maanantai 22. lokakuuta 2018

Kertaus on opintojen äiti

Mitään maata mullistavaa ei ole koirarintamalla ehtinyt tapahtua, käytiin sunnuntaina omatoimitreenaamassa jälleen kerran. Keskityin taas keinuun, renkaaseen ja keppeihin ja saatin ihan kivaa edistymistä. Keinulla on jo selkeästi enemmän rohkeutta, nyt voin sanoa jo keinu-kiipee ja touch niin hyppää lähes puolesta välistä kyydille ja tulee hienosti alas.








Rengasta tehtiin taas tarjoamisen kautta ja nyt in saatu liitettyä siihen rrr-käsky. Otettiin sitä myös hieman vaikeammista kulmista ja tämäkin sujui ok.




Kepeiltä otettiin kaikki muut ohjurit pois paitsi alusta ja lopusta. Selkeästi vauhti hidastui, luonnollisestikin, ja ilme oli kovin keskittynyt :) Mutta hyvin meni, olen oikein tyytyväinen! A-este mentiin myös pari kertaa ja vauhti on oikein näpsäkkä, ei jää himmailemaan tyhjää. 



Kiertoharkkaa tehtiin taas ilman rimoja ja etenkin lopussa se alkoi ymmärtämään että kappas, näin tämä pitikin tehdä :D On se mainio likka!



Pitää aina muistaa tulla saman tien päivittämään jotta treenipäiväkirja pysyy ajan tasalla. Toivon että tästä voisi olla apua jollekin toisellekin ja ennen kaikkea itse muistaa myöhemmin että miten minä sen ja sen asian oikein koulutinkaan. Muutenkin koen että tänne kirjoittaminen videoiden ohessa auttaa ihan älyttömästi analysoimaan treenejä. Itse olen myös seikkaillut paljon muiden blogeissa ja etenkin Tiia Hämäläisen treenilistalta olen poiminut paljon loistavia ideoita, lämmin suositus sille!


lauantai 20. lokakuuta 2018

Harjoitukset jatkuvat

Keskiviikkona kävimme seurakaverini Riikan kanssa omalla hallillamme Laivakankaalla treenailemassa aksaa. Meillä oli Lillanin kanssa tarkoitus tehdä puomia niin että lähetetään se sille ensimmäistä kertaa esteen kautta. Mutkaputkesta lähetys puomille ja siitä edessä odottavalle lelulle. Nyt oli lelu näkyvillä, eli ei ollu muuta estettä edessä enkä huomannut että koira olisi sen vuoksi enää hidastanut vauhtia. Teimme myös keinun paukuttelua touchilla ja selkeästi se meni jo rohkeammin, nyt vain hurjasti toistoja ja harjoituskertoja niin kyllä se siitä rupeaa sujumaan.




Rengasta otettiin suosiolla tarjoamisen kautta viime kertaisen kaaoksen jälkeen. Laitoin sen ensin medikorkeuteen ja Lillan hoksasi aika nopsaan mitä siltä toivon. Naksuttelua ja kehuja niin pikkutypy tarjosi rengasta jo todella aktiivisesti. Nostin renkaan myös maksikorkeuteen mikä ei ehkä ollut kuitenkaan hyvä idea, sillä tarjoamisessa se ei saa vielä niin paljon vauhtia hyppyyn jolloin pompusta tulee korkea ja raskas. Jatkossa siis läheltä tehdyt harjoitukset tehdään matalalla renkaalla ja kun homma alkaa olla varma niin sitten nostetaan. Kepeistä jätettiin pois muistaakseni kolme ohjuria ja se ei mainittavasti vaikuttanut Lillanin suoritukseen. Se ei ihan niin lujaa mennyt kuin aikaisemmin, mutta tämä nyt sallittakoot kun homma on vielä kovin keskeneräinen.




Uudesta hallista Lillan ei ollut muuten moksiskaan, mutta isoista ikkunoista pimeällä näkyvä oma kuvajainen oli hieman creepy :D Sille piti vähän murista ja haukkua, mutta se unohtui hyvin äkkiä kun alettiin hommiin.

Tokossa ollaan tehty aika paljon seuruu-pätkää. Ilman käsiapua tehdään ihan vain muutaman askeleen pätkää jotta se ei lähde edistämään. Vahvistetaan nyt kunnolla lihasmuistiin oikea paikka ja yritetään malttaa vaikka vaikeaa se on! Liikkeestä maahanmeno on edelleen aivan hyvällä mallilla, luoksetulon pomppu alkaa jäädä pois ja paikalla olo onnistui myös eilen Aadan ja Beassin kanssa mallikkaasti. Kaiken kaikkiaan nyt ei ole toistaiseksi ollut mitään isompia ongelmia, toivotaan että homma jatkuu samalla sykkeellä!


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kelpie kepeillä ja keinulla

Viime viikon lopulla kävimme Lillanin kanssa perjantaina tokoharjoituksissa Aadan ja Minnan kanssa sekä lauantaina kentällä itsenäisesti aksaamassa. Lillan pysyi lähdössä todella mallikelpoisesti joka kerta ja teimme ihan pientä radan pätkää sekä keppilähestymisiä ja kepeiltä poistumista hypylle. Mietin ensin että onko putkelta kepeille syöttö meille vielä liian vaikea, mutta toisaalta, kokeilemallahan se selviää. Vaikka Lillan oli saanut hurjan vauhdin päälle putkelta, se kuunteli todella hienosti, kokosi ja sai käännettyä itsensä pujotteluun. Yhdellä kierroksella ajattelin vauhdin olevan liian hurja ja hieman suhahdin että se kokoaa jolloin se kääntyikin katsomaan että ai mitä? Turhaa siinä on mennä sihisemään kun neiti osaa ihan itse hoitaa homman :D Se ei myöskään kuumunut keppien jälkeen näkyvästä hypystä vaan malttoi suorittaa hyvin loppuun.






Maanantaina oli taas Raunon treenit, tosin koutsi ei päässyt työkiireiden vuoksi tällä kertaa paikalle. Tehtiin itsenäisesti keinu,- rengas,- ja keppiharkkaa. Keinua aloiteltiin niin että laitoin siivekkeen toiselle puolelle jotta keinun toinen pää jäi noin kymmenen sentin korkeuteen maasta. Tässä sitten haettiin touch-asentoa ja tassuilla paukuttelua. Hienosti se pikkupiika tästäkin suoriutui, vähän se on jännä kapistus tuo keinu mutta eiköhän se siitä rohkaistu! Rengas meni kyllä päin prinkkalaa. Tehtiin ensin avustajan kanssa että sitä pidetään ja se pääsee siitä hyppäämään. Jotenkin se vain räpisteli läpi silloin kun se hyppäsi, muuten se yritti mennä alta. Täytynee alkaa tässäkin rakentamaan homma paloista ja se helpottaakin kun olemme saaneet Arctic Agility Teamin hallin taas käyttöömme. Otettiin lisäksi yksi lähtöharjoitus joka meni kerralla nappiin sekä muutaman kerran kepit ohjureilla. Vielä se hieman himmailee loppua kohden kun se jää leluun kiinni, mutta pitää ruveta tässäkin laittamaan vain rohkeasti esteitä keppien ja lelun väliin niin kuin kontakteillakin.  



Tiistaitokoilut napattiin taas Torkin vapaat viikkotreenipaikat-sivustolta ja tällä kertaa teimme paikalla olon taas ensimmäisenä. Viime kertaisesta viisastuneena Teresa otti Lillanin naruun kaiken varalta eikä neidillä ollut kyllä pienintäkään aikomusta nousta, hieno tyttö! Seuraavaksi teimme luoksetulon ja arvatkaas mitä? Lillan istua napotti paikalla kuin patsas, odotti hienosti ja tuli ihan täysillä luo, jes! Ei läsähtänyt maahan enää, huh! Lillan tahtoo vain tehdä melkoisen pompun sivulle tulossa, joten Minnan neuvoin voitaisiin tehdä nyt luoksetuloa pitkältä matkalta taakse palkattuna suoraan ilman sitä sivulle tuloa. Näin saadaan tehtyä vauhtitreeniä ja sitä että se jää istumaan. Lyhyemmältä matkalta alettaisiin vaatimaan sitä sivulle tuloa ilman pomppua ja pidennetään matkaa aina pikkuhiljaa kun se tulee sivulle oikein. Seuraavaksi tehtiin kaukot jotka menivät muuten mallikkaasti, mutta Lillan ennakoi todella vahvasti sivulle nousua kun palasin koiran luo. Sinänsä ei yllätys kun sivulla istumista on vahvistettu ihan hurjasti. Tosi kivat treenit taas, jäi hyvä fiilis ja sopivasti taas kotiläksyjä.




Reinon kanssa olemme tehneet nose-juttuja aina pari kertaa viikossa. Nyt pitäisi siirtyä ulos treenaamaan, sisätilat alkaa olla sille ihan liian helppoa kauraa ja mulla loppuu oikeasti piilopaikat :D
Edelleenkin on kyllä pakko sanoa kuinka ihana on katsoa kun se on niin tohkeissaan tästä, ihan eri juttu kun agility! Pitää nyt vain kytätä niitä hajutestejä ja syöksyä sellaiseen heti kun vain löydetään tarpeeksi lähellä oleva ja sitten voidaan mahdollisesti päästä kisaamisen makuun.



torstai 11. lokakuuta 2018

Kauan odotetut luustokuvat

Toiset Raunon treenit takana ja hitsit miten kivasti meni! Teimme oikeastaan vain A-estettä ja siitä sitten muutaman hypyn pätkä. Tosi hienosti Lillan teki, vauhdilla haki esteen ja tuli lujaa alas asti. Hyvin se myös osasi lähteä kontaktin alastulosta seuraaville esteille ja Rauno opasti hyvin taas ohjaamaan kaukaa kun koira siihen kerran pystyy. Lillanhan vastasi ohjauksiin tosi kivasti ja treeneistä jäi tosi hyvä mieli, ne olivat lyhyet mutta tehokkaat. Sehän ei ole se määrä vaan laatu!

Tiistaina päästiin jälleen Teresan tokotreeneihin ja tällä kertaa sujui huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Teimme seuruuta jossa erityisesti keskityttiin täyskäännöksiin. Sain hyviä vinkkejä siitä kuinka saan koiran käyttämään takaosaansa käännöksissä ja näitä myös kotiläksyiksi. Tämän lisäksi tein itsenäisesti hyppyharjoitusta ja ainoastaan yhden kerran Lillan laskeutui makuulle ja sen jälkeen sitten heti helpotettiin ja otettiin uudestaan jolloin virhettä ei enää päässyt syntymään.






Teresan opastuksella tehtiin myös liikkeestä maahanmeno johon pienen takkuilujakson jälkeen on löytynyt taas hyvä draivi. Tässäkin piti viikon ajan hieman helpottaa ja tehdä vain nopeita maahanmenoja ja nopeita palkkauksia niin johan alkoi lyyti taas kirjoittaa! Kapulan pito oli täysi kymppi josta saimme kiitosta. Lillan on niin säpäkkä ja reaktiivinen koira että Teresa ei olisi ihan heti olettanut sen osaavan noin hienosti rauhottua ja pitää kapulaa vakaana ja rauhassa. Niin se kuitenkin teki joten nyt ei saa mennä itse pilaamaan tätä liikettä jankkaamalla sitä turhaan. Kaikista paras fiilis jäi kuitenkin luoksetulosta jossa koira jäi hienosti istumaan ja pysyi vaikka menin täyden matkan päähän. Lisäksi se tuli kuin pieni tykki luokse, ei ollenkaan himmaillut eikä epäröinyt vaan paahtoi reippaasti sivulle, on se hieno!

Kotona ollaan tehty nyt edelleen asennonvaihtoja mutta keskitytty nyt eritoten siihen että Lillan osaa olla sivulla ihan rauhassa eikä koko ajan yritä tarjota maahanmenoa. Palkkaustiheys tulee olla sellainen että virhettä ei ehdi tapahtua ja vasta pikkuhiljaa vähentyä. Lisäksi ollaan tehty täyskäännöksiä oikein urakalla ja on hauska huomata kuinka se selkeästi huomaa koko ajan paremmin käyttää takaosaansa.

