Rajatonta rakkautta

Eilen töistä tullessani olin valtavan väsynyt ja mietin vain kuinka sujahdan peiton alle ja nukun aamuun asti. Tämähän ei tietysti onnistu, lauma karvaisia kavereita odotteli koska se mamma tulee kotiin, vie lenkille ja ruokkii. Huokaisten avasin kotioven ja siellähän se Reino jo odotteli häntä heiluen ja sen ikävä purkautui matalana mörinänä ja urisemalla. Mikäs sen mukavampaa kun koira ja änkeää kainaloon? Sen koko karvainen vartalo kiemurtelee mielihyvästä ja korvat ovat painautuneet taakse samalla kun suu on naurussa ja häntä vispaa. Näin minut otetaan vastaan joka kerta kun tulen kotiin. Koirat eivät koskaan osoita mieltä siitä että olen ollut pitkän päivän poissa, ne ovat vain vilpittömän iloisia siitä että olen viimeinkin kotona. Ensimmäinen mitä auton ikkunasta näen on Rymy, joka kiipeää omaan tähystystorniinsa, heiluttaa häntää ja haukahtaa pari kertaa. Kun nousen autosta ulos, vauhti kiihtyy ja tehdään mahdottomia kierreloikkia paikallaan ja samalla haukutaan vielä vähän lisää. Se tietää että kun käyn sisällä vaihtamassa vaatteet, palaan hetken kuluttua takaisin ja silloin se pääsee odottamalleen lenkille.

Pojat

Eilen ilma oli tuulinen ja ja hieman sateinen, mutta se ei tahtia haitannut. Rymy nuuski innoissaan kaikki uudet hajut mitkä paljastuivat lumen alta ja oli jopa hieman säpsy, liekö muistiin jäänyt viime kesäinen käärmeen kohtaaminen hieman ikävämmissä merkeissä. Hyvä niin, toivotaan että poika osaisi jatkossa varoa vähän paremmin nuita kesäisiä luikertelijoita. Seuraavaksi lenkille pääsi Reino joka ei tiennyt miten päin olisi ollut kun kiinnitin sille pantaa kaulaan. Kävimme saman lenkin kuin Rymynkin kanssa ja Reino oli niin vauhdissa että sitä sai jo ihan toppuutella. Lenkin jälkeen olin jo aika naatti, mutta päätin silti vielä reippailla ja siivosin Rymyn häkin.

Fatso linssiludena

Tämän jälkeen suuntasin Reiskan kanssa sisälle ja seuraavaksi hoito-operaation kohteeksi joutuivat chinchilla-neidit Rälläri ja Fatso. Päästin tytöt irti juoksemaan ja sillä välin vaihdoin niille puhtaat aluset ja imuroin tasot papanoista. Vielä uusi pesuhiekka missä molemmat kävivätkin antaumuksellisesti pyörimässä ja turkit näyttivät heti paljon paremmilta.

Chinchilla on siitä erikoinen otus että sen turkki ei saa kastua, se hoitaa turkkinsa eläinkaupasta saatavalla pesuhiekalla.
Typykät hyppelivät puolisen tuntia vapaana kunnes paimensin ne takaisin häkkiin. Hihittelin itsekseni niiden mökkiä, Pirkan olutlaatikko on mitä sopivin sillä ne tykkäävät jyrsiä pahvia niin kertakäyttöinen asunto on mitä parhain. Kerran ostin niille eläinkaupasta puisen pesämökin ja eikös mennyt kuin pari kuukautta niin ensimmäiset naulat törröttivät pystyssä vaarallisen näköisenä.

Tyttöjen häkkiä

Kaiken tämän hässäkän jälkeen pääsin viimein sinne peiton alle katselemaan salkkareita netistä, vaikka Reino oli kovasti sitä mieltä että jotain hauskaa olisi vielä pitänyt tehdä, se koira ei väsy kyllä koskaan! Se sai kuitenkin rauhoittua yöpuulle, iltaruokinta ja pissatus niin siihen herra sai tyytyä.

Ai mitenniin olen mahdoton?! En varmasti, se huijaa!

Vaikka välistä toivoisinkin että voisin kömpiä sinne peiton alle suoraan töistä tullessani, en silti vaihtaisi päivääkään tästä eläinlauman kanssa elosta pois!