Koirailua kerrakseen

Kerrankin voin hyvillä mielin aloittaa postauksen täydellisen positiivisena. Kaksi viimeistä päivää ovat olleet aivan ihania kokemuksia täynnä! Eilen työpäivä meni todella nopeasti ja en ehtinyt pitää kuin yhden kymmenen minuutin tauon mikä ei liiemmin haitannut, taas muistin miksi tykkään tehdä tuota työtä. Onneksi olin aamuvuorossa joten ehdin kotiin jo neljäksi ja heti kotiin päästyäni laitoin Lirikan valmiiksi juoksutukseen ja lähdimme molempien karvanassujen kanssa kohti kenttää. Poni on kyllä tosi koominen, se kävelee hyyyyvin hitaasti ja liina on niin pitkällä kuin vain mahdollista ja Lirika taas kiirehtii mahdottomasti kun se ei ikinä malttaisi odottaa että ollaan jo perillä. Meidän yläpuolella pitäisi vilkkua valo "LEVEÄ ja PITKÄ KULJETUS ":)

Kentälle päästyämme poni heittäytyi heti piehtaroimaan ja sillä välin juoksutin Lirpan molempiin kierroksiin pari minuuttia ja vain ravissa. Se liikkui puhtaasti ja mielellään, joten uskon että tässä ollaan paranemassa hyvää vauhtia. Juoksutuksen jälkeen menimme mummolan laitumelle ja vanha tamma oli niin innoissaan että melkein repaisi suitset rikki lähtiessään kiitämään kuin paraskin laukkahevonen kohti vihreää, hullu tyyppi.

Jätimme Karon kanssa hevoset laiduntamaan ja lähdimme hakemaan suosikkipoikiamme Humua ja Nemoa lenkille ja koulutukseen. En kuollakseni muista olenko jo niistä ehtinyt kertoa, joten taustatietona sen verran että molemmat ovat Karon poikaystävän koiria, puolivuotiaat Suomenajokoira ja Itäsiperianlaika. Humu (ajokoira) on minun koulutuksessa ja ehkä maailman suloisin otus! Se oli jo ehtinyt pitää ikävää ja ulvoi tullessani sen häkille, raukkaparka :)

Molemmat koirat menivät todella hyvin, hihnakäyttäytyminen alkaa olla jo hanskassa, Humu ottaa kontaktia todella hyvin ja seisoo käskystä hienosti paikalla. Aloitimme istumisharjoitukset ja naksuttimiseen ehdollistamisen ja se tajusi idean lähes heti, on se vaan hieno koira. Nauroinkin omistajalle että älä sitten ihmettele jos koira on joku päivä kadonnut häkistä, voi löytyä meiltä :)

Tänään lähdin aamulla hevosten ruokkimisen ja karsinoiden siivoamisen jälkeen kohti Oulua siskoni luokse, tarkoituksena esittää heidän koiransa Arsi ensi kertaa match showssa. Paula oli ihan varma että Arsi ei osaisi käyttäytyä ja nolaisi meidät mutta voi kuinka väärässä hän olikaan! Arsi oli ihan super, tämä oli henkilökohtaisesti paras esiintyminen näyttelyissä koiran kanssa ikinä! Harmi että Arsi ei ole oikea paperikoira ja ei ehkä rakenteellisesti paras mahdollinen, joten sijoituksia ei tippunut mutta hällä väliä! Poika oli niin säpäkkä ja hieno koko ajan että olin mahdottoman tyytyväinen.

Nyt olen siivonnut vielä illalla karsinat uudestaan ja ruokkinut tammat ja hetken päästä saunaan. Toivottavasti hyvä vire jatkuu vielä huomenna, on ollut niin mukavia päiviä että näitä soisi kyllä lisää!

