Kisat

Heissan nassukkaiset, täällä taas! Koneen ääreltä minut on pitänyt poissa kaikki mahdollinen, eli lähinnä koirat, hevoshommat ja sali. Tämähän on siis täysin tervetullut muutos siihen että istuskelen illat koneella ja mutustelen jotain hyvää mutta blogi on jäänyt hieman hunningolle.

 Korjataan tämä tilanne saman tien, eli seuraavaksi selontekoa viime viikonlopun kisoista jossa olimme Reiskan kanssa kokeilemassa mitä se tuumaa Haukiputaan koirahallista. Kisaseurana meillä oli jälleen kerran Minna ja Ella ja matkaan lähdimme heti aamutuimaan sillä rataan tutustuminen alkoi jo yhdeksän jälkeen.

Löysimme perille hyvin ja ensimmäiseksi lähdimme ilmoittautumaan koirien kera. Tämän jälkeen pissalenkille ja tsiikailemaan miltä hallissa näyttää. Reino oli totuttuun tapaan aluksi hieman jännittynyt mutta ei hälyttävissä määrin. Parkkeerasimme laukut sopivaan nurkkaukseen ja tutkailimme tilannetta. Rataan tutustumisen ajaksi nakitimme pari mukavaa katsojaa pitämään koiria ja eikun työn touhuun. Rata ei vaikuttanut pahalta ja takaisin tullessa Reinon ilme oli kyllä ihan priceless: isä oli tullut avovaimonsa ja minun kummityttöni kanssa katsomaan kisoja paikan päälle ja sekös Reiskaa riemastutti. Sen jännitys oli kuin poispyyhkäisty ja se oli jopa harvinaisen innokas kun menimme odottamaan lähtökarsinalle.

Radan alussa oli suoralla linjalla hyppy, rengas josta piti sitten sujahtaa putkeen. Huolta aiheutti rengas, joka oli todella haastava ja varsin moni koira hyppäsikin sen sivusta. Onneksi Reiska oli niin liekeissä että se meni sen loistavasti ja jossain vaiheessa se oli jo niin vauhdikkaana että alkoi jopa örisemään niinkuin se aina tekee kun sillä on kivaa. Se pysyi kuitenkin juuri ja juuri hanskassa, mutta mitä tekeekään Laura? No unohtaa ohjata yhdelle esteelle kokonaan! Hylkyhän siitä tuli ja voi hitto että harmitti. Minnalla ja Ellalla ei juuri paremmin mennyt, Ellakin oli jotenkin ihan out of control ja meno ei ollut sujuvaa. Päätimme vakaasti parantaa menoa seuraavalle agiradalle, joka oli hyvin saman tyyppinen kuin edellinenkin. Lähdin vähän varmemmalla mielellä liikkeelle ja alku menikin lupaavasti: Reino lähti loistavasti mukaan ja A-esteelle tyyppi suorastaan lensi! Valitettavasti sen lento jatkui myös toisella puolen, sillä esteen jälkeen sen tassut levisivät vähän joka ilmansuuntaan ja sitten lähdettiin! Reino rallitti kuin heikkopäinen ympäri kenttää ja örisi aivan hulluna mennessään. Joka kerta kun se oli minun kohdalla se oikein vetasi persuksen alemmas ja kaasu hirtti totaalisesti pohjaan. Arvaatkaapas saiko yleisö hyvät naurut :) Meidän isä oli suurinpiirtein tikahtunut nauruun katsomossa ja ei siinä itsekään kovin vakavana voinut olla.

Kun Reiska oli saanut tarpeeksi rallittelusta se veti loppusuoran ja menihän se lujaa! Huhhuh, kyllä pitää olla huumorintajua tuon ötökän kanssa, se osaa koetella. Minnallekin tuli harmillisesti hylky, joten nyt piti tosissaan ryhdistäytyä. Viimeisenä oli hyppyrata josta itse tykkään kaikista eniten. Matkaan lähdimme Reinon kanssa jälleen kerran ennen Minnaa ja ainakin koira pysyi tällä radalla käsissä, mitä nyt kurvasi ihan väärälle putkelle kun piti mennä suoraa kepeille :) Naurattaa vieläkin kun kuuluttaja tuumasi että "Reino on vakaasti päättänyt suorittaa väärän putken" sillä se tosiaan valui sinne hitaasti mutta varmasti vaikka kuinka kutsuin sitä, oikein jolkottel tyytyväisenä! Loppurata meni hyvin mutta aika laiskasti ja loppuhypyillä jätkä ehti peilata itseään ja tuijotella toimihenkilöitä kun se samalla puolihuolimattomasti hyppäsi viimeiset loikat.

Kaikki toivo laitettiin siis Minnaan, sillä olimme tehneet pyhän päätöksen matkalla: jos jompikumpi tekee hyvän tuloksen, saamme hemmotella itseämme hampurilaisilla ja nyt alkoi herkuttelut olla uhkaavasti vaarassa. Minna lähti matkaan kunnon draivilla ja voi jessus minkä radan ne teki! Vieläkin menee kylmät väreet kun tätä kirjoitan, ne meni niin upeasti. Nollarata ja toiseksi paras aika! Aivan supermahtavaa ja arvatkaa vain huusinko keuhkot tyhjäksi innostuksissani. Käsittämätöntä kuinka mahtavalta voikaan treenikaverin puolesta tuntua, melkein yhtä upealta kuin itse olisi pärjännyt.

Palkintojen jaon jälkeen lähdimme siis huristelemaan takaisin kotiin ja mässytimme kuin pienet possut hesen ateriat nassuun. Upea päivä vaikka itse emme tällä kertaa onnistuneetkaan. Nyt odotettavissa olisi huomenna ja ylihuomenna Lee Gibsonin valmennukset Pellossa ja sunnuntaina sitten kisat, voi apua kuinka jännittää :)