Ilmeesi kun kuulet että huomenna on eläinlääkäri :D


Eilen oli myös varsin jännittävät hetket käsillä, sillä meillä oli aika luustokuviin. Ajelimme Kristan kanssa aamulla Pelloon sillä Lillanin lisäksi myös Kristan sijoitusuros kuvattaisiin. Ensimmäisenä kuvattavaksi pääsi Leo ja sieltä tulikin omistajia tyydyttävät tulokset. Kauhunsekaisin tuntein vein Lillanin seuraavaksi röntgeniin mutta kaikki huoli oli turhaa. Lonkat lähtivät kirkkaasti A:n arvoisina, kyynärät nollana ja selkä oli puhdasta priimaa. Olin aivan hurjan helpottunut, etenkin kun edellisellä viikolla tehdyssä silmä, sydän- ja polvitarkissakaan ei löytynyt mitään negatiivista. Huh, nyt täytyy toivoa että koira pysyy muuten terveenä.








Luustokuvien tärkeys korostui entisestään kun mittasimme Lillanin treeneissä. Se oli melko selkeästi pikkumaksi joten isojen hyppyjen kanssa ei huonolla luustolla kannata pelleillä. Tottakai odotamme vielä virallista mittausta, mutta nyt on hyvä henkisesti valmistautua isompiin luokkiin. Nyt olen kuitenkin kaiken kaikkiaan tyytyväinen pikku-neitiin, se on täyttänyt kaikki minun odotukset ja suorastaan ylittänyt ne <3


maanantai 8. lokakuuta 2018

Loma täynnä koiramaista menoa

Ihanaakin ihanampi loma on nyt takana ja on kerrankin ehtinyt viettää koirien kanssa aikaa oikein kunnolla. Rymy on päässyt pidemmille lenkeille ja Reino ja Lillan ovat köpsytelleet lenkeillä pääasiassa kaksistaan ja välistä Minnan poikien kanssa. Maanantaina meillä alkoi kauan odotetut Raunon treenit ja olipa aivan sikaihanaa treenata taas tutussa sakissa! Tehtiin pienen pientä radan pätkää jossa oli yllättävän paljon kuitenkin tekemistä ottaen huomioon että esteitä suoritettiin vain viisi :D Lähtöön saatiin Raunolta kullanarvoinen vinkki laittaa lelu hihnan kanssa samaan myttyyn ja tehdä siitä Lillanille vähän sellainen numero että katsos mikä täällä on. Sitten vain vapautettiin aina välistä takapalkalle esteiden sijaan ja tämä toimii toivottavasti myös jatkossa kisoissa. Jätetään leluhihna sinne taakse ja koira ei voi olla varma vapautetaanko se taakse vai radalle, kätevää!





Vaikea paikka oli saada Lillan hyppäämään pituuden jälkeisen esteen eikä menemään varsin kutsuvasti olevaan putkeen. Ensin treenikaveri seisoi putken suun edessä ja sen jälkeen pikkupiiku meni hienosti. Kun seuraavalla kierroksella ei ollutkaan blokkia edessä, toistui sama virhe kun eka kerralla. Ratkaisin tilanteen niin että hieman ennen hyppyä suhahdin hiljennys/kokoamiskäskyksi ja heti perään käsky hyppää. Tällä päästiin rikkomaan sen putkeen-lukittautuminen ja se kuunteli tosi hienosti! Tosi paljon pitää tehdä töitä ajoituksen kanssa, koira kun on nopea ja pirun herkkä sekä nopea myös reagoimaan joten paljon vaaditaan kyllä meikäläiseltä :D





Tiistaina käytiin Teresan tokotreeneissä ja voi luoja, Lilleri hajotti koko osaston paikallaolossa! Se on aina ollut tosi hienosti eikä ole koskaan mennyt härkkimään vieruskaveria mutta nyt tapahtui jotain aivan höpöhöpöä. Oma vika, olisi pitänyt ajatella että kun treenitilanne on huomattavasti vaikeampi, paljon vieraita koiria ja pitkä matka, olisi pitänyt helpottaa tehtävää. Vielä mitä, yli-itsevarma ohjaaja jättää koiran ja marssii vaaditun matkan päähän ja vielä pöljänä on koko sen ajan mitä vaaditaan, tai ainakin yritti olla. Loppuvaiheessa Lillan nimittäin kääntyi vienosti kurkkien sivulle ja ehdin vain ajatella että voi ei, niin oli kelpie jo täydessä vauhdissa. Se oli bongannut rivistöstä sellaisen ihanan nuoren labbisnartun joka kaikin mokomin lähti leikkiin mukaan ja niin ne kaksi sitten ryysäsivät pitkin hallia onnensa kukkuloilla. Virkamiesbordercollie-Sulo oli aivan pöyristynyt kun kakarat yrittivät saada senkin mukaan juoksuun ja saikin tiukalla ärähdyksellä labbiksen lopettamaan pöljäilyn. Valitettavasti Lillania ei paljon Sulon komentelut kiinnostaneet ja se sai vain lisää pökköä pesään. Meni tovi ennen kuin sain pienen pölvästin saalistettua ja häpeissäni pyytelin anteeksi niin oikealta kuin vasemmalta. Onneksi treeniryhmäläiset olivat ihan fine eikä minua ainakaan suorilta tuomittu :D Muuten treenit menivät ihan ok, vieläkin taisteltiin sen istumassa pysymisen kanssa mutta kaukot olivat kympin arvoiset. Olin saanut malttia äänensävyyni ja katse pysyi koko ajan hieman koiran yli, ei suoraan koiran silmissä.




Käytiin toiset Janin treenit ennen oman ryhmän tauolta paluuta, oli tosi vauhdikasta menoa!



Kotona ollaan treenattu tosi paljon sitä istumassa pysymistä ja se on sujunut oikein mallikkaasti, eli kyllä meillä toivoa vielä on ;) Kentällä ollaan tehty hieman myös aksaharkkoja ja viime lauantaina se oli aivan sairaan hieno! Se pysyi hienosti yli kymmenen metrin päässä eikä noussut kertaakaan! Itse rataharkka meni myös loistavasti, olin aivan älyttömän tyytyväinen niin koiraan kuin itseenikin. Keppejäkin tehtiin muutaman kerran, nyt ovat tikut jo ihan pystyssä mutta ohjurit ovat vielä paikallaan. Olen koko ajan pyrkinyt harjoittelemaan niitä niin että en jumiudu tiettyyn kohtaan/vauhtiin/puoleen ja rohkeasti lähettänyt sen kepeille vaikka ja mistä. Oli aika huikeaa nähdä kun lähetin sen keppien loppupäästä aloittamaan pujottelun ja sinne se meni ja teki puhtaat kepit! Wau mikä koira, en voisi parempaa toivoa!

Asennonvaihtotreenit ovat siinä pisteessä että olen voinut siirtyä jo koiran eteen pyytämään kaikki vaihdot. Huomasin että kun itse siirryin koiran sivulta eteen, Lillanilla tuli heti pieni eteenpyrkimys seisomaan noustessa. Ratkaisin tämän niin että laitoin puisen kapulan etujalkojen eteen ja tein vaihdot ensin sen kanssa. Seuraava etappi on sitten kapulan poishäivyttäminen, mutta en hoppuile sillä tämä pitää saada lihasmuistiin ja selkärankaan.

Pikkuhiljaa pitäisi saada oma kenttäkin tyhjennettyä talvivarastoon, lumi tulee hetkenä minä hyvänsä ja siirrytään kokonaan halliin treenailemaan. Nyt onkin viikottain Raunon treenit ja sen lisäksi käyn Laivakankaalla vetämässä mölliryhmää jonka ohessa voin sitten treenata Lillanin itsenäisesti. Pitkä, kylmä talvi taas edessä, hrr....

Treeni-intoa silti jokaiselle, muistakaa nauttia koirienne kanssa olemisesta ja tekemisestä, on ne meille niin upeita ystäviä <3


maanantai 24. syyskuuta 2018

Keppikiemuroita ja tokohyppyä

Lilleri sen kun kehittyy aivan kohisten. Kotiharjoitteluna ollaan tehty tokossa nyt sitä hypyn edessä istumista ja sen vahvistamista. Perjantain harkoissa se istu jo aika kivasti, mutta sitten itse lähdin ehkä vähän ahnehtimaan ja vaatimaan liikaa jolloin virheitä pääsi syntymään. Nyt vain malttia malttia! Aksapuolella kävimme treenaamassa torstaina Torkilla Kantolan Janin treeneissä ja sain paljon hyviä juttuja jatkoa varten. Jani painotti esimerkiksi sitä että koskaan ei pidä korjata virheen seurausta vaan nimenomaan se mikä johti virheeseen. Eli esimerkiksi jos virhe tapahtuu ohjauksessa ennen putkea olevalla hypyllä ja koira ei sen vuoksi mene putkeen, ei ohjata suoraan koiraa uudelleen putkelle vaan korjataan jo aiemmin pieleen mennyt linja/tehtävä. Hyvä pointti joka pitää muistaa laittaa korvan taakse. Jani on muutenkin hyvin määrätietoinen valmentaja joka ei päästä valmennettaviaan vähällä. Kiitosta saa kun sen ansaitsee ja asenne pitää olla kohdillaan tai muuten on sama jäädä kotiin. Tykkäsin kovasti ja tällä viikolla mennään uudestaan.

Lillan arvostaa TOSI paljon näitä uusia ostoksia :D

Kotikentällä ollaan kerran käyty aksailemassa ja silloin tehtiin rengasta, nopeita kontakteja sekä keppejä. Kepit ovat jo melko pystyasennossa ja Lillan hakee ne todella hyvin. Pari kertaa se loikkasi viimeisestä välistä ulos, mutta kun tästä ei saanut palkkaa vaan tehtiin uudestaan, alkoi se huomaamaan että oho, se ei onnistunut. Ensimmäistä kertaa tehtiin kepeille vienti myös suoran putken kautta ja herran pieksut se tuli ekalla kerralla sinne lujaa ja meno näytti suorastaan vaaralliselta. Seuraavalla kerralla autoin sitä vähän kokoamaan suhinalla joka tarkoittaa sille hiljentämistä ja meni huomattavasti paremmin. Rengasta se on alkanut hoksata jo aika kivasti, eli edelleenkään en käskytä, vaan pidän rengasta ja odotan että se hyppää läpi ja siitä naks ja palkka. Nyt oli vielä hyvä kun oli kaveri apuna joka pystyi rengasta pitelemään niin saatoin sijoittua vähän kauemmas itse tehtävästä ja se tarjosi sitä silti. Kaikista parasta oli että nyt saatiin jo ensimmäinen kokonainen puomi tehtyä ihan täysillä! Eihän se kerralla mennyt oikein, mutta määrätietoisesti vaadin vain oikeaa suoritusta enkä hermostunut väärästä niin johan se sieltä tuli! Tähän lopetettiin, oli se niin hieno tyttö! Tehtiin sen verran rankkoja suorituksia että nyt on hyvä tehdä avaavaa liikuttelua ja unohdetaan hetkeksi kontaktit ja kepit, sielläpä saavat muhia taas hetken aikaa alitajunnan syövereissä.




Kotona ollaan tehty "iltapalatreeneinä" asennonvaihtoja ja jankutetaan niitä nyt sinne lihasmuistiin. Kaiken tämän treenin lisäksi ollaan vastapainoksi olla möllötetty, halailtu, rapsuteltu, leikitty ja vain oltu. Liika on liikaa ja homman pitää pysyä mielekkäänä, molemmille.

Ja hei, mihin tämä blogimaailma on oikein hiljentynyt?! Tuntuu että porukan kirjoitusinto on kateissa ja harva enää kommentoikaan mihinkään, enkä tarkoita nyt pelkästään omaa blogiani. Itse kaipaan etenkin aktiivisia treeniblogeja luettavaksi ja niitä saa kyllä aina linkkailla jos sellaisia löytää tai itse kirjoittaa :)

torstai 20. syyskuuta 2018

Takkityypit tositoimissa

Kyttäsin ihan vimmalla koko maanantain että joku myisi paikkansa Tornion kennelkerhon fb-sivuilla tiistain Teresan treeneihin. Minun onnekseni joku ei päässyt ja nappasin ylimääräisen paikan itselleni. Mukaan otin Lillanin lisäksi Reinon jotta sen ei tarvisi olla pitkää iltaa yksin kotona ja töiden jälkeen huristelimme Tornioon. Tällä kertaa paikalla oli meidän lisäksemme Sulo ja Minna sekä kaksi muuta koirakkoa joten saimme mukavasti taas häiriötreeniä. Lillan kyllä osaa rauhoittua häkissä todella hienosti, mutta hihnan päässä olisi vielä niin hauskaa riehua :D Jos palkkaan sitä tiheästi, se on kyllä nätisti, mutta pian alkaakin käydä niin että se rupeaa komentamaan minua haukkumalla että anna sitä palkkaa eukko niin kuin olisi jo! Ollaankin tehty niin että istun itse lattialla ja otan sen istumaan selkä minuun päin syliin/jalkojen väliin ja rauhoittelevasti silittelen rinnasta ja pidän sitä paikalla. Kun se rentoutuu, löysään otettani ja vain hellästi silittelen ja juttelen.