Sataa sataa ropisee

Otsikkokin sen kertoo, täällä sataa kaatamalla! Heräsin aamulla ennen kuutta ja reippaana tyttönä kissat ruokittuani siirryin hoitamaan pikkueläimet. Hetken ihmettelin missä mahtaa olla mustista gerbiiliveljeksistä neljäs tyyppi ja kääntelin pesämökitkin ympäri. Yhtäkkiä huomasin purujen alta pilkottavan pienen jalan ja sieltähän se löytyi, valitettavasti hengettömänä :( Olisikohan sydänkohtaus, sillä en ollut tuntenut siinä minkäänlaisia kasvaimia ja ulkoisia vaurioitakaan ei ollut. Eihän siinä muu auttanut kuin kerätä se sieltä pois ja siivota terraario ennen töihin lähtöä.
Päivä meni kuitenkin oikein rattoisasti ja reippaasti ja kotiin saavuttuani heitin tammoille päiväheinät ja lähdin sen jälkeen sisälle hoitamaan vielä muutaman työsähköpostin.

Ainiin, en ehtinyt aiemmin kertoakaan että Lirikan kömpelys otti ja liukastui viime perjantaina tarhassa ja oli täysin jalaton kaksi päivää. Ensin olin ihan kauhuissani että nyt sattui pahemmin mutta onneksi vaiva näytti paikallistuvan vain lavan alueen lihakseen. Tietenkään lihasvammat eivät ole leikin asia nekään, mutta parempi niin päin kuin jalka poikki. Lirika oli karsinalevossa neljä päivää, jätin siltä kaikki rehut pois, annettiin kipulääkekuuri ja kylmättiin jalkaa aamuin illoin. Neljäntenä päivänä se olikin niin virtaa täynnä että hyvä jos ei karsinasta karannut! Käytin sitä kävelemässä ja annoin sen kulkea kentällä vapaana ja siellähän vanha rouva intoutui revittelemään ihan kunnolla, hyvä ettei meihin katsojiin takakavioilla osunut! Luulen ja toivon että vamma ei ollut niin vakava kuin aluksi pelättiin.

Tiistaina kävi myös eläinlääkäri raspaamassa molemmilta hampaat. Lirikahan ei taaskaan hyväksynyt toimenpidettä muuta kuin vahvasti rauhoitettuna. Kyllä siinä eläinlääkäriäkin hetken päästä jo hieman hymyilytti, noin vanha ja silti noin temperamenttinen ja luonteikas! Kovasti se sai kehuja hampaistaan, kuulemma erinomaiset ikäisekseen mikä oli oikein hienoa kuulla. Ponilla ei ollut juuri mitään sanomista hampaissaan kun taas Lirikalla oli muutama piikki vasemmalla niin kuin epäiltiinkin. Puolen vuoden päästä sitten uusi tarkistus!

Nyt ollaan oltu ihan kävelytyskuurilla molempien kanssa, mennään puolen kilometrin matka mummolaan laitumelle, oma tarha on sen verran mutavellinä ettei sinne viitsi laittaa. Tänäänkin päiväheinien jälkeen köpsyteltiin laitsalle pariksi tunniksi, itse kahvittelin anoppilassa ja treenasin koirien kanssa tokoa ja hauskaa oli!

Nyt olisi vielä iltaruokinta ja sen jälkeen pitääkin melkein kömpiä nukkumaan, huomenna on näet aamuvuoro, seitsemäksi pitäísi olla jo reippaana töissä.

Ihana vapaa

Tänään heräsin ihanaan tunteeseen: vapaapäivä! Kävin kaikessa rauhassa ruokkimassa tammat ja menin sitten takaisin lämpimään sänkyyn köllöttelemään ja lukemaan. Puoli yhdentoista maissa kiskaisin ratsastushousut jalkaan ja lähdin takaisin talliin laittelemaan Lirikaa valmiiksi ratsastusta varten. Otin sen käytävälle ja samalla kun harjailimme se näki mitä satulahuoneen ja autotallin puolella tapahtui. Hetken mielijohteesta päätin letittää sen harjan ja tuolilla taituroidessani Lirika töykki vähän väliä ja vaati halauksia ja rapsutuksia. Oli tainnut halipula iskeä kun koko viikkona ei ole ehtinyt kunnolla sen kanssa olla.

