyvin tyytyväinen koira ja ohjaaja, iloinen kenneltyttö ja erittäin väsynyt pieni kelpie.