Ratsastusta pitkästä aikaa

Sunnuntaina oli mahtavaakin mahtavampi päivä! Aamu alkoi kohtalaisen aikaisella herätyksellä ja eläimet ruokittuani lähdin kylästelemään mummolaan. Aamukahvien jälkeen suuntasin anoppilaan ja Viljolla oli hauska hetki kun se varasti minun kalliin Pikeurin neulepannan ja riehui sen kanssa sydämensä kyllyydestä. Ihana vetää limainen panta päähän tuohon pakkaseen, hrr.. Kotiin päästyäni siivosin hevosten karsinat ja siirryin ns. chinchillahuoneeseen jossa riittikin työtä. Se on ollut eräänlainen varastohuone johon onkin kerääntynyt kaikenlaista tavaraa ja raivaaminen kävi jo todella työstä. Hirveällä energialla sain kaiken järjestettyä ja imuroinnin ja luuttuamisen jälkeen se alkoi jo näyttää huoneelta. Matto lattiaan ja avot! Vielä kun saimme sinne sohvan ja tietokoneen niin pikkuveikallakin on hieman mukavampi vierailla.

Raivokkaan siivoamisen jälkeen palkitsin itseni lähtemällä tallille jossa Noora odottelikin minua Tumsinin kanssa. Laitoimme (no okei, Noora laittoi) hevosen kuntoon ja suuntasimme maneesiin. On muuten aika luksusta kun on lämmitetty maneesi -30 asteen pakkasessa, meikä tykkää. Olipas aika nostalginen oli, viimeksi olen kyseisessä maneesissa rastastanut joskus yläasteikäisenä. Tumsin tuntui alusta saakka hyvältä, kuunteli apuja hyvin, ainoa miinus oli sen voimakas punkeminen vasenta pohjetta vasten. Tämän sain korjattua pienellä raipan näpäytyksellä muutamaan kertaan. Tein paljon siirtymisiä ja hevonen vaikutti oikein keveältä ja yhteistyöhaluiselta. Harjoittelin avotaivutuksia ja hieman pohkeenväistöä ja vaikka olen kyllä ihan tosi ruosteessa, meni se paremmin kuin odotin. Pilotti teki kovasti virheitä, mutta onneksi hevonen antoi paljon anteeksi, kiitos Tumsin. Lopuksi annoin sen laukata letkeää ja isoa laukkaa pyöreässä ja matalassa muodossa ympäri maneesia molempiin suuntiin ja vielä loppuravit eteen alas. Kyllähän tuosta liikettä löytyy, vielä kun osaisi istua siellä!

Talleilun jälkeen kävin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdimme Marin kanssa kuuden maissa ajamaan Pelloa kohti agilitytreeneihin Reinon ja  Fannin kanssa. Perillä huomasimme että kukaan muu ei ollut paikalla ja hetken odoteltuamme soitimme Arille että oliko harkat jostain syystä peruttu. Kukaan muu ei ollut halukas/kykenevä tulemaan paikalle, mutta Ari tuli pitämään meille sitten privaattitreenit. Harjoittelimme ihan perusasioita kuten takaa leikkausta jossa huomattiin irtoaako koira kunnolla ja eihän ne irronneet... Ei sillä, kyllä Reino meni loppujen lopuksi ihan mallikkaasti. Kaikista suurimpia ylläreitä oli se että se itse vapaana ollessaan meni puomille kuin pröystäilläkseen ja suoritti sen varsin mallikelpoisesti. Tästä oli hyvä jatkaa keinulle joka sekin meni muitta mutkitta. Kerran se sai keinun kallistumaan takaisin taakse jolloin se hieman säikähti ja seuraavan kerran se piti laittaa takaisin hihnaan jotta se menisi sen hyppäämättä pois ja onnistuihan sekin. Oli oikein mukavat treenit ja tänään taas jatketaan!