Viimein se oli valmis ratsastusta varten ja lähdimme kohti kenttää. Se oli alusta saakka energisen oloinen ja kentälle päästyämme otin sen heti raviin ja pyysin liikkumaan kunnolla eteen. Se vastasi mukavasti ja teimme paljon isoja ympyröitä, avoja ja sitten laukkatyöskentelyä. Teimme laajaa kahdeksikkoa ja ylitimme keskihalkaisijalla puomin joka (tietysti!) piti joka kerta hypätä. Lopuksi harjoittelimme diagonaalilla vaihtoja ja lopuksi Lirika intoutui vaihdosta niin paljon että riistäytyi käsistä, teki vaihdon omahtoisesti ja teki perään kuuden pukin sarjan :) Ei siinä voinut kun nauraa, mummeli innostui tosissaan! Lopuksi se ravasi isoa ja tahdikasta raviaan ja olin todella tyytyväinen!

Ratsastuksen jälkeen harjasin ponin ja se sai seikkailla hieman irti tallissa ja satulahuoneessa. Se tutki kaikkea mahdollista kunnes löysi kaurasäkin jolloin se oli pakko viedä takaisin karsinaan. Tammat jäivät syömään sisälle kun lähdin käymään kylällä asioilla. Hain Ylitornion Lakkapäältä purua ja sen jälkeen menin käymään kotikotona.

Iltapäivällä tytöt pääsivät tarhaan syömään päiväruokia ja itse olen pessyt pyykkiä ja siivoillut kämppää. Nyt pitäisi lähteä iltatalliin ja sen jälkeen olisikin telkkarin edessä rentoutumista, huomenna on nimittäin aikainen nousu Pellon koiranäyttelyyn jonne olen lupautunut handleriksi, saas nähdä minkälainen katastrofi siitä seuraa!

Tauko paikallaan

Olipas vain mahdottoman pitkä tauko kirjoittelussa. Jotenkin on vain ollut niin mahdottoman kiire ja kiinnostus kirjoittamiseen tasan nolla, niin blogi on jäänyt pitkälle tauolle. Meille ei oikeastaan kuulu sen ihmeempiä, molemmat ovat olleet ihan ok kunnossa, Lirikan maha on ollut onneksi hyvä (nyt koputan  puuta!!) ja poni on entisellään.

Sen verran uutta kuitenkin on, että ostin Lirikalle ihka uudet kankisuitset, made by Velj. Wahlsten. Suitset ovat extra-leveällä turparemmillä varustetut, ihanaa mustaa nahkaa. Turparemmissä on tosi tyylikäs kultakoristus ja otsapanta on kokonaan muotoiltu kultaisilla swarovski-kivillä, huipputyylikästä! Ongelmaksi meinasi kuitenkin muodostua Lirikan super iso pää, oli lähellä että olisin joutunut tilaamaan extra-full kokoiset suitset!

Ensimmäinen kerta kangilla pitkästä aikaa meni oikein mallikkaasti, alussa Lirika vain oli sitä mieltä että edes bridongista ei olisi saanut ottaa kiinni ja painui kuolaimen alle reippaasti. Olin kuitenkin kärsivällinen ja ratsastin kankiohja löysällä ja käytin jalkaa ja istuntaani niin tammuskakin rentoutui ja uskalsi tulla tuelle. Se oli todella ihana ja liikkui voimakkaasti ja koko viikon treenasimme kangilla ja joka kerta se meni aina vaan paremmin. Päänvaivaa meille tuotti vain siirtymiset jotka ovat koko kesän olleet Lirikalle herkkä paikka. Sen tapana on ollut lähteä hyvin herkästi peruuttamaan pysähdyksen jälkeen ja olen tehnyt todella paljon itsetutkiskelua josko syynä on minun painopisteeni, puristanko tai vedänkö kenties ohjista. Viime kerralla kolmanne siirtymisen jälkeen voin rehellisesti sanoa että nyt ei enää vika ollut minussa vaan tamma kiusasi ihan tahallaan ja testasi josko saisi taas peruuttaa. Painoin kerran kannukset kylkeen ja napsautin raipalla ja johan lähti! Seuraavalla kerralla minun ei tarvinnut edes muistuttaa sitä vaan siirtymiset sujuivat hyvin pelkästään istuntaa sulkemalla ja avaamalla.

Toinen paha tapa mikä sille on muodostunut on mummolasta sokerin haku. Nyt kun tulemme maastosta niin että mummola jää vasemmalle puolen se alkaa mahdottomasti tahtia ja tehdä omaehtoista pohkeenväistöään sinnepäin. Auta armias jos sitä menee komentamaan, se protestoi heti nakkomalla niskojaan ja polkemalla lujaa takajaloillaan. Eräänä aamuna olimme varmaan kymmenen minuuttia taistelemassa menemmekö sinne vai emme :) Se peruutteli (kerran jopa urheiluvajan seinään ) ja yritti tehdä yllättäviä syöksyjä kohti pihaa sivuttain ja eteenpäin, mutta kun en luovuttanut se hyväksyi erittäin syvään huokaisten tilanteen ja alistuneesti löntysteli kotiin. Kamalan tavan olenkin hevoselleni opettanut!

Muuten tässä on ollut niin kiire töissä että muu elämä on jäänyt paitsioon, nyt on onneksi neljän päivän vapaa niin ehtii siivota hiukan taloakin ja touhuta hevosten kanssa rauhassa.

Ai niin, on tässä surullisiakin juttuja käynyt: meidän vanhin gerbiilimme Irmeli nukkui ikiuneen neljän vuoden kunnioitettavassa iässä mikä oli todella surullista. Se oli varmasti persoonnallisin hiiri mitä maa päällään kantaa, pieni arpinaamainen, yksikorvainen riepuraukka! Hautasin sen illan tullen takapihallemme ja sydämeeni jää aina oma sija pienelle vauvalleni.

Nyt kuitenkin höpinät seis ja tallihommiin! Hevoset ovat hörisseet ja hirnuneet siihen malliin portailla käydessäni että sisälle tekee mieli (ei mikään ihme, ilma ei ole mitenkään ihana!) joten paras siivota niille yösijat ja laittaa sapuskat tarjolle.

Kiva kuulla että blogiani oli ilmeisesti hieman kaivattu, siitä saa aina lisäkipinää kirjoittamiseen!

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Hevostalli.net. Kamala paikka jos suoraan sanon, oikea kateellisten ihmisten kuhiseva pesä, yäk! Edellisestä blogipostauksesta jonka sinne linkitin nousi yllättäen kauhea haloo ja yhtäkkiä minä oli edellisen postauksen esimerkkihenkilöä kiusannut kun kirjoitin tuollaisen tekstin. Loppujen lopuksi en tiedä mitä siellä enää kirjoitettiin, sillä menin suosiolla nukkumaan ja jäin kieltämättä hiukan pahalle mielelle. Tämä oli myös oikeastaan hyvä testi nähdä, että jos tällaisesta pienestä kommentoinnista pahoittaa mielensä, miltä mahtaa tuntua niistä tyypeistä jotka saavat päivittäin hemmentinmoista lokaa niskaansa?

Keskustelu oli poistettu aamuun mennessä, hyvä niin sillä se ei taas johtanut mihinkään järkevään. Taisi olla tyhmää ja idealistista edes niin toivoa, tuo vihreä sivusto tulee todennäköisesti aina olemaan itsekkäiden, tylyjen, pikkusieluisten ja huonon itsetunnon kanssa painiskelevien kohtaamispaikka.

Siinä alla taas hieman esimerkkiä... Ja ennenkuin joku taas kitisee siitä että miksi allaoleva henkilö on esimerkkinä, sattuipas sopivasti keskustelu olevan käynnissä taas kun sivuston avasin.

Etenkin alimmainen kommentti sai veret seisahtumaan, kuinka joku VOI sanoa noin?!

Enempää ei tällä kertaa voi muuta sanoa, eiköhän seuraavat "keskustelut" puhu puolestaan. Huokaus.

Kaktun sahaaminen....

Lähettäjä: Kuka Päivämäärä: 10.8.12 22:26:19 Eli kannattais kiinnittää huomiota tähän elementtiin ratsastaessa. Sahaa ja ihmiset ootte sokeita jos ette sitä huomaa! Kaktu vaikuttaa tosi sydämmelliseltä ihmiseltä eikä muuten huonoa sanaa koko tytöstä Lähettäjä: mgsh Päivämäärä: 10.8.12 20:06:54 kaktu sahaa. Sen luokittelen sahaukseksi. En kiinnitä kaktun ridausvideoissa muuhun huomiota koska kädet on se keskipiste aina. Tosi ärsyttävää minunkin mielestä etten muuhun pysty keskittymään, ja MINUA MYÖS ÄRSYTTÄÄ SE VAIKKA TIIÄN _ETTEI KAKTU_ TAHALLAAN SAHAA, TAI EDES SAHAA YLIPÄÄTÄNSÄ, mut sit taas mä en vaa pysty lopettamaan sitä käsien kattomista ja järkyttymistä niistä ja ärgh! :--( Enkä kaipaa kaktun puolustelioita tänne, enkä sitä että "blaablaablaa kaktun valmentaja sanoi sitä ja tätä" ... Minulle on ihan se ja sama mitä valmentaja sanoo, en tykkää kaktun ratsastuksesta, varsinkaan käsien liikkeestä. Piste. Kiitos kun luit tarinani. ps. kaktun puolustelijat, DEAL WITH IT! >:) Kaikki ei tykkää siitä mistä te tykkäätte! pps. vaikka kovasti tahtoisin lopettaa epäluuloni, en vain pysty! .... ppps. vihaan itteeni ku nään ihmisien ratsastuksessa aina ne MUKA huonot puolet..eli en siis väitä että kaktukaan sahaisi,,koska tiedän että ei mutta ...no seltin jo ylempänä... , mutta aijaijai nuo kädet :C Kirjoita uusi viesti | Alueen etusivu | | Etsi Kaktun sahaaminen.... Lähettäjä: Kuka Päivämäärä: 10.8.12 22:26:19 Eli kannattais kiinnittää huomiota tähän elementtiin ratsastaessa. Sahaa ja ihmiset ootte sokeita jos ette sitä huomaa! Kaktu vaikuttaa tosi sydämmelliseltä ihmiseltä eikä muuten huonoa sanaa koko tytöstä, mutta aijaijai nuo kädet :C Ilmoita häirikköviestistä Re: Kaktun sahaaminen.... Lähettäjä: ... Päivämäärä: 10.8.12 22:28:15 Kiitoksia ilmoituksestasi!! Ilmoitus on lähetetty ylläpidolle ja keskustelufoorumin vastaavalle moderaattorille. Älä turhaan lähetä toista ilmoitusta. Viesti on mennyt perille ja puutumme siihen mahdollisimman pian. [TAKAISIN KESKUSTELUFOORUMIIN] Ilmoita häirikköviestistä Re: Kaktun sahaaminen.... Lähettäjä: ---- Päivämäärä: 10.8.12 22:29:57 Oikeesti, jos nämä syyttelyt ei lopu, niin ne meneevät aivan varmasti poliisiasiaksi! Ilmoita häirikköviestistä Re: Kaktun sahaaminen.... Lähettäjä: Jag Päivämäärä: 10.8.12 22:30:37 hän ei sahaa, kait esim. koulu tuomarit siitä heti huomauttais jos niin tekis! Ilmoita häirikköviestistä Re: Kaktun sahaaminen.... Lähettäjä: ---- Päivämäärä: 10.8.12 22:31:41 Nettipoliisi voi jopa pistää tämän koko hevostallin kiinni, jos ylläpito ei rupea asialle tekemään mitään! Ilmoita häirikköviestistä Re: Kaktun sahaaminen.... Lähettäjä: Kapina. Päivämäärä: 10.8.12 22:32:12 Miksi tästä pitää keskustella taas kerran? :( Ilmoita häirikköviestistä Re: Laeppi laep 08.08.12 04:06 Olen nykyisin erittäin arka blogini suhteen, sillä elämässäni menee muuten lähes täydellisesti. Olisi kurjaa, jos panostaisin muun tekemisen lisäksi blogiini ja sieltä tulisi vain paskaa niskaan. Re: nelivuotias lapsi kuoli hevosenpotkuun Lähettäjä: Oam Päivämäärä: 10.8.12 20:48:36 Hyvä että kuoli :D Ilmoita häirikköviestistä

Nettikiusaaminen

Viime aikoina on kovasti ollut tapetilla kiusaaminen. On koulukiusaajia, nettikiusaajia, työpaikkakiusaamista, lista on loputon. Mikä näitä kaikkia sitten yhdistää? Miksi joku tuntee tarvetta polkea toista ihmistä matalaksi ja saada hänet tuntemaan olonsa vähempiarvoiseksi ja huonoksi? Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa?

Innoituksen ja kipinän tähän kirjoutukseen sain erään tunnetun bloggaajan tapauksesta. Ihminen on ollut tapetilla nettimaailmassa etenkin hevostalli.netissä sekä oman bloginsa kautta. Taustaa niille jotka eivät kyseistä henkilöä tunne: Hän on tavallinen nuori nainen joka on ostanut itselleen lämminverisen ravihevosen josta hän on parhaansa mukaan kouluttanut itselleen ratsun. Blogia kyseinen henkilö on kirjoittanut noin 2-3 vuotta ja lisännyt myös kuvia ja videoita hetkistään hevosensa kanssa.

Jossain vaiheessa netissä alkoi poru siitä kuinka kyseinen henkilö "sahaa" eli liikuttaa käsiään vuorotellen rajusti saaden liikkeen tuntumaan hevosen suussa pahalta. Tästä saatiin harvinaisen mehukas juttu aikaiseksi jota on ilmeisesti jaksettu jauhaa jo vuosi, ellei parikin. Anonyymit nettikommentoijat olivat suurin piirtein sitä mieltä että koko tytön ei kannattaisi enää ratsastaa ja voi kuinka hän ei voi tunnustaa omia virheitään jne. Kun yksi topic aiheesta lopetettiin joku aloitti uuden ja homma jatkui samanlaisena. Toinen suuri kritisoinnin aihe oli se, että hän hyppää hevosellaan aivan liian usein ja aivan liian isoja esteitä. Kun sitten viimein kävi niin (kuten jokaisen hevosen kohdalle jossain elämänsä vaiheessa) että hevonen alkoi ontua, syy oli päivänselvä: mitäs oli likka hyppyyttänyt hevosta liikaa.

Olen pyrkinyt seuraamaan tilannetta objektiivisesti ja kiihkoilematta, mutta nyt en kerta kaikkiaan voi enää olla hiljaa. Tämä tyttö on hoitanut hevosensa tunnollisemmin kuin moni muu eikä taatusti tahallaan tekisi mitään mikä vahingoittaisi hevosta. Hän ei ole täydellinen ratsaja, kukapa meistä olisi, eikä ole itseään sellaiseksi väittänytkään.

Ensimmäinen kuolemansynti: Käsien epävakaus (jota aika monella ratsastajalla on ongelmana) tuntuu olevan kamala kuolemansynti useimmille hevosihmisille. Miksi ihmisille ei sallita virheitä? Tässä vaiheessa joku viisas taatusti älähtää että ei, tyyppi väittää myötäävänsä vuorotellen käsillään. Se ja sama miksi sitä nimittää, oli se myötäämistä vai käsien epävakautta, se ei todellakaan ole hevoselle kuolemaksi. On hevosia jotka rullataan pakettiin niin että ne eivät henkeä saa (jopa olympiatasolla) puututaan herranjestas tällaiseen toimintaan eikä vahdita suurennuslasin kanssa heilahtiko se bloggajan hevosen pää sivulta toiselle juuri tuossa kulmassa.

Toinen kuolemansynti: Liika hyppääminen. Onkohan kukaan arvostelija koskaan oikeasti edes lukenut blogia, ainakaan ajatuksen kanssa? Johan kyseinen henkilö on moneen otteeseen kertonut postaavansa mieluummin hyppypäivistä, sillä niistä on materiaalia ja esteet ovat molemmille sydämenasia. Itse olen ymmärtänyt että on ihan okei hypätä 1-2 kertaa viikossa. Se että on pari kertaa ison esteen ylittänyt ei pilaa hevosta tai katkaise sen jalkoja.

