Tää on mun elämää

Toiveeni pikaisesta tervehtymisestä onneksi toteutui ja pääsin kuin pääsinkin eilen aksatreeneihin, jippii! Ajelin tuulispäänä kotiin hakemaan Reinon ja treenilaukun ja siitä jatkettiin Ylitorniolle hakemaan Anne ja Friida. Vielä yksi kyytiläinen väliltä mukaan, Bentley nimittäin ja huristelimme Pelloon. Kävimme hyvän lämmittelylenkin, pojat hölkkäsivät lihakset lämpimäksi ja lisäksi leikitin etenkin Penttiä oikein kunnolla, vanhan koiran lihaksisto vaatii hieman enemmän aikaa vetreytyäkseen kuin nuoremman. Lisäksi vielä rauhalliset, lyhyet venytykset ja sitten halliin. Krista ja Markekin ilmestyivät paikalle pian meidän jälkeemme ja Kätkäkin pääsi omalle verkkalenkilleen.

Hallissa oli vielä täysi hulina päällä kun saavuimme, edellinen ryhmä keräili koiriaan ja odottelimme hetken häkkien vapautumista. Sitten ei kun hommiin! Aloitimme ensin Pentin kanssa kokeilemalla mitä se tuumaa kontakteista, ensimmäisenä testissä oli A-este. Carita sanoi että suhina toimii sille jarruna ja hyvin se kuunteli. Pääsimme myös siihen pisteeseen että tein suhinan, sanoin paikka ja pääsin itse etenemään kunnes vapautin sen mukaan. Seuraavaksi testattiin puomia ja aluksi laitoimme sille targetin, eli alustan jossa oli palkka jotta se pysähtyy oikeaan paikkaan. Tässä kun yritin pyytää sitä odottamaan paikalla kun itse jatkan matkaa, se vain lähti mukaan kunnes otimme targetin pois ja kokeilimme uudelleen. Nyt onnistui, Pentti keskittyi nyt minuun palkan sijasta ja malttoi kuunnella.

Paikalla istutaan kuin tatti konsanaan

Humpsis, ja näin menee A Pentin tyyliin!

Seuraavaksi A-estettä pääsi kokeilemaan Kätkä. Otimme sen Arin kanssa ensin kahteen taluttimeen mutta minä pöljä sohlasin sen omani kanssa ja se sekaantui koiran jalkoihin kesken kaiken, pirhana! Kätkä ei tästä onneksi pahemmin piitannut, vähän se oli silleen että iiks, apua, mutta kunhan nakki ilmestyi näköpiiriin oli kaikki taas paremmin kuin hyvin. Kokeilimme muutaman kerran ja se rohkaistui kerta kerralta vain lisää. Opetimme sen heti alusta siihen että sen takatassut jäävät kontaktille ja etutassut maahan. Kätkä ei mennyt tällä kertaa puomia, tuumimme että taitaa yhdelle kertaa riittää tämä ja siirryimme sitten muihin harjoitteisiin.

Vai että tuo pitäs mennä?

No sehän ole homma eikä mikhään!

Näettekö, näin meikä osaa!

Teimme pienen radan jonka aloitin muistaakseni ensin Pentin kanssa. Rimat olivat maltillisesti neljässäkymmenessä viidessä sentissä ja alkuun otin pari kertaa paikalla pysymistä palkkaamisen kera. Huomattavaa parannusta oli tapahtunut jo nyt, se ei puoliksikaan yhtä montaa kertaa lähtenyt omine lupineen hyppäämään joten olen kyllä todella tyytyväinen! Rimojakaan ei tippunut niin paljon, se keskittyi eikä enää kiirehtinyt niin valtavasti hätiköiden perään. Koira vastasi mukavasti ohjauksiin, kuunteli ja teki parhaansa, enempää ei voi vaatia.

Hän on niiiiin upea!

Kaksi touhoa!

 Kätkä meni samaa rataa kuin Pentti (hah, tyyppi vasta toista kertaa treeneissä :) ja aluksi itse söhläsin kun en muistanut että se on vielä niin kokematon. En ohjannut tarpeeksi selkeästi ja tein sille vielä liian vaikeita teitä. Onneksi on valkku joka auttaa ja näin saatiin Kätkäläisenkin kanssa hienoja pätkiä. Koirassa ei ollut kyllä mitään vikaa, se oli motivoitunut ja innostunut tekemään ja yritti kyllä parhaansa, ohjaaja joutui aina hetkittäin vain korjaamaan omaa toimintaansa!

Ari ja Kätkä

Hommahan menee putkeen!

Palaverin paikka

Reinon kanssa teimme hieman vaikeutettua rataa ja kymmenen senttiä korkeammilla rimoilla. Jestas että se oli mukana ihan joka solullaan, ikinä se ei ole ollut noin messissä! Vaikka yleisöä oli poikkeuksellisen paljon ja Kristakin makasi hallin toisessa päässä kuvaamassa se ei lähtenyt mihinkään, oli vain tosi vauhdissa tekemässä sitä mitä pitikin.

Näin intona se on lähdössä mukaan!

Heti ensi esteeltä öristiin niin vallan mahdottomasti ja vauhtia riitti. Itse mokasin vain toisen putken lähetyksen ja se meni väärään päähän. Luulin että nyt se karkasi ohjauksesta mutta Ari sanoi että ihan oikein se teki, meni sinne minne ohjasin. Kepit mentiin taas ohjureiden avulla ja se on kyllä löytänyt nyt kivan rytmin niihin, saa oikeasti jo itekin liikkua muutenkin kuin sipsuttelemalla. Harjoiteltiin takaakiertoja, japanilaista ohjausta sekä putkelle lähettämistä hieman kauempaa. Jotenkin en ole aikaisemmin osannut luottaa Reiskaan että se menee sinne putkeen, mutta meneehän se kun se tekee töitä oikeasti keskittyneenä.

Sinne se vain vilahti!

Upea hyppy!

Ja meillä on oikeesti aika kivaa!

Kaikista iloisin olen tietysti tuosta meidän Reino-rievusta, niin pitkä ja kivinen tie on vaellettu ja nyt alkaa tuntua siltä että meillä on paljon parempi keskinäinen yhteisymmärrys ja molemminpuolinen luottamus. Olen pyrkinyt pehmentämään omaa otettani ohjaajana, toki olen vieläkin kohtalaisen jämäkkä, mutta turhaa kovuutta on jäänyt paljon matkan varrelle. Tämä heijastuu sitten mukavasti treeneihin, nyt voin keskittyä oikeasti siihen radan kulkemiseen eikä tarvi koko ajan vilkuilla että mitä se karvakorva oikein puuhaa, pysyyköhän se mukana vai viilettääkö se omille reiteilleen.

Tämä kuvastaa aika hyvin fiiliksiä just nyt!

Olin eilen illalla niin kovilla kierroksilla etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut, kyllä minua on siunattu paljolla ja olen siitä valtavan kiitollinen. Ihanat koirat, ihanat ystävät ja perhe <3 Toivottavasti tämä hyvä noste jatkuu ja jos ei jatku, niin käydään taas vähän ryömimässä siellä pohjamudissa ja noustaan sitten takaisin ylös!