keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Möllirallia

Voi pirhana meijän pientä Kaukametsäläistä <3 Käytiin eilen epävirallisissa kisoissa Tornion Kennelkerholla, ajatuksena testata mitä poika tuumaa kisatilanteesta pienen tauon jälkeen. Kätkällähän on ollut taipumusta hieman jännittää ja ikään kuin käpertyä itseensä kisoissa. Se ei ole oikein uskaltanut näyttää sitä omaa osaamistaan vaan suoritukset ovat ollet hieman ujoja. Päätin keskittyä nyt tosissaan siihen että liikun rohkeasti ja reippaasti, luotan koiraan ja teen hyvät pysäytyskontaktit. Keppejä ehdin treenata lämppäalueella aivan rauhassa etupalkalla ja pari kertaa aluksi se meinasi että eeeeen meeeee! Mutta sitten rupesi homma luistamaan ja saatiin super-onnistumisia ja pääsin palkkaamaan kunnolla.

Ai että kuka muka jännitää?

Eka möllirata meni vähän niin ja näin, takaaleikkaus ekaan putkeen ei oikein onnistunut ja Kätkä ei ollut aivan vielä syttynyt menemään. Kaikki saivat uusia radan ilmaiseksi ja toisella kiekalla homma lähtikin toimimaan! Ohjasin paljon paremmin ja Kätkältäkin oli ehtinyt pahin jännitys kadota.




Erityisen tyytyväinen olen tuohon punaisen putken takaaleikkaukseen/vientiin, tein sen selkeästi ja rohkeasti, tämä on nimittäin ollut meikäläisen heikkous.


En ainakaan minä, kattokaa mikä vauhti!


Ja vaarallisia tilanteita!


Kisaavien radalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja tuntui että koirassa oli aivan mukavasti vauhtia. Kontaktit onnistuivat oikein mainiosti, vielä hitusen vauhtia niihin niin avot. Itse en vielä aivan luottanut että se ottaa ne joten ehkäpä minun liike vähän himmasi alastuloa, mene ja tiedä. Eka radan kepit olivat hauskat, se ensin pysähtyi silleen että häh, en voi mennä, mutta yhtäkkiä se vain sukelsikin sinne ja teki hienot kepit :) Uusintaradalla homma oli aika bueno, kepitkin mentiin jo melkein yhtä kivasti kuin harkoissa. En mennyt sörkkimään ja häiritsemään koiraa vaan annoin sen tehdä duunit ja LUOTIN siihen. Muutamassa kohdassa olisin voinut ohjata paremmin, esimerkiksi persjättö on totaalisen myöhässä vihreältä putkelta tullessa mutta oppia ikä kaikki. Viimeisen takaakierron jälkeen hoppuilin ja käänsin rintamalinjan liian aikaisin pois putkelta kohti kontaktia ja Kätkä luki sen ja hypähti Aalle. Mutta ei haittaa, kyllä tämä oli yksi parhaista suorituksista mitä me ollaan yhdessä tehty anyway.



Sunnuntaina oli muuten Kätkän onnenpäivä, sillä äiskä tuli sitä katsomaan! Voi sitä ilon ja riemun määrää ja kun vielä "pikkusiskon" ja mummokoiran kera sai telmiä pihalla niin mikäs sen parempaa. Nyt Kristalla onkin muutama sunnuntai putkeen Kainuunkylä-vierailuja sillä Hilppu on ilmoitettu möllitoko-kurssille joka pidetään vanhan koulun pihalla. Kivaa, tulee meilläkin nähtyä useammin ja Kätkä on varmasti onnellinen <3

Irti mun lelusta sisko!

2 kommenttia:

  1. Ihanan vauhdikkaan näköistä menoa taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Vauhdikkuus on ollut sana joka on aikaisemmin ollut vaikea liittää Kätkään mutta nyt voin olla rehellisesti samaa mieltä :)

      Poista