Kolmas kuolemansynti: Henkilö ei valmentaudu säännöllisesti. Kuten hän on useaan otteeseen maininnut, hän ei ole syntynyt kultalusikka suussa saatikka ole niin kovapalkkaisessa työssä että voisi valmentautua kaikkien muiden hevosen kulujen jälkeen. Tämä ei tarkoita että hän pitäisi itseään nin hyvänä ratsastajana että ei valmennusta kaipaa.

Neljäs kuolemansynti: Meni sitten ja otti sen valmennustunnin. Niin tai näin, aina väärinpäin, nyt on valmentaja väärä ja epäpätevä kun ei ole samaa mieltä kuin hevostalli.netin raati. Tyhmä tyyppi, olisit nyt paremman valmentajan pyytänyt!

Viides kuolemansynti: Kisaa lämminverisellä esteitä. Siis sehän on pelkkää päätöntä kaahausta, hevonen juoksee ja hyppää mistä sattuu mutta ratsastajallehan on tärkeintä vain voitto, eli kaahataan pää pilvissä ja viedään ensimmäinen palkinto parempien ratsujen nenän edestä. Eihän hän olisi sitä ansainnut noin rumalla ratsastuksella.

Kuudes kuolemansynti: Kouluttaa ja ratsuttaa muiden hevosia. Kehtaa nyt vielä mennä pilaamaan muidenkin hevoset ja nimittää itseään ratsuttajaksi. Eihän hän ole kuin miljoona kertaa sanonut ettei ole ammattilainen, mutta jos joku haluaa apua esimerkiksi entisen ravurinsa kanssa, tai mahdollisesti pienten ponien, on tämä ihan tavallinen ihminen luvannut käydä katsomassa onko hänestä apua.

Seitsemäs kuolemansynti: Elää, hengittää ja vielä kehtaa pitää blogia! Sekin on ihan omaa syytä että inhottavat anonyymit kiusaavat, mitäs on "julkkis" ja kirjoittaa blogia jota ihmiset voivat lukea. Mitä provosoituu niin herkästi ja vastaa kipakasti kaikenmaailman idiooteille? Mitäs virnuilee ja on positiivinen, jokuhan voi saada siitä slaagin.

Käsi sydämelle, onko tämä ihminen tosiaan niin kamala ja inhottava että on ansainnut tällaisen kohtelun? Olisiko aika keskittää kaikki tämä negatiivinen energia oikeasti kaltoinkohdeltujen eläinten auttamiseen? Kuinka moni teistä arvostelijoista on tehnyt oikeasti eläinsuojelullisen teon ja ilmoittanut esimerkiksi huonosti pidetystä hevosesta jolla ei ole talvella kattoa päänsä päällä, naapurin koirasta joka ei saa ruokaa tai vettä tai kissasta joka jätettiin julmasti heitteille?

Onko kiusaaminen vain oman pahan mielen purkamista vai saako joku siitä oikeasti hyvän mielen?
Kuka ihan tosissaan jaksaisi paskakommentteja päivästä toiseen monta vuotta?

Ne jotka tuntevat piston sydämessään (olettaen että sellainen löytyy) sietäisitte hävetä!

Muokkaus: Nimi poistettu. Vaikka kyseinen henkilö on tunnettu bloggaaja, ei minullakaan ole oikeutta hänestä nimella kirjoittaa oli tarkoitukseni hyvä vai ei.

Lomaaaaaa!!!!

Ihanaa, viimeinkin kesäloma! Paitsi että... menin sopimaan tapaamisen erään vaatetoimittajan kanssa tälle päivää, joten oli herättävä kahdeksalta ja Torniossa olisi oltava paikalla klo 10.00. Sen verran voin paljastaa että hyvin, hyvin todennäköisesti tulette löytämään Lakkapäältä jatkossa myös HV-poolon ihaniakin ihanampia tuotteita! Muutama tunti meillä Satun kanssa vierähti ja sen jälkeen kävimme vielä Umpitunnelissa syömässä. Tämän jälkeen ajelin kotiin ja lähdin Lirikan kanssa maastoilemaan ja meillä oli niin hauskaa että oksat pois! Kuuntelin korvanapeilla musiikkia (toki sen verran hiljaisella että kuulin mahdolliset liikenteen äänet)  ja lauleskelin suureen ääneen pelottaakseni mahdollisen karhun pois tieltämme. Meillä on ikävä kyllä nähty läheisen naapurin pihalla karhu joka ilmeisesti pyörii edelleen lähimetsissä. Lirikan korvat pyörivät kuin propelit sen kuunnellessa epävireistä lallatustani ja ilmeisesti sekin oli oikein tyytyväinen sillä se meni todella hienosti ja kevyesti! Laukkasimme varmaan neljä kilometria rauhallisesti ja vakaasti ja nautin joka hetkestä!

Loppumatkan ravailimme välillä kooten ravia ja välillä askelta pidentäen. Hevonen oli kerrassaan loistava ja päätin että se saa tyytyä tänään tähän harjoitukseen, yleensä käymme vielä kentällä pyörähtämässä lyhyen maaston jälkeen. Tietysti haimme ne kuuluisat sokerit mummolasta ennenkuin jatkoimme matkaa kotiin. Lirika oli tyytyväinen ja iloinen reissun jäljiltä ja vein molemmat hevoset tarhaan nauttimaan tuulisesta kelistä, ei ötököitä eikä mitään!

Itse lähdin vielä juoksemaan ja treenaamaan, sillä ystäväni Minna on tehnyt minulle ammattitaidolla todella hyvän harjoitusohjelman jonka tarkoitus on kasvattaa kuntoani ja saada minut hoikistumaan. Tänään oli vuorossa 10 minuutin hölkkä, sen jälkeen 5 kertaa 30 sekunnin vetoja joissa tuli juosta lähes niin lujaa kuin pystyy ja aina yhden vedon jälkeen kävellä kunnes hengitys tasaantuu. Lopuksi kävelin vielä viisi minuuttia ja tein kuntopiirin tehtäviä kuusi minuuttia kahdeksan sijasta, en yksinkertaisesti pystynyt parempaan vaikka mitä olisin tehnyt! Minna sanoikin että parempi on tehdä kovalla tempolla vähemmän aikaa entä kuin kykenisi suorittamaan ohjelman ja sen jälkeen olisi vielä energinen olo.

Suihkun ja hevosten päiväruokien jälkeen päätin hieman laittautua kun odottelin Karoa hakemaan minut iltabingolle. Pitkästä aikaa oli hauska leikitellä huulipunilla ja höpöttää ottamalla oikein totaalisen "teiniposetuksia".

Bingolle lähdimme noin seitsemän maissa ja haimme mukaamme myös ystävämme Jonnan. Voitonvarmana pelasimme jokainen kahdella pelilaudalla, mutta pirhana, mitään ei tullut vaikka olimme todella lähellä joka kerta! Tärkeintähän koko hommassa on tietysti tunnelma ja pelaamisen ilo, mutta olisi ollut todella kiva viimeinkin voittaa edes se pienin summa,  500 kr. Tietysti tavoittelimme pääpottia joka oli tänään 30 000 kr, mutta se meni valitettavasti jollekin toiselle. Kotiin tultuamme kävin vielä vilkaisemassa tarhassa olevia hevosia ja lahjoin niitä muutamalla sokerilla, säälitti jättää toiset pimeään yöhön ulos. Toisaalta taas, nehän ovat hevosia herran jestas eivätkä mitään pieniä karvattomia kotikoiria, eiköhän ne + 10 asteessa pärjäile!

Bingolaudat kovassa käytössä

Eväitä

Nyt pitää painua pikkuhiljaa pehkuihin jotta jaksaa huomenna pestä koko tallin ja puruttaa karsinat uudelleen jotta tyttelit saavat olla taas yöt sisällä. Eiköhän se ole hyvää yötä ja palataan huomenna!