Treenilistalla oli liikkeestä maahan meno ja olipa ihana näyttää miten oltiin edistytty! Teimme liikkuroituna tämän pari kertaa ja toisella kerralla teimme sen jo avo-luokan tasoisesti ja voi että olin iloinen ja ylpeä. Seuraavaksi paneuduttiin luoksetuloon ja siinä Lillan muutaman kerran meni maahan tai nousi, mutta lopuksi sekin saatiin sujumaan paremmin. Täytyy vain muistaa että jos se tekee virheen, minun pitää korjata homma alusta saakka, eli ei pyytää sitä istumaan niin että esimerkiksi seison koiran edessä. Nyt saatiin jättää käsiapukin pois ja tosi mahtavasti Lillan löysi oikean paikan sivulta.

Kolmantena oli vuorossa hyppy jota ei olla tehty herran aikoihin. Arvelin että tämä voisi olla hankala kun ollaan niin paljon jankattu aksassa lähtöä jossa Lillanin pitää olla maassa. Niin kuin tuuminkin, tarjosi se kovasti maahanmenoa ja kun tästä päästiin, niin sivu-käskyllä se juoksikin hypyn ohi suoraan minun sivulleni. Vaihdettiin sitten käskyksi hyppy ja kun saatiin yksi onnistuminen helpotetulla tehtävällä, jätettiin tämä hautumaan. Kotona treenilistalle vaan! Lopuksi teimme vielä kapulan pidon liikkuroituna ja se sujui hyvin. Hieman oli Lillanilla löysä ote, mutta ei kuitenkaan pudottanut. Merkin kierto luonnistui yllättäen myös hyvin vaikka sitäkin on tehty varmaan monta kuukautta sitten. Se teki sen jo hyvin pitkältäkin matkalta, aluksi vähän kysyi että niin ootko tosissas, että tuonne asti vai, mutta uskoi kuitenkin. Treeneistä jäi hyvä mieli ja nyt siis kotona treenataan tuota hyppyä ja luoksetuloa.

Reino on kohta viikon ehdollistunut eukalyptys-hajuun ruokailun yhteydessä ja ajattelin ensi viikolla tehdä sen kanssa rasiaharjoittelua. Laitetaan haju kannelliseen rasiaan jossa on reikiä ja kun se haistaa sitä, annetaan palkka. Tätä tehdään ensin tämän yhden rasian kanssa ja jossain vaiheessa lisätään hommaan toinenkin rasia, jossa hajua ei ole. Siinä sen tulisi erotella haju ja merkata joten katsotaan kuinka käy. Seuraava Nose Work-kerta onkin tässä parin viikon kuluttua, joten kotitehtävät pitää tehdä huolella.



Lillan kävi eilen myös fyssarilla sillä halusin tsekata että mitään ihmeitä ei olisi ilmestynyt tässä reilun puolen vuoden aikana. Ajelimme aamutuimaan Rovaniemelle Mika Toivaisen vastaanotolle ja voi taivas että koira voi olla hankala käsiteltävä! En tiedä onko tuohon otukseen risteytetty myös käärmettä, sillä niin uskomattoman taitavasti se onnistui liukumaan otteesta irti useammin kuin kerran. Mika on kuitenkin rautainen ammattilainen joka ei pienistä hätkähdä, joten kyllä se koko koira saatiin läpi kopeloitua. Ihan vähän oli oikeassa lavassa kireyttä, samoin lonkan koukistajissa mutta hyvin lievää. Lillan on kuulemma erinomaisessa kunnossa ja saatiin ohjeeksi jatkaa samalla tavalla kuin tähänkin asti, jes! Eilinen otettiinkin sitten lepoa eli nukuttiin poski vasten poskea reilut viiden tunnin päikkärit :D

Huomenna olisikin sitten perjantain yhteistokoilut oman porukan kanssa, kivaa!