perjantai 10. elokuuta 2012

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Hevostalli.net. Kamala paikka jos suoraan sanon, oikea kateellisten ihmisten kuhiseva pesä, yäk! Edellisestä blogipostauksesta jonka sinne linkitin nousi yllättäen kauhea haloo ja yhtäkkiä minä oli edellisen postauksen esimerkkihenkilöä kiusannut kun kirjoitin tuollaisen tekstin. Loppujen lopuksi en tiedä mitä siellä enää kirjoitettiin, sillä menin suosiolla nukkumaan ja jäin kieltämättä hiukan pahalle mielelle. Tämä oli myös oikeastaan hyvä testi nähdä, että jos tällaisesta pienestä kommentoinnista pahoittaa mielensä, miltä mahtaa tuntua niistä tyypeistä jotka saavat päivittäin hemmentinmoista lokaa niskaansa?

Keskustelu oli poistettu aamuun mennessä, hyvä niin sillä se ei taas johtanut mihinkään järkevään. Taisi olla tyhmää ja idealistista edes niin toivoa, tuo vihreä sivusto tulee todennäköisesti aina olemaan itsekkäiden, tylyjen, pikkusieluisten ja huonon itsetunnon kanssa painiskelevien kohtaamispaikka.

Siinä alla taas hieman esimerkkiä... Ja ennenkuin joku taas kitisee siitä että miksi allaoleva henkilö on esimerkkinä, sattuipas sopivasti keskustelu olevan käynnissä taas kun sivuston avasin.

Etenkin alimmainen kommentti sai veret seisahtumaan, kuinka joku VOI sanoa noin?!

Enempää ei tällä kertaa voi muuta sanoa, eiköhän seuraavat "keskustelut" puhu puolestaan. Huokaus.

Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: Kuka
Päivämäärä: 10.8.12 22:26:19

Eli kannattais kiinnittää huomiota tähän elementtiin ratsastaessa. Sahaa ja ihmiset ootte sokeita jos ette sitä huomaa! Kaktu vaikuttaa tosi sydämmelliseltä ihmiseltä eikä muuten huonoa sanaa koko tytöstä




Lähettäjä: mgsh
Päivämäärä: 10.8.12 20:06:54

kaktu sahaa.
Sen luokittelen sahaukseksi.

En kiinnitä kaktun ridausvideoissa muuhun huomiota koska kädet on se keskipiste aina. Tosi ärsyttävää minunkin mielestä etten muuhun pysty keskittymään, ja MINUA MYÖS ÄRSYTTÄÄ SE VAIKKA TIIÄN _ETTEI KAKTU_ TAHALLAAN SAHAA, TAI EDES SAHAA YLIPÄÄTÄNSÄ,
mut sit taas mä en vaa pysty lopettamaan sitä käsien kattomista ja järkyttymistä niistä ja ärgh! :--(

Enkä kaipaa kaktun puolustelioita tänne, enkä sitä että "blaablaablaa kaktun valmentaja sanoi sitä ja tätä" ...

Minulle on ihan se ja sama mitä valmentaja sanoo, en tykkää kaktun ratsastuksesta, varsinkaan käsien liikkeestä. Piste. Kiitos kun luit tarinani.

ps. kaktun puolustelijat, DEAL WITH IT! >:) Kaikki ei tykkää siitä mistä te tykkäätte!

pps. vaikka kovasti tahtoisin lopettaa epäluuloni, en vain pysty! ....

ppps. vihaan itteeni ku nään ihmisien ratsastuksessa aina ne MUKA huonot puolet..eli en siis väitä että kaktukaan sahaisi,,koska tiedän että ei mutta ...no seltin jo ylempänä...
, mutta aijaijai nuo kädet :C

Kirjoita uusi viesti | Alueen etusivu | | Etsi

Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: Kuka
Päivämäärä: 10.8.12 22:26:19

Eli kannattais kiinnittää huomiota tähän elementtiin ratsastaessa. Sahaa ja ihmiset ootte sokeita jos ette sitä huomaa! Kaktu vaikuttaa tosi sydämmelliseltä ihmiseltä eikä muuten huonoa sanaa koko tytöstä, mutta aijaijai nuo kädet :C

Re: Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 10.8.12 22:28:15

Kiitoksia ilmoituksestasi!!

Ilmoitus on lähetetty ylläpidolle ja keskustelufoorumin vastaavalle moderaattorille.

Älä turhaan lähetä toista ilmoitusta. Viesti on mennyt perille ja puutumme siihen mahdollisimman pian.

[TAKAISIN KESKUSTELUFOORUMIIN]

Re: Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: ----
Päivämäärä: 10.8.12 22:29:57

Oikeesti, jos nämä syyttelyt ei lopu, niin ne meneevät aivan varmasti poliisiasiaksi!

Re: Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: Jag
Päivämäärä: 10.8.12 22:30:37

hän ei sahaa, kait esim. koulu tuomarit siitä heti huomauttais jos niin tekis!

Re: Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: ----
Päivämäärä: 10.8.12 22:31:41

Nettipoliisi voi jopa pistää tämän koko hevostallin kiinni, jos ylläpito ei rupea asialle tekemään mitään!

Re: Kaktun sahaaminen....
Lähettäjä: Kapina.
Päivämäärä: 10.8.12 22:32:12

Miksi tästä pitää keskustella taas kerran? :(
Re: Laeppilaep 08.08.12 04:06
Olen nykyisin erittäin arka blogini suhteen, sillä elämässäni menee muuten lähes täydellisesti. Olisi kurjaa, jos panostaisin muun tekemisen lisäksi blogiini ja sieltä tulisi vain paskaa niskaan.
Re: nelivuotias lapsi kuoli hevosenpotkuun
Lähettäjä: Oam
Päivämäärä: 10.8.12 20:48:36

Hyvä että kuoli :D

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Nettikiusaaminen

Viime aikoina on kovasti ollut tapetilla kiusaaminen. On koulukiusaajia, nettikiusaajia, työpaikkakiusaamista, lista on loputon. Mikä näitä kaikkia sitten yhdistää? Miksi joku tuntee tarvetta polkea toista ihmistä matalaksi ja saada hänet tuntemaan olonsa vähempiarvoiseksi ja huonoksi? Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?

Innoituksen ja kipinän tähän kirjoutukseen sain erään tunnetun bloggaajan tapauksesta. Ihminen on ollut tapetilla nettimaailmassa etenkin hevostalli.netissä sekä oman bloginsa kautta. Taustaa niille jotka eivät kyseistä henkilöä tunne: Hän on tavallinen nuori nainen joka on ostanut itselleen lämminverisen ravihevosen josta hän on parhaansa mukaan kouluttanut itselleen ratsun. Blogia kyseinen henkilö on kirjoittanut noin 2-3 vuotta ja lisännyt myös kuvia ja videoita hetkistään hevosensa kanssa.

Jossain vaiheessa netissä alkoi poru siitä kuinka kyseinen henkilö "sahaa" eli liikuttaa käsiään vuorotellen rajusti saaden liikkeen tuntumaan hevosen suussa pahalta. Tästä saatiin harvinaisen mehukas juttu aikaiseksi jota on ilmeisesti jaksettu jauhaa jo vuosi, ellei parikin. Anonyymit nettikommentoijat olivat suurin piirtein sitä mieltä että koko tytön ei kannattaisi enää ratsastaa ja voi kuinka hän ei voi tunnustaa omia virheitään jne. Kun yksi topic aiheesta lopetettiin joku aloitti uuden ja homma jatkui samanlaisena. Toinen suuri kritisoinnin aihe oli se, että hän hyppää hevosellaan aivan liian usein ja aivan liian isoja esteitä. Kun sitten viimein kävi niin (kuten jokaisen hevosen kohdalle jossain elämänsä vaiheessa) että hevonen alkoi ontua, syy oli päivänselvä: mitäs oli likka hyppyyttänyt hevosta liikaa.

