Kutsuu mua Kuus.. eiku Kajaani!

Kajaanin näyttelyreissu oli varsinainen extempore-keksintö. Viimeisenä ilmoittautumispäivänä kaverini Jenna soittaa että on ilmoittanut oman lyhytkarvaisen saksanseisojansa ja ehdotti että lähdettäisiin yhdessä. No mikäs siinä, hullua ei tarvi paljon yllyttää ja eikun ilmoitusta menemään!

Näyttelyissähän ei sinänsä ole mitään hullua, matkakin oli vielä siedettävä (365 km suuntaansa) mutta meidän kehä alkoi jo yhdeksältä aamulla joten lähtö tapahtui anivarhain. Lauantaina töistä tullessani söin, saunoin ja menin nukkumaan. Sain nukuttua vain muutaman tunnin ja sitten loppyuyö olikin yhtä pyörimistä. Tiedättekö sen tunteen kun koko ajan alitajunnassa on tieto että kohta pitää herätä ja olisi äärimmäisen tärkeää saada unta palloon? Noh, silloin ei taatusti saa unen päästä kiinni, se on vissi ja varma. Viimein heräsin kunnolla puoli kahdelta yöllä ja kiskaisin vaatteet niskaan, pesin hampaat ja tarkistin että kaikki on kyydissä. Rymy-parka oli hyvin hämmentyneen näköinen joutuessaan heräämään niin aikaisin ja sitä ei saanut millään ilveellä pissalle. Poika vain pomppi ja riehui ja ei oikein tiennyt mikä on jutun juoni, kunnes päätin että pysähdyn myöhemmin käyttämään sen ulkona.

Hymypoika :)

Torniossa pysähdyin ja nappasin Jennan ja Isan kyytiin ja Rymykin onneksi teki tarpeensa ennen lähtöä. Liikennettä oli todella vähän ja matka sujui hyvin. Pysähdyimme Iissä Shellillä ja nappasimme mukaamme kahvit ja vähän syötävää ja matka jatkui taas. Olin kyllä tosi ylpeä Rymystä, se matkusti hienosti vieraasta koirasta huolimatta eikä mesonnut niin kuin aluksi pelkäsin. Seuraava stoppi oli noin sata kilometriä ennen Kajaania ABC-huoltamolla. Täältä lähdettäessä aloimme hetken kuluttua kummastella kuinka oudolta tie näytti. Varmaan kymmenen kilometriä ajettuamme huomasimme kuitenkin kyltin joka osoitti Kajaaniin päin joten totesimme olevamme oikealla tiellä, kunnes... ohitimme sen SAMAN saakelin huoltamon jolla olimme jo käyneet! Olimme epähuomiossa kääntyneet väärään suuntaan eikä kumpikaan tajunnut mitään ja olimme tehneet parinkymmenen lenkin turhaan. Voi hyvän tähden, vain Jenna ja Laura voivat eksyä suoralla tiellä Kajaaniin!

Onneksi olimme lähteneet todella hyvissä ajoin joten paniikkia ei ehtinyt syntyä ja Kajaanissa olimme perillä kahdeksalta. Paikalla oli hyytävän kylmä viima ja pallohalliin piti hetki jonottaa. Onneksi itse hallissa oli lämpimämpi kuin olin kuvitellut, ainoa miinus oli ne kamalat bajama-vessat mutta minkäs teet. Etsimme molempien kehät jotka olivat tietysti kumpikin aivan eri päässä hallia. Tämän jälkeen haimme myös Isan ja me jäimme Rymyn kanssa odottelemaan oman kehämme aloitusta. Paikalla oli paljon tuttuja kasvoja, suurin osa on ollut samoissa näyttelyissä meidän kanssa yhtäaikaa. Yleisöä oli myös runsaasti, paikoin niinkin paljon että hyvä että sain kurkittua kehään missä mennään. Rymy rauhoittui todella nopeasti ja aika ajoin jopa köllötteli rennosti. Pari kertaa se riehaantui kun toiset koirat rähisivät keskenään, se oli valmiina syöksymään sekamelskaan mukaan.

Hän on hyvin suloinen!

Meidän vuoromme koittaessa en ollut ollenkaan hermostunut ja Rymy esiintyi upeasti! Se juoksi pitkin, vetävin askelin vetämättä kertaakaan hihnaa tiukalle ja seisoi mielestäni oikein hyvin. Ja koko ajan sen häntä heilui ja suu oli naurussa :) Tuomarin tullessa tutkimaan se nuuhkaisi ja nuolaisi iloisesti mutta keskittyi sitten taas lihapullaan mikä oli mulla kädessä. Mittauskin sujui ja tuomari painotti erityisesti Rymyn todella miellyttävää luonnetta, ihana! Arvioinniksi tuli jälleen kerran tuttu ja turvallinen ERITTÄIN HYVÄ ja tykkäsin tosi paljon tuomarin arvosteluista. Rymy myös voitti nuorten urosten luokan, sillä meitä ei ollut siinä kuin kaksi ja toinen sai hylyn sillä se puraisi tuomaria. Tai puri ja puri, siinä taisi käydä niin että kun tuomari kumartui katsomaan hampaita se nosti päätään ja kolautti kulmahampaalla tuomaria huuleen. Näin ollen meille tuli luokkavoitto, ehkä hieman kyseenalaisin keinoin mutta voitto kuitenkin.



"Tumman harmaa, yleisvaikutelma erittäin hyyä. Voimakaspiirteinen pää, liikaa poskia. Voimakas kallo. Turhan syvä rintakehä, kuroutuva alalinja. Hyvä raajaluusto, saisi kulmautua edestä voimakkaammin.Hyvä häntä. Putoaa edestä liikkeessä, tasapainoinen sivuliike mutta saisi olla olla ulottuvampaa. Todella miellyttävä luonne."


Hahhah, liikaa poskia, hyvin sanottu. Rymylla ON ihan järjettömän leveä pää ja se näyttää suurin piirtein rotikalta. Se sai tältä reissulta uuden lempinimen, Rymy "Cheek" Vaaraniemi :) Seuraavaksi juoksin Jennan ja Isan kehälle ja heillä oli vielä hyvin aikaa omaan vuoroonsa. Jossain mielenhäiriössä Jenna pyysi minua esittämään Isan, voi hyvän tähden! Kävimme viemässä Rymyn autoon ja vettä saatuaan se jäi sinne mielellään köllöttelemään pehmeälle pedilleen. Harjoittelin Isan esittämistä ja ihan hyvin meillä alkoi yhteistyö sujua. Kovasti tyttö etsi Jennaa ja jouduimmekin olemaan erillään Jenna piilossa ihmisten takana, muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Kehässä se esiintyi tilanteeseen nähden hyvin, tämä oli sen ensiesiintyminen näyttelyissä ja ihan outo koira mullekin. Tuomari vain kielsi namit, mikä vähän harmitti mutta minkäs teet. Siellä nyt on ihan turha ruveta tinkaamaan vastaan, tiedä vaikka kehästä lentäisi pihalle :) Isa sai arvosteluksi HYVÄN ja siihen sieti olla tyytyväinen sillä tuomari jakeli ihan surutta myös TYYDYTTÄVÄÄ useammallekin koiralle.

Tämän jälkeen lähdimme huristelemaan kotiin, kello oli tässä vaihessa yksi iltapäivällä. Pysähdyimme jälleen kerran tuolla surullisen kuuluisalla Absilla syömässä ja tästä ajoimme melko lailla tukka putkella kotiin. Jutut alkoivat olla "pienestä" väsymystilasta johtuen jo ihan sekopäisiä ja kaiken huipuksi kun jätin Jennan kotipihalle, emme saaneet auton takalunkkaa auki. Sinne jäi Isan kuljetushäkki, ei sitä saanut revittyä mitenkään sivuovesta, varsinkin kun Rymyn häkki oli edessä. Tämä saatiin onneksi myöhemmin viikolla tuotua takaisin joten suurta vahinkoa ei käynyt. Kotona olin vasta kuudelta ja Rymykin vääntäytyi väsyneenä koppiinsa nukkumaan, otti senkin voimille tämä reissu.

Rankkaa oli mutta kannatti käydä! Itse ainakin otin tämän reissun hauskana retkenä ja kun seurakin oli mitä parhainta niin eihän meillä voinut olla kuin hauskaa!

Huomenna tarinointia meidän eilisistä agilityharkoista videon kera! Reinon ilme on kyllä ihan priceless, "mitä, reeneihinkö, minäkö?!"