Kisat, riehuntaa, huutoa ja jännää!

Jumatsukka tyypit, nyt on kisat taputeltu ja selvisin oksentamatta ja pyörtymättä vaikka lähellä oli! Koko päivän stressasin ja jännitin niin että mahakin oli aivan sekaisin ja pahanenteinen olo vainosi ihan jatkuvasti. En jännittänyt ollenkaan rataa, vaan ainoastaan sitä pysyykö Reino radalla. Jotenkin selvisin päivästä ja viimein koitti se hetki kun kurvasin nappaamaan Minnan ja Ellan kyytiin. Kun pääsin paikalle, jännitys laantui hetkellisesti ja kun olimme saaneet häkit ja kamat kasaan, lähdimme käyttämään Reiskaa ja Ellaa lenkillä. Lenkin jälkeen koirat saivat mennä häkkiin odottelemaan ja haimme Ahdin valkkarin Hukan lämppälenkille, sillä oli sovittu että menen sen kanssa myös joukkueessa. Ahti käski ottaa Hukan heti tiukkaan komentoon, silläkin on tapana hieman huuhailla omiaan. Luojalle kiitos Arista joka oli meitä auttamassa ja valmentamassa, sillä heti kun tulimme Hukan kanssa takaisin Ari laittoi meidät lämmittelyesteille. Lähinnä oli tarkoitus että saadaan poika oikeaan moodiin ja ymmärtämään että ei auta lähtiä omia polkuja seikkailemaan. Ensin se oli sitä mieltä että tehkää te vaan, meikä lähtee makkarakojulle, mutta tiukalla komennolla ja avokätisellä palkkaamisella sain sen toimimaan.

Seuraavaksi lauteille pääsi Reino ja sekin ensin meinasi hieman kuuhailla omia juttujaan. Lopuksi sekin saatiin ruotuun ja vein sen häkkiin odottamaan omaa vuoroaan. Arin kanssa kävimme radan läpi jo siinä vaiheessa kun medit olivat suoritusvuorossa ja saimmekin kullanarvoisia vinkkejä ja ohjeita.Aluksi minusta tuntui tosi vaikealta muistaa rataa, sillä siinä oli paljon toistoa ja pyöritystä samoilla esteillä. Viimein alkoi tuntua siltä että se tarttui tähän hataraan päähän ja pääsimme vielä kävelemään radan. Porukkaa oli kuin pipoa joten oli todella vaikeaa tehdä ns. kisanomaista suoritusta, heti kun otti pari juoksuaskelta niin joku oli edessä. Eipä siinä, näillä mentiin ja rataan tutustumisen jälkeen lähdimme Minnan kanssa lämmittelemään. Teimme Savikon koulutuksessa oppimamme lämpät ja voi vide se on tehokasta! Kun sai itsensä hikeen ja hengästymään ja lämpättyä joka kohdan kropasta niin jännityskin löysäsi hyvin. Hetken kun hengähti niin tuntui ihan eriltä ajatus lähteä radalle, paljon energisempi olo!

Ensimmäisenä koitokseen joutui siis Hukka ja allekirjoittanut. Koira istumaan, tiukka käsky ja menoksi! Se vastasi hienosti ohjauksiin. kunnes se toisella putkella harhautui ilmeisesti Ahtia kurkkimaan, mutta sain sen mukaan takaisin. Sen jälkeen todella tiukkaa käskytystä ja meno jatkui. Kepeille vein sen ihan liian lujaa, niistä tuli oman mokani vuoksi toinen vitonen mutta loppurata meni ihan superhienosti! Saimme siis tuloksen kymmenellä virheellä ja olin tosi tyytyväinen vaikka hieman kämmäsinkin. Nooh, loppujen lopuksi ollaan Hukan kanssa treenattu vain joku neljä kertaa joten siihen nähden suoritus oli varsin kiitettävä.

Hukka ja Laura Piirinmestaruusjoukkue

 Meidän joukkueesta toisena tulikokeeseen joutuivat Ella ja Minna, joilla meni hienosti kepeille asti. Siellä tuli pientä säätöä ja jossain vaiheessa Ella vilahti väärän esteen joten harmillinen hylky oli tulos. Kolmantenä lähti Reino ja voi luoja että jännitin! Odotin että se keskittyy minuun ja sitten lähdettiin yhtä matkaa. Kolmannen esteen jälkeen tajusin että herralla on virtaa enemmän kuin tarpeeksi mutta sain sen silti ohjattua hyvin putkeen. Toinen putki olikin sitten eri juttu, se lähti hetkellisesti käsistä ja kävi ihan oman lenkin putken takaa, mutta sitten päätin että perkele, nyt mennään vaikka kuinka örisyttäisi. Putken jälkeen oli takaakierto hypylle jossa tuli pieniä kommunikointiongelmia, mutta siitä eteenpäin rata sujui Reinon järkyttävästä menosta huolimatta mallikkaasti. Kepeille lähetys oli vähän säätämistä, mutta itse kepit se meni niiiiin hienosti. Kauhea kun jouduin käskyttämään kuin armeijan vääpeli, mutta niin se vain hurjasta örinästä ja mörinästä huolimatta pysyi käsissä! Olin niin äimän käkenä siitä, että sain sen oikeasti takaisin messiin eikä se vetänyt sitä normaalia oman radan riehumista mitä se on ennen tehnyt etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut.

Reino ja Laura Piirinmestaruusjoukkue

Tietysti olisin ollut kaikkein onnellisin jos se ei olisi skitsoillut yhtään mutta hei, katastrofia ei tapahtunut! Harmi että se otti kolme kieltoa, muuten olisi tullut ihan komea rata. Meidän jälkeen meni vielä Anne ja Faro joille tuli valitettavasti hylky. Me siis Hukan kanssa teimme ainoana koirakkona joukkueell tuloksen, ei huono, ei huono.

Päivä oli hieno ja opettavainen ja ehkäpä me tästä eteenpäin Reinon kanssa kokeillaan miten se kisaura urkenee jatkossa!