keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Seriously, missä on ratsastusvaatteet?!

Nuhanenä täällä terve! Sairastuin karmeaan flunssaan ja nyt täytyy vain toivoa että ehdin parantua tarpeeksi torstain treeneihin, minulla olisi siellä taas samanlainen koiraporukka treenattavana kuin viimeksi, joten nyt pitänee ottaa oikein rauhallisesti että saa taas agiliitää torstaina!

Loput vappuvapaat menivät taas vauhdikkaissa merkeissä: lauantaina kävimme Rymyn kanssa eläintenkouluttajan koenäytössä jossa herralle opetettiin tokohyppy. Tosi kivasti se sen hoksasi mitä vaadittiin ja päästiin lopussa jo siihen että se jää esteen taakse seisomaan ja tulen itse vierelle ja pyydän sen sivulle. Tässä vielä fb-päivitykseni siltä päivältä:


Hih, Rymy sai valtavan hauskoja kommentteja tänään eläintenkouluttajan koenäytössä "Voi että mikä möhkö, paljon se painaa?" Rymy heittäyty mm. mulle syliin pitkin pituuttaan köllöttämään kun odoteltiin niin sekin oli varsin hupaisaa (metsästyskoirathan ovat tunnetusti vaarallisia ja epäsosiaalisia vai mitensoli?). Herra suoritti elämänsä eka kertaa tokohypyn loistavasti ja koko harjoitusten ajan sen häntä heilui lakkaamatta ja naama oli naurussa. "Voisko se jäädä tänne meidän kans"?

Kyllä jämptit vain on<3

 Kotiin tultaessa pääsi Reino vielä lenkille ja sen kanssa harjoiteltiin vapaana kulkemista. Ihana kun siihen voi jo aivan eri tavalla luottaa kuin vaikka puoli vuotta sitten, enää ei korvat ole pelkästään koristeena vaan ne joskus ihan oikeasti toimivatkin :)

Jeah, kyllä meikäpoika osaa!


Sunnuntaina ajelin lievästä flunssasta huolimatta Mäntylahen tallille jossa oli tarkoitus pitää muutama tunti. Sää ei suosinut mutta räntäsateesta huolimatta ratsastajat jaksoivat tehdä parhaansa. Taake oli poikkeuksellisen hankalana ja Lauralla alkoi olla tuskalliset oltavat kyydissä kun herra ei suostunut edes asiallisesti ravia nostamaan. Kiipesin pieneksi hetkeksi kyytiin ja meni itsellänikin aikaa ennen kuin ruuna alkoi toimia kunnolla.




Sillä oli nyt joku ihme en-pysty-en-kykene-sitten-millään-juttu meneillään. Vaikka se vaikuttaa oikealta itsepäiseltä muulilta, sitä pitää aina väliin kohdella hyvin herkästi ja kun se huomaa että ai, oikeastiko pitää tehdä ja sen kimppuun ei niin sanotusti "hyökätä" se antaa kyllä parastaan. Kotiin lähtiessäni huomasin että olisi ehkä sittenkin ollut parempi idea jäädä aamulla peiton alle, olo tuntui kuumeiselta ja todella vetelältä. Loppuilta menikin vain peiton alla makoillessa ja elokuvia katsellessa ja iltaa myöten olo hieman kohentui.




Tietenkään tämä höyrypää ei oppinut edellisestä päivästä mitään, vaan lähti sovituille reissulle vaikka parempi olisi ollut vain levätä. Ajelin Kristan luo josta jatkoimme matkaa Hirvaalle Ratsukievarille. Ystäväni oli pyytänyt katsomaan hänen ratsastustaan jos voisin olla hänelle avuksi, nyt oli ollut hieman probleemia vasemman laukan noston kanssa ja jotain pientä säätöä. Krista kysyi että halutaanko että kuvataan ja tietysti haluttiin :) Ikinä ei saa päästää vapaaehtoista kuvaajaa kynsistään!
Meillä oli oikein rattoisa tunti, ilmeisesti ystäväni sai jotain apua, ainakin hän vaikutti varsin iloiselta ja tyytyväiseltä!


Mitähän tässä selitetään ? :)


Kävin itsekin hevosen kyydissä, minun on huomattavasti helpompi olla avuksi ja kertoa mitä tehdä kun saan jonkunlaisen tuntuman ratsuun (seliseli, halusin vain kyytiin kun se näytti niin kivalta:). Leka on aivan ihana latvialainen ruuna, todella isoliikkeinen ja hetkittäin tuntui että lennän varmaan metrin satulasta joka askeleella! Kaunista ei meidän meno ollut sillä kuten joka kerta, en ollut nytkään varustautunut ratsastuskamppeisiin (joko sitä voisi jo oppia että aina mulla tulee se, "anna kun käyn ihan pienen hetken kyydillä :)".




Tallijuttujen jälkeen jatkoimme Kristan kanssa kohti Rovaniemeä hakemaan ystäväämme Markettaa joka oli tullut tänne lomailemaan. Olipa ihan höpöttää ja nauraa porukalla, käytiin syömässä ja shoppailemassa ja viimein palattiin takaisin Kristan luo. Itse lähdin saman tien kotiin jossa totesin että saunan jälkeen on kaikista parasta vain kömpiä sängyn pohjalle.

Pienestä (lue karmeasta!) flunssasta huolimatta vapaat olivat ihanat, mikään ei ole kivempaa kuin harrastaminen ihanien ystävien kanssa! 

2 kommenttia:

  1. Ihan parasta. Kiitos tästä illasta vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teille molemmille, oli kyllä hauskaa! Jonikin sanoi että koska vaan uudestaan kylään, ainakin teillä oli hauskaa ja karkkikippo oli parasta ever :)

      Poista