Agiliitoa: Kisailua Kainuunkylässä

Eilen meillä oli Kainuunkylässä ihka ensimmäiset epäviralliset agilitykisat, niin siistiä! Vaikka estekalusto ei vielä olekaan ihan täydellinen, on se kuitenkin sen verran hyvällä mallilla että kisat voitiin pää pystyssä ylpeänä pitää. Vanhat Pellosta saadut hyppyesteet oli korvattu treenikaverimme miehen tekemillä uusilla, todella tyylikkäillä esteillä eikä isän tekemiä kontaktiesteitä tarvinnut hävetä, päinvastoin. Harmillisesti meillä oli vain yksi putki, mutta Minnan suunnittelemat radat olivat sen verran järkevästi ajateltu että samalla radalla hyödynnettiin sama putki useampaan kertaan.

Keskittynyttä toimintaa

Kisoihin tuli ihan mukavasti porukkaa, ainakin enemmän kuin vain oma sakki. Ihan mahtava päästä treenaamaan kisatilannetta ennen ensi viikonlopun virallisia skaboja ja jännityksellä odotin että mitä se Reino tuumailee kun HÄNEN kentälleen on tullut noin paljon porukkaa, vieraita koiria ja emäntäkin on vielä vähän jännässä. Ensimmäinen rata sisälsi vain hyppyjä ja putken ja oli ohjauksiltaan melko simppeli. Jouduimme Reiskan kanssa ekana tulikokeeseen ja herrahan lähti niin hienosti mukaan!

Olin vähän hämmentynyt tästä ja kämmäsinkin takaakierron ihan kympillä ryysimällä vain suoraan kohti estettä. Tietäähän sen miten siinä käy, koirahan hyppäsi esteen edestä.
En antanut tämän häiritä sen pidempään ja vaan jatkettiin rataa hyvällä menestyksellä. Reino kyllä örisi (onpa yllätys...) mutta pysyi hyvin mukana. Selvittiin rata siis kymmenellä virheellä, ei huono.

Tässä näkee kuinka pusken koiran hypylle väärältä puolelta

Kätkän kanssa meni eka rata aivan asiallisesti, tosin senkin kanssa möhlin kolmannen hypyn takaakierron. Se kävi hieman kuumana ja haukkui, mutta meni esteet kuitenkin hyvin loppuun saakka.

Ilmeellä vedetään :)

Toisella radalla mukaan tulivat kepit ja olihan se sellaista pyöritystä että oksat pois :) Mokailin kepeille viennin ihan radikaalisti, mutta siitä eteenpäin rata suijui aivan asiallisesti. Kätkän kans homma hajosi käsiin kyllä niin totaalisesti, se ei millään lähtenyt mukaan, sinne se paineli vain katselemaan muita ihmisiä?! Eka kerta ikinä kun käy sen kanssa näin, meniköhän ne Reinon kans jotenkin keskenään sekaisin :) Kunhan se tuli mukaan, meni alkurata jees, mutta sitten alkoi ohjaaja mokailla (taas...). En ohjannut kunnolla ja jossakin välissä huomasin että olen jopa putken suulla edessä ettei koiraparka pääse etenemään, voi jessus. Noh, eipä siinä, vielä oli yksi rata tekemättä.

Viimeiselle radalle lisättiin kontaktit ja Reiskan kanssa aloitimme jälleen kerran urakan. Jätin sen tarkoitukselle kunnolla kauemmas, tähän asti olen kisoissa tukenut sitä valtavasti ja lähtenyt yhtä aikaa liikkeelle, mutta nytkin se tuli mukaan ihan hemmetin hyvin! Kätkä meni loppujen lopuksi aivan kiitettävästi viimeisen radan, alussa se vähän haahuili, mutta kun sen sai matkaan, se pysyi hyvin käsissä. Loppujen lopuksi Reiska voitti kakkosradan ja Kätkä tuli jollakin radalla toiseksi, en yhtään kyllä muista millä :)

Kristahan huristeli meille jo iltapäivällä ja käytimme suomenlapinkoira Ukkoa ja meidän Rymyä lenkillä ja uimassa. Hienosti pojat tulivat juttuun, kotitiellä Rymy meinasi vähän alkaa haastamaan mutta vanhempana ja viisaampana uroksena Ukko katsoi parhaimmaksi antaa nuorikon pöhistä kuumapäisyyttään eikä provosoitunut ollenkaan, hieno koira!