Olen pyrkinyt seuraamaan tilannetta objektiivisesti ja kiihkoilematta, mutta nyt en kerta kaikkiaan voi enää olla hiljaa. Tämä tyttö on hoitanut hevosensa tunnollisemmin kuin moni muu eikä taatusti tahallaan tekisi mitään mikä vahingoittaisi hevosta. Hän ei ole täydellinen ratsaja, kukapa meistä olisi, eikä ole itseään sellaiseksi väittänytkään.

Ensimmäinen kuolemansynti: Käsien epävakaus (jota aika monella ratsastajalla on ongelmana) tuntuu olevan kamala kuolemansynti useimmille hevosihmisille. Miksi ihmisille ei sallita virheitä? Tässä vaiheessa joku viisas taatusti älähtää että ei, tyyppi väittää myötäävänsä vuorotellen käsillään. Se ja sama miksi sitä nimittää, oli se myötäämistä vai käsien epävakautta, se ei todellakaan ole hevoselle kuolemaksi. On hevosia jotka rullataan pakettiin niin että ne eivät henkeä saa (jopa olympiatasolla) puututaan herranjestas tällaiseen toimintaan eikä vahdita suurennuslasin kanssa heilahtiko se bloggajan hevosen pää sivulta toiselle juuri tuossa kulmassa.

Toinen kuolemansynti: Liika hyppääminen. Onkohan kukaan arvostelija koskaan oikeasti edes lukenut blogia, ainakaan ajatuksen kanssa? Johan kyseinen henkilö on moneen otteeseen kertonut postaavansa mieluummin hyppypäivistä, sillä niistä on materiaalia ja esteet ovat molemmille sydämenasia. Itse olen ymmärtänyt että on ihan okei hypätä 1-2 kertaa viikossa. Se että on pari kertaa ison esteen ylittänyt ei pilaa hevosta tai katkaise sen jalkoja.

Kolmas kuolemansynti: Henkilö ei valmentaudu säännöllisesti. Kuten hän on useaan otteeseen maininnut, hän ei ole syntynyt kultalusikka suussa saatikka ole niin kovapalkkaisessa työssä että voisi valmentautua kaikkien muiden hevosen kulujen jälkeen. Tämä ei tarkoita että hän pitäisi itseään nin hyvänä ratsastajana että ei valmennusta kaipaa.

Neljäs kuolemansynti: Meni sitten ja otti sen valmennustunnin. Niin tai näin, aina väärinpäin, nyt on valmentaja väärä ja epäpätevä kun ei ole samaa mieltä kuin hevostalli.netin raati. Tyhmä tyyppi, olisit nyt paremman valmentajan pyytänyt!

Viides kuolemansynti: Kisaa lämminverisellä esteitä. Siis sehän on pelkkää päätöntä kaahausta, hevonen juoksee ja hyppää mistä sattuu mutta ratsastajallehan on tärkeintä vain voitto, eli kaahataan pää pilvissä ja viedään ensimmäinen palkinto parempien ratsujen nenän edestä. Eihän hän olisi sitä ansainnut noin rumalla ratsastuksella.

Kuudes kuolemansynti: Kouluttaa ja ratsuttaa muiden hevosia. Kehtaa nyt vielä mennä pilaamaan muidenkin hevoset ja nimittää itseään ratsuttajaksi. Eihän hän ole kuin miljoona kertaa sanonut ettei ole ammattilainen, mutta jos joku haluaa apua esimerkiksi entisen ravurinsa kanssa, tai mahdollisesti pienten ponien, on tämä ihan tavallinen ihminen luvannut käydä katsomassa onko hänestä apua.

Seitsemäs kuolemansynti: Elää, hengittää ja vielä kehtaa pitää blogia! Sekin on ihan omaa syytä että inhottavat anonyymit kiusaavat, mitäs on "julkkis" ja kirjoittaa blogia jota ihmiset voivat lukea. Mitä provosoituu niin herkästi ja vastaa kipakasti kaikenmaailman idiooteille? Mitäs virnuilee ja on positiivinen, jokuhan voi saada siitä slaagin.

Käsi sydämelle, onko tämä ihminen tosiaan niin kamala ja inhottava että on ansainnut tällaisen kohtelun? Olisiko aika keskittää kaikki tämä negatiivinen energia oikeasti kaltoinkohdeltujen eläinten auttamiseen? Kuinka moni teistä arvostelijoista on tehnyt oikeasti eläinsuojelullisen teon ja ilmoittanut esimerkiksi huonosti pidetystä hevosesta jolla ei ole talvella kattoa päänsä päällä, naapurin koirasta joka ei saa ruokaa tai vettä tai kissasta joka jätettiin julmasti heitteille?

Onko kiusaaminen vain oman pahan mielen purkamista vai saako joku siitä oikeasti hyvän mielen?
Kuka ihan tosissaan jaksaisi paskakommentteja päivästä toiseen monta vuotta?

Ne jotka tuntevat piston sydämessään (olettaen että sellainen löytyy) sietäisitte hävetä!

Muokkaus: Nimi poistettu. Vaikka kyseinen henkilö on tunnettu bloggaaja, ei minullakaan ole oikeutta hänestä nimella kirjoittaa oli tarkoitukseni hyvä vai ei.


tiistai 7. elokuuta 2012

Lomaaaaaa!!!!

Ihanaa, viimeinkin kesäloma! Paitsi että... menin sopimaan tapaamisen erään vaatetoimittajan kanssa tälle päivää, joten oli herättävä kahdeksalta ja Torniossa olisi oltava paikalla klo 10.00. Sen verran voin paljastaa että hyvin, hyvin todennäköisesti tulette löytämään Lakkapäältä jatkossa myös HV-poolon ihaniakin ihanampia tuotteita! Muutama tunti meillä Satun kanssa vierähti ja sen jälkeen kävimme vielä Umpitunnelissa syömässä. Tämän jälkeen ajelin kotiin ja lähdin Lirikan kanssa maastoilemaan ja meillä oli niin hauskaa että oksat pois! Kuuntelin korvanapeilla musiikkia (toki sen verran hiljaisella että kuulin mahdolliset liikenteen äänet)  ja lauleskelin suureen ääneen pelottaakseni mahdollisen karhun pois tieltämme. Meillä on ikävä kyllä nähty läheisen naapurin pihalla karhu joka ilmeisesti pyörii edelleen lähimetsissä. Lirikan korvat pyörivät kuin propelit sen kuunnellessa epävireistä lallatustani ja ilmeisesti sekin oli oikein tyytyväinen sillä se meni todella hienosti ja kevyesti! Laukkasimme varmaan neljä kilometria rauhallisesti ja vakaasti ja nautin joka hetkestä!





Loppumatkan ravailimme välillä kooten ravia ja välillä askelta pidentäen. Hevonen oli kerrassaan loistava ja päätin että se saa tyytyä tänään tähän harjoitukseen, yleensä käymme vielä kentällä pyörähtämässä lyhyen maaston jälkeen. Tietysti haimme ne kuuluisat sokerit mummolasta ennenkuin jatkoimme matkaa kotiin. Lirika oli tyytyväinen ja iloinen reissun jäljiltä ja vein molemmat hevoset tarhaan nauttimaan tuulisesta kelistä, ei ötököitä eikä mitään!

Itse lähdin vielä juoksemaan ja treenaamaan, sillä ystäväni Minna on tehnyt minulle ammattitaidolla todella hyvän harjoitusohjelman jonka tarkoitus on kasvattaa kuntoani ja saada minut hoikistumaan. Tänään oli vuorossa 10 minuutin hölkkä, sen jälkeen 5 kertaa 30 sekunnin vetoja joissa tuli juosta lähes niin lujaa kuin pystyy ja aina yhden vedon jälkeen kävellä kunnes hengitys tasaantuu. Lopuksi kävelin vielä viisi minuuttia ja tein kuntopiirin tehtäviä kuusi minuuttia kahdeksan sijasta, en yksinkertaisesti pystynyt parempaan vaikka mitä olisin tehnyt! Minna sanoikin että parempi on tehdä kovalla tempolla vähemmän aikaa entä kuin kykenisi suorittamaan ohjelman ja sen jälkeen olisi vielä energinen olo.

Suihkun ja hevosten päiväruokien jälkeen päätin hieman laittautua kun odottelin Karoa hakemaan minut iltabingolle. Pitkästä aikaa oli hauska leikitellä huulipunilla ja höpöttää ottamalla oikein totaalisen "teiniposetuksia".





Bingolle lähdimme noin seitsemän maissa ja haimme mukaamme myös ystävämme Jonnan. Voitonvarmana pelasimme jokainen kahdella pelilaudalla, mutta pirhana, mitään ei tullut vaikka olimme todella lähellä joka kerta! Tärkeintähän koko hommassa on tietysti tunnelma ja pelaamisen ilo, mutta olisi ollut todella kiva viimeinkin voittaa edes se pienin summa,  500 kr. Tietysti tavoittelimme pääpottia joka oli tänään 30 000 kr, mutta se meni valitettavasti jollekin toiselle. Kotiin tultuamme kävin vielä vilkaisemassa tarhassa olevia hevosia ja lahjoin niitä muutamalla sokerilla, säälitti jättää toiset pimeään yöhön ulos. Toisaalta taas, nehän ovat hevosia herran jestas eivätkä mitään pieniä karvattomia kotikoiria, eiköhän ne + 10 asteessa pärjäile!

Bingolaudat kovassa käytössä



Eväitä


Nyt pitää painua pikkuhiljaa pehkuihin jotta jaksaa huomenna pestä koko tallin ja puruttaa karsinat uudelleen jotta tyttelit saavat olla taas yöt sisällä. Eiköhän se ole hyvää yötä ja palataan huomenna!

maanantai 6. elokuuta 2012

Esteitä ja aurinkoa

Kuten huomaatte, olen saanut hienon uuden bannerin, kiitos siitä Laura Hiltuselle! Lisää näitä saa minulle ehdottaa, sillä vaihtelu virkistää ja tykkään uudistaa blogin ilmettä aina silloin tällöin.

Eilinen oli mukava päivä, onneksi! Työpäivä meni tosin hitaasti kun tiesi että neljän tunnin kuluttua pääsee kesälomalle. Sorruin ostamaan Kingslandin superihanan Finland-paidan, alla kuva.



Kotiin päästyäni ruokin hevoset ja levähdin hetken, sen jälkeen lähdin kokoamaan suitsia jotka purkasin pesua varten pari päivää sitten. Lirika oli edellisenä päivänä ollut ihan mahdoton, steppasi ja tänttäröi ja juoksi vain alta pois. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minua pelotti selässä ja suosiolla talutin sen valtatien yli. Olo oli suorastaan helpottunut kun pääsin alas selästä ja mietin kauhulla seuraavan päivän ratsastusta. Soitin taas palopuhelun Maijalle kuinka Lirika oli kamala ja pohdin olisiko sillä ollut maha taas kipeä. Maija tapansa mukaan taas joutui rauhoittelemaan ja onhan se totta että nyt kun muorin kroppa on pikkuhiljaa palautunut ja saanut massaa, suuresta rehumäärästä jää väkisinkin energiaa muuhunkin pöllöilyyn. Lirikalla on vain ikävä tapa vetää itsensä ihan ylihysteeriseksi ja keksiä kaikkea kummallista :)


Pahojen aavistusten vallassa kiipesin siis eilen selkään ja kuuntelin samalla korvanapeista musiikkia joka rentouttaisi etten olisi kireä kuin viulun kieli. Erittäin suureksi hämmästykseksi hevonen oli oikein leppoisan ja mukavan tuntoinen jo ensi askelilta ja kun pyörätiellä otin ohjat käteen, se pyöristyi ja rupesi kantamaan heti. Matkalla kentälle tein alkuverryttelyksi hieman avoa ja taivuttelin, välistä pyysin sen pyöreämpään ja syvempään muotoon jonka jälkeen annoin sen venyttää kaulaa ja kulkea pitkänä ja matalana.

Koululla oli pahaksi onneksi juuri teatteriesitys meneillään kun saavuimme pihaan ja Lirikahan oli hypätä nahoistaan nähdessään sellaisen määrän autoja ja ihmisiä! Sain sen juuri ja juuri pidettyä hanskassa ja pääsimme kentälle ehjin nahoin. Saimme seuraa kentälle, sillä anoppilaan oli saapunut kesävieraita ja heillä oli ratsastusta harrastava tytär joka kaikin mokomin halusi tulla Lirikaa katsomaan. Tamma oli alusta asti hienosti kuulolla ja nyt se näytti taas kaunista ja tahdikasta raviaan, jopa avot vasempaan suuntaan menivät todella hyvin. Laukka pyöri hyvin ja olin erittäin tyytyväinen ratsastukseen. Uskoin, että Lirika käyttäytyisi hyvin jos päästäisin myös Mintun selkään ja niinhän se menikin. Minttu ratsasti siististi ja rauhallisesti hetken aikaa ja ajoittain Lirika uskalsi jopa hiukan pyöristää niskaansa.

Lopuksi kävin vielä itse selässä ja Mintun halutessa nähdä kuinka Lirika hyppää, päätimme näyttää kuinka muori ylittää ristikon. Ensimmäinen hyppy oli kaunis ja rauhallinen, mutta toisella kertaa lähestyminen meni pieleen ja hevonen hyppäsi varmaan kahden metrin päästä. Loikasta tuli valtava ja tunsin kuinka irtauduin satulasta mutta onneksi palasin onnellisesti selkään ja sain pidettyä jalustimet jalassa! Nyt olisi pitänyt olla ehdottomasti kamera, oma ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen!

Haimme vielä mummolasta sokerit Lirikalle kiitokseksi ja lähdimme kävelemään kotiin. Illalla oli ihanan rento ja rauhallinen olo, luin Twilight-saagan kolmatta osaa ja nukahdin tyytyväisenä sohvaan :)

lauantai 4. elokuuta 2012

Nöyryytystä kerrakseen

Ihan ensimmäiseksi: onneksi olkoon Oona Palokangas, voitit juuri superhienot Horse Comfortin korvahuput! Ilmoittele haetko ne itse vaikka myymälästä vai laitanko Juhan mukana!

Nyt täytyy tehdä superpitkä ja intensiivinen postaus, sillä asiaa on paljon. Lirika ja Mira ovat olleet molemmat lomalla nyt puolitoista viikkoa ja torstaina lähdimme Karon kanssa käyttämään molemmat pienellä lenkillä. Itse oli pukeutunut kuin ratsastaja konsanaan: t-paita, caprihousut ja lenkkarit :) Huom! Ikinä en ratsastaisi kannattomilla kengillä ellei minulla olisi turvajalustimia! Ponilla oli uudet valkoiset pintelit etujaloissa ja valkoiset takajalansuojat joita se hämmästeli kovasti, hyvä ettei vahingossa potkaissut minua kun huitoi kintuillaan joka ilmansuuntaan.

Lirikalla oli mahdottoman paljon virtaa eikä se olisi jaksanut odottaa ponia millään. Harmillisesti huomasimme Miran olevan hieman epäpuhdas, jolloin jouduimme ottamaan todella rauhallisesti loppumatkan. Lirika sai kuitenkin laukata suosikkiylämäkensä ja se oli oikein tyytyväinen.

Sehän on lännenhevonen!

Päristys
Mira poseeraa

Mihin se kaveri katosi?

Talliin


Tänään oli oikeastaan ihan kauhea päivä. Olen aina avoimesti kertonut sairastavani paniikkihäiriötä ja tähän mennessä se on pysynyt hyvin kurissa, mutta yli vuoden jälkeen iski niin paha kohtaus kesken työpäivän että harvemmin olen yhtä rajua kokenut. Voin kertoa olevani oikein onnellinen että en sairasta mitään vaarallista ja parantumatonta tautia, mutta paniikkihäiriö tekee elämän aika ajoin todella vaikeaksi ja voi pahimmillaan olla invalidisoiva sairaus. Se voi puhjeta missä elämän vaiheessa tahansa, minulla sen laukaisee useimmiten kova stressi. Kohtauksen voi laukaista mikä tahansa, useat sairastuneet kertovat kokevansa kuolemanpelkoa ja saavansa kohtauksia yksin ollessaan, mutta itselläni nämä hetket ajoittuvat sosiaalisiin tilanteisiin.

Harmillisesti asiakaspalvelutyö on tästä syystä minulle ajoittain vaikeaa, sillä ikinä ei voi tietää milloin sydän alkaa hakata miljoonaa, kämmenet hiota, kädet ja ääni täristä ja koko keho laamantua. Onneksi olen oppinut pakottamaan itseni kohtaamaan nämä äärimmäisen kiusalliset tilanteet ja tarpeen vaatiessa olen kertonut (syystäkin!) hämmästyneelle ihmisille kärsiväni pahanlaatuisesta paniikkikohtauksesta ja pyytänyt odottamaan pienen hetken että saan koottua itseni ja minun ei tarvitse käyttää energiaa salatakseni sen hetkistä olotilaani. Yleensä ihmiset ovat todella ymmärtäväisiä ja tuskin heitä sen enempää kiinnostaa minun ongelmani ja olotilani, itse siitä tekee ison mörön jota pelkää ja häpeää. Sitä toivoisi että ei tarvitsisi joka kerta kokea julkista nöyryytystä kun ahdistaa, mutta minkäs teet, se näkyy ulospäin hyvin selkeästi.

Olen myös mielettömän kova punastumaan. Tällä en tarkoita mitään viehkoa pientä punaa, vaan saatan ihan ilman syytä mennä tomaatinpunaiseksi, etenkin jos joku ihan yllättäen puhuttelee minua tai hermostun, teen virheen tai pelkään punastuvani. Tästäkin moni on repinyt huumoria enemmän kuin tarpeeksi ja joskus tuntuu että oikeasti, voisitteko vain lopettaa ja antaa minun helottaa niin paljon kuin haluan ílman että siitä tarvitsee huomauttaa joka hemmetin kerta! En varmaan arvaa muistuttavani paloautoa, kirsikkaa tai mitä tahansa punaista esinettä ilman että minulle siitä mainitaan.

Ärsyttää että näistä asioista ei muka saisi/voisi puhua ääneen ja kertoa että elämä on, satun sairastamaan paniikkihäiriötä kaikkine ihanine lieveilmiöineen, itse en sitä olisi valinnut mutta minkäs teet. Ei keltään, jolla on jalka poikki, sydänsairaus tai keuhko-ongelmia epäsuorasti kielletä puhumasta asiasta, aivot eivät varmaan kuulu samaan kehoon kuin muut elimet? Aivoistahan kaikki psyykkiset sairaúdet ja ongelmat kuitenkin lähtevät ja viimeksi kun minä tarkistin, ne ovat aikalailla tärkein elin mitä ihmisellä on.

Haluan että jokainen, joka kärsii esiintymispelosta, sosiaalisten tilanteiden kammosta, paniikkikohtauksista, masennuksesta tai mistä tahansa "hys hys-sairaudesta" tietää ettei ole yksin ja uskaltaa sanoa sen ääneen. Uskon että kun asia ei ole enää niin tabu, pelko menettää merkityksensä ja paniikille ei ole mitään syytä.

Olen ylpeä itsestäni sellaisena kuin olen, jos (ja kun!) joku pitää minua outona, se vain kertoo minulle että en huku massaan, uskallan olla oma itseni enkä pelkää näyttää heikkoja puoliani muille! Sitähän sanotaan että ihmisen heikkoudessa piilee hänen voimansa...


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Banneri etsinnässä!

Sinä ammattitaitoinen ihminen, ota rohkeasti yhteyttä jos olet valmis väsäämään minulle näköiseni bannerin!

Voit ottaa yhteyttä joko sähköpostitse osoitteeseen laureliini_85@hotmail.com tai kommentoida tähän postaukseen.

Oikeasti hienosta bannerista olen valmis maksamaan!