Aksajengi

Onpas ollut varsin agilityn täyteinen alkuvuosi! Viime keskiviikkona kävimme Kätkän kanssa treenaamassa omatoimisesti hallilla sillä meidän ohjatut harkat oli peruttu kovan pakkasen vuoksi. Onni on arktinen porokoira joka ei pakkasta säikähdä! Harjoittelimme kepeille lähettämistä ja sehän meni jo varsin mallikkaasti. Kätkä ei ollenkaan saa enää sellaista hepulia ja stressiä sillä nyt se selkeästi tietää mitä sen kuuluu tehdä. Kontaktit olemme vaihtaneet juoksumalleiksi, sillä Kätkä on mielestäni kuitenkin sen verran hidas että kaikki sekunnit pitää ottaa kotiin. Lisäksi se ei onneksi ole kovin pitkäloikkainen koira, joten en usko että kontaktihypyistä tulee ongelmaa. Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi tosi hyvä mieli ja kovin kauaa en viitsinyt jäädä hinkkaamaan kun kerran hyvin meni. Koiralle palkkaa ja kehuja kovasti ja sitten jäähyttelylenkin jälkeen kotia kohti.

"MIHIN MIHIN!!!?"

Perjantaina kävimme hallilla Karon ja kaikkien aksakoirien kanssa, eli Kira, Kätkä ja Reino pääsivät mukaan. Kiralla oli ollut todella pitkä tauko harjoittelusta mutta se ei onneksi näkynyt mitenkään negatiivisena. Ennemminkin se oli jopa hillitympi kuin yleensä. Liekö paksuun kalloon tarttunut hivenen järkeä ja varovaisuutta? Päätehtävänä meillä oli välistäveto kolmella esteellä suoralla linjalla. Aluksi tuntui että homma ei onnistu millään mutta onneksi Karo oli apuna ja näki sivusta ne virheet mitä itse ei huomaa. Pikkusen kun pyöristi linjaa ja luotti koiraan niin johan alkoi homma skulata! Reino ei karkaillut kertaakaan rallimeininkiin, mitä nyt kerran kävi kurkkimassa vessojen edustaa portailla :) Kyllä se siitä kun se aikuistuu ja saa kokemusta ja varmuutta.

"Minä vain vähän kurkkasin, haittaaks se?"

Lauantai pyhitettiin ihan vain lenkkeilylle, kävimme äijäjengin kanssa hakemassa Minna ja bortsut lenkkikavereiksi.

Sunnuntaina lähdimme taas kohti Torniota Karon kanssa, tällä kertaa mukaan pääsivät vain Kira ja Kätkä. Olin sopinut erään ystäväpariskunnan kanssa treenit heidän hallilleen ja voi taivas että olikin hauskaa! Harjoittelimme melko vaativaa kolmosluokan rataa ja kappas pirhana, me selvittiin siitä molempien koirien kanssa! Toki se pilkottiin ensin osiin ja tehtiin pätkissä mutta yhtäkaikki, lopuksi se onnistui. Ottaen huomioon että molemmat koirat ovat vasta ykkösluokassa, ei huono ollenkaan. Radalla testasimme keppejä pakkovalssin kautta ja tämä pitää laittaa korvan taakse. Kun koira tuli lujaa ykköshypyltä niin pakkovalssilla sai hyvin vauhtia hidastettua ja käännettyä koiran kaikessa rauhassa oikeaan kulmaan ja eikun pujottelemaan. Takaakiertoja oli paljon ja sain treenata myös saksalaista ohjausta oikein olan takaa. Tässä piti muistaa olla tosi tarkkana että "onkii" sen koiran sieltä selän takaa huolellisesti mukaan ettei se pääse livahtamaan väärältä puolen. Tuli kyllä hiki, mutta sain valtavasti neuvoja Matilta ja Eijalta, loistavia tyyppejä!

"Minä en kurki mihinkään vaan meen TÄYSII!"

Astetta keskittyneempi :)

Eilen päästeltiin töiden jälkeen poikien kanssa kicksparkilla pitkä lenkki ja oli mukava huomata kuinka paljon paremmin Kätkäkin jaksaa jo mukana. Kyllä se kunto siitä kasvaa, meillä kaikilla. Kaiken kaikkiaan koirien kanssa on ollut valtavan mukavaa, niin kotona kuin harrastuksissakin. Voin vain sanoa että kyllä olisi elämä tylsää ilman näitä karvanasseja <3