tiistai 20. tammikuuta 2015

Tallikierros ympäri pitäjää

Vapaapäivä olisi ilmeisesti pyhitetty lepäämiseen, mutta jostain kumman syystä keksimme Kristan kanssa huippuhyvän idean: otetaan tallirundi ja Krista lähtee mukaan hovikuvaajaksi. Jokainen blogin pitäjä tietää tasan tarkkaan että vapaaehtoista kuvaajaa ei koskaan päästetä kynsistä, etenkään kun sillä on taitoa hyppysissä tavan räpsijää enemmän! Aamulla kello soi puoli yhdeksältä, vaatteet niskaan ja menoksi. Suuntana oli siis ensimmäisenä Kristan paikka, ja olinkin perillä hyvissä ajoin. Taapero valmiiksi ja kohti kenttää. Päätimme oikaista jään päältä ja samalla katsoa missä kunnossa siellä on pohja, mutta Taake-parka oli ihan kauhuissaan kun jää vähänkään ratisi sen kavioiden alla. Loppujen lopuksi Krista talutti sitä meikäläinen kyydissä, pikku-Laura talutusratsastuksessa siis :)




Pääsimme kentälle kuitenkin kunnialla ja eikun hommiin. Aloitin käynnissä tekemällä paljon voltteja, taivuttelin ja venyttelin. Pohkeenväistöt menivät jo aika nappiin ja avotaivutuksen jätkä osaa jo hyvin. Ravi oli melko hyvää ja tänään päätin tehdä erityisesti siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin. Aluksi Taake oli ihan että eiii, en pysty, pää lensi taivaisiin ja se sohelsi vaikka mitä askellajia. Muutamien toistojen jälkeen se alkoi pysyä jo kivasti takajalkojen päällä ja siirtymiset olivat rauhallisempia ja sujuvampia. Teimme töitä noin parikymment minuuttia ja kyllä tuli kuuma! Nauroin kun näin meistä kuvat, oltiin molemmat niin huurassa kuin olla voi! Taake sai ihkaoman limpparin eli melassiveden ja vielä kunnon porkkanavenytykset ja se näytti oikein tyytyväiseltä itseensä.






Voisko joku kasvattaa minun jalkoja vaikka puoli metriä?!


Kuura-kallet!




Taake ratsuilee-video



Oli ihana istahtaa hetkeksi juomaan kahvia ja kuivattelemaan (oli meinaan hiki!) ja tämän jälkeen hyppäsimme molemmat Kristan kanssa omiin autoihimme ja huristelimme peräkkäin Avasaksalle jonne minun biili jätettiin odottelemaan. Tästä matka jatkui Fridan luo ruotsin puolelle Korvaan jossa oli tarkoitus mennä Califalla. Herra oli oikein pörheänä kun ratsastin tammalaitumien vieressä ja elvisteli oikein, hassu äijä! Se tuntui alusta asti paremmalta kuin viimeksi ja oli selkeästi paremmin avuilla. Aluksi se junttasi vähän väistöissä mutta kun se hetken lämpesi niin johan alkoi kulkea.






Aluksi se ei meinannut nostaa laukkaa millään, laiskotteli vain ja heitti muka pikkupukinkin mutta viimein se luovutti ja laukkasi omaan hauskaan keinuhevostyyliinsä. Hetki käyntiä ja sitten ohjat takaisin kätösiin. Tässä vaiheessa tuntui että hevonen oikein kasvoi alla, se pyöristi ylälinjansa kunnolla ja todella pehmeän ja hyvän tuntoinen. Tämän jälkeen väistötkin sujuivat kuin vettä vaan ja laukkasiirtymisistäkin tuli huomattavasti parempia. Kuvia katsoessani olen tosi tyytyväinen siihen että se ei rullanut itseään kauheaan kippuraan vaan muoto oli aika kiva. Ratsastus oli ihanaa, mutta voi luoja kuinka kylmä oli. Olen ihan kauhean michelin-ukon näköinen, mulla on kolmet housut, kolme paitaa ja toppatakki ja silti vähän paleli. Tämmöistä se täällä pohjoisessa vain tahtoo olla, pakko tottua!



Califa ja Larppa-video




Fridalta lähdettiin sitten Övertorneån kylille syömään. Oli ihanaa ottaa kengät pois ja antaa varpaiden sulaa. Mättäsimme oikein kunnon annokset, kummallakin oli ihan jäätävä nälkä, ilmeisesti tuo pakkanen kuluttaa energiaa tuplapaljon.

Viimeinen etappi oli Haapakylän talli jossa ensin siivosin Pablon karsinan ja hain sen sitten sisään. Kamppeet niskaan ja maneesiin. Tarkoitus oli mennä vain kevyesti sillä se oli tehnyt edellisenä päivänä kunnon treenin Oonan kanssa. Nyt en kyllä hehkuta, sillä olin itse jo ihan rättipuhkipoikki ja en saanut ruunaa kulkemaan niin mitenkään.







Hävettävän huono ratsastus mutta aina ei voi onnistua. Loppukäyntien jälkeen herra P pääsi karsinaansa ja laitoin sille ruuat valmiksii ja lähdin takaisin maneesiin jossa meillä oli Ellan tunti. Jos oma ratsastus meni penkin alle, niin onneksi opetettava veti sitten sata kertaa paremmin! En vain voi uskoa kuinka nopeaa molemmat ovat kehittyneet ja nyt voi sanoa että siinä on jo ratsukko, ei vain ratsastaja ja hevonen. Hienoa yhteistyötä, sitä on ilo katsoa!


Ella ja Nutella





Kaiken tämän jälkeen ajelin viimein kotiin, päästin koirat riehumaan irti ja niillä oli kyllä taas hauskaa. Kauheata örinää ja riehumista, milloin toinen roikkui hännässä kiinni ja milloin painittiin lumipenkassa. Molemmat olivat ihan läkähdyksissään leikin jälkeen ja tunnin odottelun jälkeen ruoka maistui paremmin kuin hyvin. Itse kävin vielä saunassa ja lähes samantien simahdinkin, päivä vaati veronsa.

Vaikka olikin rankka "työrupeama" en silti vaihtaisi hetkeäkään. Ihania ystäviä, upeita hevosia ja toimintaa, se on mitä parhainta ajanvietettä!

7 kommenttia:

  1. Aivan ihania kuvia, varsinkin nuo kimosta otetut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista on kyllä mahtava kuvaaja!

      Poista
  2. On kyllä sanottava että teillä on kaunis talvi ja hienot hevoset. Upeita nämä ulkoilmakuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! On täällä kyllä kaunista, pikkasen kylmä vain pakkaa olemaan!

      Poista