Paluu arkeen

Hei pitkästä aikaa! Me ollaan viimeinkin selätetty sairauskierre ja päästy pikkuhiljaa treenien makuun. Lillanista todellakin huomasi että mitään ei olla juuri tehty kun ohjattuihin mentiin sillä se ei millään olisi malttanut pysyä lähdössä. Selkeästi näki että heti tuli takapakkia kun ei harjoiteltu. Saimme kuitenkin muuten hyvää pätkää aikaiseksi ja ainakin omaan silmääni on sen hyppytekniikkakin parantunut. Itsenäisesti olemme käyneet ahkerast harjoittelemassa ja etenkin lähtöä ollaan harjoiteltu ihan joka tilanteessa. En ollenkaan välttele enää tilanteita joissa se on kuumentunut ihan mahdottomaksi, vaan enemmänkin oikein hakemalla haen niitä. Nykyään se kyllä nakottaa pysyä paikalla erinomaisesti, mutta sivulta maahanmeno saattaa kestää kauemmin, etenkin jos se käy kierroksilla. Tässä ei auta muuta kuin odottaa vaikka se kuinka välillä turhauttaakin. Olen tehnyt nopeita vapautuksia taakse lelulle kun se on mennyt maahan ja välistä palkannut ruualla etutassujen väliin. Kyllä se siitä kun vain ahkerasti harjoitellaan!

Puomin ylösmeno on ollut nyt tosissaan työn alla. Olemme kosketusalustan avulla lähteneet hakemaan oikeaa rytmiä ja laukkaa millä tullaan puomille ja aika hyviä onnistumisia tässä ollaan saatu. Nyt ollaan siinä tilanteessa että voin olla itse vierellä ja takana kun se menee puomille, mutta en juuri sitä edellä. Pikkuhiljaa vaikeutetaan, mutta nyt olisi ensin tärkeintä saada toistoja jotta rytmi jää lihasmuistiin. Alastulossa ollaan vahvistettu touchia tekemällä sitä peruuttaen ja palkaten puomin juurelle ja välistä ollaan menty puolesta puomin alastulolle ja tehty nopeita vapautuksia. Pienistä palasista se oikea estesuoritus sitten rakentuu.

A-este on hyvällä mallilla, pari kertaa rataharjoituksessa meinasi neiti unohtaa että sinne piti pysähtyä, mutta äkkiä se muistui mieleen. Rengas on ainakin meidän seuran renkaalla onnistunut sataprosenttisesti, mutta saas nähdä kuinka käy sillä vaikeammalla versiolla! Keinua paukutellaan edelleen välistä takajaloilla, välistä tehdään se puolesta välistä ja lopuksi muutama kerta kokonaan. Selkeästi tämäkin kaipaa vain toistoja runsaasti.

Kepit on siinä vaiheessa että ne ovat lähes pystysuorassa. Ollaan tehty tosi pitkään vinokepeillä että ei vahingossakaan tapeta sen suurta intoa edetä suorastaan rämäpäisesti. Samalla olen yrittänyt muistaa harjoitella erilaisia lähetyksiä ja kulmia ja mukavasti pikkuneiti onkin hommat hoksannut :) Pussia ollaan treenattu muutamia kertoja, siinä ei ole ollut vaikeuksia. Muuri on ollut myös parissa treenissä mukana, uskaltaa hyvin hypätä senkin. Yritän muistaa ottaa jokaiseen treeniin aina vähintään yhden erikoisesteen jotta ei kisatilanteessa käy niin että hupsis, se ei menekään sitä.

Serpentiiniharjoitusta ollaan tehty myös ja viimeksi Lillan suoritti sen mallikelpoisesti. Tehtiin niin että mutkaputkesta ulos tultaessa koiran piti hypätä eka este edestä, seuraava takaa ja kolmas taas edestä. Laitoin ensin lelun lähelle toisen esteen ponnistupaikkaa ja hienosti Lillan löysi sen. Tämän jälkeen siirsin sen hieman kauemmas toisen esteen laskeutumispaikasta. Neitokaisella oli niin kovin hoppu että ohi mentiin ja eikun uusi yritys. Nyt se yritti jarruttaa, mutta vauhtia oli vieläkin liikaa joten pieni raukka suistui nenilleen. Nyt tuli vauhdin lisäksi myös ajatusta mukaan ja kappas vain kun onnistuikin! Näin jatkoin askel askeleelta ja loppujen lopuksi se suoritti koko tehtävän molemmilta puolilta loistavasti. Kelpeillä tahtoo nuo kaarrokset olla melkoisia, joten tällainen harjoitus on hyväksi jotta ne oikeasti joutuvat kääntymään tiukasti ja kuuntelemaan ohjaajaa.

Tokoa ollaan tehty pienimuotoisesti ja seuruu alkaa olla ihan ok jo ilman apukättä. Se selkeästi tietää mitä pitää tehdä, mutta mielentilan ollessa väärä, ei tehtävä heti onnistukaan. Sen ei kestä olla lainkaan paineistunut eikä jännittynyt, muuten katsekontakti tipahtaa ja se jää jälkeen. Tähän pitää siis kiinnittää huomiota jatkossa! Kävimme joulupäivänä Pellossa Jenni Ripatin tokokoulutuksessa ja sain tosi paljon uusia oivalluksia. Etenkin luoksetuloon saatiin erinomaisia neuvoja. Lillanilla on tosiaan tapana tipahtaa makuulle kun sen pitäisi istua joten tähän pureuduttiin. Tehtiin ensin niin että peruutin pois sen luota ja kehuin rauhallisesti sitä "hyvä istu, hieno istu". Käänsin sille selän ja taas kehuin ja Jenni kertoi aina miten se koira siellä on. Tätä kautta lähdetään etenemään, eiköhän se pysy istuen kun johdonmukaisesti treenaa.

Helsingissä Koiramessuillakin käytiin, mutta siitä ei tule nyt erikseen postausta. Matka meni hyvin ja Lillan sai lauantaina arvosteluksi Erittäin hyvän ja sunnuntaina Hyvän. Molemmat tuomarit sanoivat että kaunis koira, mutta tarvii lisää aikaa mikä on tietysti aivan totta. Olihan se melkoinen rimpula siellä muiden joukossa, mutta minun silmissä se on tietysti aina kaikista kaunein <3

Ihanaa uutta vuotta teille ja onnea ja menestystä kisakentille!