keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Valssia, vai oliko se sittenkin tangoa?!

Viikonlopusta selvittiin väsyneenä ja tyytyväisenä. Maanantain puolikas meni kyllä nukkuessa, sillä univelkaa oli ehtinyt hieman kertyä ja kun on viikon juossut tukka putkella on hyvä hieman rauhoittua. Katsoin dvd:ltä Sinkkuelämää ja nukuin koiranunta. Jossain vaiheessa kömmin takaisin ihmisten ilmoille ja lähdin käymään asioilla. Pyörähdin Katriinan kaupalla ja taas sorruin ostoksiin, mukaan tarttui kissoille ruokakupin alusta ja väriltään alustaan sopivat ruokakupit. Mutta hei, eikös nämä voi lukea sisutuselementeiksi, ei mennyt taas rahaa pelkästään eläimiin?! Lisäksi ostin Irmalle ja Aunelle uuden lelun Reinon tuhoaman tilalle, pitää kai niillekin jotain kivaa uutta saada. Pienenä vinkkinä kaikille rahapulasta kärsiville kissanomistajille voin kertoa, että halvan ja erittäin mieluisan lelun saa aikaan rypistetystä teepussin suojakuoresta. Voin lisätä tänne jossain vaiheessa videon jossa näette minkälaisen riemureaktion moinen lelu voi pienessä kissassa saada aikaan!

Tiistaina olin vieläkin aika naatti ja hetken aamulöhöilyn jälkeen kiskoin itseni viimein ylös sängystä ja lähdin ensin Reinon kanssa juoksemaan. Huomaa kyllä kuinka aksaharkat ovat vaikuttaneet meikäläisen kuntoon, sillä siinä mennään intervallilla koko ajan. Olipas vain kevyt hölkätä, tuli oikein sopivan hiki ja lihakset lämpenivät seuraavaa lenkkiä varten jolle otin Rymyn mukaan. Pikkupojan kanssa kävimme pitkästä aikaa metsälenkin ja voi sitä onnen päivää! Rymyn koko olemus aivan tärisi kun se oli niin innoissaan kaikista hajuista ja äänistä. Välistä seurasimme jälkiä sinne sun tänne ryteikköön ja välistä kuuntelimme paikallaan lintujen ääniä ja rasahteluja metsästä. Kyllä sen vain on pakko päästä metsähommin, olisi suorastaan rikollista kieltää siltä moinen huvi. Kotimatkalla pyörätiellä ajattelin hieman katsoa sen liikkeitä tuomarin antamasta näkökulmasta ja pyysin sitä ravaamaan. Eihän se pentele halunnut ravata ollenkaan vaan siirtyi heti laukalle. Viimein kun sain sen väkisin ravaamaan, näin että se selvästi ontuu vasenta tassuaan. Huoh, ei muuta kuin soittoa eläinlääkäri Pekka Salmiselle Pelloon ja onneksi saimme ajan torstaille. Penneli ei kuitenkaan tassuaan muuten arista, siinä ei tunnu turvotusta tai muutakaan poikkeamaa. Toivotaan että kyse ei olisi mistään vakavammasta, onneksi ei tarvitse odottaa enää kovin pitkään että selviää.

Eilen kävimme Marin kanssa illalla kentällä treenaamassa Fannia ja Reinoa. Harjoittelimme viime kerran rataa sekä yksittäisinä esteinä rengasta, putkea ja eteenmenoa. Reino meni renkaan jo huomattavasti paremmin, enää tuli muutama virhehyppy sivusta. Yhdesti se jopa itse korjasi läheltäpiti-virheen ja pienen mutkan kautta hyppäsikin renkaan läpi eikä sivusta. Koko rataa treenasimme myös, melkein muistin jo kaikki valssitkin, pari aika koomista kämmiä saimme taas videoitua ja ainakin meillä oli hauska teehetki illalla kun katsoimme niitä koneelta :) Yhdesti ohjasin Reinon kohtisuoraa omaa selkää vasten ja sehän hyppäsi siihen mihin pyydettiin ja melkein kaatoi minut esteen päälle! Huh, rankka laji, ei voi muuta sanoa.

Tekaisin tällaisen pienen koostevideon noin viiden viikon harjoituksista, siellä on onnistumisia, iloa, turhautumista, virheitä mutta ennenkaikkea meillä on ainakin hauskaa ja se on kaikkein tärkeintä, eikö vaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti