Kisoja kisojen perään

Kuten viimeksi lupasinkin, nyt on sitten enemmän asiaa koirarintamalta sillä meillä oli Reinon kanssa viime sunnuntaina ihka ensimmäinen kisastarttimme agilityn saralta. Fiilis ennen kisoja ei ollut erityisen luottavainen, sillä jopa kolmet treenit ennen niitä olivat menneet suorastaan penkin alle. Kävin erikseen yhtenä sunnuntaina Rovaniemeläisten kanssa ylimääräiset ratatreenit ja sielläkin Reiska oli aluksi aivan korvia vailla. Onneksi heidän ohjaajansa sai taottua minun päähän äänettömän ohjaamisen merkityksen sillä totta tosiaan Reiska rupesi "kuuntelemaan" minua paremmin kun sen odottamaa mahdotonta käskyttämistä ei tullutkaan. Harjoittelimme yhtä rataa josta menimme ensin puolikkaan ja sitten loppupätkän. Huija, oli kyllä teknisiä kohtia ja ainakin mulle ja Reinolle ihan tarpeeksi vaativa rata. Onneksi poika meni loppujen lopuksi ihan hyvin, mutta minun huoltani se ei poistanut siitä miten se kisoissa pysyisi radalla.

Torstain viimeistelytreeneistäkään ei jäänyt erityisen hyvä maku, ne menivät ihan ok, mutta Reinolla oli vieläkin liikaa mielenkiintoa harhautua esteiltä omille teilleen. Sunnuntai-aamuna lähdin heti aamusta Reinon kanssa anoppilaan ja se saikin juosta pahimmat vauhtinsa Kiran kanssa kentällä pois. Voin kertoa että oli astetta rapaisempia koiria kun otimme ne kiinni, kenttä suorastaan kellui vettä, yäks. Pelloon lähdimme Marin kanssa ajamaan kahdentoista maissa, hyvissa ajoin siis jotta ehtisimme rauhassa katsoa muutamat radat alle sekä ilmoittaa Reinon ja minut.

"Älä sä mamma yhtään yritä hypätä tämän läpi, rengas on mun juttu!"

Minua jännitti valehtelematta niin paljon että meinasin oksentaa eikä se helpottanut ennen rataa kertaakaan. Rataan tutustumisessa ajattelin että jos selviän siitä pyörtymättä niin olen onnellinen. Rata oli melko yksinkertainen ja kun hain Reinon odottamaan omaa vuoroaan se raukka jähmettyi kauhusta! Sitä jännitti älyttömästi kaikki ympärillä hyörivät koirat ja ihmiset ja se että itse olin ihan pinkeä ei varmaan auttanut ollenkaan. Nauroinkin kun Reiska hyppäsi minua vasten ja oikein kääri etutassunsa käden ympäri että tässä me yhdessä täristään ja pelätään :)

Viimein tuli meidän vuoromme lähteä radalle ja Reino jäi ihan kivasti odottamaan. En uskaltanut ottaa pitkää etumatkaa jotta saisin sen varmasti mukaani. Yllätyksekseni se lähti heti messiin ja suoritti esteet asiallisesti mutta jokseenkin laiskan oloisesti, sen ajatukset olivat selkeästi ihan muualla kuin itse radalla. Kuten alla olevasta videosta huomaattekin, meno oli kauheata sähellystä ja söhellystä ja pilotti kämmäilee oikein olan takaa. Hylsyhän sieltä tuli sillä en jotenkin tajunnut että Reino ei hypännyt yhtä estettä enkä ohjannut sitä sinne enää takaisin. Kepitkin meni ööhh... huonosti, mutta yhtä kaikki, saimme mentyä radan läpi ilman että koiraa piti jahdata ympäri kenttää.

Toiselle radalle lähtiessä minua ei enää jännittänyt vaan lähdin sille ihan hyvissä fiiliksissä. Ainoa mikä jälleen kerran ahdisti oli kepit, sillä siinä oli toimihenkilöt ihan vieressä ja tämä on Reiskalle aina paha koetinkivi. Kuten videolta näette, se huomaa ihan selvästi ratahenkilönä olleen Annen ja vilkuilee sinne koko ajan. Viimein se päättää mennä vähän lähempää vilkaisemaan että onko tuo nyt meidän ihana treenikaverimme ennen kuin se tulee takaisin. Ja daa, tyhmä ohjaaja pukkaa sen vahingossa väärään keppien väliin ja pläts, hylsyhän sieltäkin sitten otettiin. Tämä oli erityisen katkeraa, sillä rata meni mielettömän hienosti loppuun ja jos olisin käsittänyt korjata kepit niin olisimme selvinneet viidellä virheellä vähintään toiseksi, sillä makseissa ei saatu kuin yhdelle koirakolle tulos. Mutta tästäkin opittiin mitä meidän pitää treenata erityisen vahvaksi, eli ne perhanan kepit.

Ratojen jälkeen vein Reinon autoon ja jäimme Marin kanssa siivoamaan hallia ja keräämään esteitä pois. Palkintojen jaon aikana kuulutettiin yhtäkkiä meidän nimi ja hieman hölmistyneenä menin katsomaan mikä on tilanne. Pirhana, Reiskahan sai taas tsemppauspalkinnon, tuomarin mielestä se oli mennyt niin kivasti oli kuulemma oikein ihana koira :) Voi luoja, me kerätään näitä säälipalkintoja ihan tosissaan, mutta mikäpä siinä. Toisaalta Reino oli ainoa metsästysrotuinen koira tuolla seassa ja onhan se aika hienoa että sellaisen radalla näkee. Kotiin ajelimme hyvillä fiiliksillä ja uutta treenipuhtia täynnä!

Tällä viikolla olen ehtinyt jo hieman heppailemaankin, kävin maanantaina pitämässä yhden tunnin ja eilen ratsastin tallin hevosen Pilgrimin Katin pyynnöstä. Ruuna on sellainen hemmetin lihava ja omapäinen tyyppi ja se oli kuulemma taas vaihteeksi paiskonut ratsastajia alas selästään ihan toden teolla joten valmistauduin harjoittelemaan laskeutumista maneesin pohjalle. Onneksi se ei sen kummempia kenkkuillut ja ihan pieninä hetkinä sain sen kulkemaan jopa kivasti. Sillä on ollut viime aikana vaikeuksia nostaa vasen laukka ja se oli kyllä tosi. Vasen kierros on sille muutenkin vaikeampi ja se on todella vino joten töitä sai tehdä että myötälaukka nousi. Videon lopussa näette kauniin pätkän missä se nostaa joka kerta vastalaukan.


                                                                   Alla linkki videoon:

                                                            Pilgrim ja Laura 28.10.2014

Nyt pitäisi hieman rauhoittaa tahtia jotta ehtisi olla hieman enemmän kotonakin ja keskittyä kotihommiin, ne tahtoo meikäläisellä aina kertyä rästiin kun viiletän paikasta toiseen tukka putkella. Ehkäpä tässä pikkuhiljaa...juu ja lehmät lentää ;)