torstai 19. tammikuuta 2017

Mikä on kun taidot ei riitä...mutta ei haittaa, harjoitellaan lisää!

Ei vitsit, kuinka voikaan olla vaikeaa saada oma kroppa ja aivot toimimaan synkassa? Taidan olla melkoinen blondi ja minun päähän pitää oikein iskostaa uudet ohjauskuviot. Tämä pohdiskelu juontaa siis juurensa eilisistä treeneistä joissa tuntui vaihteeksi että minun vartalon ja liikkeet on vallannut joku kömpelö tollo joka ei osaa toteuttaa yksinkertaisintakaan ohjetta.



Mukana oli jälleen kerran Kira ja Kätkä. Viime kerrasta viisastuneena käytin molemmat erikseen lämmittelylenkillä että ne eivät saisi pontta toistensa mölyämisestä. Tällä kertaa tehtävä oli pieni radanpätkä jossa oli mukana erikoisesteitä kuten rengas ja pituus. Lisäksi kontakteista oli mukana A ja puomi. Rata alkoi hypyllä josta mentiin kepeille, jatkettiin hypylle jossa oli ansaputki. Tässä piti olla tosi tarkkana ja ottaa koira tiukasti kiinni vastakkaiseen käteen ENNEN seuraavaa estettä ja siitä kääntää tiukasti, pitää koira otteessa ja sitten löysätä ja heittää myötäisellä kädellä putken oikeaan päähän. Tässä oli allekirjoittaneella ihan älyttömiä vaikeuksia. Ensin en oikein tajunnut tehtävän ideaa ja otin kiinni vasta kun koira oli jo hypyllä ja eihän sillä luonnollisestikaan ole silmiä selässä ja huoh, sittenhän se livahti sinne väärään päähän. Kyykiin ja koitin äänellä ottaa Kätkää haltuun ja näytin kyllä ihan tollolta kanalta siellä pyöriessä :) Kun on auttamattomasti myöhässä niin sitten on. 




Rauno päätti sitten näyttää miten se homma tehdään ja naps ja kops, niinhän se Kätkä meni kuin vanha tekijä. Tämä havainnollisti tehtävää huomattavasti ja alkoihan se mullakin onnistua. Kuinka vaikeaa voi olla seistä SUORASSA ja kääntää koiraa vain paikallaan vastakkaisella kädellä? No on kuulkaa vaikeaa. Tärkeintä oli että saatiin tehtävä onnistumaan ja pääsin jatkamaan rataa eteenpäin. Putkelta jatkettiin pituudelle josta joko takaaleikkauksella tai persjätöllä putki. Tästä puomille joka meni muuten tosi hienosti! Kätkä meni lujaa ja minun ei tarvinnut sanoa mitään alastulossa, selkeästi parin viime kerran treeni on tuottanut tulosta. Rengas ja loppuratakin sujuivat loistavasti. Kepit menivät lähes poikkeuksetta hyvin paitsi pari kertaa ryntäsin hieman liikaa jolloin Kätkä meni vasta kakkosvälistä kepeille. Rauno muistutti että kerran Kätkä selkeästi jo osaa suorittaa kepit miksi ihmeessä jään sen viereen niitä varmistelemaan? Niinpä, saatoin edetä reippaasti ja koira suoritti esteen loppuun saakka, jes!




Kiran kanssa vaikea käännös ennen putkea meni huomattavasti helpommin kuin Kätkän kanssa. en osaa sanoa mikä tähän on syynä, oisko se sitten herkempi minun ohjaukselle vai mitä? Ei se silti tyylipuhdasta ollut, vähän sellainen töksähtävä, mutta lisää treeniä niin kyllä se siitä. Kira teki todella hienot kepit joka kerta, ja kontaktit olivat paria ylösmenoa lukuun ottamatta loistavia. Sama efekti kuin Kätkälläkin, nopeasti ne oppivat kun selkeästi ja määrätietoisesti vain kouluttaa. Putkesta pituudelle viennillä piti Kiran kanssa olla vain paljon tarkempi kuin Kätkän kanssa, sillä se tuli paljon kovemmalla vauhdilla putkesta ulos ja kaarteesta tuli loiva. Jos en tässä korjannut linjaa niin se meni auttamattomasti ohi.



Loppujen lopuksi harjoituksista jäi tosi hyvä fiilis! Haastetta oli taas hyvin mutta saatiin aikaan onnistumisiakin mikä on tosi tärkeää. Puhuttiin myös treeneissä siitä kuinka moni agilitaaja saattaa itsensä jopa burn outin partaalle kovissa tulostavoitteissa. Siinä vaiheessa kun harjoittelu on pelkkää veren maku suussa menoa ja hampaiden kiristelyä eikä kisatkaan ole kivoja niin kannattaa pitää tauko. Tätähän tehdään siksi että se on kivaa! En missään nimessä tarkoita etteikö saisi ja pitäisi olla tavoitteita, mutta täytyy olla armollinen itselleen ja pitää tavoitteet realistisina. Pitäisi osata nauttia ja iloita myös niistä pienistä onnistumisen hetkistä eikä itkeä ettei juuri nyt tullut nollatulosta. Karolinan kanssa ollaan aina pyritty etsimään Kirankin hylkyradoista ne perhaat jutut, mikä onnistu tällä kertaa paremmin kuin viimeksi. Mikä kaikista tärkeintä, koirallakaan ei ole kivaa jos ohjaaja on ryppyotsainen.

Mennään kaikki siis treeneihin ja kisoihin pitämään hauskaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti