Reppaska ja Fansku jyrää!

Mikä fiilis? Jännittynyt, odottava ja ennen kaikkea innostunut! Takana on taas hyviä ja onnistuneita treenejä ja paljon on uutta opittu. Viime keskiviikkona olimme jälleen kerran Pellon alkeiskurssin harkoissa ja vuorossa oli tällä kertaa rengas, eteen-käsky ja pienen pieni rata. Reino oli aluksi hieman levottoman ja keskittymättömän oloinen, mutta kunhan se pääsi tekemään se tapansa mukaan innostui ja lopputreeneissä se oli jo ihan normaali oma itsensä. Eteen-käskyä harjoittelimme kahdella esteellä ja huomasin että se ei ollutkaan ihan niin hanskassa kuin luulin. Kun pyrin jättäytymään itse taaemmas Reino katsoi minua todella hämmentyneen näköisenä ja pysähtyi. Näin sitä onnistui taas huijaamaan itseään, sillä olin siinä uskossa että hyvinhän se sen jo osaa. Olen siis aina aikasemmin juossut lähes loppuun asti sen vierellä tai sitten mukana on ollut apuohjaaja ja nyt kun niitä ei ollut, homma ei enää toiminutkaan.

Renkaan opettelu alkoi ihan alusta, eli jätin koiran odottamaan ja menin esteen toiselle puolelle ja kutsuin sen siitä läpi. Tämä meni moitteettomasti ja ohjaajan kehoituksesta siirryimme harjoittelemaan niin että lähetin Reinon renkaalle seistessäni itse sen vieressä ja jäin renkaan toiselle puolen. Lisäsimme harjoitukseen myös suuntia, eli kun koira oli hypännyt läpi, kutsuin sen luokseni palkattavaksi niin, että jos se tuli minun luokseni vasemmalta, huusin vasen ja taas toisin päin oikee. Näitä olemme harjoitelleet myös lenkillä jotta ne juurtuisivat mahdollisimman alussa selkärankaan. Reino suoriutui tästäkin mallikkaasti ja lopuksi pystyin lähettämään sen renkaalle onnistuneesti jo melko kaukaa.

Pieni Reppaska

Rata oli tehty niin, että keskihalkaisijalla oli neljä estettä, joista oli tarkoitus hypätä vain kolme, neljäs oli jätetty sinne ikäänkuin hämäysesteeksi. Kolmannen esteen jälkeen käännyttiin oikealle, jossa oli taas hyppy ja siitä mentiin putkeen. Putken jälkeen valssi ja viimeinen hyppy. Rata oli samanlainen myös vasempaan suuntaan jotta oppisimme ohjaamaan molemmilta puolilta. Reino meni oikealle todella hyvin, ainoa ansakuoppa tahtoi olla se neljäs rataan kuulumaton este, sillä todellakin testattiin koiran kuuliaisuutta ja ohjattavuutta ja eritoten ohjaajan taitoa viedä koira esteeltä toiselle. Reino kun rakastaa monen esteen sarjoja ja kiihdyttää itsensä valtavaan vauhtiin ja sitä on vaikea enää pysäyttää! Vaati paljon ohjausta saada se kääntymään ja menikin hilkulle että se kuunteli minua. Vasemmassa kierroksessa meni alkurata myös hyvin, mutta ohjaajan tuoma häiriökoira häkissä saikin Reinon poikkeamaan reitiltä ja se lähti sinne haastamaan riitaa. Sain sen lelulla sieltä pois, mutta sama toistui uudella kierroksella. Lelulla tai nameilla sitä ei sieltä enää pois saanut joten päätin ottaa kovat käyttöön. Pehmeä, pitkä haisulilelu sai toimia kaameana rankaisuna ja mätkäisin sillä muutaman kerran Reiskaa nessuun ja eipäs mennyt kauan kun herra totesi että mammaa kannattaa ehkä sittenkin totella. Paluu radalle ja paljon kehuja!

Perjantaina meillä olikin taas omat Kainuunkylän ohjatut harkat ja meidän koko alkuperäisestä kymmenhenkisestä ryhmästä oli paikalla vaivaiset kolme, aika heikkoa sanon minä. Onhan se niin että aina kaikista porukoista tippuu osa matkan varrelle, mutta nyt on kyllä ollut meidän porukan turnauskestävyys todellakin hävettävällä tasolla! No, meille oli enemmän harjoitteluaikaa ja tällä kertaa meillä oli vuorossa kaksi uutta ohjausliikettä, takaaleikkaus ja persjättö. Koimme Reinon kanssa helpommaksi jälkimmäisen sillä se ei vielä vaadi niin paljon irtaantumista koiralta. Takaaleikkauskin sujui ihan ok, mutta kyllä se vielä töitä vaatii. Ikuinen murheenkryyni rengas aiheutti tänään pelkästään iloa, Pellon perusteellisista harjoituksista oli siis todella hyötyä. Reino lukitsi renkaan jo kaukaa ja minun ei tarvinnut ohjata kädestä pitäen sitä sille joka kerta. Eteen-käskyä treenasimme myös ja käytimme tälläkin kertaa apuohjaajaa. Laitoimme Reinolle esteiden päähän kippoon herkun joka sille näytettiin ja Minna jäi vahtimaan että se ei vahingossa pääse syömään sitä mahdollisen väärän suorituksen jälkeen. Reino ymmärsi heti mistä oli kysymys ja pysytyin jäämään itse taakse ja käskyttämään sitä kaukaa. Harjoitusten jälkeen lähdimme hyvillä mielin kotiin, koirat olivat tyytyväisen oloisia ja sehän on kaikista tärkeintä. Heiluva häntä on erinomainen mittari seurata mikä fiilis koiralla on ja kuinka kauan se jaksaa tehdä.

Tänään treenasimme Marin kanssa vielä keskenämme ja sain taas hyviä näkökulmia omaan ohjaukseeni. On se hyvä että ei pääse yksin jauhamaan virheitä, sillä toinen näkee sivusta aina koko koirakon ja osaa kertoa mitä korjattavaa ja mitä onnistumisia on.

Palataanpas vielä siis siihen odottavaan ja jännittyneeseen olotilaan: meidät pyydettiin kokeilemaan ensi viikolla miltä tuntuisi treenata kisaavien/jatkoryhmäläisten porukassa, sillä olemme kuulemma hieman liian edistyneitä alkeiskurssille. Aika mahtavaa, aiomme ehdottomasti mennä vaikka hieman jännittääkin miten Fannin ja Reinon käy! Jos ryhmä tuntuu liian edistyneeltä meille, voimme aina palata takaisin alkeisryhmään joten paineita ei sinänsä ole.

Tässä vielä pieni videokooste meidän perjantain ohjatuista treeneistä: